Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016

Kotona paras

Sini Ikonen, Minna Penttinen, Virpi Ihanus, Ritva Karvinen ja Tarja Silvennoinen

Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat

Tunnen riittämättömyyttä ja osaamattomuutta lohduttaessani kotiin kaipaavia muistisairaita. Heitä voi huolestuttaa, ovatko lehmät saaneet heiniä, kukat kasteltu, perunat haettu kellarista, onko peräniityn veräjä kiinni? Naapuri on tulossa niittämään heiniä, ruokaa pitää ehtiä laittamaan. Hyvä heinäpouta, pitää joutua. Ikkunoista näen lokakuun ruskan. Miten eksyksissä muistisairaat ovat vieraassa ympäristössä, etsivät kotiin vievää polkua.

Vaivaannun ohjatessani heitä muka kotiin, omaan huoneeseen, jota kodiksi sanotaan. Onko se oikea koti?  Keitän sinulle iltakahvit, pullaakin paistoin päivällä. Tiedän, että sulakkeet on ruuvattu irti, kaapit ovat lukossa ja kahvia saa kerran päivässä yhdessä muiden kanssa. Toisella kertaa sitten keittelet, sanon kirkkain silmin. Ammatillisuudeksi sitä sanotaan.

Koti ei ole vain asunto, vaikka kotona asuminen tapahtuisi omakotitalossa, kirkonkylän rivitalo-osakkeessa tai kerrostalossa. Etenkin maaseudun ihmisillä kotiin, sukutilaan ja kotikylään liittyy oman työn, tekemisen ja olemisen kautta vahva paikkasuhde, jota kunnioitetaan. Asumalla samassa paikassa menneiden sukupolvien kanssa ihminen sitoutuu paikkaan, historiaan, samassa paikassa eläneisiin ihmisiin, tunteisiin, muistoihin, pihapiiriin, maisemaan, ääniin, tuoksuihin, halkopinon paikkaan, kuluneeseen aitan rappukiveen.

Kotiin kaipaavasta kokeneemmat työkaverit sanovat, ettei ”se ole vielä sopeutunut”, pitäiskö pyytää lääkäriltä jotain rauhoittavaa.  Jätän sanomatta, ” siis ole laitostettu vielä samaan muottiin nousemaan seitsemältä aamulla, istumaan tuijottamassa telkkarista ostoskanavaa tai päivän kotimaista elokuvaa”. Kympin uutiset eivät mahdu hoitajien työajan sisälle, katso kuuden uutiset, yöpaita päällä.

Kokemani on saanut minut pelkäämään vanhuutta. Jospa en saakaan elää kotona vanhuuttani, juoda kiikkutuolissa muumimukista kahvia, ruokkia talitiaisia, poimia viinimarjoja seurata krookusten kasvua keväällä. Esteitä sille olisivat, etten pääse nousemaan jakkaralle avaamaan uunin peltiä tai jos kunta säästää asiointiliikenteestä.  Osaanko käyttää digitalisoituneita palveluja, osaanko skypettää lapsille ja muistanko ottaa lääkkeeni? Tulevaa kuvaa sumentaa se, että jo nyt lasten mielestä olen uusavuton tietotekniikassa.

Tarvitsen siis ajoissa kuntoutusta noustakseni jakkaralle avaaman uunin pellin. Vai tulisiko teknologia avukseni ja toisi aurinkopaneelit katolle? Tarvitsen digiosaamiseen kolmannen sektorin vapaaehtoisapua syrjäytymisen estämiseksi.  Järjestöjen apua kaipaan kerhojen ja retkien järjestämiseen, jotten erakoidu ja muutu mökkihöperöksi. Tarvitsen kuntasuunnitelmaan rahaa kotipalveluun ja asiointiliikenteeseen. Alueyhteistyötä tarvitsen, jotta kirjastoauto kurvaisi pihaan, tai siihen, että ylipäätään tiet aurattaisiin. Tarvitsen eduskuntaa päättämään lakeja, joilla turvataan palvelut myös syrjäseudulle. Tarvitsen ikäosaavia päättäjiä ja työntekijöitä.

