Iäkkään asiakkaan toimintakyvyn tukemisella kohti aktiivisempaa arkea kotihoidossa

Päivi Kareinen ja Inka Pursiainen

Kotiin annettavien palveluiden sisältöä, määrää sekä erityisesti toimintakykyä tukevia kuntoutuspalveluja kehitetään ikääntyvän väestön määrän kasvaessa. Myös suunniteltu maakunta- ja sote- uudistus edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintatapojen tehostamista. Aktiivisuuden lisääminen arjessa edistää sekä ikääntyneen hyvinvointia että toimintakykyä.

Opinnäytetyömme toimeksiantajana oli Siun sote ja se oli osa AVOT-hankkeen toimiva kotihoito -kokonaisuutta. Työn tavoitteena oli kehittää kotihoidon työntekijöiden toimintatapoja, joilla tuetaan ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä. Tehtävinä olivat prosessikuvauksen tuottaminen sekä tiedontuottaminen tekijöistä, jotka vaikuttavat ikääntyneen asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana Kontiolahden alueen kotihoidossa. Kehittäminen toteutettiin työntekijöitä osallistavana työpajatoimintana sekä käytännön toiminnan pilotointina (ketterä-kokeilu).

Opinnäytetyön tuotoksena tehtiin Miun aktiivinen arki -toiminnan prosessikuvaus. Prosessikuvauksen tarkoituksena on ohjata kotihoidon työntekijöiden toteuttamaa asiakkaan toimintakyvyn tukemista tavoitteellisen arkitoiminnan kautta. Toimintaa ohjaava malli yhdenmukaistaa kotihoidon työntekijöiden työtä samalla lisäten palveluiden tasalaatuisuutta ja läpinäkyvyyttä. Miun aktiivinen arki –toiminnan kuvaukseen on työntekijöiden lisäksi otettu mukaan fysioterapeutti ja omaiset, joilla on tärkeä rooli asiakkaan toimintakyvyn kohentamisessa ja ylläpitämisessä.

Prosessikuvaus sisältää kotihoidon asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen liittyvät toiminnot arvioinnissa, tavoitteiden nimeämisessä ja keinojen valinnassa, suunnitelman seurannassa ja uudelleen arvioinnissa. Kehittämisessä mukana olleet työntekijät kokivat, että prosessikuvaus jäsentää toimintoja, selkeyttää vastuunjakoa sekä toimii hyvänä oman työn muistilistana toteutuksen eri vaiheissa.

Prosessikuvauksen ohella kehittämistoiminnassa nousi esille tekijöitä, joiden avulla voidaan edistää ja vahvistaa ikääntyneen toimintakyvyn tukemista. Tulosten mukaan asiakkaan toimintakyvyn tukemisen lähtökohtana on ikääntyneen asiakkaan yksilöllisyys. Asiakkaan tarpeita, toiveita ja voimavaroja hyödyntämällä pyritään parantamaan hänen elämänhallintaansa ja tukemaan arjessa selviytymistä. Myönteisellä ja rakentavalla vuorovaikutuksella voidaan vahvistaa asiakkaan osallistumista ja sitoutumista toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kuunteleminen, kannustaminen, aito kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus korostuvat ikääntyneen hoitotyössä, mutta usein sen toteuttaminen arjen kiireessä on haastavaa.  Kuntouttavan arkitoiminnan onnistuminen kotihoidossa vaatii asiakkaan osallistamista ja työskentelytapojen muuttamista tehtäväkeskeisyyden sijaan asiakas- ja voimavaralähtöisiksi.

Työntekijöiden ammatillisella osaamisella sekä toimijoiden välisellä tiedonkululla ja yhteistyöllä voidaan vaikuttaa toimintakyvyn tukemiseen. Kotihoidon työntekijöillä tulee olla laaja osaaminen perustarpeiden ja sairauksien tunnistamisen lisäksi terveyden- ja toimintakyvyn edistämisestä sekä ohjaamis-, asiakaslähtöisyys-, moniammatillisuus- ja yhteistyötaitoja. Monialaista yhteistyötä kotihoidossa kehitettiin suunnittelemalla fysioterapeutin ja kotihoidon työntekijän toteuttama yhteinen ensikäynti asiakkaan luokse. Näin ammattiryhmien välillä voidaan sekä jakaa asiantuntijuutta että tukea työyhteisön sisäistä toimintaa. Yhteistyöverkostojen monipuolisella hyödyntämisellä voidaan tukea sekä asiakkaan toimintakykyä, että kotihoidon työntekijöiden tekemää työtä. Monialaisella yhteistyöllä, omaisyhteistyöllä ja järjestöyhteistyöllä tuetaan toiminnan muutosta ja mahdollistetaan asiakkaalle monipuolisia ja mielekkäitä keinoja toimintakyvyn ylläpitämiseen.

Prosessikuvausta käytetään AVOT-hankkeen työvälineenä toimintamallin levittämisessä Siun soten kotihoidon alueella. Toiminnan levittäminen on aloitettu jo kevään 2018 aikana ja tarkoituksena on, että Miun aktiivinen arki –toiminta jää pysyväksi osaksi asiakkaille annettavia päivittäisiä kotihoidon palveluja.

Blogikirjoitus perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksessa tehtyyyn opinnäytetyöhön.

Kotiutusyhdyshenkilön tehtävänkuvan kehittäminen Siilaisen kuntoutumiskeskuksessa

Kotiutusyhdyshenkilön tehtävänkuvan kehittäminen Siilaisen kuntoutumiskeskuksessa

Kotiuttamisesta on tullut nykyisin tehokkaampi ja haasteellisempi vaikeiden kotiutusprosessien vuoksi. Tähän vaikuttaa osittain hoitoaikojen lyhentyminen ja teknologian kehittyminen. Onnistunut kotiuttaminen vie osastoilla paljon työaikaa ja resursseja muusta hoitotyöstä. Nykyisin kotiuttaminen vaatii myös moniammatillista yhteistyötä. Kotiutushoitajatoiminta on perustettu potilaan sairaalasta kotiuttamisen tehostamiseksi. Tutkimuksissa on todettu, että kotiutushoitajan toiminta parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta sekä edistää eri hoidonantajien välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä. Kotiutushoitajan rooli on suuri varsinkin vaativissa kotiutuksissa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kotiutusyhdyshenkilöiden tehtävänkuvaa Siilaisen kuntoutumiskeskuksessa. Tehtävänä oli luoda kotiutusyhdyshenkilön toimenkuvamalli käytäntöön. Työ toteutettiin osallistavana tutkimuksellisena kehittämistoimintana. Kehittämistehtävää toteutettiin ryhmätyömenetelmin kolmessa työpajassa kotiutusyhdyshenkilöiden kanssa. Tehtävänkuva selkiytyi ja se on nopeuttanut kotiutuksia. Kotiutusyhdyshenkilön tehtäviin kuuluu perehdyttää, opastaa ja neuvoa kotiutusasioissa muuta henkilökuntaa. Muita tehtävänkuvia ovat kotiutuksen suunnittelu, osallistuminen kotiutumispalavereihin, uusien asioiden tiedottaminen, erilaisten lomakkeiden täyttäminen ja paneutuminen haastaviin kotiutuksiin. Tuloksissa nousi esille palveluohjauksen kanssa tapahtuva yhteistyön tärkeys kuntoutujien kotiutuksissa. Palveluohjaaja neuvoo mm. hakemusten täyttämisessä. Kotiutusyhdyshenkilöiden osaamisalueeseen kuuluvat tietous palveluseteleiden myöntämisestä, tilapäisen ja säännöllisen kotihoidon myöntämisen perusteet, jatkohoitopaikkojen tietämyksen, erilaisten tukipalveluluiden aloitus ja tietous Kelan etuuksista. Jatkohoitopaikkaa selvitettäessä on myös hyvä tietää maakunnan eri hoitopaikoista.

Täydennyskoulutustoiveita tuli mm. kotiutusasioiden tiedottamisesta, eri lomakkeiden täyttämisestä, koulutuksista palveluohjaajilta, Kelan etuuksista, alle 65-vuotiaiden jatkohoitopaikkojen tietämisestä, haastavien kotiutusten läpikäymisestä ja tietoutta eri yhteistyökumppaneiden työnkuvasta.
Kehittämisprosessi keskittyi vuoden 2018 jälkeen kuntoutumiskeskuksen akuuttikuntoutuksen, geriatrisen ja kirurgisen osastojen kotiutusyhdyshenkilötoimintaan. Akuuttikuntoutusosastolla potilasvaihtuvuus on suurempi ja siellä kotiutuksia tapahtuu päivittäin paljon enemmän, kuin muilla osastoilla. Akuuttikuntoutusosastolla kotiuttamisen suunnittelu aloitetaan viimeistään kolmantena päivänä osastolle tulosta. Geriatriselle ja kirurgisille osastoille kuntoutujat tulevat sovitusti ja osastojaksot ovat pidempiä. Kotiutusyhdyshenkilöt ovat saaneet työaikaa useampana päivänä viikossa toteuttaakseen vain kotiutusasioita. Tämä helpottaa muun henkilökunnan työpanosta potilaan hoitotyössä.

Kotiutusyhdyshenkilön toimenkuvamallin mukaan kotiutusyhdyshenkilö osallistuu seisontapalaveriin arkisin, jossa käydään läpi kuntoutujan toimintakyky, kotiavut ja kotiutussuunnitelma. Kuntoutuspalaveri järjestetään kerran viikossa, missä käydään läpi haasteellisempien kuntoutujien asioita läpi moniammatillisesti. Sen jälkeen hänen tehtäviin kuuluu selvittää kuntoutujien kotikuntoisuutta, olla yhteydessä kotihoitoon ja omaisiin. Kotiutusyhdyshenkilö selvittää ja arvioi palvelusetelin tarpeen ja kartoittaa kotihoidon palvelut. Hän sopii hoito- ja palvelusuunnitelmapalaverin omaisten ja kotihoidon kanssa. Kirjaaminen on yksi tärkeistä tehtävistä, jotta jokainen hoitaja löytää kotiutuksiin liittyvät sovitut asiat jatkohoidon suhteen. Muun henkilökunnan opastaminen ja neuvominen kotiutuksen suunnittelussa ja perehdyttämisessä kuuluu myös tehtävänkuvaan. Kuntoutumiskeskukseen muuton jälkeen lähihoitajien tehtäviin tuli lääkärinkierrolla mukana olo ja kuntoutujien kotiuttaminen. Kun aikaa jää muilta tehtäviltä, heidän tehtäviinsä kuuluu erilaisten mittareiden ja hakemusten täyttäminen. Kotiutusyhdyshenkilön tehtävänkuva edellyttää koko ajan uuden tiedon hankkimista ja sisäistämistä. Velvollisuuksiin kuuluu tiedottaa uusista asioista muuta henkilökuntaa. Tehtävänkuva on hyvin monipuolinen ja se tuo vaihtelua sairaanhoitajan kenttätyöskentelyyn.

Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060813254

Sari Malinen

Ikäosaamisen YAMK-opinnäytetyö palkittiin vuoden opinnäytetyönä!

Ikäosaamiseen YAMK-tutkinnon suorittaneiden Jaana Hirvosen ja Sari Nykänen-Juvosen opinnäytetyö Muistihoitajat kehittämässä muistisairaan hoitoa Siun sotessa palkittiin 28.5.2018 Karelia-ammattikorkeakoulun vuoden YAMK-opinnäytetyönä!

Opinnäytetyön tuloksia on jo hyödynnetty sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Opinnäytetyöhön voi tutustua Theseuksessa.

Lämpimät onnittelut Jaanalle ja Sarille!

Ks. tiedote palkitsemisesta

 

 

 

GREEN CARE -VUOSIKELLO TUKEMAAN IKÄÄNTYNEEN TOIMINTAKYKYÄ OSASTOHOIDON AIKANA

Muuttuva kuntoutus, Green Care sekä ikääntyneen toimintakyvyn ylläpitämi-nen hoitotyön ohella ovat tärkeitä tekijöitä, joilla pyritään vähentämään sekä ehkäisemään kasvavan ikääntyneiden väestöluokan luomia lisähaasteita tule-vaisuudessa julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa ikääntyneiden määrä nousee 29,2% vuoteen 2030 mennessä. Sen vuoksi kuntoutuksen aloittaminen oikea-aikaisesti osastohoidossa on elintärkeää. Silloin vältetään ikääntyneen toimintakyvyn radikaali heikkeneminen. Kol-manneksella osastohoitoon joutuneista ikääntyneistä ei toimintakyky palaudu samalle tasolle, mitä se oli ennen hoitoon joutumista. Siksi työyhteisöissä tulisi kehittää toimintakykyä tukevia työkäytänteitä kuntoutuksen edistämiseksi. Tut-kimusten sekä opinnäytetyömme tulosten mukaan luontolähtöisten menetel-mien hyödyntäminen lääkinnällisen kuntoutuksen rinnalla edesauttaa ikään-tyneen toimintakykyä monilla eri osa-alueilla.

Opinnäytetyömme -”Ikääntyneen toimintakykyä tukevan hoitotyön kehittämi-nen luontolähtöiseen toimintaan perustuen”- toteutettiin osallistavana tutki-muksellisena kehittämistyönä, jossa oli toimintatutkimuksen piirteitä. Tarkoituk-sena oli kehittää ikääntyneen kuntouttavaa hoitotyötä luontolähtöisiä mene-telmiä käyttäen Karttulan terveyskeskuksen osastolla sekä lisätä tietoisuutta luontolähtöisien menetelmien yhdistämisestä työskentelyyn, jossa tuetaan uu-den oppimista hoitohenkilökunnalle. Työssämme selvitettiin hoitajien tietota-soa Green Care -menetelmistä tutustumiskäynnin yhteydessä toteutetun tieto-visan avulla.

Kehittämisprosessin tuotoksena henkilökunta loi työpajoissa osastolle luonto-lähtöiseen ajatteluun perustuvan vuosikellon. Tämän prosessin aikana henki-lökunta tuli tietoisemmaksi luontolähtöisistä menetelmistä sekä siitä, kuinka niiden avulla voidaan edistää ikääntyneen toimintakykyä osastohoidon aikana. He havahtuivat siihen, että toteutettavien toimintakykyä tukevien luontolähtöis-ten menetelmien ei tarvitse olla suuria, sillä ne ovat toteutettavissa myös pie-nemmillä resursseilla.

Tuotoksena syntyneen vuosikellon avulla työntekijät voivat suunnitella vuoden kulun mukaan ja toteuttaa luontolähtöisiä menetelmiä hyödyntäen ikäänty-neen toimintakykyä tukevaa hoitotyötä kokonaisuutena. Näiden eri menetel-mien avulla voidaan edesauttaa ikääntyneen fyysistä, psyykkistä sekä henkis-tä hyvinvointia. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt vuosikello ei ole suoraan hyödynnettävissä muissa työympäristöissä, mutta sen avulla voidaan suunni-tella omaan työyksikköön vuosikello. Tulokset osoittavat sen, että luontolähtöis-ten menetelmien monipuolinen hyödyntäminen sekä yksinkertaisten keinojen ja pienten muutosten avulla voidaan kokonaisvaltaisesti ylläpitää ikääntyneen toimintakykyä.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna Green Care -toiminta on kustannustehokasta, koska se ei edellytä suuria rahallisia panostuksia. Uusia terveydenhuollon yk-sikköitä rakennettaessa tulisi suunnittelussa huomioida luontolähtöinen ajatte-lu. Tällöin kuntoutumisessa ja toimintakyvyn ylläpidossa on hyödynnettävissä laajempi menetelmien kirjo.

Sote -muutoksen tullessa julkinen terveydenhuolto tarvitsee brändäystä, jolla lisätään ikääntyneiden asiakkaiden kiinnostusta palveluihin. Yksi keino tähän on lähteä erikoistumaan ja tuottamaan luontolähtöisiä palveluita. Nykyisin urautuminen samoihin traditionaalisiin tapoihin ei työelämässä tuo jatkuvuutta omalle työlle. Vaaditaan muutosta julkisen terveydenhuollon toimintatapoihin. Myös hoitohenkilökunnalta edellytetään muuntautumiskykyä sekä oman per-soonan tuomista työhön. On ajateltava, että koko elämä on oppimiskaarta, jos-sa ihminen kehittyy sekä muuntuu kulloistakin tilannetta vastaavaksi. Oppimi-nen ei katso ikää, sillä kehittämisprosessin aikana oli havaittavissa, että koke-muksellisen oppimisen kautta kuka tahansa pystyy tuottamaan uutta tietoa.

Kirjoittajat: Sari Toroi & Anna Torvinen, Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188981

Kaatumisten ehkäisytyön kehittäminen sairaalapalveluissa

Opinnäytetyö ja mistä sen tekisi? Miettiessäni sairaanhoitajan näkökulmasta asioita, joiden kehittämisellä voitaisiin parantaa ikäihmisten elämänlaatua, hoitajien osaamista, potilasturvallisuutta sekä vielä vähentää kustannuksia sairaalapalveluissa, löytyi haastava aihe työhöni. Ikääntyvien kohdalla kaatumistapaturmia sattuu osastoilla usein, ehkäisemisellä niitä, voidaan vaikuttaa edellisiin asioihin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda perehdytysmalli kaatumisten ehkäisyyn ja perehdyttää työntekijät toimintamalliin. Perehdyttämisen nähdään olevan osaamista ja työhön sitoutumista edistävä asia. Työntekijöiden hallitessa kaatumisriskin arviointi ja ehkäisevät toimenpiteet parantuvat potilasturvallisuus ja ikääntyvien elämänlaatu.
Sairaalapalveluiden osastojen lähtötilannetta selvittäessä nousi esille, että kaatumisriskin arvioinnissa on erilaisia käytäntöjä eri osastoilla. Riskitekijöitä ja kaatumisen ehkäisyn keinoja ei nosteta potilaan hoitosuunnitelmaan. Epätietoisuutta oli myös siitä, mihin asiat tulisi kirjata. Liikkumisen apuvälineitä potilailla oli hyvin saatavissa, tosin yöaikaan apuvälineet usein oli sijoiteltu niin, ettei potilas saanut sitä liikkeelle lähtiessään mukaansa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että hoitajat sitoutuvat huonosti tähän työhön ja usein koetaan kaatumistapaturmien vammojen hoito tärkeämmäksi kuin ennaltaehkäisy.
Perehdytysmalli luotiin tutkimuksellisena kehittämistyönä osastojen hoitajista kootun työryhmän kanssa. Mallia luotaessa haluttiin korostaa perehtyjien osallisuutta ja tuoda jotain uutta perehdytykseen. Simulaatioajatusta pyöriteltiin työryhmässä, mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun tehdä video perehdytyksen alustukseksi ja ajatusten herättelemiseksi. Simulaatiotilanteen luominen joka osastolla olisi ollut vaikeaa ja työlästä. Video kuvattiin Harjulan sairaalan osastolla, näyttelijöinä oli osaston hoitajia. Videolla on kuvattuna tilanne, jossa on vasta osastolle saapunut sekava potilas, joka on lähtenyt liikkeelle yksin ilman apuvälinettä. Tavoitteena on haastaa perehtyjiä pohtimaan erilaisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä kaatumisia sairaalassa. Tästä osuudesta perehdytysmallissa on saatu paljon positiivista palautetta. Perehtyjät ovat kokeneet, että näin myös heidän näkemykset tulee huomioituja ja saavat kokemuksen siitä, että voivat itse vaikuttaa kaatumisten ehkäisytyöhön työhön. Tämän ajateltiin myös parantavan hoitajien sitoutumista kaatumisten ehkäisytyöhön.
Perehdytyksen sisältöön on kerätty erityisesti sairaalaolosuhteissa kaatumisriskiä nostavia tekijöitä ja teemat liittyivät ympäristöön, lääkitykseen, toimintakykyyn, ohjakseen ja ravitsemukseen. Näiden osa-alueiden kohdalla käydään läpi toimeksiantajan toimintamallit ja näin pyritään yhtenäistämään toimintaa osastoilla. Myös tutkimustuloksia esitettiin pilotointitilaisuudessa ja ne olivat myös perehtyjistä erityisen kiinnostavia.
Perehdytyksen vaikutusta kaatumisten määriin ei voida vielä tässä vaiheessa arvioida vaan arviointi sekä jalkauttaminen jäävät toimeksiantajan tehtäväksi. Jotta päästäisiin hyvään tulokseen, tulisi perehdytyksen olla säännöllistä, vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa toimintaa esimerkiksi osastopalaverien yhteydessä. Suositeltavaa olisi myös nimetä osastoille kaatumisten ehkäisytyöhön vastuuhoitaja, joka huolehtii perehdytyksestä ja tarvittaessa päivittää sen sisältöä, tekee tarvittaessa potilaille laajempia kaatumisvaaran arviointeja. Vastuuhoitaja voisi myös keskustella omaisten kanssa kaatumisvaarasta ja sen vaikutuksesta potilaan hoitotyöhön, joskin tämä kuuluu kaikkien työhön. Perehdytysmallin sisältöä on helppo muokata erilaisiin tarpeisiin ja nyt onkin jo päätetty, että mm. laitoshuoltajat perehdytetään huomioimaan omassa työssään kaatumisten ehkäisyä.

Riitta Maliniemi, ikäosaamisen YAMK -opiskelija,
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143828/Maliniemi_Riitta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy – moniammatillisuutta, jossa ikäihminen aktiivinen osallistuja

Tarja  Silvennoinen, fysioterapeutti (YAMK) ja Sanna Suvivuo, fysioterapeutti (YAMK)

Elintason nousun ja lääketieteen kehittymisen myötä ihmisten elinikä nousee jatkuvasti. Tällä hetkellä Suomessa yli 65-vuotiaita on 18 prosenttia väestöstä. Ikääntyessä toimintakyky heikkenee aiheuttaen monenlaisia ongelmia, joista yksi merkittävä ongelma on tapaturmat. Ikääntyvillä tapaturmista yli 80 prosenttia johtuu kaatumisista tai putoamisista ja Suomessa ikääntyvistä kaatuu vuosittain noin joka kolmas. Kansantaloudellisesti merkittävin kaatumisesta johtuva vamma on lonkkamurtuma, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia. Vuosittain Suomessa lonkkamurtuman kokonaishoitokulut ovat noin 136 miljoonaa euroa. Euroja merkittävämpää on kuitenkin lonkkamurtumaan liittyvä toimintakyvyn aleneminen tai jopa kuolema. Jotta toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen toteutuu, tarvitaan erialojen osaajien vankkaa yhteistyötä ja toimia kaatumisten ehkäisemiseksi.

Opinnäytetyössämme kehitimme yli 65-vuotiaiden Ilomantsilaisten kaatumisten ehkäisyä yhdessä paikallisten asiantuntijoiden kanssa ja kartoitimme kaatumisten ehkäisyn nykytilaa kunnassa. Tuotimme samalla toimintamallinnoksen kaatumisten ehkäisyyn. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana ja lähestymistapana sovellettiin tulevaisuudentutkimusta ja tutkimusmenetelmänä Delfoi- menetelmää, jossa aineisto kerättiin kaksivaiheisella kyselyllä. Toteutusvaiheen ryhmätyöskentely toteutettiin sovellettuna näyttelykävelynä asiantuntijapaneelin avulla.

Opinnäytetyön tuloksena kuvattiin kaatumisten ehkäisyn sisältö ja keskeiset toimijat, joiden tehtäviä kaatumisten ehkäisy olisi. Tämän kehittämistyön tuotoksena ikääntyvien kaatumisten ehkäisyssä on neljä keskeistä tekijää: ikääntyvä ja lähipiiri, terveydenhuollon ammattilaiset, kunta ja muut toimijat. Lähtötilanteen ja tulevaisuuden vertailussa havaittiin ikääntyvän ja lähipiirin roolin korostuvan selkeästi.

Opinnäytetyömme tuloksessa selvisi, että kaatumisten ehkäisy ei ole pelkästään sosiaali- ja terveyshuollon toimijoiden tehtävä, vaan toimintaan pitäisi osallistua yhteistyössä ikääntyvän, kunnan ja muiden toimijoiden. Nykyajan ikääntyvät ovat jo hyviä teknologia-osaajia ja aikaansa seuraavia. Osa Iäkkäistä osaa vaatia palveluja oman hyvinvointinsa turvaamiseksi, osa hyväksyy kaatumisen normaalina ikääntymiseen liittyvänä ilmiönä. Kuinka tulevaisuudessa vastaamme näihin haasteisiin? Mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta pystymme huolehtimaan lisääntyvästä ikääntyneiden joukosta? Kuitenkin ikääntyvän oma asenne kaatumisiin ja niiden ehkäisyyn on keskeistä. Miten levitämme tietoa ikääntyneille vastuun ottamisesta omasta hyvinvoinnista ja terveydestä? Asennemuutoksen aikaansaaminen on tuloksen perusteella yksi suurimmista haasteista.

Ikääntyvien henkilöiden määrän tiedetään tulevaisuudessa kasvavan ja ikääntymiseen liittyvät kehon muutokset vaikuttavat kaatumisriskien kasvuun. Se, miten ikääntyvä itse tiedostaa nämä riskit ja on valmis panostamaan kaatumisten ennaltaehkäisyyn jo omalla toiminnalla, on merkityksellistä. Yhteiskunnan intresseissä kaatumisten ehkäisy on valtakunnallisesti merkittävää jo kuluerien perusteella, mutta myös inhimillisellä tasolla. Kaatumisten ehkäisyn ei voida olettaa olevan ainoastaan kunnan tai muiden toimijoiden tehtävän, vaan vastuu jää meille kaikille tulevaisuuden ikääntyville henkilöille. Oleellisinta tuloksessa on, että kaikkien toimijoiden tulee työskennellä yhteistyössä kohti samaa päämäärää, jotta kaatumisten ehkäisy on tuloksellista.

Blogi perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö on julkaistu osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017061313441

Ikäosaamisen ajankohtaiset kuulumiset: IkäNYT!

IkäNYT! -verkkojulkaisun toinen numero on ilmestynyt. Tämä numero on inspiroiva kooste ajankohtaisesta kehittämistyöstä. Esillä ovat niin digitalisaation kiinnostavat sovellukset kuin hallituksen kärkihankkeen, Siun soten hallinnoiman AVOT-hankkeen kehittämiskuulumiset. Tämän kansallisesti merkittävän kehittämistyön lisäksi tarkastellaan myös hollantilaisia kotihoidon kehittämissuuntia.

Pääsemme syventymään myös ikääntymisen kysymyksiin liittyvän koulutuksen kehittämistyöhön sekä gerontologisen ajattelun taustoihin. Kirjoittajat avaavat uusia näkökulmia sekä logoterapiaan että ikäystävällisen kunnan kehittämiseen. Mukana on tietenkin myös lukemiseen houkuttava ajankohtainen kirjaesittely!

Tervetuloa myös kirjoittajaksi ensi vuonna! Kirjoitusohjeet löytyvät verkkojulkaisun sivulta.

Verkkojulkaisu löytyy osoitteesta http://www.karelia.fi/ikanyt

Muistihoitajan työn kehittäminen vahvistaa muistiystävällisyyttä

Sari Nykänen-Juvonen, sairaanhoitaja (YAMK) ja Jaana Hirvonen, sairaanhoitaja (YAMK)

Väestön ikääntymisen myötä muistisairaudet yleistyvät ja ovat tyypillisin syy toimintakyvyn heikkenemiseen sekä palvelutarpeen lisääntymiseen. Tämän vuoksi muistisairauksien en-naltaehkäisy, hoito ja kuntoutus ovat ajankohtaisia kehittämiskohteita. Ikäosaamisen YAMK -opinnäytetyön ”Muistihoitajat kehittämässä muistisairaan hoitoa Siun sotessa” tar-koituksena oli vuoden 2017 alusta aloittaneen Siun soten alueen muistisairaiden hoidon kehittäminen. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten muistihoitajat toteuttivat muistisairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta kunnissa ennen Siun soten toiminnan aloittamista. Tehtävänä oli kuvata muistihoitajatoiminnan nykytilaa ja tuottaa prosessikuvaus muistisairaan hoidon alkuvaiheen toteuttamisesta muistihoitajan työn näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin osallistavana tutkimuksellisena kehittämistoimintana. Aluksi aineistoa kerättiin muistihoitajille suunnatulla verkkokyselyllä. Siun soten alueen muistihoitajat olivat aktiivisesti osallisina kehittämässä työtään ryhmätyömenetelmien avulla kolmessa verkostopäivässä, joissa hyödynnettiin verkkokyselyn tuloksia. Muistihoitajien asiantuntijuutta koros-tettiin voimavarana kehittämisessä.

Opinnäytetyö tuotti arvokasta tietoa muistisairaanhoidon nykytilasta ja kehittämistarpeista sekä henkilöstön koulutustarpeista. Opinnäytetyön tuotoksina kuvattiin muistihoitajan tehtävänkuva sekä prosessikuvaus muistisairaan hoidosta. Muistisairaan hoidon kuvaamisesta prosessimuodossa hyötyvät sekä muistisairaat että hoitoon osallistuvat tahot. Prosessikuvauksessa korostuu asiakaslähtöisyys ja hoidon polku tulee läpinäkyväksi, joka helpottaa kehitettävien ongelmakohtien havaitsemista ja kehittämistä. Kuvausta voidaan hyödyntää jatkokehittämisen pohjana Siun sotessa sekä muistihoitajien työn perehdytyksessä.

Muistihoitajat ovat muistisairauksien hoidon kokonaisuuden asiantuntijoita. Opinnäytetyön tulosten mukaan ennen Siun soten toiminnan alkamista osa muistihoitajista teki työtään osa-aikaisesti, geriatrien palveluja ei ollut riittävästi eikä tasapuolisesti muistisairaiden käytettävissä. Muistihoitajan tehtävänkuva on monipuolinen ja yhteistyöverkosto laaja. Työn tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistuu vain, jos toimi on kokoaikainen ja työparina toimii riittävissä määrin muistisairauksiin perehtynyt lääkäri. Kyseisten epäkohtien vuoksi esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisy tai tavoitteellisen kuntoutussuunnitelman laatiminen jää toteuttamatta. Muistihoitajat tarvitsevat uusinta tietoa ja koulutusta pystyäkseen toimimaan muistisairaita sekä heidän läheisiään parhaimmalla tavalla ja kouluttamaan muita alan ammattilaisia.

Ikäosaamisen kehittämisessä olennaista on ymmärrys yhteiskunnassa nopeasti lisääntyvästä ikäihmisten määrästä sekä ikäihmisten toimintakyvyn turvaamisesta, tukemisesta ja parantamisesta. Ikäosaamisen keskiössä on onnistunut ja aktiivinen ikääntyminen ja kotona asumisen mahdollistaminen. Kuntoutumisen näkökulma on erityisesti huomion keskipisteenä. Ikäihmisillä ja muistisairailla on oltava oikeus monipuoliseen kuntoutukseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Ikäosaamiseen liittyy myös ikäihmisen oma vastuu kuntoutumisestaan.

