Kaatumisten ehkäisytyön kehittäminen sairaalapalveluissa

Opinnäytetyö ja mistä sen tekisi? Miettiessäni sairaanhoitajan näkökulmasta asioita, joiden kehittämisellä voitaisiin parantaa ikäihmisten elämänlaatua, hoitajien osaamista, potilasturvallisuutta sekä vielä vähentää kustannuksia sairaalapalveluissa, löytyi haastava aihe työhöni. Ikääntyvien kohdalla kaatumistapaturmia sattuu osastoilla usein, ehkäisemisellä niitä, voidaan vaikuttaa edellisiin asioihin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda perehdytysmalli kaatumisten ehkäisyyn ja perehdyttää työntekijät toimintamalliin. Perehdyttämisen nähdään olevan osaamista ja työhön sitoutumista edistävä asia. Työntekijöiden hallitessa kaatumisriskin arviointi ja ehkäisevät toimenpiteet parantuvat potilasturvallisuus ja ikääntyvien elämänlaatu.
Sairaalapalveluiden osastojen lähtötilannetta selvittäessä nousi esille, että kaatumisriskin arvioinnissa on erilaisia käytäntöjä eri osastoilla. Riskitekijöitä ja kaatumisen ehkäisyn keinoja ei nosteta potilaan hoitosuunnitelmaan. Epätietoisuutta oli myös siitä, mihin asiat tulisi kirjata. Liikkumisen apuvälineitä potilailla oli hyvin saatavissa, tosin yöaikaan apuvälineet usein oli sijoiteltu niin, ettei potilas saanut sitä liikkeelle lähtiessään mukaansa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että hoitajat sitoutuvat huonosti tähän työhön ja usein koetaan kaatumistapaturmien vammojen hoito tärkeämmäksi kuin ennaltaehkäisy.
Perehdytysmalli luotiin tutkimuksellisena kehittämistyönä osastojen hoitajista kootun työryhmän kanssa. Mallia luotaessa haluttiin korostaa perehtyjien osallisuutta ja tuoda jotain uutta perehdytykseen. Simulaatioajatusta pyöriteltiin työryhmässä, mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun tehdä video perehdytyksen alustukseksi ja ajatusten herättelemiseksi. Simulaatiotilanteen luominen joka osastolla olisi ollut vaikeaa ja työlästä. Video kuvattiin Harjulan sairaalan osastolla, näyttelijöinä oli osaston hoitajia. Videolla on kuvattuna tilanne, jossa on vasta osastolle saapunut sekava potilas, joka on lähtenyt liikkeelle yksin ilman apuvälinettä. Tavoitteena on haastaa perehtyjiä pohtimaan erilaisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä kaatumisia sairaalassa. Tästä osuudesta perehdytysmallissa on saatu paljon positiivista palautetta. Perehtyjät ovat kokeneet, että näin myös heidän näkemykset tulee huomioituja ja saavat kokemuksen siitä, että voivat itse vaikuttaa kaatumisten ehkäisytyöhön työhön. Tämän ajateltiin myös parantavan hoitajien sitoutumista kaatumisten ehkäisytyöhön.
Perehdytyksen sisältöön on kerätty erityisesti sairaalaolosuhteissa kaatumisriskiä nostavia tekijöitä ja teemat liittyivät ympäristöön, lääkitykseen, toimintakykyyn, ohjakseen ja ravitsemukseen. Näiden osa-alueiden kohdalla käydään läpi toimeksiantajan toimintamallit ja näin pyritään yhtenäistämään toimintaa osastoilla. Myös tutkimustuloksia esitettiin pilotointitilaisuudessa ja ne olivat myös perehtyjistä erityisen kiinnostavia.
Perehdytyksen vaikutusta kaatumisten määriin ei voida vielä tässä vaiheessa arvioida vaan arviointi sekä jalkauttaminen jäävät toimeksiantajan tehtäväksi. Jotta päästäisiin hyvään tulokseen, tulisi perehdytyksen olla säännöllistä, vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa toimintaa esimerkiksi osastopalaverien yhteydessä. Suositeltavaa olisi myös nimetä osastoille kaatumisten ehkäisytyöhön vastuuhoitaja, joka huolehtii perehdytyksestä ja tarvittaessa päivittää sen sisältöä, tekee tarvittaessa potilaille laajempia kaatumisvaaran arviointeja. Vastuuhoitaja voisi myös keskustella omaisten kanssa kaatumisvaarasta ja sen vaikutuksesta potilaan hoitotyöhön, joskin tämä kuuluu kaikkien työhön. Perehdytysmallin sisältöä on helppo muokata erilaisiin tarpeisiin ja nyt onkin jo päätetty, että mm. laitoshuoltajat perehdytetään huomioimaan omassa työssään kaatumisten ehkäisyä.

Riitta Maliniemi, ikäosaamisen YAMK -opiskelija,
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143828/Maliniemi_Riitta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *