Aihearkisto: Osaamisen jakaminen

Mitä Peppi tuo tullessaan?

Peppi – Winha – SoleOPS – muut

Winhan ja SoleOPSin jäädessä pois käytöstä korvaavaksi järjestelmäksi tulee Peppi. Järjestelmää kehittää Peppi-konsortio, joka on koulutusorganisaatioiden yhteenliittymä. Pepissä on tällä hetkellä mukana noin 80 prosenttia Suomen korkeakouluista. Ammattikorkeakoulujen FTE-opiskelijoista 94% ja yliopistojen FTE-opiskelijoista 80% on erilaisten Peppi-palveluiden piirissä. Tarkempaa tietoa konsortiosta löydettävissä konsortion sivuilta:
http://www.peppi-konsortio.fi/

Pepin työpöydät

 Pepin perusajatuksena on se, että käyttäjä saa erilaisten roolimäärityksien kautta käyttöönsä tarvittavat työpöydät. Näin ollen esim. lehtori / tuntiopettaja / yliopettaja nimikkeellä olevat henkilöt saavat kirjautumisen kautta automaattisesti käyttöönsä opettajan työpöydän. Samoin opiskelija saa käyttöönsä automaattisti opiskelijan työpöydän. Näiden nk. automaattisten roolien lisäksi on olemassa myös manuaalisesti tehtäviä rooleja, joilla annetaan oikeuksia tehdä tiettyjä yksilöidympiä toimenpiteitä Pepissä.

Pepin työpöydät ja palvelut

Pepin liitännäiset

Peppi itsessään on suljettu järjestelmä ja vaatii voimassa olevat käyttäjätunnukset. Jotta opetukseen liittyviä asioita saadaan näkyville myös ulospäin, tarvitaan liitännäisiä. Karelian osalta tällä hetkellä hankittuja liitännäisiä ovat:

Metropolia:                          Opinto-opas
https://opiskelija.testipeppi.karelia.csc.fi/opinto-opas/public/

Eduix:                                 Lukkarikone
https://opiskelija.testipeppi.karelia.csc.fi/lukkarikone/

Eduix:                                 Koulutushaku
https://opiskelija.testipeppi.karelia.csc.fi/koulutushaku/

Edellä olevista linkeistä avautuvat järjestelmät ovat vielä tällä hetkellä ulkoasultaan ja sisällöltään keskeneräisiä ja nämä asiat päivittyvät sitä mukaan, kun toimittajat saavat tehtyä päivityksiä.

Nykyisten käytössä olevien ”liitännäisten” säilyminen

Meerkado säilyy ainakin toistaiseksi käytössä.
SoleOPSiin kytketyn sähköisen asioinnin jatkuvuus on vielä keskustelujen alla ja lopullinen päätös asiassa tulee myöhemmin.
TimeEdit jää pois käytöstä 2019 vuoden lopulla ja sen sijalle tulee Pepin oma resurssisuunnittelu sekä edellä kuvattu Lukkarikone.

 Pepin koulutukset

 Jotta Pepin filosofia avautuisi riittävällä tarkkuudella, järjestetään eri käyttäjäryhmille koulutusta kevään ja syksyn 2019 aikana.

  • Koulutuspäälliköiden osalta koulutukset aloitettiin tammikuussa ja niitä jatketaan syksyllä 2019.
  • Opiskelijapalveluiden osalta koulutukset aloitettiin maaliskuussa ja ne jatkuvat osaltaan syksyyn 2019.
  • Opettajien osalta ensimmäiset koulutukset pidetään toukokuussa ja niitä jatketaan elokuussa.
  • Opiskelijaohjauksen osalta koulutukset alkavat kesäkuussa ja niitä jatketaan syksyllä 2019.
  • Muun henkilökunnan osalta koulutuksia toteutetaan tarpeen mukaan syksyllä 2019.
  • Opiskelijoiden osalta Peppiin tutustuminen aloitetaan syksyllä 2019, kun opiskelijat aloittavat uuden lukuvuoden.

Koulutuksien tarkemmat ajankohdat on löydettävistä Karelian intrasta:
https://intranet.karelia.fi/koulutus/OHOSprojektin%20aineisto/Materiaalia/Koulutukset.xlsx

Peppiin siirtyminen

Karelian osalta lopullinen siirtyminen Peppiin tapahtuu lokakuun lopulla ja marraskuun alussa 2019. Ensimmäisessä vaiheessa opetuksen suunnittelupuoli siirretään lopulliseen tuotantoympäristöön ja sen jälkeen tapahtuu opiskelijahallinnon siirtyminen.

Tuotantoon siirtyminen aiheuttaa katkon järjestelmien käytössä, mutta katson pituutta ei tässä vaiheessa pystytä vielä arvioimaan.

Peppiin siirtymisen yhteydessä huomioitavia seikkoja

Seuraavassa on lueteltu muutamia muutoksia, jotka tulee huomioida Peppiin siirtymisen yhteydessä:

  • Opintojen arvioinnit tulee huolehtia ajoillaan nykyiseen Winha -järjestelmään. Tämä tulee huomioida ennen kaikkea kesäopintojen osalta ja myös kesällä tehtävien harjoittelujen osalta.
  • Kevään 2020 opintojaksojen toteutuksille ilmoittautumiset joudutaan aikaistamaan nykyisestä lokakuusta niin, että ilmoittautumisaika on
    • 15.9. – 6.10.2019

Kirjoittaja:
Jukka Asp
OHOS-projekti, Peppi-pääkäyttäjä

SMErec: Virtuaalihologrammien tallentamisesta ja visualisoinnista

Aiemmissa blogimerkinnöissäni olen käsitellyt yleisesti syvyyskameroita, sekä niiden avulla rakennettavaa testiympäristöä virtuaalihologrammien tallennukseen. Sittemmin kiinnostusta hologrammiteknologian hyödyntämiseen on tullut esille myös opetusteknologian puolella (Hyttinen & Hatakka, 2019). Tässä blogimerkinnässäni käsittelen teknisestä näkökulmasta, miten virtuaalihologrammeja on mahdollista tallentaa ja esittää, kun käytettynä menetelmänä on jokaisen kameran erilliseen syvyystietoon perustuvien pistepilvien piirtäminen.  

Virtuaalihologrammeilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kolmiulotteista, animoitua esitystä kohteesta, jota voi tarkastella monesta eri suunnasta. Virtuaalihologrammi tehdään tallentamalla useammalla syvyyskameralla kuva- ja syvyystieto esityksestä, joka puolestaan toistetaan erityisen sovelluksen avulla. Sovellus siirtää datan visualisointisovellukselle, josta voi tarkastella tallennettua kohdetta. Sinällään holotallenteen tekeminen ei eroa normaalin videon tekemisestä. Kamerat kytketään päälle, ja esiintyjä pääsee vauhtiin. Ero onkin lähinnä tekninen – kohteesta tallentuu samalla useampi kuvakulma syvyystietoineen.  

Miten tallennus tapahtuu?

Wärtsilä-kampuksen fyysisten laboratoriotilojen rajoitteiden vuoksi käytämme toistaiseksi virtuaalihologrammien kuvaamiseen pelkästään kahta Intel Realsense-syvyyskameraa. Intel Realsensekirjaston mukana tulevat apuohjelmat mahdollistavat kunkin kameran tuottaman pistepilven tallentamisen ROS bag-muotoon. Valitettavasti bag-muoto on optimoimaton, ja tallennettu pistepilvitieto pelkästään yhden kameran osalta vaatii noin 100 megatavua  / sekunti, joka tuottaa varsin reippaan kokoisia tiedostoja. Mikäli kameroita käytetäisiin useampia, vaadittu tallennustila kerrotaan kameroiden lukumäärällä.

Mikäli tallennustilavaatimus tuntuu hankalalta hahmottaa, niin kaksituntinen elokuva HD 1080p-tarkkuudella vie noin kaksi gigatavua pakattuna h264-koodekilla. Kaksituntinen holotallenne kahdella kameralla bag-muodossa veisi puolestaan 1440 gigatavua, eli 1.4 teratavua.

Kokovaatimusten takia kehitin uuden ratkaisun pistepilvitiedon tallentamiseen. Rajoitin tallennettavan metatiedon määrää, sekä sovelsin pakkausalgoritmeja siten, että saamme pienennettyä tallennettavan tilan määrää kahdessadasosaan alkuperäiseen nähden. Tällöin kolmen minuutin esitys pakattuna vie noin 65-90 megatavua, mikä voi todeta olevan hyvä tulos, sillä kaksituntinen holotallenne veisi enää noin 2.4 gigatavua. Ratkaisun osaltaan mahdollisti myös syvyyssuunnassa kuvattavan alueen sekä syvyystiedon tarkkuuden rajoittaminen, sillä tallenteilla kuvattavien kohteiden vaatima alue ei ole kovin suuri.

Tallennus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa ohjelmisto tallentaa kameroiden tuottaman tiedon, sekä mikrofonin kaappaaman äänen levylle. Toisessa vaiheessa yhdistetään ääni-, kuva- ja syvyystieto yhdeksi virtuaalihologrammivideoksi. Sen jälkeen video onkin mahdollista toistaa 3D-mallina sitä tukevan erityisen visualisointiohjelmiston avulla.  

Miten visualisointi tapahtuu?

Virtuaalihologrammeja toistava visualisointiohjelmisto rakentaa katsojalle näkyvän 3D-pistepilven hologrammivideoon tallennetun datan perusteella. Virtuaalihologrammien tarkastelua varten käytämme Meta 2 AR–laseja, joille kehitetään sovelluksia Unity-pelimoottorilla. Virtuaalihologrammeja on toki mahdollista tarkastella myös VR-lasien avulla. 

Pistepilvien osien kalibrointi ja visualisointiparametrien asettaminen tehdään Unityssä.

Pistepilven tehokas renderöinti vaatii erikseen kehitetyn ratkaisun. Tätä varten olen rakentanut GPU-kiihdytetyn version Intel Realsense2-kirjaston visualisointilogiikasta. Realsense2-kirjasto on julkaistu avoimena lähdekoodina Apache License 2.0:n alla, joten siinä käytetyt ratkaisut ovat kehittäjien hyödynnettävissä. 

Visualisointitoteutusta tehdessä on kuitenkin huomioita muutamia seikkoja.  Jokaisen kameran tuottama syvyystieto on riippuvainen laitteen tallennuskomponenttien ominaisuuksista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kukin hologrammitallenne vaatii myös tietyt ulkoiset kamerakohtaiset parametrit 3D-pistepilven tuottamiseen. Tallenteen tekemisen yhteydessä on siis ladattavia metatietoa laitteesta, jotta hologrammit piirtyvät oikein, ja nämä arvot on ladattava visualisointiohjelmistoon. 

Myös kameroiden sijoittelu ja orientaatio vaikuttaa hologrammien piirtämiseen. Tämän vuoksi visualisointiohjelmisto on kalibroitava kameroiden fyysisen sijoittelun mukaiseksi, että kaikki hologrammin osat toistuvat oikein suhteessa toisiinsa. Kalibrointi on toistaiseksi vielä tehtävä käsin, ja se on varsin aikaa vievää. Kun jatkossa käytämme useampaa kameraa, kalibrointi on rakennettava siten, että se on mahdollista tehdä vastaavilla menetelmillä, kuin mitä useamman kameran liikkeenkaappauslaitteistojen yhteydessäkin.  

Miten tästä eteenpäin?

Hologrammi ei ole täydellinen 3D-malli kohteesta, sillä yksinkertaistetun 3D-mallin muodostaminen pistepilvestä vaatisi enemmän kuva- ja syvyystiedon ohjelmallista käsittelyä. Esimerkiksi Microsoftin Holoportaatio-teknologia todennäköisesti tekee kuvanlaadun parantamiseksi vaativampaa laskentaa, mutta meidän tapauksessamme siihen ei ole syytä ryhtyä. Ratkaisumme on kuvanlaadultaan ehkä heikompi, sillä tuotetussa 3D-mallissa on vielä aukkoja joissain kohdin. Mutta toisaalta, ratkaisu on varsin suorituskykyinen ja toteuttavissa pienemmilläkin laitteistopanostuksilla, sekä lopputulos onnistuu välittämään esiintyjän kehonkielen katsojalle 3D-mallin puutteista huolimatta. 

Koska vaativimmat tekniset ongelmat tallennuksen ja visualisoinnin osalta on ratkaistu, pääsemmekin SMErec-hankkeen puitteissa esittelemään uutta teknologiaa Taitaja 2019-messuilla Joensuu Areenalla toukokuussa 2019. Lisäksi virtuaalihologrammien soveltamiselle opetusteknologian parissa on luotu pohjatyö, joten tuloksilla on mahdollisuus jäädä henkiin Kareliassa myös SMErec-hankkeen päättymisen jälkeen.

Kirjoittaja Anssi Gröhn, tietojenkäsittelyn lehtori

Laadukkaasti verkkoon -valmennusohjelman kokemuksia

eAMK:n valmennuksien (kevät 2018 ja syksy 2018) tavoitteena on ollut varmistaa CampusOnline -portaalissa tarjottavien verkkototeutusten laadukkuus. Näihin valmennuksiin oli rajoitettu osallistujamäärä, joten kaikki Karelian halukkaat opettajat opintojaksoineen eivät mahtuneet mukaan. Kareliassa kehitettiin oma valmennusohjelma ja sitä on nyt toteutettu kaksi kertaa kevään 2019 aikana. 

Kuva 1. Laadukkaasti verkkoon -valmennusohjelman sisältö.

Ennakkotehtävänä osallistujat vastasivat lähtötasotestiin, jolla selvitettiin osallistujan pedagoginen ja ohjaustausta, työkalut joita hän käyttää niin opintojaksojen suunnittelussa kuin toteutuksessa sekä mahdolliset taidot, joita opintojaksolla osallistujalle kehittyy. Testin lopuksi osallistuja kirjasi omat tavoitteet, joihin palasi/palaa niin halutessaan/tarvittaessa pitkin valmennusta ja muuttaa, täydentää tarvittaessa tai vasta myöhemmässä ajankohdassa.

Valmennuksen osiot:

1) Oppimis- ja ohjausprosessi, 2) Oppimistehtävät ja oppimateriaalit ja 3) Arvionti ja hyvä/paha palaute ovat rakenteeltaan samanlaiset: tavoitteet, tehtävät, oppimateriaali ja itsearviointi sekä lisämateriaalit. Tämä ratkaisu tukee eri elementtien, sisältöjen tunnistettavuutta ja kokonaisuus näyttäytyy siten yhtenäisenä. Työtilan visuaaliset elementit tukevat sisältöä.

Valmennuksen päätyttyä osallistuja sai niin halutessaan ja tehtyään (lähtötasotestin, osioiden ja koko valmennuksen itsearvioinnin sekä antanut palautteen) Moodle-padgen (kuva 2) .

Kuva 2. Moodle-padge (osaamismerkki)

 

 

 

 

 

 

 

Työtilan on käynyt läpi vertainen, joka ei itse ole osallistujana valmennuksessa,  eAMK:n laatukriteerityökalulla. Kuva 3 on arvioinnin lopputulos.

Kuva 3. Arviointikriteerien toteutuminen

Vertaisen tekemä laatukriteeriarviointi teki näkyväksi puutteet. Tämän työtilan keskeiset kehittämisen kohteet ovat esteettömyys ja video-/äänitiedostojen sisältöjen tekstitykset. Tehtävänantoihin, niiden ymmärrettävyyteen ja ohjaavaan otteeseen sekä tieto suorittamisen edellyttämästä peruslaitteistosta tai sovelluksista on puutteellista. Nämä kohdat korjataan tai parannetaan syksyn 2019 ja kevään 2020 toteutuksiin.

Esiin nousi myös, että työtila ei vahvista osallistujien kansainvälisyysosaamista eikä mahdollista sidosryhmien osallistumisen. Ei myöskään tue geneeristen taitojen kehittämistä eikä myöskään mahdollista materiaalin tuottamista työtilaan. Nämä eivät ole valmennuksessa merkityksellisiä, mutta mahdollisuutta niiden sisällyttämiseksi ohjelman aineistoihin selvitetään ennen seuraavaa toteutusta. Samoin reagoidaan osallistujien antamiin kehittämishavaintoihin ja ideoihin.

Osallistujien palaute:

Valmennusohjelmaan liittyvät aiheet ja tehtävät olivat ajankohtaisia

  • vastaajista 90 % oli täysin samaa mieltä ja 10 % osittain samaa mieltä.

Koen, että valmennusohjelmaan osallistumisesta oli hyötyä omien opintojaksojen työstämisessä verkkoon soveltuviksi

  • vastaajista 90 % oli täysin samaa mieltä ja 10 % osittain samaa mieltä.

Olen tyytyväinen valmennusohjelman kokonaisuuteen

  • 100 % oli täysin samaa mieltä.

Miltä osin valmennusohjelman sisältö/toiminnallisuus toteutui hyvin?

  • Ennakkotehtävät ja selkeä kokonaisuus kuhunkin välitapaamiseen / tätä ennen itsenäinen opiskelu ja kokoava palaute sekä asioiden yhdessä läpikäynti kontaktikerroilla. 2 viikon välein sopiva tapaamisväli. Itse voi vaikuttaa siihen, mitä asioita laajasta aineistosta itselleen kokee tarpeelliseksi ja mihin kiinnittää huomiota. Aivan kaikkea ei siis järjestelmällisesti ole pakko ”opiskella”, ellei koe juuri siihen hetkeen tarpeelliseksi. Hyvää myös se, että myöhemmin voi aineistoon palata, kun kenties jokin osa-alue johon ei nyt ehtinyt tai kokenut tarpeelliseksi perehtyä, tuleekin mietinnän tai kehittelyn alle kenties jollain toisella opintojaksolla.
  • Mielestäni aiheet, jotka työpajojen teemoiksi on nostettu, ovat ajankohtaiset ja toisaalta hyvin ajattomat – samojen ”ongelmien” / haasteiden ja juuri näiden kysymysten kanssa uskoisin että monikin meistä opettajista painii.
  • Valmennusohjelman sisältö oli erittäin runsas ja antoi paljon ideoita omien opintojaksojen suunnitteluun. Tehtävät pakottivat priorisoimaan omaa ajankäyttöä ja miettimään omien kurssien kehitettäviä osa-alueita. Sain monta uutta ideaa, joita en kevään aikana ehdi työstää. Kiitos Maarit hyvästä valmennuksesta :)!. Palaan aineistoon viimeistään syksyn alussa, kun opintojaksopaineet helpottavat.
  • Valmennusohjelma toimi hyvänä mallina, miten laadukkaan toteutuksen tulisi toimia ja kun siellä opiskeli itse, näki käytännössä, miten hyvin se toimi. Esim. nyt vasta ymmärsin, miksi on tärkeätä laittaa aikaresurssi näkyviin; se helpottaa oman ajankäytön suunnittelua.
  • Ennakkotehtävät ja selkeä kokonaisuus kuhunkin välitapaamiseen / tätä ennen itsenäinen opiskelu ja kokoava palaute sekä asioiden yhdessä läpikäynti kontaktikerroilla. 2 viikon välein sopiva tapaamisväli. Itse voi vaikuttaa siihen, mitä asioita laajasta aineistosta itselleen kokee tarpeelliseksi ja mihin kiinnittää huomiota. Aivan kaikkea ei siis järjestelmällisesti ole pakko ”opiskella”, ellei koe juuri siihen hetkeen tarpeelliseksi. Hyvää myös se, että myöhemmin voi aineistoon palata, kun kenties jokin osa-alue johon ei nyt ehtinyt tai kokenut tarpeelliseksi perehtyä, tuleekin mietinnän tai kehittelyn alle kenties jollain toisella opintojaksolla. Mielestäni aiheet, jotka työpajojen teemoiksi on nostettu, ovat ajankohtaiset ja toisaalta hyvin ajattomat – samojen ”ongelmien” / haasteiden ja juuri näiden kysymysten kanssa uskoisin että monikin meistä opettajista painii.
  • Yhdessä kokoontuminen on aina hedelmällistä.
  • Valmennus oli keskusteleva ja osallistujien tarpeista lähtevä. Valmennuksen materiaalit ja Moodle-työtila olivat oikein hyviä ja saivat pohtimaan omaa opintojaksoa ja sen kehittämistä eri näkökulmista kuin aikaisemmin.

Miltä osin valmennusohjelmaa voisi/tulisi kehittää?

  • Valmennusohjelman sisällön omaksuminen olisi vaatinut enemmän aikaa. Jos valmennuskertoja olisi ollut neljän viikon välein, olisi tehtävien tekemisen ja sisältöön tutustumisen voinut pilkkoa pienempiin osiin ja tehdä niitä esimerkiksi kahden viikon välein tai viikoittain. Kaksi viikkoa on lyhyt aika, kun opetukset painaa päälle 🙂
  • Ohjelma voisi kestää vaikka yhden lukukauden, niin opintojakson ehtisi siinä ihan oikeasti toteuttaa. Ajoitus voisi olla niin, että se alkaisi esim. syksyllä, kun opintojaksoja suunnitellaan, niin opintojaksoa voisi kehittää koulutuksen ajan. Mutta ihanaa, että kurssi jää käyttöömme suunnittelun ja opintojojaksojen kehittämisen tueksi. Suuret kiitokset! Tämä opintojakso oli todella hyödyllinen ja pitäisi olla pakollinen kaikille.

Kirjoittaja Maarit Ignatius

Verkko-opiskelu ABC

Kaikille avoimia ja ilmaisia opiskelutaitowebinaareja järjestetään yhdeksän korkeakoulun yhteistyönä ja niiden tarkoitus on tukea erityisesti avoimen korkeakoulun opiskelijoita heidän opinnoissaan. Webinaarien aiheita ovat mm. tenttiin valmistautuminen, tieteellisen tekstin kirjoittaminen, englanninkielisen tekstin lukeminen ja verkko-opiskelu, jonka järjestämisestä Karelia-amk vastaa.

Karelia-amk:n lokakuussa järjestämään Verkko-opiskelun ABC -webinaariin osallistui noin sata kuulijaa. Vastaavan aiheinen webinaari pidettiin alkuvuodesta 2018 ja nämä molemmat kerrat olivat samansisältöisiä. Tarkemman kuvauksen webinaarin sisällöstä löydät tammikuun DigIT-blogin postauksesta.

Webinaarin aikana kuulijat saivat kommentoida, keskustella ja kysyä aiheesta chatissa. Siellä käytiinkin runsasta keskustelua sekä webinaarin aiheesta että yleisemmin verkko-opiskelusta.

Tärkeänä koettiin rohkeus aloittaa kirjoittaminen! Heti ei tarvitse olla valmista, vaan kirjoittaminen on prosessi. Koko ajan löytyy uusia ajatuksia ja lähteitä, joita voi lisätä. Hyvä neuvo oli, että kirjoittaa aluksi tajunnanvirtaa ja vähitellen lähtee jäsentämään tekstiä. Yksi tärkeimmistä vertaisneuvoista oli se, että kirjoita lähteet heti ylös!

Yhtenä aiheena oli multitaskaaminen, eli eri tehtävien suorittaminen yhtä aikaa. Multitaskaaminen hajottaa usein ajatuksia, eikä lopulta saa mitään aikaiseksi. Monella vaatii tietoista valintaa, että keskittyy yhteen tehtävään kerrallaan. Kuulijat jakoivatkin hyviä vinkkejä esimerkiksi Pomodoro-tekniikasta, jolla voi opetella keskittymistä.

Chatissa kommentoitiin myös ryhmäytymisen merkityksestä verkko-opiskelussa. Verkossa ryhmäytyminen vaatii aktiivista otetta osallistujalta. Joskus tämä onnistuu hyvin, joskus ei ole lainkaan tietoa millaisia henkilöitä kurssille osallistuu. Myös opiskelijoiden erilaiset aikataulut ja työskentelytyylit voivat asettaa haasteita (osa tekee ajoissa, osa jättää viime tinkaan).

Webinaarin aikana keskustelun luonne oli selkeästi kannustava ja vertaistukea antava!

Kirjoittajat Mervi Lätti ja Minna Rokkila

Pelillisyys – Mitä ja miksi?

Pelillisyyden ja pelillistämisen (gamification) juuret juontaa pitkältä historiasta. Pelillisyys on yksi motivaation hygieniatekijä samoin kuin se on yksi digitalisaation ilmentymä. Pelillisyys liittyy vahvasti digitalisoitumiseen sekä siihen mitä työelämältä jo tänä päivänä odotetaan.

Pelillisyyden avulla yksilön on mahdollisuus hallita digitalisaatiota, kehittää osaamistaan ja oppia kokemuksellisesti niin yksin kuin yhdessä. Työn tekeminen on yksilöllistä, kaikkien ei tarvitse tehdä samalla tavalla. Riittävään, hyvään, erinomaiseen lopputulokseen päästään monella tavalla, keinolla – myös pelien avulla, kautta.

Seuraavassa kuvassa on listattuna pelillisyyden elementtejä, avainsanoja joita ovat muun muassa tasot, pisteitys, haasteet, edistyminen, palkitseminen, kilpailu, hauskuus ja jakaminen sekä parviäly.

Psykologisesti pelillisyyteen liittyy vahvasti tunteet, motivaatio, immersiivisyys, sosiaalisuus ja elämykset. Pelillisyys vahvistaa oppimismotivaatiota ja tekee oppimisesta/osaamisen testaamisesta intensiivistä ts. läsnäolevaa, aktiivista, pelaajat sitoutuvat pelaamiseen, kiinnostuvat ja sitä kautta oppiminen myös tehostuu. Asioiden sisäistäminen, opettelu pelaamalla on kustannustehokasta. Se on riskitöntä ja lähes kulutonta. Pelillisyys sisältää välittömän palautteen, joten se sopii hyvin osaamisen arvioinnin välineeksi.

Organisaation toiminnan viritääminen pelilisillä elementeillä on pelillisyyden soveltamista organisaation kehittämisessä ja valmennuksessa, oppimisessa ja osaamisen kehittämisessä niin eri ohjelmissa kuin myös arjessa:

  • kehityskeskustelut (yksilö, ryhmä)
  • strategian jalkautus/sisäistäminen
  • järjestelmien käyttöön perehdyttäminen
  • regrytointi
  • tiimiytyminen, ryhmäytyminen tmv. lähityöyhteisön toimijoiden me-henki
  • osaamisen kehittäminen
  • toiminnan ohjaaminen
  • ja paljon muuta

keskeistä on kuitenkin löytää vastaus kysymykseen ”Miten arjen työtä voi rikastaa pelillistämällä?

