Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2017

Kohti aktiivista elämää asumispalveluissa

Opiskelin Karelia-ammattikorkeakoulun Sosionomi YAMK-tutkinnon ikäosaamisessa. Opinnätetyömme oli tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa kehitimme ikäihmisten asumispalvelua yhdessä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa. Tarkoituksena oli asukkaiden aktiivisuuden ja osallisuuden lisääminen omaan arkeensa, heidän omat voimavaransa huomioon ottaen. Lisäksi tavoitteenamme oli ajatuksen kääntäminen pois hoitamisen ja hoivaamisen kulttuurista. Menentelminä käytimme työntekijöiden kanssa toteutettuja työpajoja, havainnointia sekä omaisille ja työntekijöille suunnattuja kyselyjä. Järjestimme myös ensimmäisen ”omaisneuvoston”, jossa kuulimme omaisten toiveita yhteistyölle asukkaiden hyväksi.

Lähdimme työntekijöiden kanssa liikkeelle tulevaisuuden muistelulla. Millainen ikäihminen minä olen 80-vuotiaana? Millaisessa hoivakodissa haluaisin asua ja millainen olisi toiveitteni mukainen päivänkulku? Millainen olisi hyvä hoitaja? Yhdessä päätimme aloittaa pieniä arkea aktivoivia kokeiluja asukkaiden kanssa.
Päätimme kokeilla iltapäivän vuoron vaihtuessa käytäntöä, jossa työntekijät ”raportoivat” päivän kulusta asukkaan luona. Näin asukkaalta itseltään kysytään, miten päivä on mennyt ja hoitaja voi täydentää tarvittaessa.
Ruokailuihin tullessa asukkaat eivät mene suoraan istumaan pöytään, vaan he hakevat ruokansa itse linjastolta hoitajan auttaessa tarvittaessa. Näin asukas on osallinen tässä hetkessä ja hän saa itse valita, mikä maistuu tällä kerralla. Esitimme, että leivät, levitteet ja juomat voisivat olla pöydissä, joista asukkaat ottaisivat ne itse, mutta se ei ollut mahdollista hygienillisistä syistä. Aamupala oli tarjolla kymmeneen saakka; tämä oli käytäntönä jo ennen meidän kehittämistehtäväämme.

Omahoitajat tekivät yhdessä asukkaiden kanssa huoneentaulut, joissa kerrottiin kuvin ja sanoin, mistä asukas pitää. Huoneentauluissa luki mm. ”Pidän musiikista”, ”tykkään suklaasta” ja ”pidän kukista”. Näin uudetkin työntekijät saavat tietoonsa mistä asukkaat pitävät, vaikka he eivät sitä itse osaisi kertoa.
Tähtäsimme pieniin arjen muutoksiin, joilla on kuitenkin suuri merkitys asukkaiden arjen aktiivisuuteen. Työntekijät mm. mahdollistivat, että asukkaat voivat itse valita puettavat vaatteet ja asukkaita ohjataan toiminnoissa ja autetaan vain tarvittaessa.

Osa työntekijöistä innostui ja motivoitui oman työnsä kehittämiseen ja osa koki muutosten tuovan lisää työtä nyt jo kiireiseen työtahtiin. Pohdimme yhdessä, vievätkö toimintatapojen muutokset enemmän aikaa kuin entiset rutiinit.
Asumispalvelujen henkilökunta muodostuu lähihoitajista ja sairaanhoitajista.

Pohdimme, olisiko erilaisella henkilöstörakenteella mahdollista muuttaa asumispalveluja enemmän asukaslähtöisiksi ja pois hoitamisen ja hoivaamisen kulttuurin painottumisesta? Sosionomit, fysioterapeutit ja kuntoutuksen ohjaajat voisivat omalla ammatillisella painotuksellaan tuoda asumispalveluihin aktiivisuutta ja osallisuutta vahvistavia elementtejä. Miten voisimme koulutuksen sisällöillä vaikuttaa tulevaisuuden työntekijöiden ajattelutapoihin ja asenteisiin?

Selvää kuitenkin on, että vain kuntouttavalla työotteella ja asukkaan omia voimavaroja vahvistaen asukkaiden elämänlaatu säilyy hyvänä. Mikäli meillä ei työntekijöinä ole aikaa ja resursseja toteuttaa asukkaille aktiivisia ja mielekkäitä päiviä, muuttuvat tehostetun palveluasumisen yksiköt laitoshoidon kaltaisiksi. Panostus henkilökuntaan ja resursseihin sekä asenteiden ja ajatusten muutos antavat ikäihmiselle mahdollisuuden olla osallisena omaan elämäänsä – ihan loppuun saakka.

Tarja Parviainen
Sosionomi YAMK, ikäosaaminen
Opinnäytetyö on julkaistu osoitteessa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017081514349