 

Ikäosaamisen YAMK: kannattaa hakea nyt

Karelia-ammattikorkeakoulussa on nyt hakuaika syksyllä 2016 käynnistyvälle Ikäosaamisen YAMK:n toiselle vuosikurssille. Tässä maassamme ainutlaatuisessa uudessa koulutuksessa aloitti viime vuoden syksyllä 28 aikuisopiskelijaa. Opiskelijoina on fysioterapeutteja, sairaan- ja terveydenhoitajia sekä sosionomeja, joilla kaikilla on alan työkokemusta. Moniammatillinen opiskelijayhteisö on tarjonnut sekä opiskelijoille että opettajille hedelmällisiä keskusteluja ja voimaannuttavia oppimiskokemuksia, kuten voi todeta kolmesta opiskelijatarinasta jäljempänä tässä blogissa. Tavoittelemme yhteistä ymmärrystä ikäihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja kuntoutumiseen liittyvissä kysymyksissä ja etsimme yhdessä keinoja palvelujen kehittämiseen. Koulutuksen ytimessä on ikäosaamisen ja ikäihmisten kuntoutumisen ymmärtäminen laajasti ja moniammatillisesti.
Ikääntyminen on yksilöllistä, ja ikääntyneiden tarpeet ovat moninaisia. Tarvitaan laajaa osaamista ja näkemystä siitä, mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa koko yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden tasolla. Olennaista on myös ikäihmisten oma toimijuus, osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi palvelujen sisältöön ja toteutustapaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan palvelujen järjestämisessä kiinnitetään huomiota erityisesti kuntoutumista edistäviin ja kotiin annettaviin palveluihin.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on suhteellisen uusi koulutusmuoto. Koulutus on tarkoitettu jo työelämässä oleville korkeakoulututkinnon suorittaneille, jotka haluavat syventää ja laajentaa osaamistaan. Hakukelpoisia ovat fysioterapian, hoitotyön, terveydenhoitotyön ja sosiaalialan AMK-tutkinnon suorittaneet, joilla on vähintään kolme vuotta työkokemusta tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen laajuus on 90 opintopistettä. YAMK-tutkinto tuottaa saman kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopistoissa ja muissa tiedekorkeakouluissa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto. Poikkeuksena tähän ovat sosiaalityöntekijän julkiset virat ja toimet, joihin vaaditaan yliopistossa suoritettu maisterintutkinto.

Aiemmissa kevään 2015 blogiteksteissä kerromme Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen sisällöistä. Hakuohjeet ja muuta informaatiota löytyy sivustolta: www.karelia.fi.

Elinikäinen toimijuus yhteisellä rytmillä

Pia Katajapuu-Riikonen, Maija Hyvärinen, Katri Koskisuu, Tarja Parviainen ja Katri Palpatzis

Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ikääntyneet ihmiset ovat erityinen joukko, katsotaanpa asiaa ihmisyyden, asiakkuuden, kuntoutumisen tai vaikkapa hoidon näkökulmasta. Elämänhistoriat ovat pitkiä, kokemukset lukuisia, heidän osaaminen on valtavaa ja heillä on annettavaa paljon. Heillä on käsitys siitä, mitä he osaavat, mitä eivät osaa, mitä he haluavat ja mitä eivät halua. Joskus näiden sanoittamiseen tarvitaan tukea, koska elämänhistoriaan ja aikojen kulttuuriin ei ole kuulunut näiden asioiden esiin tuominen. Millaisia sanoja ja termejä käytämme, kun puhumme ikäihmisten kanssa heille tarjottavista palveluista? Avautuvatko ne sisällöllisesti heille, vai kumisevatko ne tyhjyyttään, pelottavina ikäihmisten korvissa? Piiloudummeko ammattilaisina näiden termien taakse syventymättä siihen, ymmärtämättä sitä, mitä juuri tämä ikäihminen tarvitsisi?

Toimijuus liittyy identiteettiin, motivoitumiseen, sitoutumiseen ja muutoksensietokykyyn. Ikääntyminen tuo väistämättä eteen erilaisia muutoksia, joihin joudumme jokainen sopeutumaan; muuttamaan toimintaamme, luopumaan asioista, opettelemaan uutta ja herättelemään vanhoja taitoja. Jos tässä rinnalla onnistutaan säilyttämään tunne toimijuudesta ja osallisuudesta, muutokset eivät välttämättä kasva liian suuriksi yksilölle sietää.

