Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2019

Muutos on mahdollisuus (ITK’19)

Tämän vuotisen ITK-konferenssin (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa), jo 30. kerta, teemana on Muutos on mahdollisuus. Luvassa oli esityksiä muun muassa  seuraavista teemoista:

  • Digitaalinen muutos oppimisessa ja opetuksessa
  • Tulevaisuuden koulu ja tulevaisuuden taidot
  • Uudet sähköiset opetus- ja arviointikäytänteet
  • Robotiikka muuttaa yhteiskuntaa ja koulua
  • Miten oppia uusia taitoja muuttuvassa yhteiskunnassa?
  • Digitalisoituva yhteiskunta kohtaa opetuksen
  • Ohjelmoinnin opetus ja algoritminen ajattelu
  • Ilmiöpohjainen oppiminen – oppimisen muutos
  • Internet of Things ja sensorit opetuksessa ja oppimisessa.
Konferenssipaikka

Kuva 1: Konferenssipaikka.

Avajaisten puheenvuorot

Kohti osaamisen aikaa” teemasta puhui Sitran Tapio Huttula, vanhempi neuvontantaja. Sitran roolina on toimia riippumattomana sillanrakentajana elinikäisen oppimisen politiikan mahdollistamiseksi. Isona viestinä Sitra näkee ajattelun ja toimintakulttuurin muutoksen olevan keskeistä puhuttaessa elinikäisestä oppimisesta. Koulutusorganisaation on tunnistettava mitä elinikäinen oppiminen tarkoittaa, mitä muutosmatka merkitsee, jolle on uskallettava lähteä. Huttula esitteli juuri valmistuneen 3-vuotisen suunnitelman siitä miten Suomessa toteutetaan uudella tavalla elinikäistä oppimista.

Työn tulevaisuus ja tulevaisuuden työ” aihetta avasi Vincit Oyj:n henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen. Hän kertoi, miten on mahdollista suunnata voimavarat itseohjautuvuuden yhteisöohjautuvuuteen. Esitysmateriaalista poimittuna ”Vincitin henkilöstöjohtamisen mallin palvelee nykyajan asiantuntijaorganisaation tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilöstö- ja työhyvinvointitekopalkintojen lisäksi Vincitin meriittilistaa komistavat Suomen parhaan työpaikan tittelit vuosilta 2014–2016 sekä kärkisija Euroopan parhaana työpaikkana 2016.

Pystinen totesi, että johtamismallien tulee tukea muutoksen mahdollisuutta. Monimuotoisuuden ja yksilöllisen suoriutumisen kasvu ei onnistu jos johto ”arvailee” mikä toimii. Se onnistuu jos aidosti muutetaan sisäiset prosessit ja organisaation osaamisen hyödyntäminen on onnistumisen avainasia. Vincit kehitti ”sisäisen palveluverkkokaupan”. Sillä se varmistaa yksilöllinen palvelu ⇒ osaamisen jakaminen. Osaamisen, yhteisöllisyyden ja luovuuden hyödyntäminen. Vincitin johtaminen on muokattu palvelukokonaisuuksiksi, joista suosituimpia ovat: pukumieslounas, verkostokartoitus, mentorointi sisältä/ulkoa, myynnin havainnointi, Vinsitin tulevaisuus, talousluvut tutuiksi, liiskaa huhu, onnistumiskeskustelu, kahvihetki designerin kanssa, Jukan herskalaislounas, lounaslotto sekä erilaiset harrastusaiheet (suunnistus, uinti, laulu, juoksu, luistelu).

Datan hyödyntäminen sisäisten palvelujen käytöstä on erittäin tärkeää. Yhden tähden (*) palvelu on hukkapalvelu. Pitää tunnistaa mitä palveluja tarvitaan, tulevaisuuden analysointi on keskeistä. Mitä taitoja mm. opettaja tarvitsee ja miten/millaisia palveluja he tarvitsevat? Opettajien palvelutarpeiden selvitys on oltava jatkuvaa. Ei kertaluonteista. On tiedettävä kuka tuottaa kenellekin palveluja ja tuotettuja palveluja tulee pystyä hyödyntämään itsenäisesti ja itseohjautuvasti. Kysymys kuuluukin, että nähdäänkö me aidosti (ei arvailla, luulla) mitä palveluja tarvitaan. Tukevatko organisaation käytössä olevat mallit tulevaisuuden työtä?

Oppimisanalytiikka on koulutuksen ja opetuksen digitalisaation ydin” aiheesta puolestaan haasteli Helsingin kaupungilta ICT-hankepäällikkö Pasi Silander. Hän totesi, että digitaalisaatiosta puhuttaessa pitää puhua toiminnan muutoksesta, ei teknologiasta ei välineistä. Digitalisaatio on älyä!! Ei pidä jumittautua tvt-tasolle (tieto- ja viestintätekniikka). Esitysmateriaalista poimittuna ”Oikein käytettynä oppimisanalytiikka helpottaa opettajan työtä ja tuo opettajalle aivan uuden työkalupakin oppimisprosessin ohjaukseen ja oppimisen yksilölliseen tukemiseen. Oppimisanalytiikan hyödyntäminen parhaimmillaan johtaa ydinprosessien muutokseen sekä toimintakulttuurin muutokseen koulutusorganisaatioissa. Oppimisanalytiikka on koulutuksen ja opetuksen digitalisaation ydin.”

Kareliasta tämän vuotisilla ITK:lla oli kolme esitystä

Automatisoitujen oppimispolkujen luonti Moodlessa – PLD

Karelian ensimmäinen esitys ”Automatisoitujen oppimispolkujen luonti Moodlessa” veti runsaasti yleisöä. Erikoissuunnittelija Minna Rokkila ja monimuotopedagogi Maarit Ignatius esittelivät tässä foorumiesityksessä kaikki ne tulokset, jotka oli esitykseen mennessä kokeiluna mukautetusta opiskelun suunnittelusta (PLD) saatu.

Esitysyleisöä

Kuva 2: Esityksen yleisöä.

Verkossa opiskelu on parhaimmillaan monipuolinen ja yksilöllinen oppimiskokemus. Karelian verkko-oppimisympäristön (Moodle) sisältämää teknologiaa (PLD – Personalized Learning Designer) hyödyntävä oppimisprosessin toteutus koostuu henkilökohtaisista ja yhteisistä palautteista, monipuolisista tehtävistä sekä yksilöidyistä oppimispoluista. Suunnitellun oppimisprosessin eteneminen ei kuitenkaan kuormita opettajaa liiallisesti vaan hän pystyy keskittymään ohjauksen ja tuen antamiseen.

PLD-teknologialla ohjataan oppimisprosessia ja opiskelijan etenemistä Moodlessa. Sen avulla tunnistetaan opiskelijan osaamistaso ja suunnataan tehtäviä, materiaaleja, testejä, itse- ja vertaisarviointeja sekä vuorovaikutusta hänelle. Opettaja voi suunnitella PLD:n avulla opintojakson kriittisiin pisteisiin oppimista aktivoivia sääntöjä. Esimerkiksi palautuksen unohtaneelle opiskelijalle lähtee automaattisesti aktivoiva huomautusviesti.

Opettajan ammattiaidon ja kokemuksen avulla hän tietää, mitkä kohdat opinnoissa ovat opiskelijalle haastavia tai oman osaamisen kehittymisen havainnoimisen solmukohta. Tämän tiedon avulla opettaja voi PLD-teknologiaa hyödyntäen rakentaa opintojaksolleen ne pisteet, joihin varataan ohjausta sekä oppimista aktivoivia ja eteenpäin ohjaavia sääntöjä. Jokaisen säännön käynnistää tapahtuma, ehto tai toiminto. Yhdistelemällä erilaisia tapahtumia, ehtoja sekä toimintoja voidaan luoda lähes rajattomasti erilaisia sääntöjä.

Esitysmateriaali: Automatisoitujen oppimispolkujen luonti Moodlessa – PLD.

Hologrammiteknologian mahdollisuuksista opetustyössä

Toinen esityksemme oli lehtorien Mikko Hyttisen ja Olli Hatakan ”Hologrammiteknologian mahdollisuuksista opetustyössä”. Tämä esitys veti myös runsaasti kuulijoita. Opetusteknologia saa yhä moniulotteisempia muotoja tietoteknologioiden ja erilaisten representatiivisten menetelmien kehittymisen myötä. Tähän foorumiesitykseen Mikko ja Olli olivat valinneet hologrammiteknologian opetuskäyttöön perustuvan opetusteknologisen kokeilun korkeakoulukontekstissa.

Mahdollisuudet/haasteet

Kuva 3: Hologrammitekniikkan mahdollisuudet ja haasteet

Holografiaperusteinen kuvantaminen mahdollistaa kokemuspohjaisen konstruktivistislähtöisen pedagogiikan soveltamisen, jossa merkitysten luominen, jaetut ja yksilölliset kognitiiviset tulkinnat mahdollistuvat uudella tavalla (Kolb 1974; Piaget 1970). Holografiateknologia yhdistettynä virtuaalitodellisuuteen tehostaa mahdollisuuksia myös tutkivan oppimisen (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004) toteuttamiseen, erityisesti monimutkaisten ilmiö- ja käsitekokonaisuuksien suhteen. Tekniikka tukee tiedon esittämisen monimuotoisuutta oppimisessa (Cognitive Flexibility Theory (Spiro 1988)).

Esitysmateriaali: Hologrammiteknologian mahdollisuudet opetustyössä.

Opettaja selviytyy digitaalisuuden muutospyörteessä

Tämä Karelian kolmas foorumiesitys jatkoi yleisömenestystä. Esitys oli lehtori Tarmo Alastalon ja monimuotopedagogin Maarit Ignatiuksen tarina pitkäkestoisen ja tuetun osaamisen kehittämisen tuloksellisuudesta. Esitys kuvasi sitä, miten opettaja selviytyy digitaalisuuden muutospyörteessä.

SAMR-malli

Kuva 4: SAMR-malli by Puentedura, R.R. 2018.

Esitys antoi kuulijoille vastuksia kysymyksiin: Miten työtapojen muutosta ja muuttuvaa opettajuutta on tuettu organisaation taholta? Miten opintojaksoja on suunniteltu pedagogisesti eheäksi kokonaisuudeksi. Esiintyjinä Tarmo ja Maarit väittivät, että hallittu kehittämisprosessi tuo tuloksia, joita organisaation strategiaan on kirjattu. Se vaatii resursseja niin opetushenkilöstölle kuin tukiplalveluihin.

Opettajuuden muutoksen ja digipedagogisen kehittämisen työkaluna on käytetty Puenteduran SAMR-mallia. Tässä mallissa teknologiaa hyödynnetään opettamisessa ja oppimisen ohjaamisessa neljällä eri tasolla: Substitution, Augmentation, Modification ja Redefinition. Esityksessä kerrottiin, mitä eri tasojen parannukset ja muutokset ovat käytännössä, miten ne on toteutettu ja mitä niistä on opittu.

Opettajan digipedagoginen osaaminen on kasvanut ja opiskelijoiden oppimistulokset ovat parantuneet. Prosessin aikainen pedagoginen tuki on rohkaissut opettajaa tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehitysmahdollisuuksiaan niin pedagogisissa kuin teknologisissa asioissa. Ilman tällaista sitoutumista ja tavoitteellista kehittämistä ei opettajan digipedagoginen osaaminen olisi kehittynyt siinä määrin, mitä se nyt on kehittynyt. Eikä opiskelijoilla olisi niin joustavaa, yksilöllistä oppimisprosessin etenemismahdollisuutta. Tämä todennettiin esityksessä saatujen palautteiden kautta. Palautetta on kerätty toteutus toteutukselta systemaattisesti ja siihen on joka kierroksella reagoitu.

Esitysmateriaali: Opettajuus digitaalisuuden muutospyörteissä.