Muistisairaudet ovat kansantauteja, joiden hoidon kehittäminen tulisi olla yhtä tärkeää kuin muidenkin kansantautien hoidon kehittäminen. Kansallisen muistiohjelman 2010 – 2020 tavoitteeksi on asetettu muistiystävällinen Suomi. Muistisairaan ihmisen mahdollisuus elää omannäköistä elämää vaatii onnistuakseen ikäosaamisen vahvistamista sekä osallisuuden tukemista asiakaslähtöisten ja yksilöllisesti räätälöityjen palvelujen avulla. Ikäosaamisen, muistisairauksien ennaltaehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen osaamisen vahvistaminen ovat tärkeässä asemassa työelämän kehittämisessä. Ikäihmisten ja muistisairaiden palvelukokonaisuuksien asiakaslähtöisyyden lisäämisellä ei säästetä vain yhteiskunnan kuluissa vaan ohjataan arvostamaan ikääntyvän väestön hyvinvointia, osallisuutta ja onnistunutta ikääntymistä. Ikäystävällisyys ja muistiystävällisyys tulee ottaa koko yhteiskunnan tasolla voimakkaammin esille arvokeskusteluissa ja palvelurakenteiden uudistamisessa.

Blogi perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö on julkaistu osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060913110

 

Ikääntyneen toimintakykyä edistävän toiminnan moniammatillinen kehittäminen

Elina Nevala, Ikäosaamisen YAMK -opinnäytetyö

Kaiken hoitamisen, avustamisen ja ohjaamisen lähtökohtana tulisi aina olla se, että ymmärretään ihminen ja ikääntynyt kokonaisuutena. Jokaisen ikääntyneiden kanssa työskentelevän tulisi ymmärtää, että toimintakyky on laaja käsite ja siinä tulee huomioida aina kaikki sen ulottuvuudet (psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen). Tärkeintä ihmiselle on, että hän pystyy selviytymään arkielämän toiminnoista, mitkä ovat hänelle itselleen merkityksellisiä ja välttämättömiä siinä ympäristössä, missä hän elää ja haluaa elää. Kun tarkastellaan toimintakykyä ikääntyneen näkökulmasta, tulee aina muistaa, että jokaisella ikääntyneellä on taustalla pitkä matka elettyä elämää ja kaikki koetut asiat ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten hän lopulta ottaa vastaan vanhenemisen muutokset omassa elämässään.

Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten, jotka työskentelevät ikääntyneiden kanssa, tulisi olla vahvaa osaamista ja ymmärtämystä toimintakykyä tukevasta toiminnasta, oli sitten kyse psyykkisestä, sosiaalisesta tai fyysisestä toimintakyvystä. Samalla tavalla ihminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen kokonaisuus myös vanhemmalla iällä kuin muissakin elämän ikävaiheissa. Kuitenkin yleisesti ottaen yhteiskunnalla ja ikäihmisten parissa työskentelevillä on kova tarve laittaa ikääntyneet samaan ”lokeroon” ja samalla usein unohtuu myös yksilöllisyys. Tällainen toiminta ei ole oikein.

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kehittää moniammatillisesti Siilaisen sairaalassa ikääntyneiden toimintakykyä edistävää toimintaa ja hoitohenkilöstön ergonomista työskentelyä. Tärkeimpänä ajatuksena kehittämistoiminnassa alusta asti on ollut se, että hoitohenkilöstö osaisi arvioida ikääntyneiden toimintakykyä niin, että he osaisivat tukea parhaalla mahdollisella tavalla jokaisen ikääntyneen yksilöllisiä tavoitteita. Toisin sanoen osattaisiin huomioida ikääntyneet yksilöinä ja opittaisiin pois tehtäväkeskeisestä passivoivasta hoitokulttuurista.

Kyseessä oli hyvin moniulotteinen kehittämistoiminta, missä oli toimintatutkimuksellisia piirteitä. Kehittämistoiminta sisälsi koulutusinterventioita (Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutukset), osallistavat yhteistyöpalaverit, joiden pohjalta koottiin kuntoutus- ja ergonomiavastaavien toimintamalli. Lisäksi tuotettiin tietoa, miten ikääntyneen toimintakykyä edistävää toimintaa ja ergonomista työskentelyä voidaan kehittää sairaalaolosuhteissa. Osallistava kehittämistoiminta koettiin positiivisena asiana, koska työntekijöillä tuli tunne, että he olivat aktiivisesti mukana kehittämässä omaa työtään. Kyseessä on siis yhden sairaalan kehityskertomus, mutta se voi olla esimerkkinä muille ikäihmisten palveluiden yksiköille, miten toimintaa voidaan lähteä kehittämään.

Ikääntyneitä passivoivasta ja tehtäväkeskeisestä hoitokulttuurista voidaan oppia pois kohti yksilöllisempää työskentelyä, mutta se vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kehittämistoimintaa, johon kaikki ikääntyneiden kanssa työskentelevät ammattiryhmät sitoutuvat. Kun kaikilla ammattiryhmillä pysyy punaisena lankana se, että työtä tehdään ikääntyneitä varten, on hyvä alku kehittämiselle olemassa. Jokainen ihminen ja ikääntynyt on oman elämänsä asiantuntija.

Blogikuva

Kuntoutus2

Opinnäytetyöni löytyy osoitteesta http://theseus.fi/handle/10024/134496, mistä voit lukea kehittämistoiminnasta tarkemmin.

KOTIKUNTOUTUS OSANA KOTIHOITOA

KOTIKUNTOUTUS OSANA KOTIHOITOA

Tuula Karppinen, Fysioterapeutti, YAMK (YAMk -opintojen opinnäytetyö)

Kotikuntoutuksen ja kotiin annettavia palveluja kehittäminen on trendikästä. Hyväksi koettuja malleja on valtakunta täynnä, mutta niiden hyödyntäminen käytännössä on ollut nihkeää. STM:n Laatusuositus hyvän ikään­tymisen turvaamiseksi (2013:11) kannustaa työyhteisöjä sopimaan kuntoutumista edistävien toimien sisäl­löstä ja toiminnan vahvistamisesta. Kotikuntoutuksen sisältö ja rakenne on erilainen riippuen organisaatios­ta ja siellä palveluja toteuttavista ihmisistä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kotihoidon ja kuntoutuksen ammattilaisten kanssa yhdessä kehittää kotihoitoon kotikuntoutuksen toimintamalli, jonka käyttöön he olisivat valmiita sitoutumaan. Toimintamallin keskiössä oli kotihoidon ja kuntoutuksen työntekijöiden toimintakykyä edistävä toimintatapa, joka piti sisällään asiakkaan aktiivisen osallistumisen oman arkensa suunnitteluun ja toteutukseen.

Kotikuntoutuksen kohderyhmäksi valikoitui kotihoidon asiakkaat, joiden toimintakyky oli alkanut heikentyä ja vaara palvelujen tarpeen lisääntymiseen oli olemassa. Kehitetyssä kotikuntoutuksen toimintamallissa kes­keistä oli kotihoidon ja kuntoutuksen ammattilaisen yhdessä tekemä arvio- ja suunnittelukäynti. Eri ammat­tilaisten osaamisen hyödyntäminen laajensi toimintakykyyn vaikuttavien tekijöiden huomioimista palvelui­den suunnittelussa ja toteutuksessa. Yksilölliset ja ympäristötekijät huomioon ottavalla arvioinnilla ja nii­den pohjalta tehdyllä kuntoutuksen suunnittelulla, voitiin turvata ja edistää heikonkin fyysisen toiminta­kyvyn omaavan asiakkaan kotona pärjäämistä ja itsenäisyyttä. Tärkeää oli, että asiakas ja hä­nen voi­mavaransa huomioitiin kuntoutuksen tavoitteiden asettelussa ja menetelmien valinnassa.

Kotikuntoutuksessa oleellista on, mitä tapahtuu ikäihmisten kotona. Ikääntyneen kuntoutujan kohdalla  kuntoutustulosten saavuttamiseksi tulee kuntoutuksen ja toimintakykyä tukevan toiminnan olla päivittäis­tä. Tämän vuoksi kuntoutusta ei voida sälyttää pelkästään kuntoutustyöntekijöiden vastuulle. Toimintaky­kyä tukevassa toiminnassa on kyse arjen pienistä asioista, joiden tekemisessä kuntoutujaa tuetaan ja kan­nustetaan. Kuntouttavan toiminnan esteenä on yleensä asenne ja opitut toimintatavat. Kuntoutumista edistävän työtavan muutos syntyy oman oivalluksen ja sitä seuraavan onnistumisen kautta. Oivalluksen syntymistä helpottaa moniammatillinen yhteistyö. Yhteinen kotikäynti edistää ammattilaisten osaamista ja ymmärrystä asiakkaan arjesta.

Toimintakyvyn arvioinnin ja kuntoutumisen edistymisen seurannassa on hyvä käyttää helposti käytettäviä mutta luotettavia toimintakykymittareita. Mittarit helpottavat kuntoutumisen suunnittelua ja tavoitteiden asettelua. Konkreettiset tavoitteet tulisi pyrkiä löytämään asioista, jotka asiakas kokee merkitykselliseksi omassa arjessaan. Tavoitteen saavuttamiseen tähtäävät toimenpiteet ja vastuut kirjataan kuntoutus- tai hoito- ja liikkumissuunnitelmaan.  Tärkeää on, että jokainen asiakkaan luona käyvä terveydenhuollon am­mattilainen, omainen tai läheinen tukee ja toimii tavoitteen suuntaisesti. Kuntoutumisen edistymistä on helppo seurata mittareiden avulla.  Mitattavissa oleva tulos lisää sekä kuntoutujan että työntekijöiden mo­tivaatiota.

Oikeaan aikaan ja oikein kohdennetuilla kuntoutumista edistävällä toiminnalla on siis mahdollista ennalta­ehkäistä kotihoidon asiakkaiden toimintakyvyn heikentymistä ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Opinnäy­tetyömme osoitti, että lyhyellä 6-8 viikon kuntoutusinterventiolla, voitiin vähentää kotihoidon palvelu­ja myös pitkäaikaisten kotihoidon asiakkaiden kohdalla. Samalla saadaan aikaan kustannussäästöjä palvelujen tarpeen mahdollisesti vähentyessä. Lähiesimiehellä on merkittävä rooli kuntoutumista edistävän toiminta­tavan käyttöönottamisessa. Kaikkia velvoitetaan toimimaan sovitulla tavalla asiakkaiden toimintakykyä edis­tävästi.

 

Lähteet

Karppinen,T. & Kainulainen,S. 2017.Kotikuntoutusmallin kehittäminen Kiteen kotihoidolle. Opinnäytetyö. Karelia AMK. Theseus.fi.

STM. 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu 2013:11