Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2017

Ikäteknologiaa ikääntyvien iloksi

Sini Ikonen, sairaanhoitaja (YAMK) ja Minna Penttinen, sairaanhoitaja (YAMK)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ajankohtaiset muutokset koskevat pääasiassa kotihoitoa. On ihmisarvoa kunnioittavaa tukea ikäihmistä asumaan kotona mahdollisimman pitkään, hyödyntäen monipuolisesti kotona asumista tukevia palveluja. Suuntausta on hyvä tarkastella myös eettisestä näkökulmasta. Onko kotona asumisen tukeminen enää niin ihmisarvoista, kuin voisi kuvitella?

Ajatellaan yksin asuvaa ikäihmistä, joka odottelee kotihoidon työntekijää koko aamupäivän, toiveena aamupalan tekeminen yhdessä sekä kuulumisten vaihtaminen. Kotihoidon työntekijän viimein saapuessa, ikääntynyt kuulee, että aamupalan tekeminen yhdessä täytyy jättää väliin, koska työntekijällä on kiire seuraavan asiakkaan luo ja aikataulut ovat muutenkin myöhässä. Asiakkaan luota poistuttuaan työntekijä potee huonoa omaatuntoa, koska ei voinut toimia rauhallisemmassa tahdissa yhdessä asiakkaan toivomalla tavalla. Myös yhteiset jumppahetket ovat jääneet, koska uusia asiakkaita tulee lisää ja aikataulut entisestään tiukkenevat. Kotihoidon työntekijä miettii, mikä voisi tässä tilanteessa olla avuksi?

Kotona asumisen tukeminen tarvitsee uusia keinoja, joiden avulla ikääntyvien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä voidaan tukea ja parantaa. Mitäpä, jos yhteys asiakkaaseen toteutuisikin sovittuna aikana hyödyntämällä kuvapuhelinyhteyttä? Ikäihminen tekisi puuron työntekijän ohjeistamana ja samalla he vaihtaisivat kuulumiset. Tämän jälkeen olisi yhteisen jumppahetken vuoro. Kotihoidon työntekijällä on enemmän aikaa, koska työaika ei kulu kulkemiseen. Kuvayhteyden lisäksi työntekijä kävisi kaksi kertaa viikossa ikäihmisen luona kiireettömällä käynnillä.

Ikäihmisten arkea voidaan tukea ikäteknologian hyödyntämällä, mutta se voi tuoda elämään myös haasteita. Teknologian käyttäminen mahdollistaa muistin ylläpitämistä sekä uuden oppimista ja sen avulla voidaan tukea myös toimintakykyä. Haasteina voivat olla laitteiden vaikeaselkoisuus sekä käyttöä opettavan tahon puuttuminen. Tällä hetkellä ei ole olemassa toimijaa, joka ottaisi täyden vastuun laitteiden asianmukaisesta ohjauksesta. Ohjaaminen vertaisohjausta hyödyntäen on tuonut positiivisia tuloksia uuden oppimisen tukemiseksi. Tämän kaltaista ohjausmuotoa tulisi hyödyntää enemmän myös ikäteknologian käyttöön ottamisen aikana. Joensuun seudulla vertaisohjausta tarjoaa puhelimen tai tietokoneen käyttöön Joen Severi.

Ikäteknologiaan tutustumisen ja käyttöönoton helpottamisen avuksi kehitimme opinnäytetyöprosessimme aikana työpajatoiminnan mallin, jonka avulla ikäteknologiaa saadaan lähemmäksi käyttäjiään. Malli on kehitetty käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta, jolloin prosessin eri vaiheisiin osallistettiin eri käyttäjätahoja, mm. ikäihmisiä ja järjestöjä. Kehittämistoiminnan aikana saimme havaita, että ikäteknologia herätti uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä.

Työpajatoimintaa hyödyntäen teknologian käyttöönottamisen kynnystä voidaan madaltaa ja tarjolla oleviin laitteisiin pääsee tutustumaan luontevasti. Lisäksi tarpeenmukaisen teknologian valintaa pystytään kohdentamaan yksilöllisesti oikeaan aikaan. Suuntasimme työpajatoiminnan tukemaan erityisesti muistisairaiden ikäihmisten kotona asumista, kognitiivisten taitojen ylläpitämistä sekä uuden oppimista. Malli on kuitenkin sovellettavissa, jolloin sitä voidaan hyödyntää eri kohderyhmien tarpeiden mukaan.

Opinnäytetyön kehittämistoiminnan tuloksena syntynyt työpajatoimintamalli juurrutettiin osaksi Karelia ammattikorkeakoulun oppimis- ja palveluympäristö Voimalaa. Voimala tarjoaa mm. ikääntyville hyvinvointia edistävää ja kuntoutumista tukevaa toimintaa.