Työkaluja ovat muun muassa: leaderboard, pikaviestintä, videoiden käyttö, ohjelmistot, yammer, heia heia jne. Erilaiset hyötypelit (Serious games) ja valmennuspelit, joita ovat muun muassa: Innovaatiopelit, yrityspelit, Legot, implementointipelit, liikkuva pelaaminen, turnaukset, oppimispelit, roolipelit, OD-pelit, simulaatiopelit, sähköiset pelit jne.

Pelillisyyden käyttöönoton tavoitteena voi olla esim. soveltaa peleistä tuttuja motivaatiotekijöitä organisaatioympäristössä työmotivaation ja sitouttamisen parantamiseksi. Pelillisyyden myötä yrityskulttuuri muuttuu yhteisöllisempään, avoimenpaan ja läpinäkyvämpään suuntaa, kun pelillisyys on arjen toiminnassa mukana. Työn hauskuus ja yhteen kuuluvuus lisää työn imua, ideointi (hullujakin ideoita voi ehdottaa) ja mukaan heittäytyminen, työilmapiiri kevenee, on kivempi tehdä töitä. Omaan työhön vaikuttaminen on motivaatiotekijä, jota ei yhdenkään työnatajan kannata jättää käyttämättä. On tunnettava alaiset ja se mikä heitä motivoi työn tekemiseen.

Luettavaa:

Kirjoittajat Maarit Ignatius ja Ulla Kallio

Digimessujen satoa

Onnistumisia, oivalluksia ja opetuksen kehittämistä digipiloteilla sekä muilla lupaavilla käytänteillä Kareliassa toteutettiin tänä syksynä digimessujen muodossa.

dig

Palautetta saatiin osallistujilta, esittelijöiltä, järjestelijöiltä sekä henkilöiltä, jotka eivät päässeet osallistumaan. Palautekyselylomake toteutettiin Office 365 -ympäristön Forms-työkalulla.

Mielenkiintoiseksi messuilla koettiin niiden kokonaisuus ja monipuolisuus. Innostuneiden opettajien esitykset omista digikokemuksista olivat antoisia. Hyvää oli se, että tällaiset messut mahdollistavat kehen tahansa opettajan kokemusten sekä osaamisen jakamisen erilaajuisissa kokeiluissa.

Hyvää oli se, että messukävijät pääsivät tutustumaan esityspisteisteiden kautta erilaisiin työkaluihin, sovelluksiin ja ideoihin. Palautteen perusteella he voivat hyödyntää niitä omassa työssään. Messut koettiin myös hyväksi verkostoitumistapahtumaksi. Oltiin sitä mieltä, että jatkossa on helpompi ottaa yhteyttä henkilöön ja kysyä vinkkejä, kun idean esittelijään oli tutustunut.

digiiii    digiii

Seuraavien digimessujen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioidaan saadut kehittämisideat muun muassa päivän rakenne, tiedottaminen ja ohjelman sisältö. Palautteessa saatiin myös kriittistä arviota messujen tarpeellisuudesta. Moodlen eri aktiviteettien ja toimintojen hyödyntäminen sujuvoittaa ja monipuolistaa oppimis- ja ohjausprosessin läpivientiä. Tähän tarjotaan muun muassa kevään 2017 aikana koulutusta henkilöstölle. Myös Pokan edustajien kanssa käydyn suusanallisen palautekeskustelun kehitysideat huomioidaan.

Kiitosta saa Karelian ICT-tuki, joka osaltaan mahdollisti messujen valmistelut sekä purkamisen. Ilman heidän apua ja digiosaamista järjestelytyöt olisivat olleet haasteelliset.

Messuilla oli arpajaiset, joissa Onni suosi seuraavia henkilöitä:

  • Digisparraajan päiväksi käyttöönsä voittivat Päivi Sihvo ja Kirsi Sallinen.
  • Elokuvaliput puolestaan Mervi Lätti ja Päivi Putkuri.

Vuoden 2017 Karelian digimessuajankohdaksi on sovittu 4.10. kello 12.30–15.00. Paikkana on Wärtsilä-kampuksen Dynamo-loungessa.

Kirjoittajat Maarit Ignatius ja Minna Rokkila