Lisää ITK:sta:

Kirjoittajat Maarit Ignatius ja Minna Rokkila

Järjestemämuutoksista – mietteitä menneestä ja tulevasta

Strategiakauden 2016–2020 kääntyessä loppusuoralle on aika pysähtyä hetkeksi tekemään väliarviointia. Strategiakauden ensimmäiset vuodet ovat tuoneet mukanaan monia järjestelmämuutoksia ja niihin liittyvää osaamisen kehittämistä. O365-pilvipalvelut, Moodle(rooms), Reportronic, EXAM ovat enemmän tai vähemmän osa arkeamme. Se, että järjestelmä on käytettävissä ei vielä takaa sitä, että sitä aktiivisesti käytetään. Uuden omaksuminen vaatii osaamisen kehittämisen lisäksi usein uusia toimintatapoja ja niitä hyviä esimerkkejä. Tällainen on varmaan myös sähköinen tenttiympäristö EXAM. Hyvät mallit onnistuneista käyttäjäkokemuksista ovat yksi tapa lisätä kiinnostusta ympäristöön, joka tuo opiskelijalle joustavuutta opintoihin ja opettajalle ajan myötä lisää joustavuutta ja toivottavasti myös helpotusta työn tekemiseen.

Järjestelmien rinnalla strategiakauden ensimmäiset vuodet ovat painottuneet vahvasti henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Järjestelmämuutoksiin liittyvän osaamisen kehittämisen rinnalla on toteutettu osaamiskartoitus, järjestetty verkkopedagogiikkaan liittyvää koulutusta ja pedagogista tukea, kehitetty verkko- ja monimuoto-opetusta, otettu käyttöön osaamismerkkejä, piltoitu verkko-opetuksen tuottemistamismallia ja uudistettu kampusten digimentorointia. Myös palvelujen digitalisaatiota on kehitetty esim. ottamalla käyttöön erityisesti opiskelijoille suunnattuja skype-ohjaus- ja neuvontapalveluita. Karelian digitaalisuutta ei kehitä digiryhmä, vaan koko korkeakouluyhteisö. Monet asiat syntyvät ja etenevät yksittäisten henkilöiden ja työryhmien aloitteesta ja innostuksesta uuteen.

Digitaalisuuden kehittämisen ajureina ja työkaluina toimivat meillä useat hankkeet, joissa viedään eteenpäin digitaalisuuden kehittämistä laajalla rintamalla. Hankkeet tuovat mukanaan mahdollisuuksia oman osaamisen, opetuksen menetelmien ja sisältöjen kehittämiseen. Ne tuovat mukanaan myös uusia resursseja, verkostoja ja työkaluja kehittämistyöhön näinä aikoina, joina kehittämiseen kohdennettavia resursseja on niukasti käytettävissä.

Strategiakauden loppuvaiheen kehittämiskohteiksi on määritelty BYOD-toimintamallin (opiskelijan oman laitteen käyttö) käyttöönotto, monimuoto-opetuksen ja –opiskelun tuki, järjestelmien, palvelujen ja prosessien sujuvuus, digiosaamisen tuotteistaminen sekä digitaalisaation vaikutus opetuksen toteutukseen ja sisältöihin. Digiryhmä on ottanut tavoitteekseen myös entistä aktiivisemman viestinnän digitaalisuuden kehittämiseen liittyen. Ja vaaniihan siellä nurkan takana jo se suuri tietojärjestelmiin liittyvä muutoskin – Peppi – jo ensi marraskuussa. Vaikka järjestelmämuutokset ovat aina työllistäviä ja työläitä, tämän muutoksen perusteleminen on poikkeuksellisen helppoa. Kun Winha loppuu, tarvitaan tilalle uusi opiskelijahallintojärjestelmä. Samalla luovumme SoleOPS-järjestelmästä ja keskitämme toimintoja Peppi-ympäristöön. Mikään järjestelmä ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta toivottavasti palvelujen ja järjestelmien sujuvuus paranee, kun rajapintojen määrä vähenee.

Yhteistyöterveisin kirjoittaja Marjo Nenonen, koulutuksen kehittämispäällikkö

SMErec: Virtuaalihologrammien testiympäristön rakentaminen

Edellisessä DigiIT! –blogimerkinnässäni käsittelin yleisesti Intel Realsense-syvyyskameroita, sekä totesin lopussa että virtuaalihologrammien tekemistä varten on rakennettava useamman kameran testiympäristö, sekä tutkia tallennusmenetelmiä ja rakentaa soveltuva visualisointiohjelmisto. Tässä blogimerkinnässä keskitytään näistä kolmesta kohdasta ensimmäiseen, eli testiympäristön rakentamiseen.

Lähtökohdat

Tavoitteena on siis luoda kaksi erillistä ympäristöä virtuaalihologrammien tallennukseen. AC-tilaan 101b rakennetaan tuotantoympäristö: työasema, sekä neljä kameraa tallenteiden tekemistä varten.  Työhuoneeseeni puolestaan rakennetaan vastaava kehitysympäristö, jolloin on suoraviivaisempaa toteuttaa ohjelmistokehitystä. Lähdemme joka tapauksessa liikkeelle kehitysympäristön rakentamisesta – sen jälkeen tiedämme miten tuotantoympäristö kannattaa lopulta tehdä.

Ensimmäiset puutteet havaitaan kiinnitysvälineistä. Kameroissa on mukana kolmijalat, mutta niiden kiinnittäminen seinään ei ole mahdollista. Eräs tapa hankkia sopivat kiinnitysosat on suunnitella ja tulostaa ne itse 3D-tulostimella, joten miksipä sitä ei kokeiltaisi. Seinäkiinnikkeiden mallinnusta varten tarvitaan sopiva malli kameran jalustaruuviksi, että kamera on ylenpäätänsä mahdollista liittää kiinnikkeeseen. Sellainen on saatavilla esimerkiksi Thingiversestä CC-lisenssillä julkaistuna, jolloin siihen on luvallista tehdä myös muutoksia (kiitokset Basic3dprinting/Rob mcnulty). Tätä mallia hyödyntämällä loput osat on laadittavissa pienellä vaivalla, mikäli 3D-mallintaminen on hallussa.

Suunnittelu

Seinäkiinnikkeen toimintaperiaate on varsin yksinkertainen. Tarvitsemme siihen kolmisen osaa. Kameraan tulevan kiinnitysruuvin, jossa on toisessa päässä pallo. Sitten tarvitsemme itse kulmaosan, jonka yksi sivu kiinnitetään seinään. Kulmaosaan jätetään sopivat reiät ruuveille. Sitten tarvitsemme kulmaosaan kiinnitettävän kotelon palloruuville. Itse palloruuvi kiilataan koteloon asennusruuvilla, jolloin kamera pysyy paikoillaan.

Mallinnukseen käytin ilmaista avoimen lähdekoodin Blender-ohjelmistoa, josta mallin saa vietyä useisiin eri tiedostomuotoihin. Alla Blenderin näkymien kuvakaappaukset mallinnuksen loppuvaiheesta.

 

Seinäkiinnikkeen osat ortogonaalisesti esitettynä.

Seinäkiinnikkeen 3D-malli Blenderissä sivuilta ja ylhäältä kuvattuna.

Tulostus

Realsense-kameran seinäkiinnike tulostettuna sekä koottuna alkukantaisella, mutta tehokkaalla tavalla.

Tulostimena toimi Delta-tyyppinen Anycubic Kossel ja varsinaiseen tulostukseen käytin valkoista PLA-lankaa. Tulostusohjelmana käytin ilmaista Cura-ohjelmistoa. Tulostuspään koko oli 0.4mm, tulostetavan kerroksen paksuus 0.2mm, ja tulostuslämpötila 210 astetta. Sisäisenä tukirakenteena oli verkko, ja täyttömääränä 25%. Tulostusjäljen osalta tavoitteena ei ollut huippulaatu, joten tulostaminen ei kestänyt kovin pitkään (n. 2h). Siitä huolimatta näillä asetuksilla saatiin yllättävän kestävä lopputulos – ainakaan itse en pelkillä käsilläni saanut väännettyä seinään tulevaa kulmaosaa rikki, joten arvelen että kameran sekä kaapelin painokaan ei sitä riko.

Sen tietää sitten kun se on tehty…

Alun perin suunnittelin kiinnikkeeseen lisäksi erillisen kiristyslevyn, sekä siipiruuvin sen kiristämistä varten, mutta se osoittautui varsin huteraksi ratkaisuksi. Loppujen lopuksi sivuun liitetty asennusruuvi hoiti asian paremmin, ja kamera pysyy paikoillaan varsin luotettavasti. Jälkikäteen sain myös kehitysehdotuksia kiinnikkeiden parantamiseen asiantuntevalta kollegalta (kiitos Jukka!), mutta toistaiseksi kiinnikkeet tuntuvat toimivan niiden selkeistä puutteista huolimatta. Todettakoon että tämä on karu, mutta tähän hätään toimiva ratkaisu. Tuotantoympäristöön on myöhemmin suunniteltava parempi ja miellyttävämmän näköinen versio.

Asennus

Kameroiden saamiseksi seinälle tarvittiin kuitenkin vahtimestarin vakaata kättä (kiitos Vellu!), sekä kättä pidempää. Tämän jälkeen kameroiden kytkeminen oli varsin suoraviivaista.

Mitä Hiltillä ei voi tehdä, sitä ei tarvita.

Kamerat kytkettynä USB 3.0-laajennuskorttiin  jatkokaapeleilla.

Toinen kamera kiinnitettynä tiiliseinään.

Yksi kameroista kiinnitettynä hyllyyn.

Miten tästä eteenpäin

Kameroiden asentamisen jälkeen voin aloittaa syvyyskuvien yhteensovittamisen. Kameroiden tuottamat pistepilvet on suunnattava sekä sijoitettava sopivasti niitä toistavassa ohjelmassa, että ne muodostavat yhtenäisen mallin. Vaikka kamerat ovatkin nyt asennettuna vaakasuoraan, voi olla parempi että ne asennetaankin tuotantoympäristössä pystyyn, jolloin saadaan parempi esitys kuvattavasta kohteesta. Luvassa on siis varsin mielenkiintoinen vaihe!

Seuraavassa Digit!-blogimerkinnässäni käsittelenkin päivittyvän syvyystiedon tallennusmenetelmiä, sekä miten pistepilven voi muodostaa tehokkaasti kameroiden tuottamasta syvyystiedosta.

Kirjoittaja Anssi Gröhn, tietojenkäsittelyn lehtori

Karelia-starttityötilan käytön kokemukset

Karelia-starttityötila on itseopiskelupaketti, jonka kautta opiskelija perehtyy Karelian digitaalisiin ympäristöihin ja palveluihin jo ennen opintojen alkamista. Työtilan sisältö on suunniteltu ja toteutettu eAMK-hankkeessa (2018–2019) ja sisällön rakenteessa on hyödynnetty Savonian DigiAvain-kurssia.

Karelia-starttityötila on itseopiskelupaketti, jonka kautta opiskelija perehtyy Karelian digitaalisiin ympäristöihin ja palveluihin jo ennen opintojen alkamista. Kuvat 1 ja 2 kertoo työtilojen sisällön. Sisällön arvioinnista ja toiminnallisuudesta vastasivat: hoitotyön, tietojenkäsittelyn ja kv-opinto-ohjaajat, koordinoiva opinto-ohjaaja sekä opiskelijapalvelujen ja monimuotopedagogiikan suunnittelijat.

Kuva 1. Karelia-startti-työtilan sisältö.

Kuva 2. Karelia Start Kit -työtilan sisältö.

Starttipaketit laadittiin syksyn 2018 aikana ja se pilotoitiin tammikuussa 2019 aloittaneilla suomenkielisillä opiskelijoilla. Tämän postauksen ajankohtaan mennessä Karelia-startti-työtilaan oli kirjautunut 157 opiskelijaa. Heistä 105 (miespuolisista alle 10 %) kertoi opiskelualansa: fysioterapia 18, sairaanhoitaja 29, terveydenhoitaja 10, sosionomi 38 ja polkuopiskelijoita 9 sekä väyläopiskelijoita 1. Englanninkieliseen Karelia Start Kit -työtilaan ei tämän postauksen ajankohtana ollut vielä yksikään vaihto-opiskelija kirjautunut. Kansainvälisiltä opiskelijoilta ei ole siten satu palautetta. Syksyllä 2019 aloittavat opiskelija saavat käyttöönsä pilotin myötä kehittyneen starttipaketin käyttöönsä. Kiitos opiskelijoiden runsaan palautteen annon.