Blogi perustuu ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

 

Ikäihmisten kotikuntoisuus – valtakunnallinen kärkitavoite, miten se onnistuu

Ikääntyneen ihmisen kotona asumisen tukeminen on tällä hetkellä yhteiskunnallisesti keskeinen ja ajankohtainen aihe, sillä ikärakenteen muuttuessa palvelurakenteita on muutettava ja kehitettävä. Suomessa ja myös monessa muussa maassa ympäri maailmaa on kehitetty uusia palveluita tukemaan ikääntyneen asiakkaan kotikuntoisuutta ja elämänlaatua. Erilaiset siirtymävaiheet, kuten sairaalasta kotiutuminen, ovat erityisen haavoittuvia palvelujen laadun ja vaikuttavuuden kannalta. Potilaan näkökulmasta eri ammattiryhmien välinen tiivis yhteistyö, kattava potilastietojen kirjaaminen ja hoitopaikkojen välillä tapahtuva tiedonkulku ovat tärkeä hoidon jatkuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Onko mielestäsi hoitoalalle laadittu liian monimutkaiset ja epäselvät potilastietojärjestelmät, joista työntekijät eivät pääse jyvälle? Vai onko meillä sittenkin vain liian pieni sanavarasto kirjaamaan asiakasta koskevia tietoja? Usein myös kiire ja resurssien vähyys nousevat esille, kun perusteellaan miksi toiminta ei suju. Onko kiire ja resurssien vähyys kuitenkaan syynä tähän kaikkeen?

Opinnäytetyössämme tarkoituksena oli kehittää kotikuntoutusasiakkaiden hoitojakson kirjaamisen sisältöä ja kirjaamisen käytänteitä asiakaslähtöisen ja rakenteisen kirjaamisen näkökulmista. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää moniammatillista yhteistyötä ja tiedonsiirtoa toimintakäytänteiden yhdenmukaistamiseksi. Kehittämistyön tehtävänä oli laatia toimintaohje työntekijöille potilastietojen kirjaamisesta, tiedonsiirron menettelytavoista ja moniammatillisesta yhteistyöstä kotikuntoutusasiakkaiden kuntoutusjaksolle.

Opinnäytetyössä oli viitekehyksenä tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tutkimuksellista osuutta oli kotikuntoutusasiakkaiden potilastietojen kirjaamisten arviointi. Tarkoituksena oli selvittää, miten asiakaslähtöinen ja rakenteinen kirjaaminen, moniammatillinen yhteistyö ja tiedonsiirto onnistuivat kotikuntoutusjaksoilla. Kehittämistoimintaa oli kehittämistyöryhmätyöskentely, jossa kotihoidon ja sairaalan työntekijöistä koottu työryhmä kehitti toimintaohjeen kotikuntoutusjaksolle kirjaamisen arvioinnin tulosten ja ryhmäläisten kokemusten pohjalta. Toimintaohje pilotoitiin sairaalassa ja kotihoidossa käytännön työssä. Pilotoinnin avulla toimintaohjeen käytettävyyttä arvioitiin käytännössä. Opinnäytetyön osalta juurruttaminen tapahtui organisaation kotikuntoutuksen kehittämisen seurantapalavereissa, joissa esiteltiin kirjaamisen arvioinnin tulokset sekä valmis toimintaohje. Muutoin juurruttaminen jäi kohdeorganisaation tehtäväksi.

Kirjaamisen arvioinnin tuloksista nousi esille, että asiakaslähtöisessä kirjaamisessa on parannettavaa. Tutkimuksemme perusteella tavoitteet kotikuntoutusjaksolle ja päivittäiset kirjaamiset eivät aina olleet asiakaslähtöisiä. Rakenteisen kirjaamisen osalta huomiona nousi, että kirjausten paikat vaihtelivat huomattavasti kirjaajasta riippuen. Selkeät kirjaamisohjeet puuttuivat tai työntekijöillä ei ollut niistä tietoa. Moniammatillista yhteistyötä ei osata hyödyntää vielä tarpeeksi. Tiedonsiirto tapahtuu usein oman ammattiryhmän edustajalle.

Opinnäytetyön lopputuotoksena syntynyt toimintaohje ohjaa kattavampaan ja selkeämpään asiakaslähtöiseen ja rakenteiseen kirjaamiseen sekä tiiviimpään moniammatilliseen yhteistyöhön. Kehitetyn toimintaohjeen myötä korostuu asiakaslähtöisen työotteen huomiointi ja selkeämmän ja monipuolisemman kirjaamisen avulla turvataan paremmin hoidon jatkuvuus. Lisäksi tiiviimmän moniammatillisen yhteistyön avulla asiakas saa kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutusta. Kaikkien ammattilaisten tulee muistaa, että kenenkään ei tarvitse yrittää selvitä yksin asiakkaan kotikuntoisuuden tukemisessa, vaan muistetaan, että meillä on tukena ja tietopankkina usean eri alan osaajia. Hyödynnetään toisiamme, muistetaan pitää asiakas keskiössä ja annetaan sen näkyä työskentely- tavoissamme.

Nelli Pitkänen ja Tuula Pölönen

Sosiaali- ja terveysalan YAMK (Ikäosaaminen)