Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

Ikäihmisten kuntoutus

Suomessa on yli miljoona 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa ihmistä määrän ollessa kasvava lähitulevaisuudessa. Gerontologista kuntoutusta tarvitaan siten yhä enemmän. Laatua ja vaikuttavuutta tällä saralla tulisi lisätä.

Kuntoutus on laaja, lähinnä sosiaali – ja terveydenhuollon rajapinnoilla oleva kokonaisuus. Se käsittää ainakin fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden elementtejä. Sen laajuudesta johtuen on erittäin tärkeää miettiä, mistä lähtökohdista ja millä tavoin kuntoutusta tehdään. Asialla on merkitystä niin yksilö-, yhteisö-kuin yhteiskuntatasolla.

Vanhuus on noin 30-vuotinen elämänvaihe, piste iin päälle. Elämänkulku ja toimijuus ovat iäkkään kuntoutujan ja primäärisen, elämään kuuluvan vanhenemisen ytimessä. Monet ikäihmiset ovat tottuneet auktoriteetteihin. Yhteiskunta oli melko erilainen heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Suomi oli eräässä mielessä vielä 1950-luvullakin kehittyvä maatalousyhteiskunta vailla yleistä sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Itsepärjäämisen eetos iskostui nykyiseen +80-ikäluokkaan jo äidinmaidossa.

Useimmiten ammattilaiset fokusoituvat sairauksiin, tapaturmiin ja elämäntilanteisiin. Holistinen ihmiskuva on silloin puutteellinen. Toimijuuden kautta ikääntyvät ihmiset elävät elämänkulkuaan, pohtivat mennyttä ja tulevaa sekä oivaltavat uusia mahdollisuuksia käyttää toimintakykypotentiaaliaan arkielämässä. He tekevät ratkaisuja ja valintoja ja pyrkivät elämään määrittelemiensä tarpeiden ja tavoitteiden mukaista elämää.

Ikäihmisten kokemana hoitotilanteissa mennään usein vauhdilla eteenpäin, mutta epätahdissa kohdattavan ihmisen kanssa. Liian alhaisesta henkilöstömitoituksesta johtuva kiire, asennoitumis-/osaamisvaje ikäihmisen rytmiä kohtaan tekevät kohtaamistilanteista haastavia eikä aikaa todelliselle kohtaamiselle tahdo jäädä. Tällä hetkellä säästöjä haetaan aivan liikaa pelkästään mekaanisesti kustannuksia karsimalla, mikä on toimimaton ratkaisu.

Ikäosaamisen avulla ymmärretään, että iäkäs ihminen tarvitsee kokonaisvaltaisesti enemmän aikaa kuntoutumiseen. Laadun ja vaikuttavuuden lisääminen gerontologisessa kuntoutuksessa tulee perustua siihen, että kohtaamistilanteissa on kiireetön ja kunnioittava ilmapiiri. Tällöin ikäihmisen omat tarpeet, toiveet, ajatukset yms. tulevat esille. Samalla voidaan hahmottaa, millaisia minäkuvan ja persoonallisuuden mahdollisia muutoksia ikääntyminen on tehnyt ja millaista kuntoutusta kyseinen henkilö tarvitsee. Vaikuttavuus ja laatu tuovat kustannussäästöjä lisäten samalla yksilöiden hyvinvointia.

Molemminpuolinen luottamus, toistensa kunnioitus ja ammattilaisen laajempi ymmärrys kuin pelkkä diagnooseihin tuijotus ovat edellytyksiä dialogisuuteen. Kuunteleminen on tärkeää. Mitä ikääntyvä ihminen haluaa viestiä?

Uusien sukupolvien ammattilaisten on hyvä tiedostaa kuntoutustyön haasteet vanhustyössä. Laaja yleissivistys ja uteliaisuus yhteiskunnan eri ilmiöille ei ole ammattilaiselle haitaksi. Kuntoutusprosessi etenee vaiheittain ja on hyväksyttävä, että se ei etene suoraviivaisesti, kuten ei elämäkään.

Ikäihmiset ovat tulevaisuuden voimavara ja heihin tulee panostaa. Heille itselleen tulee markkinoida kaikkia mahdollisuuksia sekä oikeuksia, joita heillä on. Heitä tulee kuunnella kuntoutuksen järjestämisessä, toteuttamisessa sekä arvioinnissa. Heidän jokapäiväiseen elämään tulee panostaa, niihin pieniin arkisiin asioihin olivatpa ne sitten fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia. Ikäihmisille tulee luoda uusia mahdollisuuksia, he ovat sen ansainneet viisaina elämää kokeneina aikuisina. Jokainen ihminen tarvitsee tuntemuksen siitä, että on tullut kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi.

Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat: Marjaana Jaatinen, Päivi Kareinen, Sari Malinen, Marko Haakana, Inka Pursiainen, Ville Romppanen