Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2018

GREEN CARE -VUOSIKELLO TUKEMAAN IKÄÄNTYNEEN TOIMINTAKYKYÄ OSASTOHOIDON AIKANA

Muuttuva kuntoutus, Green Care sekä ikääntyneen toimintakyvyn ylläpitämi-nen hoitotyön ohella ovat tärkeitä tekijöitä, joilla pyritään vähentämään sekä ehkäisemään kasvavan ikääntyneiden väestöluokan luomia lisähaasteita tule-vaisuudessa julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa ikääntyneiden määrä nousee 29,2% vuoteen 2030 mennessä. Sen vuoksi kuntoutuksen aloittaminen oikea-aikaisesti osastohoidossa on elintärkeää. Silloin vältetään ikääntyneen toimintakyvyn radikaali heikkeneminen. Kol-manneksella osastohoitoon joutuneista ikääntyneistä ei toimintakyky palaudu samalle tasolle, mitä se oli ennen hoitoon joutumista. Siksi työyhteisöissä tulisi kehittää toimintakykyä tukevia työkäytänteitä kuntoutuksen edistämiseksi. Tut-kimusten sekä opinnäytetyömme tulosten mukaan luontolähtöisten menetel-mien hyödyntäminen lääkinnällisen kuntoutuksen rinnalla edesauttaa ikään-tyneen toimintakykyä monilla eri osa-alueilla.

Opinnäytetyömme -”Ikääntyneen toimintakykyä tukevan hoitotyön kehittämi-nen luontolähtöiseen toimintaan perustuen”- toteutettiin osallistavana tutki-muksellisena kehittämistyönä, jossa oli toimintatutkimuksen piirteitä. Tarkoituk-sena oli kehittää ikääntyneen kuntouttavaa hoitotyötä luontolähtöisiä mene-telmiä käyttäen Karttulan terveyskeskuksen osastolla sekä lisätä tietoisuutta luontolähtöisien menetelmien yhdistämisestä työskentelyyn, jossa tuetaan uu-den oppimista hoitohenkilökunnalle. Työssämme selvitettiin hoitajien tietota-soa Green Care -menetelmistä tutustumiskäynnin yhteydessä toteutetun tieto-visan avulla.

Kehittämisprosessin tuotoksena henkilökunta loi työpajoissa osastolle luonto-lähtöiseen ajatteluun perustuvan vuosikellon. Tämän prosessin aikana henki-lökunta tuli tietoisemmaksi luontolähtöisistä menetelmistä sekä siitä, kuinka niiden avulla voidaan edistää ikääntyneen toimintakykyä osastohoidon aikana. He havahtuivat siihen, että toteutettavien toimintakykyä tukevien luontolähtöis-ten menetelmien ei tarvitse olla suuria, sillä ne ovat toteutettavissa myös pie-nemmillä resursseilla.

Tuotoksena syntyneen vuosikellon avulla työntekijät voivat suunnitella vuoden kulun mukaan ja toteuttaa luontolähtöisiä menetelmiä hyödyntäen ikäänty-neen toimintakykyä tukevaa hoitotyötä kokonaisuutena. Näiden eri menetel-mien avulla voidaan edesauttaa ikääntyneen fyysistä, psyykkistä sekä henkis-tä hyvinvointia. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt vuosikello ei ole suoraan hyödynnettävissä muissa työympäristöissä, mutta sen avulla voidaan suunni-tella omaan työyksikköön vuosikello. Tulokset osoittavat sen, että luontolähtöis-ten menetelmien monipuolinen hyödyntäminen sekä yksinkertaisten keinojen ja pienten muutosten avulla voidaan kokonaisvaltaisesti ylläpitää ikääntyneen toimintakykyä.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna Green Care -toiminta on kustannustehokasta, koska se ei edellytä suuria rahallisia panostuksia. Uusia terveydenhuollon yk-sikköitä rakennettaessa tulisi suunnittelussa huomioida luontolähtöinen ajatte-lu. Tällöin kuntoutumisessa ja toimintakyvyn ylläpidossa on hyödynnettävissä laajempi menetelmien kirjo.

Sote -muutoksen tullessa julkinen terveydenhuolto tarvitsee brändäystä, jolla lisätään ikääntyneiden asiakkaiden kiinnostusta palveluihin. Yksi keino tähän on lähteä erikoistumaan ja tuottamaan luontolähtöisiä palveluita. Nykyisin urautuminen samoihin traditionaalisiin tapoihin ei työelämässä tuo jatkuvuutta omalle työlle. Vaaditaan muutosta julkisen terveydenhuollon toimintatapoihin. Myös hoitohenkilökunnalta edellytetään muuntautumiskykyä sekä oman per-soonan tuomista työhön. On ajateltava, että koko elämä on oppimiskaarta, jos-sa ihminen kehittyy sekä muuntuu kulloistakin tilannetta vastaavaksi. Oppimi-nen ei katso ikää, sillä kehittämisprosessin aikana oli havaittavissa, että koke-muksellisen oppimisen kautta kuka tahansa pystyy tuottamaan uutta tietoa.