Toimijuuden tukemiseen liittyy myös asiantuntijuuden siirtäminen asiantuntijoilta enemmän yksilölle, ikääntyvälle itselleen. Tämä vaatii meiltä asiantuntijoilta asennemuutosta, identiteettityötä ja oman toimijuuden uudelleen pohdintaa. Toki se vaatii pohdintaa myös ikääntyviltä, erilaista vastuunottoa ja luottamuksen rakentamista. Elämänmittainen toimijuus vaatii yhteistyötä.

Tuloksellinen yhteistyö vaatii yhteistä rytmiä, meidän asiantuntijoiden ja ikääntyneen pitäisi tanssia samaa tanssia, valssia, polkkaa tai ehkä humppaa. Meillä kuntoutuksen ammattilaisilla on lähes aina oma, tai toimeksiantajan määräämä tanssi, eikä me edes kysytä osaako ikäihminen tanssia sitä tanssia. Tarkemmin ajateltuna, on taloudellisestikin aivan hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa, että yritämme vetää polkkaa, jos ikäihminen on orientoitunut valssiin. Yhteistyössä, samalla rytmillä pystymme luomaan parempaa huomista, jossa meillä kaikilla on parempi ikääntyä oman elämämme toimijoina.

Kuntoutusta asiakaslähtöisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Marja-Leena Kananen, Sari Liukkonen, Nelli Pitkänen ja Tuula Pölönen

Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kuntoutuksen lähtökohtana tulisi olla asiakaslähtöisyys. Kuntoutuksessa olisi tärkeää selvittää/tunnistaa kuntoutujan aikaisempi elämänkulku ja tapa toimia arjessa, jotta pystyttäisiin tukemaan kuntoutujaa parhaalla mahdollisella tavalla kuntoutumisessa ja arjessa. Kuntoutujan pitäisi tulla kuulluksi. Kuntoutujan tarpeet, toiveet ja huolet tulisi ottaa huomioon kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Fyysinen sairaus tai vamma muuttaa myös ihmistä psyykkisesti. Ihminen joutuu mahdollisesti luopumaan jostakin hänelle tärkeästä asiasta esim. ajo-oikeus otetaan pois, pyörällä ei enää pysty ajamaan tai ei enää jaksa tehdä mieluisia puutarhatöitä. Kuntoutus keskittyy liikaa ruumiin ja kehon kuntoutukseen. Saavatko iäkkäät ihmiset tarpeeksi oikeanlaista kuntoutusta? Kuntoutuksen pitäisi alkaa mahdollisimman nopeasti toimintakyvyn laskun jälkeen.

Lisäksi kuntoutuksessa olisi tärkeää myös miettiä missä kuntoutus tapahtuu. Kuntoutusta olisi tärkeää tehostaa siellä missä kuntoutuja on vahvimmillaan siis kotiympäristössä! Esimerkiksi sairaalajaksolta tulisi päästä oikea-aikaisesti kotiutumaan. Eihän perusliikkumisen varmentumista ja arkiaskareiden tekoa ole järkeä harjoitella viikko kausia laitosympäristössä, sillä kotiympäristössä toimiminen on kuitenkin erilaista. Kotiin tulisikin saada riittävät tukitoimet kotona pärjäämiseksi ja kuntoutumisen täytyisi jatkua kotona tavoitteellisesti ja nousujohteisesti.

Kuntoutuksen pitäisi sisältyä jokaiseen päivään ja hetkeen. Monet hienot menetelmät ovat arjessa läsnä, niistä ei vain puhuta hienoilla nimillään. Kuntoutujaa olisi tärkeää kannustaa omatoimisuuteen päivittäisten toimien yhteydessä esimerkiksi sanallisella ohjauksella vaatteiden pukeminen onnistuu omatoimisesti ja pienellä avustuksella hammaspesutkin muistuvat mieleen. Tuunattua kuntoutusta on siis arjessa jos vain haluat sitä siellä nähdä.

 

Eläköön toiminnallisuus!