Suomenkielisiltä opiskelijoilta saatua avointa palautetta:

”Paljon tärkeitä asioita samassa paketissa. Hienoa jotta paketti on käytössä koko opintojen ajan.”

”Kurssi oli mielestäni selkeä, videot olivat hyvin tehtyjä ja rauhallisesti luettuja mikä teki mukana pysymisestä helpompaa.”

”Karelia-startti ohjaa todella hyvin opiskelijaa oppilaitoksen sähköisiin järjestelmiin ja kurssi helpottaa opintojen alkaessa ymmärtämistä ja etenemistä.”

”Eri asioista oli kerrottu hyvin monipuolisesti. Suurimmaksi osaksi ohjevideot olivat hyviä ja selkeitä ja kurssi oli hyödyllinen.”

”Videotallenteet olivat toimiva valinta. Jo aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneena tutut asiat kertaantuivat helposti tallenteen pyöriessä taustalla ja uudet asiat tulivat tutuiksi videota seuraamalla.”

”Sain hyvän yleiskäsityksen siitä, mistä kaikesta tulee olla tietoinen erityisesti digitaalisten järjestelmien osalta.”

”Ohjauspalvelut oli todella hyvin ja monipuolisesti kerrottu, ja yhteystiedot selkeästi siellä esillä. Opiskelutaidot oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin linkitetyt nettisivut. Yleisesti oli hyvin kerrottu ohjelmista mitä tarvitsee käyttää AMK opinnoissa.”

”Tekeminen opettaa aina todella paljon. Sitä kautta saa varmuutta, että homma toimii. Startissa oli paljon tehtäviä, joiden kautta näki käytännössä, kuinka se toimii. Mielestäni on loistava juttu, että kaikki tiedot löytyvät ja niihin voi palata tarkistamaan, että kuinka se homma pitikään tehdä. Tekemällä oppii ja aina voi kysyä.”

”Tietoa eri järjestelmistä oli sopivasti sekä videomateriaalia oli hyvä määrä.”

”Starttia saa tehdä silloin, kun ehtii. Voi palata uudestaan ja uudestaan asiakokonaisuuksiin, hieno juttu.”

”Eri osioiden ohjeistaminen, kuinka kirjautua eri toimintoihin oli selkeästi esitetty. Aiheet oli eritelty, joten myöhemmin on niihin helppo palata, ei tarvitse etsiä mistä löytyy mitäkin.”

”Oli mukava päästä jo nyt tutustumaan tuleviin opintoihin ja käytäntöihin. Oli mukava tehdä tunnukset kaikkialle ja nähdä lukujärjestys ym.”

”Opastusvideot tuovat visuaalista lisää ohjeistuksiin ja selostukset tunteen, että ne on tehty juuri minulle. Ennen opintoja minulla on jo jonkinlainen kuva opiskeluun liittyvistä monista osa-alueista ja uskoisin, että orientoitumispäivien antiin on helpompi päästä käsiksi.”

”Asiat tuli esille todella yksityiskohtaisesti ja ne kerrottiin tarkasti ja selkeästi. Videot oli hyödyllisiä, sillä niistä näki mitä pitää tehdä.”

”Tällainen starttipaketti on todella hyödyllinen ennen opintojen alkua. Varmaan monta kertaa tulee palattua vielä paketin sisältöön, annettuja ohjeita oli helppo seurata ja sai todella hyvää tietoa eri osioiden toiminnasta.”

”Mielestäni Karelia-startti oli selkeä ja kaikki tarvittava tieto tuli esille ja uskon että kurssi helpottaa koulun aloitusta.”

”Selkeästi jäsennelty paketti! Mielestäni näihin on helppo myös palata tarvittaessa, sillä haluamansa asian löytää nopeasti.”

Starttipaketeista tiedotettiin Karelian henkilöstöä muun muassa viikkotiedotteiden kautta ja pilotista otettiin opiksi: korjattiin opiskelijoiden havainnoimat epäkohdat ja virheet sekä epätäsmälliset ilmaisut. Syksyä varten ollaan siten valmiimpia.

Lisätietoa eAMK:n digistarttipaketeista eAMK:n sivuilla.

Kirjoittaja Maarit Ignatius