Kirjoittajat: Sari Toroi & Anna Torvinen, Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188981

Kaatumisten ehkäisytyön kehittäminen sairaalapalveluissa

Opinnäytetyö ja mistä sen tekisi? Miettiessäni sairaanhoitajan näkökulmasta asioita, joiden kehittämisellä voitaisiin parantaa ikäihmisten elämänlaatua, hoitajien osaamista, potilasturvallisuutta sekä vielä vähentää kustannuksia sairaalapalveluissa, löytyi haastava aihe työhöni. Ikääntyvien kohdalla kaatumistapaturmia sattuu osastoilla usein, ehkäisemisellä niitä, voidaan vaikuttaa edellisiin asioihin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda perehdytysmalli kaatumisten ehkäisyyn ja perehdyttää työntekijät toimintamalliin. Perehdyttämisen nähdään olevan osaamista ja työhön sitoutumista edistävä asia. Työntekijöiden hallitessa kaatumisriskin arviointi ja ehkäisevät toimenpiteet parantuvat potilasturvallisuus ja ikääntyvien elämänlaatu.
Sairaalapalveluiden osastojen lähtötilannetta selvittäessä nousi esille, että kaatumisriskin arvioinnissa on erilaisia käytäntöjä eri osastoilla. Riskitekijöitä ja kaatumisen ehkäisyn keinoja ei nosteta potilaan hoitosuunnitelmaan. Epätietoisuutta oli myös siitä, mihin asiat tulisi kirjata. Liikkumisen apuvälineitä potilailla oli hyvin saatavissa, tosin yöaikaan apuvälineet usein oli sijoiteltu niin, ettei potilas saanut sitä liikkeelle lähtiessään mukaansa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että hoitajat sitoutuvat huonosti tähän työhön ja usein koetaan kaatumistapaturmien vammojen hoito tärkeämmäksi kuin ennaltaehkäisy.
Perehdytysmalli luotiin tutkimuksellisena kehittämistyönä osastojen hoitajista kootun työryhmän kanssa. Mallia luotaessa haluttiin korostaa perehtyjien osallisuutta ja tuoda jotain uutta perehdytykseen. Simulaatioajatusta pyöriteltiin työryhmässä, mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun tehdä video perehdytyksen alustukseksi ja ajatusten herättelemiseksi. Simulaatiotilanteen luominen joka osastolla olisi ollut vaikeaa ja työlästä. Video kuvattiin Harjulan sairaalan osastolla, näyttelijöinä oli osaston hoitajia. Videolla on kuvattuna tilanne, jossa on vasta osastolle saapunut sekava potilas, joka on lähtenyt liikkeelle yksin ilman apuvälinettä. Tavoitteena on haastaa perehtyjiä pohtimaan erilaisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä kaatumisia sairaalassa. Tästä osuudesta perehdytysmallissa on saatu paljon positiivista palautetta. Perehtyjät ovat kokeneet, että näin myös heidän näkemykset tulee huomioituja ja saavat kokemuksen siitä, että voivat itse vaikuttaa kaatumisten ehkäisytyöhön työhön. Tämän ajateltiin myös parantavan hoitajien sitoutumista kaatumisten ehkäisytyöhön.
Perehdytyksen sisältöön on kerätty erityisesti sairaalaolosuhteissa kaatumisriskiä nostavia tekijöitä ja teemat liittyivät ympäristöön, lääkitykseen, toimintakykyyn, ohjakseen ja ravitsemukseen. Näiden osa-alueiden kohdalla käydään läpi toimeksiantajan toimintamallit ja näin pyritään yhtenäistämään toimintaa osastoilla. Myös tutkimustuloksia esitettiin pilotointitilaisuudessa ja ne olivat myös perehtyjistä erityisen kiinnostavia.
Perehdytyksen vaikutusta kaatumisten määriin ei voida vielä tässä vaiheessa arvioida vaan arviointi sekä jalkauttaminen jäävät toimeksiantajan tehtäväksi. Jotta päästäisiin hyvään tulokseen, tulisi perehdytyksen olla säännöllistä, vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa toimintaa esimerkiksi osastopalaverien yhteydessä. Suositeltavaa olisi myös nimetä osastoille kaatumisten ehkäisytyöhön vastuuhoitaja, joka huolehtii perehdytyksestä ja tarvittaessa päivittää sen sisältöä, tekee tarvittaessa potilaille laajempia kaatumisvaaran arviointeja. Vastuuhoitaja voisi myös keskustella omaisten kanssa kaatumisvaarasta ja sen vaikutuksesta potilaan hoitotyöhön, joskin tämä kuuluu kaikkien työhön. Perehdytysmallin sisältöä on helppo muokata erilaisiin tarpeisiin ja nyt onkin jo päätetty, että mm. laitoshuoltajat perehdytetään huomioimaan omassa työssään kaatumisten ehkäisyä.

Riitta Maliniemi, ikäosaamisen YAMK -opiskelija,
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143828/Maliniemi_Riitta.pdf?sequence=1&isAllowed=y