Ikääntyneen toimintakykyä edistävän toiminnan moniammatillinen kehittäminen

Elina Nevala, Ikäosaamisen YAMK -opinnäytetyö

Kaiken hoitamisen, avustamisen ja ohjaamisen lähtökohtana tulisi aina olla se, että ymmärretään ihminen ja ikääntynyt kokonaisuutena. Jokaisen ikääntyneiden kanssa työskentelevän tulisi ymmärtää, että toimintakyky on laaja käsite ja siinä tulee huomioida aina kaikki sen ulottuvuudet (psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen). Tärkeintä ihmiselle on, että hän pystyy selviytymään arkielämän toiminnoista, mitkä ovat hänelle itselleen merkityksellisiä ja välttämättömiä siinä ympäristössä, missä hän elää ja haluaa elää. Kun tarkastellaan toimintakykyä ikääntyneen näkökulmasta, tulee aina muistaa, että jokaisella ikääntyneellä on taustalla pitkä matka elettyä elämää ja kaikki koetut asiat ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten hän lopulta ottaa vastaan vanhenemisen muutokset omassa elämässään.

Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten, jotka työskentelevät ikääntyneiden kanssa, tulisi olla vahvaa osaamista ja ymmärtämystä toimintakykyä tukevasta toiminnasta, oli sitten kyse psyykkisestä, sosiaalisesta tai fyysisestä toimintakyvystä. Samalla tavalla ihminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen kokonaisuus myös vanhemmalla iällä kuin muissakin elämän ikävaiheissa. Kuitenkin yleisesti ottaen yhteiskunnalla ja ikäihmisten parissa työskentelevillä on kova tarve laittaa ikääntyneet samaan ”lokeroon” ja samalla usein unohtuu myös yksilöllisyys. Tällainen toiminta ei ole oikein.

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kehittää moniammatillisesti Siilaisen sairaalassa ikääntyneiden toimintakykyä edistävää toimintaa ja hoitohenkilöstön ergonomista työskentelyä. Tärkeimpänä ajatuksena kehittämistoiminnassa alusta asti on ollut se, että hoitohenkilöstö osaisi arvioida ikääntyneiden toimintakykyä niin, että he osaisivat tukea parhaalla mahdollisella tavalla jokaisen ikääntyneen yksilöllisiä tavoitteita. Toisin sanoen osattaisiin huomioida ikääntyneet yksilöinä ja opittaisiin pois tehtäväkeskeisestä passivoivasta hoitokulttuurista.

Kyseessä oli hyvin moniulotteinen kehittämistoiminta, missä oli toimintatutkimuksellisia piirteitä. Kehittämistoiminta sisälsi koulutusinterventioita (Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutukset), osallistavat yhteistyöpalaverit, joiden pohjalta koottiin kuntoutus- ja ergonomiavastaavien toimintamalli. Lisäksi tuotettiin tietoa, miten ikääntyneen toimintakykyä edistävää toimintaa ja ergonomista työskentelyä voidaan kehittää sairaalaolosuhteissa. Osallistava kehittämistoiminta koettiin positiivisena asiana, koska työntekijöillä tuli tunne, että he olivat aktiivisesti mukana kehittämässä omaa työtään. Kyseessä on siis yhden sairaalan kehityskertomus, mutta se voi olla esimerkkinä muille ikäihmisten palveluiden yksiköille, miten toimintaa voidaan lähteä kehittämään.

Ikääntyneitä passivoivasta ja tehtäväkeskeisestä hoitokulttuurista voidaan oppia pois kohti yksilöllisempää työskentelyä, mutta se vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kehittämistoimintaa, johon kaikki ikääntyneiden kanssa työskentelevät ammattiryhmät sitoutuvat. Kun kaikilla ammattiryhmillä pysyy punaisena lankana se, että työtä tehdään ikääntyneitä varten, on hyvä alku kehittämiselle olemassa. Jokainen ihminen ja ikääntynyt on oman elämänsä asiantuntija.

Blogikuva

Kuntoutus2

Opinnäytetyöni löytyy osoitteesta http://theseus.fi/handle/10024/134496, mistä voit lukea kehittämistoiminnasta tarkemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *