Aihearkisto: Yleinen

Ikäosaamisen YAMK opiskellaan verkossa – mitä se tarkoittaa käytännössä?

Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutus on toteutettu syksystä 2018 alkaen täysin verkossa. Verkko-opiskelua on monenlaista, ja siitä on erilaisia mielikuvia esimerkiksi sen suhteen, opiskellaanko täysin yksin, ja minkälaista vuorovaikutusta koulutukseen sisältyy. YAMK-koulutuksessa olennaista on opetuksen lisäksi työelämässä kokeneiden ammattilaisten, YAMK-opiskelijoiden, keskinäinen vuorovaikutus ja vertaisoppiminen. Tämän vuoksi on tärkeätä mahdollistaa vuorovaikutus myös verkko-opetuksessa. Koulutuksessamme opiskelijat työskentelevät yhdessä eri kokoonpanoissa: koko vuosikurssin voimin, opiskelijatiimeissä ja opinnäytetyön ryhmäohjauksessa. Opiskelijalla on siis kotipesänä oma opiskelijatiimi ja toisaalta koko vuosikurssi. Näiden lisäksi opiskelija työskentelee opinnäytetyön ryhmäohjauksessa.

Opiskeluajan ensimmäinen vuosi painottuu opintojaksojen opiskeluun sekä opinnäytetyön käynnistämiseen. Toisena vuonna pääpaino on opinnäytetyöprosessilla sekä vapaasti valittavilla opinnoilla. Ensimmäisenä opiskeluvuonna verkkotunneilla, tiimitapaamisissa ja ryhmäohjauksissa tavataan miltei viikottain. Verkkotunnit tallennetaan, joten esimerkiksi työesteen sattuessa opiskelija voi paneutua tunteihin myöhemmin. Tallenteet mahdollistavat myös sisältöjen kertaamisen myöhemmin.

Yhdessä siis työskennellään verkon välityksellä. Opiskelu ei näin edellytä matkustamista, ja opiskelija voi rakentaa oma opiskeluaikataulunsa työ- ja muiden aikataulujensa mukaan. Eräs opiskelija kertoi kuuntelevansa opiskelutallenteita pitkillä työmatkoillaan, toisella taas kotityöt sujuvat tallenteita luureista kuunnellen – luovia ja tehokkaita ajankäyttöratkaisuja molemmat!

Opiskelu edellyttää itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta, jota alan ammattilaisille on jo toki kertynytkin roppakaupalla. Sisällöllisen annin lisäksi verkko-opiskelu kerryttää myös uusia työelämävalmiuksia: etäkokoukset, etäesimiestyö, etäpalvelut jne. ovat jo todellisuutta.

Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK -koulutuksen seuraava ryhmä aloittaa opinnot syksyllä 2019. Koulutukseen haetaan korkeakoulujen yhteishaussa 20.3.-3.4.2019. Lisätietoja tuula.kukkonen@karelia.fi, puh. 050 467 5923

 

Omaisyhteistyö – hyödyntämätön voimavara?

Ritva Kauppinen, sairaanhoitaja (YAMK) ja Nanna Nyholm, fysioterapeutti (YAMK)

Sosiaali- ja terveysalalla käydään jatkuvaa taistelua hoidon laadun parantamiseksi pienemmillä resursseilla. Yhtälö on hankala ja uusille ratkaisuille on kysyntää. Erityisesti puolustuskyvyttömät ihmiset, esimerkiksi muistisairaat ovat heikoimmassa asemassa. Lähdimme kehittämään toimintatapoja yhdessä muistiyksikkö Aurinkokartanon asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa omaisyhteistyön avulla. Omaisyhteistyö tarkoittaa asukkaan, omaisten ja työntekijöiden välistä yhteistyötä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli parantaa muistisairaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Lähtökohtanamme oli tutkimustieto siitä, että omaisen ote ikäihmiseen heikkenee hänen muuttaessa omasta kodista hoitokotiin. Kuitenkin omaisen ja ikäihmisen välinen yhteys ja sen merkitys kasvaa, kun ympäristö ja ihmiset ympäriltä vaihtuvat.

Kehittämistyössä loimme omaisyhteistyöhön perustuvan toimintamallin muistiyksikkö Aurinkokartanoon. Toteutus tapahtui työpajatyöskentelynä yhdessä toimijoiden; Aurinkokartanon asukkaiden, heidän omaistensa ja työntekijöiden kanssa. Malli muodostettiin toimijoiden tunnistamista kehittämistarpeista ja kokemuksista omaisyhteistyöstä.

Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että omaisyhteistyö rakentuu toimivan tiedonkulun ja luontevien kohtaamisten varaan. Asukkaiden ja omaisten ensikohtaaminen työntekijöiden kanssa luo pohjan omaisyhteistyölle ja siihen tulisi panostaa. Haasteena on, että työntekijät eivät ole saaneet koulutusta omaisten kohtaamiseen. Yhteiset ja sovitut toimintatavat tukevat työntekijöitä työssään ja tuovat selkeyttä asukkaille ja omaisille. Yksinkertaisillakin ratkaisuilla, kuten työntekijöiden esillä olevilla nimineuloilla ja viriketoiminnan rungoilla edistetään omaisyhteistyötä. Omaisten vierailuiden huomioiminen, esimerkiksi tarjoamalla kahvit läheisensä kanssa tai oma vierailutila, tuo tunteen että he ovat tervetulleita. Asukkaille tärkeintä ovat kohtaamiset kaikissa muodoissa. Pelkästään keskusteleminen omaisista
työntekijän kanssa edistää yhteyden säilymistä omaisiin ja sitä kautta edistää omaisyhteistyötä.

Teknologia luo lisää mahdollisuuksia tiedonkulkuun ja kohtaamisiin perustuvalle omaisyhteistyölle. Sähköposti on luonteva yleisen tiedotuksen muoto ja videopuheluilla voidaan helposti lisätä omaisten ja läheisen kohtaamisia arjessa. Ajatukset sähköisistä infotauluista tai muista teknisistä apuvälineistä koetaan realistisina, vaikka sisällön tuottaminen ja päivittäminen vaatiikin vielä lisäkoulutusta. Toimintamalleja voidaan näissä hyödyntää. Esimerkiksi infotaulussa voi olla esillä viikoittainen ja vuosittainen viriketoiminnan runko, omaistenkin nähtävillä. Myös itse toimintamalli, miten omaisyhteistyö huomioidaan, voi olla esillä hoitokodissa.

Omaisyhteistyö ei ole uusi keksintö, mutta ratkaisuna melko hyödyntämätön voimavara sosiaali- ja terveysalalla. Laki ei velvoita, mutta laadukkaan hoidon periaatteena sen tulisi olla jokaisen hoitokodin käytäntö. Omaisyhteistyö vaatii ensisijaisesti työyhteisön sitoutumista ja työntekijöiden koulutusta. Arvokasta omaisyhteistyössä on se, että onnistuessaan, yhteistyö parantaa sekä hoitokodin asukkaiden elämänlaatua ja toimintakykyä, että vaikuttaa myönteisesti myös omaisiin ja työntekijöihin.

Blogi perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön

Iäkkään asiakkaan toimintakyvyn tukemisella kohti aktiivisempaa arkea kotihoidossa

Päivi Kareinen ja Inka Pursiainen

Kotiin annettavien palveluiden sisältöä, määrää sekä erityisesti toimintakykyä tukevia kuntoutuspalveluja kehitetään ikääntyvän väestön määrän kasvaessa. Myös suunniteltu maakunta- ja sote- uudistus edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintatapojen tehostamista. Aktiivisuuden lisääminen arjessa edistää sekä ikääntyneen hyvinvointia että toimintakykyä.

Opinnäytetyömme toimeksiantajana oli Siun sote ja se oli osa AVOT-hankkeen toimiva kotihoito -kokonaisuutta. Työn tavoitteena oli kehittää kotihoidon työntekijöiden toimintatapoja, joilla tuetaan ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä. Tehtävinä olivat prosessikuvauksen tuottaminen sekä tiedontuottaminen tekijöistä, jotka vaikuttavat ikääntyneen asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana Kontiolahden alueen kotihoidossa. Kehittäminen toteutettiin työntekijöitä osallistavana työpajatoimintana sekä käytännön toiminnan pilotointina (ketterä-kokeilu).

Opinnäytetyön tuotoksena tehtiin Miun aktiivinen arki -toiminnan prosessikuvaus. Prosessikuvauksen tarkoituksena on ohjata kotihoidon työntekijöiden toteuttamaa asiakkaan toimintakyvyn tukemista tavoitteellisen arkitoiminnan kautta. Toimintaa ohjaava malli yhdenmukaistaa kotihoidon työntekijöiden työtä samalla lisäten palveluiden tasalaatuisuutta ja läpinäkyvyyttä. Miun aktiivinen arki –toiminnan kuvaukseen on työntekijöiden lisäksi otettu mukaan fysioterapeutti ja omaiset, joilla on tärkeä rooli asiakkaan toimintakyvyn kohentamisessa ja ylläpitämisessä.

Prosessikuvaus sisältää kotihoidon asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen liittyvät toiminnot arvioinnissa, tavoitteiden nimeämisessä ja keinojen valinnassa, suunnitelman seurannassa ja uudelleen arvioinnissa. Kehittämisessä mukana olleet työntekijät kokivat, että prosessikuvaus jäsentää toimintoja, selkeyttää vastuunjakoa sekä toimii hyvänä oman työn muistilistana toteutuksen eri vaiheissa.

Prosessikuvauksen ohella kehittämistoiminnassa nousi esille tekijöitä, joiden avulla voidaan edistää ja vahvistaa ikääntyneen toimintakyvyn tukemista. Tulosten mukaan asiakkaan toimintakyvyn tukemisen lähtökohtana on ikääntyneen asiakkaan yksilöllisyys. Asiakkaan tarpeita, toiveita ja voimavaroja hyödyntämällä pyritään parantamaan hänen elämänhallintaansa ja tukemaan arjessa selviytymistä. Myönteisellä ja rakentavalla vuorovaikutuksella voidaan vahvistaa asiakkaan osallistumista ja sitoutumista toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kuunteleminen, kannustaminen, aito kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus korostuvat ikääntyneen hoitotyössä, mutta usein sen toteuttaminen arjen kiireessä on haastavaa.  Kuntouttavan arkitoiminnan onnistuminen kotihoidossa vaatii asiakkaan osallistamista ja työskentelytapojen muuttamista tehtäväkeskeisyyden sijaan asiakas- ja voimavaralähtöisiksi.

Työntekijöiden ammatillisella osaamisella sekä toimijoiden välisellä tiedonkululla ja yhteistyöllä voidaan vaikuttaa toimintakyvyn tukemiseen. Kotihoidon työntekijöillä tulee olla laaja osaaminen perustarpeiden ja sairauksien tunnistamisen lisäksi terveyden- ja toimintakyvyn edistämisestä sekä ohjaamis-, asiakaslähtöisyys-, moniammatillisuus- ja yhteistyötaitoja. Monialaista yhteistyötä kotihoidossa kehitettiin suunnittelemalla fysioterapeutin ja kotihoidon työntekijän toteuttama yhteinen ensikäynti asiakkaan luokse. Näin ammattiryhmien välillä voidaan sekä jakaa asiantuntijuutta että tukea työyhteisön sisäistä toimintaa. Yhteistyöverkostojen monipuolisella hyödyntämisellä voidaan tukea sekä asiakkaan toimintakykyä, että kotihoidon työntekijöiden tekemää työtä. Monialaisella yhteistyöllä, omaisyhteistyöllä ja järjestöyhteistyöllä tuetaan toiminnan muutosta ja mahdollistetaan asiakkaalle monipuolisia ja mielekkäitä keinoja toimintakyvyn ylläpitämiseen.

Prosessikuvausta käytetään AVOT-hankkeen työvälineenä toimintamallin levittämisessä Siun soten kotihoidon alueella. Toiminnan levittäminen on aloitettu jo kevään 2018 aikana ja tarkoituksena on, että Miun aktiivinen arki –toiminta jää pysyväksi osaksi asiakkaille annettavia päivittäisiä kotihoidon palveluja.

Blogikirjoitus perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksessa tehtyyyn opinnäytetyöhön.

Ikäosaamisen YAMK-opinnäytetyö palkittiin vuoden opinnäytetyönä!

Ikäosaamiseen YAMK-tutkinnon suorittaneiden Jaana Hirvosen ja Sari Nykänen-Juvosen opinnäytetyö Muistihoitajat kehittämässä muistisairaan hoitoa Siun sotessa palkittiin 28.5.2018 Karelia-ammattikorkeakoulun vuoden YAMK-opinnäytetyönä!

Opinnäytetyön tuloksia on jo hyödynnetty sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Opinnäytetyöhön voi tutustua Theseuksessa.

Lämpimät onnittelut Jaanalle ja Sarille!

Ks. tiedote palkitsemisesta

 

 

 

GREEN CARE -VUOSIKELLO TUKEMAAN IKÄÄNTYNEEN TOIMINTAKYKYÄ OSASTOHOIDON AIKANA

Muuttuva kuntoutus, Green Care sekä ikääntyneen toimintakyvyn ylläpitämi-nen hoitotyön ohella ovat tärkeitä tekijöitä, joilla pyritään vähentämään sekä ehkäisemään kasvavan ikääntyneiden väestöluokan luomia lisähaasteita tule-vaisuudessa julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa ikääntyneiden määrä nousee 29,2% vuoteen 2030 mennessä. Sen vuoksi kuntoutuksen aloittaminen oikea-aikaisesti osastohoidossa on elintärkeää. Silloin vältetään ikääntyneen toimintakyvyn radikaali heikkeneminen. Kol-manneksella osastohoitoon joutuneista ikääntyneistä ei toimintakyky palaudu samalle tasolle, mitä se oli ennen hoitoon joutumista. Siksi työyhteisöissä tulisi kehittää toimintakykyä tukevia työkäytänteitä kuntoutuksen edistämiseksi. Tut-kimusten sekä opinnäytetyömme tulosten mukaan luontolähtöisten menetel-mien hyödyntäminen lääkinnällisen kuntoutuksen rinnalla edesauttaa ikään-tyneen toimintakykyä monilla eri osa-alueilla.

Opinnäytetyömme -”Ikääntyneen toimintakykyä tukevan hoitotyön kehittämi-nen luontolähtöiseen toimintaan perustuen”- toteutettiin osallistavana tutki-muksellisena kehittämistyönä, jossa oli toimintatutkimuksen piirteitä. Tarkoituk-sena oli kehittää ikääntyneen kuntouttavaa hoitotyötä luontolähtöisiä mene-telmiä käyttäen Karttulan terveyskeskuksen osastolla sekä lisätä tietoisuutta luontolähtöisien menetelmien yhdistämisestä työskentelyyn, jossa tuetaan uu-den oppimista hoitohenkilökunnalle. Työssämme selvitettiin hoitajien tietota-soa Green Care -menetelmistä tutustumiskäynnin yhteydessä toteutetun tieto-visan avulla.

Kehittämisprosessin tuotoksena henkilökunta loi työpajoissa osastolle luonto-lähtöiseen ajatteluun perustuvan vuosikellon. Tämän prosessin aikana henki-lökunta tuli tietoisemmaksi luontolähtöisistä menetelmistä sekä siitä, kuinka niiden avulla voidaan edistää ikääntyneen toimintakykyä osastohoidon aikana. He havahtuivat siihen, että toteutettavien toimintakykyä tukevien luontolähtöis-ten menetelmien ei tarvitse olla suuria, sillä ne ovat toteutettavissa myös pie-nemmillä resursseilla.

Tuotoksena syntyneen vuosikellon avulla työntekijät voivat suunnitella vuoden kulun mukaan ja toteuttaa luontolähtöisiä menetelmiä hyödyntäen ikäänty-neen toimintakykyä tukevaa hoitotyötä kokonaisuutena. Näiden eri menetel-mien avulla voidaan edesauttaa ikääntyneen fyysistä, psyykkistä sekä henkis-tä hyvinvointia. Opinnäytetyön tuotoksena syntynyt vuosikello ei ole suoraan hyödynnettävissä muissa työympäristöissä, mutta sen avulla voidaan suunni-tella omaan työyksikköön vuosikello. Tulokset osoittavat sen, että luontolähtöis-ten menetelmien monipuolinen hyödyntäminen sekä yksinkertaisten keinojen ja pienten muutosten avulla voidaan kokonaisvaltaisesti ylläpitää ikääntyneen toimintakykyä.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna Green Care -toiminta on kustannustehokasta, koska se ei edellytä suuria rahallisia panostuksia. Uusia terveydenhuollon yk-sikköitä rakennettaessa tulisi suunnittelussa huomioida luontolähtöinen ajatte-lu. Tällöin kuntoutumisessa ja toimintakyvyn ylläpidossa on hyödynnettävissä laajempi menetelmien kirjo.

Sote -muutoksen tullessa julkinen terveydenhuolto tarvitsee brändäystä, jolla lisätään ikääntyneiden asiakkaiden kiinnostusta palveluihin. Yksi keino tähän on lähteä erikoistumaan ja tuottamaan luontolähtöisiä palveluita. Nykyisin urautuminen samoihin traditionaalisiin tapoihin ei työelämässä tuo jatkuvuutta omalle työlle. Vaaditaan muutosta julkisen terveydenhuollon toimintatapoihin. Myös hoitohenkilökunnalta edellytetään muuntautumiskykyä sekä oman per-soonan tuomista työhön. On ajateltava, että koko elämä on oppimiskaarta, jos-sa ihminen kehittyy sekä muuntuu kulloistakin tilannetta vastaavaksi. Oppimi-nen ei katso ikää, sillä kehittämisprosessin aikana oli havaittavissa, että koke-muksellisen oppimisen kautta kuka tahansa pystyy tuottamaan uutta tietoa.

Kirjoittajat: Sari Toroi & Anna Torvinen, Ikäosaamisen YAMK-opiskelijat
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188981

Kaatumisten ehkäisytyön kehittäminen sairaalapalveluissa

Opinnäytetyö ja mistä sen tekisi? Miettiessäni sairaanhoitajan näkökulmasta asioita, joiden kehittämisellä voitaisiin parantaa ikäihmisten elämänlaatua, hoitajien osaamista, potilasturvallisuutta sekä vielä vähentää kustannuksia sairaalapalveluissa, löytyi haastava aihe työhöni. Ikääntyvien kohdalla kaatumistapaturmia sattuu osastoilla usein, ehkäisemisellä niitä, voidaan vaikuttaa edellisiin asioihin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda perehdytysmalli kaatumisten ehkäisyyn ja perehdyttää työntekijät toimintamalliin. Perehdyttämisen nähdään olevan osaamista ja työhön sitoutumista edistävä asia. Työntekijöiden hallitessa kaatumisriskin arviointi ja ehkäisevät toimenpiteet parantuvat potilasturvallisuus ja ikääntyvien elämänlaatu.
Sairaalapalveluiden osastojen lähtötilannetta selvittäessä nousi esille, että kaatumisriskin arvioinnissa on erilaisia käytäntöjä eri osastoilla. Riskitekijöitä ja kaatumisen ehkäisyn keinoja ei nosteta potilaan hoitosuunnitelmaan. Epätietoisuutta oli myös siitä, mihin asiat tulisi kirjata. Liikkumisen apuvälineitä potilailla oli hyvin saatavissa, tosin yöaikaan apuvälineet usein oli sijoiteltu niin, ettei potilas saanut sitä liikkeelle lähtiessään mukaansa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että hoitajat sitoutuvat huonosti tähän työhön ja usein koetaan kaatumistapaturmien vammojen hoito tärkeämmäksi kuin ennaltaehkäisy.
Perehdytysmalli luotiin tutkimuksellisena kehittämistyönä osastojen hoitajista kootun työryhmän kanssa. Mallia luotaessa haluttiin korostaa perehtyjien osallisuutta ja tuoda jotain uutta perehdytykseen. Simulaatioajatusta pyöriteltiin työryhmässä, mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun tehdä video perehdytyksen alustukseksi ja ajatusten herättelemiseksi. Simulaatiotilanteen luominen joka osastolla olisi ollut vaikeaa ja työlästä. Video kuvattiin Harjulan sairaalan osastolla, näyttelijöinä oli osaston hoitajia. Videolla on kuvattuna tilanne, jossa on vasta osastolle saapunut sekava potilas, joka on lähtenyt liikkeelle yksin ilman apuvälinettä. Tavoitteena on haastaa perehtyjiä pohtimaan erilaisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä kaatumisia sairaalassa. Tästä osuudesta perehdytysmallissa on saatu paljon positiivista palautetta. Perehtyjät ovat kokeneet, että näin myös heidän näkemykset tulee huomioituja ja saavat kokemuksen siitä, että voivat itse vaikuttaa kaatumisten ehkäisytyöhön työhön. Tämän ajateltiin myös parantavan hoitajien sitoutumista kaatumisten ehkäisytyöhön.
Perehdytyksen sisältöön on kerätty erityisesti sairaalaolosuhteissa kaatumisriskiä nostavia tekijöitä ja teemat liittyivät ympäristöön, lääkitykseen, toimintakykyyn, ohjakseen ja ravitsemukseen. Näiden osa-alueiden kohdalla käydään läpi toimeksiantajan toimintamallit ja näin pyritään yhtenäistämään toimintaa osastoilla. Myös tutkimustuloksia esitettiin pilotointitilaisuudessa ja ne olivat myös perehtyjistä erityisen kiinnostavia.
Perehdytyksen vaikutusta kaatumisten määriin ei voida vielä tässä vaiheessa arvioida vaan arviointi sekä jalkauttaminen jäävät toimeksiantajan tehtäväksi. Jotta päästäisiin hyvään tulokseen, tulisi perehdytyksen olla säännöllistä, vähintään kerran vuodessa tapahtuvaa toimintaa esimerkiksi osastopalaverien yhteydessä. Suositeltavaa olisi myös nimetä osastoille kaatumisten ehkäisytyöhön vastuuhoitaja, joka huolehtii perehdytyksestä ja tarvittaessa päivittää sen sisältöä, tekee tarvittaessa potilaille laajempia kaatumisvaaran arviointeja. Vastuuhoitaja voisi myös keskustella omaisten kanssa kaatumisvaarasta ja sen vaikutuksesta potilaan hoitotyöhön, joskin tämä kuuluu kaikkien työhön. Perehdytysmallin sisältöä on helppo muokata erilaisiin tarpeisiin ja nyt onkin jo päätetty, että mm. laitoshuoltajat perehdytetään huomioimaan omassa työssään kaatumisten ehkäisyä.

Riitta Maliniemi, ikäosaamisen YAMK -opiskelija,
Opinnäytetyö löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143828/Maliniemi_Riitta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy – moniammatillisuutta, jossa ikäihminen aktiivinen osallistuja

Tarja  Silvennoinen, fysioterapeutti (YAMK) ja Sanna Suvivuo, fysioterapeutti (YAMK)

Elintason nousun ja lääketieteen kehittymisen myötä ihmisten elinikä nousee jatkuvasti. Tällä hetkellä Suomessa yli 65-vuotiaita on 18 prosenttia väestöstä. Ikääntyessä toimintakyky heikkenee aiheuttaen monenlaisia ongelmia, joista yksi merkittävä ongelma on tapaturmat. Ikääntyvillä tapaturmista yli 80 prosenttia johtuu kaatumisista tai putoamisista ja Suomessa ikääntyvistä kaatuu vuosittain noin joka kolmas. Kansantaloudellisesti merkittävin kaatumisesta johtuva vamma on lonkkamurtuma, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia. Vuosittain Suomessa lonkkamurtuman kokonaishoitokulut ovat noin 136 miljoonaa euroa. Euroja merkittävämpää on kuitenkin lonkkamurtumaan liittyvä toimintakyvyn aleneminen tai jopa kuolema. Jotta toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen toteutuu, tarvitaan erialojen osaajien vankkaa yhteistyötä ja toimia kaatumisten ehkäisemiseksi.

Opinnäytetyössämme kehitimme yli 65-vuotiaiden Ilomantsilaisten kaatumisten ehkäisyä yhdessä paikallisten asiantuntijoiden kanssa ja kartoitimme kaatumisten ehkäisyn nykytilaa kunnassa. Tuotimme samalla toimintamallinnoksen kaatumisten ehkäisyyn. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana ja lähestymistapana sovellettiin tulevaisuudentutkimusta ja tutkimusmenetelmänä Delfoi- menetelmää, jossa aineisto kerättiin kaksivaiheisella kyselyllä. Toteutusvaiheen ryhmätyöskentely toteutettiin sovellettuna näyttelykävelynä asiantuntijapaneelin avulla.

Opinnäytetyön tuloksena kuvattiin kaatumisten ehkäisyn sisältö ja keskeiset toimijat, joiden tehtäviä kaatumisten ehkäisy olisi. Tämän kehittämistyön tuotoksena ikääntyvien kaatumisten ehkäisyssä on neljä keskeistä tekijää: ikääntyvä ja lähipiiri, terveydenhuollon ammattilaiset, kunta ja muut toimijat. Lähtötilanteen ja tulevaisuuden vertailussa havaittiin ikääntyvän ja lähipiirin roolin korostuvan selkeästi.

Opinnäytetyömme tuloksessa selvisi, että kaatumisten ehkäisy ei ole pelkästään sosiaali- ja terveyshuollon toimijoiden tehtävä, vaan toimintaan pitäisi osallistua yhteistyössä ikääntyvän, kunnan ja muiden toimijoiden. Nykyajan ikääntyvät ovat jo hyviä teknologia-osaajia ja aikaansa seuraavia. Osa Iäkkäistä osaa vaatia palveluja oman hyvinvointinsa turvaamiseksi, osa hyväksyy kaatumisen normaalina ikääntymiseen liittyvänä ilmiönä. Kuinka tulevaisuudessa vastaamme näihin haasteisiin? Mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta pystymme huolehtimaan lisääntyvästä ikääntyneiden joukosta? Kuitenkin ikääntyvän oma asenne kaatumisiin ja niiden ehkäisyyn on keskeistä. Miten levitämme tietoa ikääntyneille vastuun ottamisesta omasta hyvinvoinnista ja terveydestä? Asennemuutoksen aikaansaaminen on tuloksen perusteella yksi suurimmista haasteista.

Ikääntyvien henkilöiden määrän tiedetään tulevaisuudessa kasvavan ja ikääntymiseen liittyvät kehon muutokset vaikuttavat kaatumisriskien kasvuun. Se, miten ikääntyvä itse tiedostaa nämä riskit ja on valmis panostamaan kaatumisten ennaltaehkäisyyn jo omalla toiminnalla, on merkityksellistä. Yhteiskunnan intresseissä kaatumisten ehkäisy on valtakunnallisesti merkittävää jo kuluerien perusteella, mutta myös inhimillisellä tasolla. Kaatumisten ehkäisyn ei voida olettaa olevan ainoastaan kunnan tai muiden toimijoiden tehtävän, vaan vastuu jää meille kaikille tulevaisuuden ikääntyville henkilöille. Oleellisinta tuloksessa on, että kaikkien toimijoiden tulee työskennellä yhteistyössä kohti samaa päämäärää, jotta kaatumisten ehkäisy on tuloksellista.

Blogi perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Ikäosaamisen ajankohtaiset kuulumiset: IkäNYT!

IkäNYT! -verkkojulkaisun toinen numero on ilmestynyt. Tämä numero on inspiroiva kooste ajankohtaisesta kehittämistyöstä. Esillä ovat niin digitalisaation kiinnostavat sovellukset kuin hallituksen kärkihankkeen, Siun soten hallinnoiman AVOT-hankkeen kehittämiskuulumiset. Tämän kansallisesti merkittävän kehittämistyön lisäksi tarkastellaan myös hollantilaisia kotihoidon kehittämissuuntia.

Pääsemme syventymään myös ikääntymisen kysymyksiin liittyvän koulutuksen kehittämistyöhön sekä gerontologisen ajattelun taustoihin. Kirjoittajat avaavat uusia näkökulmia sekä logoterapiaan että ikäystävällisen kunnan kehittämiseen. Mukana on tietenkin myös lukemiseen houkuttava ajankohtainen kirjaesittely!

Tervetuloa myös kirjoittajaksi ensi vuonna! Kirjoitusohjeet löytyvät verkkojulkaisun sivulta.

Verkkojulkaisu löytyy osoitteesta http://www.karelia.fi/ikanyt

Muistihoitajan työn kehittäminen vahvistaa muistiystävällisyyttä

Sari Nykänen-Juvonen, sairaanhoitaja (YAMK) ja Jaana Hirvonen, sairaanhoitaja (YAMK)

Väestön ikääntymisen myötä muistisairaudet yleistyvät ja ovat tyypillisin syy toimintakyvyn heikkenemiseen sekä palvelutarpeen lisääntymiseen. Tämän vuoksi muistisairauksien en-naltaehkäisy, hoito ja kuntoutus ovat ajankohtaisia kehittämiskohteita. Ikäosaamisen YAMK -opinnäytetyön ”Muistihoitajat kehittämässä muistisairaan hoitoa Siun sotessa” tar-koituksena oli vuoden 2017 alusta aloittaneen Siun soten alueen muistisairaiden hoidon kehittäminen. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten muistihoitajat toteuttivat muistisairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta kunnissa ennen Siun soten toiminnan aloittamista. Tehtävänä oli kuvata muistihoitajatoiminnan nykytilaa ja tuottaa prosessikuvaus muistisairaan hoidon alkuvaiheen toteuttamisesta muistihoitajan työn näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin osallistavana tutkimuksellisena kehittämistoimintana. Aluksi aineistoa kerättiin muistihoitajille suunnatulla verkkokyselyllä. Siun soten alueen muistihoitajat olivat aktiivisesti osallisina kehittämässä työtään ryhmätyömenetelmien avulla kolmessa verkostopäivässä, joissa hyödynnettiin verkkokyselyn tuloksia. Muistihoitajien asiantuntijuutta koros-tettiin voimavarana kehittämisessä.

Opinnäytetyö tuotti arvokasta tietoa muistisairaanhoidon nykytilasta ja kehittämistarpeista sekä henkilöstön koulutustarpeista. Opinnäytetyön tuotoksina kuvattiin muistihoitajan tehtävänkuva sekä prosessikuvaus muistisairaan hoidosta. Muistisairaan hoidon kuvaamisesta prosessimuodossa hyötyvät sekä muistisairaat että hoitoon osallistuvat tahot. Prosessikuvauksessa korostuu asiakaslähtöisyys ja hoidon polku tulee läpinäkyväksi, joka helpottaa kehitettävien ongelmakohtien havaitsemista ja kehittämistä. Kuvausta voidaan hyödyntää jatkokehittämisen pohjana Siun sotessa sekä muistihoitajien työn perehdytyksessä.

Muistihoitajat ovat muistisairauksien hoidon kokonaisuuden asiantuntijoita. Opinnäytetyön tulosten mukaan ennen Siun soten toiminnan alkamista osa muistihoitajista teki työtään osa-aikaisesti, geriatrien palveluja ei ollut riittävästi eikä tasapuolisesti muistisairaiden käytettävissä. Muistihoitajan tehtävänkuva on monipuolinen ja yhteistyöverkosto laaja. Työn tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistuu vain, jos toimi on kokoaikainen ja työparina toimii riittävissä määrin muistisairauksiin perehtynyt lääkäri. Kyseisten epäkohtien vuoksi esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisy tai tavoitteellisen kuntoutussuunnitelman laatiminen jää toteuttamatta. Muistihoitajat tarvitsevat uusinta tietoa ja koulutusta pystyäkseen toimimaan muistisairaita sekä heidän läheisiään parhaimmalla tavalla ja kouluttamaan muita alan ammattilaisia.

Ikäosaamisen kehittämisessä olennaista on ymmärrys yhteiskunnassa nopeasti lisääntyvästä ikäihmisten määrästä sekä ikäihmisten toimintakyvyn turvaamisesta, tukemisesta ja parantamisesta. Ikäosaamisen keskiössä on onnistunut ja aktiivinen ikääntyminen ja kotona asumisen mahdollistaminen. Kuntoutumisen näkökulma on erityisesti huomion keskipisteenä. Ikäihmisillä ja muistisairailla on oltava oikeus monipuoliseen kuntoutukseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Ikäosaamiseen liittyy myös ikäihmisen oma vastuu kuntoutumisestaan.

Muistisairaudet ovat kansantauteja, joiden hoidon kehittäminen tulisi olla yhtä tärkeää kuin muidenkin kansantautien hoidon kehittäminen. Kansallisen muistiohjelman 2010 – 2020 tavoitteeksi on asetettu muistiystävällinen Suomi. Muistisairaan ihmisen mahdollisuus elää omannäköistä elämää vaatii onnistuakseen ikäosaamisen vahvistamista sekä osallisuuden tukemista asiakaslähtöisten ja yksilöllisesti räätälöityjen palvelujen avulla. Ikäosaamisen, muistisairauksien ennaltaehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen osaamisen vahvistaminen ovat tärkeässä asemassa työelämän kehittämisessä. Ikäihmisten ja muistisairaiden palvelukokonaisuuksien asiakaslähtöisyyden lisäämisellä ei säästetä vain yhteiskunnan kuluissa vaan ohjataan arvostamaan ikääntyvän väestön hyvinvointia, osallisuutta ja onnistunutta ikääntymistä. Ikäystävällisyys ja muistiystävällisyys tulee ottaa koko yhteiskunnan tasolla voimakkaammin esille arvokeskusteluissa ja palvelurakenteiden uudistamisessa.

Blogi perustuu Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

 

Kohti aktiivista elämää asumispalveluissa

Opiskelin Karelia-ammattikorkeakoulun Sosionomi YAMK-tutkinnon ikäosaamisessa. Opinnätetyömme oli tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa kehitimme ikäihmisten asumispalvelua yhdessä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa. Tarkoituksena oli asukkaiden aktiivisuuden ja osallisuuden lisääminen omaan arkeensa, heidän omat voimavaransa huomioon ottaen. Lisäksi tavoitteenamme oli ajatuksen kääntäminen pois hoitamisen ja hoivaamisen kulttuurista. Menentelminä käytimme työntekijöiden kanssa toteutettuja työpajoja, havainnointia sekä omaisille ja työntekijöille suunnattuja kyselyjä. Järjestimme myös ensimmäisen ”omaisneuvoston”, jossa kuulimme omaisten toiveita yhteistyölle asukkaiden hyväksi.

Lähdimme työntekijöiden kanssa liikkeelle tulevaisuuden muistelulla. Millainen ikäihminen minä olen 80-vuotiaana? Millaisessa hoivakodissa haluaisin asua ja millainen olisi toiveitteni mukainen päivänkulku? Millainen olisi hyvä hoitaja? Yhdessä päätimme aloittaa pieniä arkea aktivoivia kokeiluja asukkaiden kanssa.
Päätimme kokeilla iltapäivän vuoron vaihtuessa käytäntöä, jossa työntekijät ”raportoivat” päivän kulusta asukkaan luona. Näin asukkaalta itseltään kysytään, miten päivä on mennyt ja hoitaja voi täydentää tarvittaessa.
Ruokailuihin tullessa asukkaat eivät mene suoraan istumaan pöytään, vaan he hakevat ruokansa itse linjastolta hoitajan auttaessa tarvittaessa. Näin asukas on osallinen tässä hetkessä ja hän saa itse valita, mikä maistuu tällä kerralla. Esitimme, että leivät, levitteet ja juomat voisivat olla pöydissä, joista asukkaat ottaisivat ne itse, mutta se ei ollut mahdollista hygienillisistä syistä. Aamupala oli tarjolla kymmeneen saakka; tämä oli käytäntönä jo ennen meidän kehittämistehtäväämme.

Omahoitajat tekivät yhdessä asukkaiden kanssa huoneentaulut, joissa kerrottiin kuvin ja sanoin, mistä asukas pitää. Huoneentauluissa luki mm. ”Pidän musiikista”, ”tykkään suklaasta” ja ”pidän kukista”. Näin uudetkin työntekijät saavat tietoonsa mistä asukkaat pitävät, vaikka he eivät sitä itse osaisi kertoa.
Tähtäsimme pieniin arjen muutoksiin, joilla on kuitenkin suuri merkitys asukkaiden arjen aktiivisuuteen. Työntekijät mm. mahdollistivat, että asukkaat voivat itse valita puettavat vaatteet ja asukkaita ohjataan toiminnoissa ja autetaan vain tarvittaessa.

Osa työntekijöistä innostui ja motivoitui oman työnsä kehittämiseen ja osa koki muutosten tuovan lisää työtä nyt jo kiireiseen työtahtiin. Pohdimme yhdessä, vievätkö toimintatapojen muutokset enemmän aikaa kuin entiset rutiinit.
Asumispalvelujen henkilökunta muodostuu lähihoitajista ja sairaanhoitajista.

Pohdimme, olisiko erilaisella henkilöstörakenteella mahdollista muuttaa asumispalveluja enemmän asukaslähtöisiksi ja pois hoitamisen ja hoivaamisen kulttuurin painottumisesta? Sosionomit, fysioterapeutit ja kuntoutuksen ohjaajat voisivat omalla ammatillisella painotuksellaan tuoda asumispalveluihin aktiivisuutta ja osallisuutta vahvistavia elementtejä. Miten voisimme koulutuksen sisällöillä vaikuttaa tulevaisuuden työntekijöiden ajattelutapoihin ja asenteisiin?

Selvää kuitenkin on, että vain kuntouttavalla työotteella ja asukkaan omia voimavaroja vahvistaen asukkaiden elämänlaatu säilyy hyvänä. Mikäli meillä ei työntekijöinä ole aikaa ja resursseja toteuttaa asukkaille aktiivisia ja mielekkäitä päiviä, muuttuvat tehostetun palveluasumisen yksiköt laitoshoidon kaltaisiksi. Panostus henkilökuntaan ja resursseihin sekä asenteiden ja ajatusten muutos antavat ikäihmiselle mahdollisuuden olla osallisena omaan elämäänsä – ihan loppuun saakka.

Tarja Parviainen
Sosionomi YAMK, ikäosaaminen
Opinnäytetyö on julkaistu osoitteessa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017081514349