Oppimistehtävien merkitys e-oppimisessa, osa 1

Kysymykseen ”Miten luoda oppimiselle mahdollisuuksia ja tehdä oppimisesta mukaansatempaavaa? saatiin vastauksia pedagogi ja opettajankouluttaja Hanne Kolilta 12.12.2017 pidetyssä webinaarissa. Mikäli oppimisen avaruudesta (kuva 1) poistetaan keskeiset osat: oppimistehtävät ja työskentelyohjeet niin opiskelukokonaisuudesta poistuu kaksi merkittävää elementtiä.

Kuva 1. Oppimisen avaruus. Lähde Koli, H. 2017 webinaari-luentoaineisto.

Tehtävästä oppimistehtäväksi

Sanana oppimistehtävä jakautuu kahteen osaan: oppimis ja tehtävä. No mitä tällä käsitteellä –  oppimistehtävä – tarkoitetaan ja mikä merkitys sillä on e-oppimisessa. Keskeistä ainakin on, että se tuo monia mahdollisuuksia toteuttaa ydinkysymystä Miten saan opiskelijan oppimaan?

Koli tarkasteli webinaarin aluksi tehtävää ja oppimistehtävää seuraavasti:

  • Kun tehtävä nimetään pelkästään tehtävänä ja sanallistetaan hyvin koulumaisesti: Lue artikkeli > kirjoita…, Tutustu sivuun > kirjoita, Suunnittele projekti > toteuta > dokumentoi… jne.  niin pelkää termiä tehtävä käyttäen piiloutuu keskeinen tavoite: Mitä opitaan? ja Miten opitaan? Tehtäviksi kirjoitetut tehtävät ovat tyypillisesti sisältölähtöisiä ja yksittäisiä tehtäväksinatoja, irrallisia. Tällaisissa tehtäväksiannoissa ei olla pohdittu sitä, mikä on keskeisintä opintojaksolla, miksi tehtävä on merkityksellinen.
  • Oppimistehtäväksi suunniteltu tehtävä lähtee aina liikkeelle otsikosta Mitä ollaan tekemässä! Kuvataan tavoite tai pyrkimys toisin kuin pelkällä tehtävällä, jolla kuvataan tyypillisesti pelkkää toimintaa. Jokaisella oppimistehtävällä on tavoite. Ne eivät ole opettajan tehtäviä vaan opiskelijan, oppijan. Oppimistehtävä laaditaan prosessina.

Oppimistehtävä ja tavoite mallinnetaan esimerkiksi vaiheistaen/etenemistä kuvaten (kuva 2).

Kuva 2. Oppimistehtävän vaiheistaminen. Mukaillen Koli, H. 2017 webinaari-luentoaineisto.

Vertaa vaiheistamista pelkkään tehtävään, jonka ohje kuuluisi esimerkisi, että ”Valitkaa joku case itsellenne ja analysoikaa se”. Näin ohjeistettu tehtävä ei tuota syvempää oppimista. Analysointitasolle jääminen ei ole korkeakouluopinnoissa riittävä taso. Alemmat tasot (tiedät, ymmärrät, sovellat) oppimistehtävät soveltuvat itseopiskeltavaksi (kuva 3). Niissä ei niukkaa resurssia kannata tuhlata. Suuntaa resurssisi käyttö tasoille syntetisoi ja arvioi.

Kuva 3. Bloomin taksonomia. Mukaillen Saarelainen, M. 2017 Flippaus-luentoaineisto.

Jotta oppimisen vaikutus olisi laajempaa, suurempaa tulee oppimistehtävät valita tarkoituksenmukaisen pedagogiikan mukaan (esim. tutkiva oppiminen, projektioppiminen, case-oppiminen jne.). Siten tehtävänannot tulevat ohjaavimmiksi, tarkemmiksi, palastelluiksi ja mahdollistavat syväoppimisen verrattuna pelkkiin tehtäviin/lyhyisiin tehtävänantoihin. Pedagogisesti päästään analysointitasoa pidemmälle ja saadaan oppimiseen syvyyttä.

Oppimistehtävät mallinnetaan pedagogiselle polulle ja kaikissa eri vaiheissa ohjataan tehtävän tekemistä. Valintavaiheessa ohjataan tehtäväksiannon ymmärtämistä. Se on selostus asiasta ja juonen kuljetus. Analysointivaiheessa ohjataan jo, ajattelua ja itse tekemistä, työstövaiheessa ohjataan asian/aineen työstämistä ja siten päästään syvemmälle käsittelyssä.

Oppimistehtävillä kuljetetaan opiskelijan/oppijan toimintaa eteenpäin. Ei pelkästään todeta jotain tehtävää. Ja kun oppimistehtävissä käytetään työelämän kaltaista kieltä, tapaa toimia tulee oppimisesta tavoitteellisempaa. Opiskelija/oppija saa useita ehdotuksia prosessin aikana siitä, miten hänestä voi tulla taitavampi ja osaavampi tekijä/työskentelijä.

Oppimistehtävillä siirryt osaamislähtöiseen oppimiseen/työskentelyyn kuin pelkällä tehtävällä, jossa helposti jäät sisältötasolle, sisältölähtöisyyteen. Oppimistehtävät ovat yhteisöllisiä ja henkilökohtaisia, kun taas tehtävät ovat tyypillisesti yksittäisiä tehtäväksiantoja, irrallisia.

Yksi ainut oppimistehtävä voi kuljettaa tavoitteellisen osaamisen karttumisen läpi opintojakson. Oppimistehtävää voidaan aina jatkaa/haarauttaa muun muassa tiedonhankintaan, tiedonjakamiseen, ohjattuihin keskusteluihin, prosessin jälkipuintiin/työskentelyn arviointiin, hyödyllisyysaspektiin, tiedon siirtämiseen sinne, missä sitä voi hyödyntää, opiskelijan/oppijan omien kysymysten asettamiseen jne. Tärkeintä on opitun tiedon siirtämisen oppiminen.

Oppimistehtävien tulee sisältää myös geneeristen taitojen oppimista, yleisiä työelämävalmiuksia. Muun muassa: oppimaan oppiminen, kriittisen ajattelun taidot, tiedon jäsentämisen ja jakamisen taidot, työskentelemään oppiminen ja uusien ideoiden kehittämisen taidot, keskustelemaan oppiminen, yhteistyön oppiminen, refletoimaan oppiminen sekä teoreettisen tiedon soveltaminen käytäntöön.

Siirry tehtävästä oppimistehtävään vaiheittain.

Tehtävä-pohjainen oppiminen on pinta- ja tietoa toistavaa oppimista. Tietoa käsittelevään oppimiseen, kohti syväoppimista pääset oppimistehtävä-pohjaisella oppimisen kuljettamisella. 

Aiheesta lisää seuraavassa DigIT!-blogin merkinnässä (osa 2) sekä Innoita oppimaan -kirjassa.

Kouluttajasta Holl – LEAD&LEARN -sivuilla.

Kirjoittaja Maarit Ignatius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *