Virtuaalitotta

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Matkailija voi tehdä yhdessä päivässä valtavasti asioita: meloa koskea Sloveniassa, ratsastaa Irlannin rannikolla, purjelautailla Pohjois-Atlantilla, suppailla Espanjan aurinkorannalla, pyöräillä Saksassa ja kokeilla, miltä tuntuu hypätä seuraavien talviolympialaisten suurmäestä Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa. Tämä ei ole unta eikä valetta, vaikka se siltä ensin kuulostaakin. Tämä on virtuaalitotta ja tulevaisuuden matkailumarkkinointia.

Edellä kuvatun ja paljon muutakin pystyi tekemään yhden päivän aikana, jos kävi Berliinin ITB-messuilla ja katsoi siellä tarjolla olleita 360-videoita. Kun vuonna 2016 löysi hajanaisella otannalla helposti neljältä osastolta virtuaalilaseilla katsottavia markkinointivideoita, tänä vuonna vastaava luku oli ehkä 15 tai enemmänkin. Jos näytteilleasettajia on yli 10 000 ja maita 180, puhutaan vielä mikroskooppisesta luvusta, mutta kuitenkin, trendi on selvä: 360-videot tulevat yhä enenevässä määrin matkailumarkkinointiin.

Mikään yksiselitteinen onni ja autuus virtuaalitodellisuus ja 360-videot eivät ole. Osalle katsojista niistä voi tulla huono olo. Tästä esimerkkinä saksalainen pyörämatka, joka kesti 5 minuuttia ja joka oli kuvattu siten, että kamera oli korkealla pyöräilijän pään tason yläpuolella. Siihen kun lisää sen, että itse istuu fillarin selässä ja polkee, mutta silmien perusteella menee aivan eri suuntaan, mitä keho kertoo pyörän satulassa, on oksettava olo valmis. Nopeat siirtymät ja korkeat kuvakulmat ovat pahoja, niissä katoaa kosketus tähän todellisuuteen. Kuulemma vain pieni osa ihmisistä reagoi 360-videoihin voimalla pahoin. Kokemuksen perusteella voisi sanoa, että ainakin toinen meistä kuuluu valitettavasti kyseiseen vähemmistöön.

Hienoa, että 360-videoita tehdään, sillä niiden avulla oikeasti pääsee katsomaan esimerkiksi sitä, missä ympäristössä mahdollisesti tulevan matkansa viettää. En ole käynyt Dubaissa, mutta aavistan, miltä kaupunkikuva pilvenpiirtäjineen näyttää, koska olen käynyt siellä virtuaalisesti. 360-videot aiheuttavat kuitenkin kuvanlaadullaan usein enemmän turhautumista kuin riemua. Ruotsin mökkilomalla näki vilauksen mökistä, josta ihmiset lähtivät uimaan ja kehottivat katsojaa mukaan. Suttuisen kuvan takia saattoi kuitenkin vain kiittää, kun alle kahden minuutin videopätkä päättyi. Ihmisten iloiset ilmeet saattoi juuri ja juuri arvata epäselvästä videosta, joten kyllä videon laadulla on iso merkitys siinä, mitä katsojille halutaan kertoa. Perinteisten videoiden kuvanlaatu messuilla oli erinomainen, mutta vielä on matkaa siihen, että päästään samaan 360-videoissa.

Usein myös videon asiakkaalle tarjoamaa lisäarvoa ei ole välttämättä mietitty riittävästi. Jollakin saksalaisella osastolla oli keinu, jossa saattoi virtuaalilasit päässä istua ja kiikkua samalla, kun kuva kertoi sinun nousevan piirretyn kaupungin ylle. Kieltämättä, pahaa oloahan se tiesi, kun keinumiseen yhdisti ylös nousemisen. Kohdistamalla katseen tiettyyn rakennukseen sai piirretystä maisemasta nousemaan kohteiden nimiä esiin. Mieleen jäi kysymys, entä sitten? Miksi ihmeessä? Esittelijä vastasi, että tavoitteena oli saada asiakas rentoutumaan ja tuntemaan vapautta, mitä keinu edustaa. Itse filmiä ja sen sisältöä hän ei osannut perustella.

Mietittävää on vielä siinäkin, miten pahaa oloa voisi vähentää ja mahdollistaa asiakkaan liikkuminen jotenkin sen mukaan, miten videolla liikutaan. Pyöräilyssä sitä oli yritetty, mutta kuva kertoi toista kuin keho, joten tulos oli kehno. Irlannin ratsastusvideo oli onneksi lyhyt, siinä ei ehtinyt pahaa oloa tulemaan, mutta purjelautailu aallokossa alkoi jo yököttää. Erilainen yritys oli Slovenian osastolla, jossa koskikajakki oli mustekala-kuminauhoilla kiinnitetty puolikkaan jumppapallon päälle. Eikun kajakkiin, virtuaalilasit silmille ja mela käteen, niin koskiseikkailu saattoi alkaa. Kieltämättä alle kaksi minuuttinen vaativan kosken melonta oli niin toden tuntuinen kokemus, ettei voinut muuta kuin käyttää kaikki oppimansa koskikajakin ohjausliikkeet ja meloa tukka hikimärkänä koskea alas. Riemastuttava kokemus!

Ehkä kuitenkin kaikkein eniten mieleen jäänyt virtuaalielämys oli tulevien talviolympialaisten suurmäestä hyppääminen. Korkeanpaikan kammoisena en ikinä kiipeäisi koko mäkeen, mutta virtuaalilasit silmillä sitä rohkeni omalle epämukavuusalueelleen. Ensimmäisellä hypyllä ponnistus ei ollut ihan kohdallaan, mutta toisella tuli jo leiskautettua K-pisteen tuntumaan. Sitä sai sitten sankarina tuulettaa ihan kunnolla, kun katsojat hurrasivat ja taputtivat käsiään.

Virtuaaliterveisin (jo lomalaitumille karanneena)
Raija


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia ajatuksiasi matkailun kehittämisestä, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Mobiililaitteet informaation välittäjänä ja digitaalisena oppaana

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Henkilökohtaiset mobiililaitteet ja niiden lukuisat applikaatiot ovat kiinteä osa luontomatkailua. Vaikka nousevana trendinä on kännyköiden hylkääminen ainakin osaksi loma-aikaa addiktoitumisen ja jatkuvan vilkuilun vähentämiseksi, niistä on myös hyötyä luonnossa. Mobiililaitteet toimivat esimerkiksi erilaisissa tilanteissa informaation välittäjänä, oppaana, kamerana ja tulevaisuudessa myös erilaisina sensoreita, jotka keräävät ja näyttävät ympäristöstä tietoja mitä ihmisen aistit eivät muuten havaitsisi. Pyrimme selvittämään yhtenä pienehkönä osatehtävänä Virtuaaliluonto-hankeessa minkälaista informaatiota mobiililaitteisiin halutaan, joko verkon kautta haettuna tai sensoritietoina.

Teimme opiskelijaryhmän kanssa tutkimusta ja protoilua mobiilisovelluksesta, joka auttaisi kansainvälisiä luontomatkailijoita. Opiskelijaryhmä selvitti matkailijoiden informaatiotarpeita luontomatkailuun liittyen erityisesti mobiilipalveluiden kehittämisen näkökulmasta syksyn 2016 aikana. Ryhmän jäsenet lähettivät kyselyn sosiaalisen media kautta kansainvälisille henkilöille, joista 42 henkilöä vastasi kyselyyn. He edustivat 19 eri kansallisuutta, joista eniten vastauksia tuli Yhdysvalloista, Saksasta, Ranskasta ja Ruotsista.

Vastaajat listasivat kaksikymmentä erilaista digitaalista sovellusta, joita he käyttävät matkustamiseen liittyen. Kaksi merkittävintä oli Google Maps ja Trip Advisor ,mutta mukana oli erilaisia reitti-, hotelli- ja buukkaus-sovelluksia.

Suomen kaunis luonto mainittiin merkittävimmäksi syyksi tulla Suomeen. Vesistöt (61%) olivat merkittävin kiinnostuksen kohde, sen jälkeen tuli metsä (31%) ja eläimet (8%). Aktiviteeteista melonta (25%), vaellus (21%), pyöräily (13%) ja leireily (13%) olivat kärkipäässä. Marjojen ja sienien keräily, kalastus ja lintubongaus ja suppailu mainittiin myös varsin usein.

Reitit, luontokohteet, näköalapaikat ja julkisen liikenteen informaation välitystarpeen mainitsi joka kolmas. WC:n löytämisen tärkeyden mainitsi myös lähes joka kolmas, mikä ehkä helposti unohtuu mobiilioppaista. Vähintään joka viidennessä vastauksessa mainittiin seurantatieto (GPS), viihde- tai huvipaikat ja leirinuotiopaikat.

Kun verrataan em. tuloksia kiinnostuksen kohteisiin ja aktiviteetteihin liittyvään informaation, huomaamme että ihmisiä kiinnostaa saada tietoa perinteisistä kiinnostuksen kohteista ja aktiviteeteista myös älypuhelimeensa. Vesistöihin liittyvä informaatio on läheisesti kytköksissä melontaan, vaellukseen ja pyöräilyyn, jotka olivat kolme toivotuinta tietosisältöä. Lisäksi mobiilisovelluksen tarjoaman tiedon tulee auttaa heitä löytämään kiinnostavat paikat matkailukohteessa ja varmistamaan, että he löytävät perille ilman eksymistä. Näihin liittyen nostettiin esille reittitiedot, kiinnostavat kohteet ja julkisen liikenteen aikataulut, joka indikoi ainakin osittain omatoimista matkailua. Tulokset eivät poikenneet juurikaan aikaisemmasta käsityksestä, mutta ne vahvistavat käsitystä siitä, että informaation tarpeet ja toiveet ovat moninaisia ja oudossa paikassa tarvitaan opastusta ja turvallisuuden tunnetta liikkumisen suhteen. Mobiililaitteeseen voidaan tuoda myös reaaliaikaista tietoa ympäristöstä erilaisia sensoritekniikoita hyödyntäen.

Kirjoittaja Ari Alamäki on Haaga-Helian yliopettaja, joka on mukana Virtuaaliluonto-hankkeessa. Hanketta koordinoi Lahden amk, ja muut osapuolet ovat Karelia amk, Haaga-Helia amk ja Itä-Suomen yliopisto.


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia ajatuksiasi matkailun kehittämisestä, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Matkailuhankkeilla kansainvälisille markkinoille – roolit selviksi!

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Mistä kaikki alkoi?

Meillä Suomessa matkailuelinkeinon parissa työskentelee monia eri tahoja – ja hyvä niin! Matkailu on mielenkiintoista ja jokaisella on käsityksensä siitä, miten matkailua kehitetään ja viedään eteenpäin. Viimeiset vuodet, paremminkin vuosikymmenet olemme eläneet hankemaailmassa, kiitos EU:n. Hankerahojen tuleminen aiheutti innostusta ja hankkeita alkoi syntyä kaikkiin kuntiin. Hankkeet olivat yleensä yleisellä tasolla ja suunnitelmia muutettiin matkan varrella.

Hankeaikojen alussa 90-luvulla aloitettiin tuotekehityshankkeilla ja pidettiin työpajoja, joissa yleensä ideoitiin loputtomiin, mitä kaikkea tarjottavaa meillä onkaan. Lähtökohtana oli yritysten tarjonta, asiakkaan toiveista ja tarpeista harvoin puhuttiin. Monet ideat olivat edellä aikaansa, jotkut liian idealistisia sekä kaukaa haettuja ja osa liian monimutkaisia. Tuotekehitysvaiheessa ei ajateltu myyntipolkua eikä välttämättä tunnettu asiakkaan tarpeitakaan.

Hankkeilla täytettiin 2000-luvun Matkamessut, tehtiin esitteet ja markkinoitiin. Kaikesta vastasi yleensä projektipäällikkö tai millä nimellä häntä kutsuttiinkaan. Hän oli alueen äänitorvi ja yritysten kasvot. Pikkuhiljaa yrityksissä tuli hankeväsymys ja kyllästyminen ainaiseen hankemaailmaan. Kyseltiin saavutetaanko hankkeilla mitään pysyvää. Hankkeen tulokset näkyivät enemmänkin mappeina hallinnoijan hyllyssä kuin tuloksina matkailuyritysten kassassa.

Ja mihin se johti?

Hankemaailmasta on opittu paljon ja tänä päivänä moni asia on muuttunut. Hankesuunnitelmat mietitään tarkemmin, tavoitteet ovat realistisia, yritystenkin toiminnan kehittäminen on huomioitu ja hankehallinnointia hoitavat osaava tahot. Eri maakunnissa on vakiintunut erilaisia käytäntöjä toteuttaa hankkeita. Rahoitusjärjestelmästä johtuen hallinnoijaksi tarvitaan edelleen vakavarainen taho, joka voi maksaa kuluja ennen kuin saa hankkeen maksatuksesta rahat takaisin. Hyviä hankehallinnoijia ovat usein kehittämisyhtiöt tai oppilaitokset.

Mutta, mutta… Kun tarkoituksena on kehittää jotain pysyvää, kannattaa miettiä toimijoiden roolit todella tarkkaan. Matkailu on kaikkien intohimo ja kaikilla siihen on osaamista, ainakin omasta mielestä. Matkailu on kuitenkin toimiala muiden rinnalla ja markkinoilla ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa, jolloin ammattilaiset keskustelevat keskenään.

Hanke on kehittämisen väline, jonka tehtävä on integroitua matkailun toimijoiden kanssa ja tukea alueorganisaatioiden työtä, sekä erityisesti yritysten toiminnan kehittymistä ja kasvua. Oppilaitokset ovat hyviä hallinnoijia hankkeille ja oppilastyöllä voidaan edistää asioita, mutta nämä eivät voi tehdä yritysten töitä eikä myynninedistämistyötä, mikä kuuluu yrityksille itselleen, alueellisille matkailuorganisaatioille tai incoming-toimistoille. Oppilaat voivat tehdä projekteja yritysten kanssa yritysten tarpeisiin perustuen, mutta ei itse ideoiden.

Hankkeiden pitää toteuttaa alueellista ja kansallista matkailustrategiaa, valita kohderyhmät ja kohdemarkkinat strategian mukaan ja pysyä niissä. Jo tuotetta rakentaessa täytyy miettiä mistä asiakas sen löytää, miten saavutaan kohteeseen, minkälaisia yhteistyökumppaneita tarvitaan ja mikä on palveluiden kapasiteetti. Kansainvälisille markkinoille suunnatussa hankkeessa kannattaa miettiä, mihin alueen yritysten rahkeet, kapasiteetti ja osaaminen riittävät. Parempi on aloittaa Ruotsin tai Saksan markkinoilta, vaikka Intia tai Argentiina vaikuttaisi eksoottisemmalta. Mitä kauemmas mennään sitä suuremmat ovat kulttuurierot ja sitä laajempaa yhteistyön tulee olla.

Hyviä käytänteitäkin on

Visit Finlandin Merellinen saaristo -kasvuohjelman parhaana onnistumisena voidaan pitää juuri uusien tuotteiden markkinoille saattamista. Kohdemaat valittiin Euroopasta. Eurooppalaiset tekevät matkoja omalla tai vuokra-autolla suosien kiertomatkoja ja saaristo voitaisiin helposti lisätä mukaan ohjelmiin. Koska alue on tuntematon ja toimijat kansainvälisillä markkinoilla kokemattomia, oli viisasta aloittaa läheltä. Alussa kartoitettiin koko rannikkoa yhdistäviä teemoja kiertomatkojen pohjaksi ja aloitettiin tuotteistaminen.

Tämän jälkeen työtä on tehty johdonmukaisesti tuottamalla valmista ja puolivalmista tuotesisältöä, jota hyödyntämällä matkanjärjestäjät ovat voineet paketoida myytäviä tuotteita. Tämä sisältö on koottu sähköiseen tuotemanuaaliin, joka on suunnattu matkanjärjestäjille ja johon on helppo lisätä uutta tuotetarjontaa. Erityisesti Saksan markkinoilla on onnistuttu saamaan saariston tuotteita monien merkittävien matkanjärjestäjien tuotantoon. Tuote matkanjärjestäjän esitteessä on myös hyvää markkinointia, sillä valmiiden matkaohjelmien perusteella voivat omatoimimatkailijatkin suunnitella reittejä ja vierailukohteita.

Yhteistyön tärkeys on korostunut tavassa tehdä asioita. Rannikon alueorganisaatiot olivat yhdessä Berliinin ITB-messuilla ja tapasivat paljon matkanjärjestäjiä. Mukana olleille avautui yhteistyön tärkeys, kun alue tai kaupunki yksin ei olisi kiinnostanut samalla tavalla kuin 4-5 alueen yhteinen esiintyminen. Kaikkien tuottamista lyhyistä 2-4 päivän ohjelmista muodostuikin kiinnostavia matkakokonaisuuksia eli kiertomatkoja. Näin yhteistyön avulla kaikki voittavat ja myytäviä tuotteita syntyy. Seuraavalla kerralla mukaan täytyy saada vielä incoming-toimistoja tekemään kauppaa.

Näitä hyviä käytänteitä ja oppeja kannattaa levittää laajemmallekin hyödyntämään koko Suomen matkailuelinkeinoa. Yhdessä päästään eteenpäin ja kun keskitytään omaan rooliin ja osaamisalueeseen, niin saadaan paljon aikaan!

Teksti: Heli Saari, Merellinen saaristo -ohjelma, Visit Finland
Kuva: Visit Finland / Juho Kuva


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia ajatuksiasi matkailun kehittämisestä, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Pöllöparlamentti yhdistää maaseudun kehittäjät Keski-Suomessa

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Tutustumista, tiedon jakamista ja yhteisen tekemisen ideointia. Tätä kaikkea on maaseutuohjelman kehittämishankkeiden vetäjien kohtaamispaikkana Keski-Suomessa toimiva Pöllöparlamentti. Pöllöparlamentilla on jo pitkät perinteet. Se käynnistyi viime ohjelmakaudella, kun maaseutuohjelman hankevetäjät kaipasivat enemmän tietoa siitä, mitä muissa maakunnan hankkeissa tehdään.

– Pöllöparlamentin nimi tulee siitä, että ensimmäisen kerran tapasimme Pöllövaari-nimisessä jyväskyläläisessä kahvilassa, kertoo alusta alkaen mukana ollut Leena Pölkki Keski-Suomen ruokakoordinaatio -hankkeesta.

Pöllöparlamentti on kasvanut ja kehittynyt merkittävästi nykyiselle ohjelmakaudelle siirryttäessä. Parhaimmillaan kokoontumisissa on ollut paikalla jopa 50 henkilöä, ja tapaamiskertoja vuodessa on ollut noin viisi. Hankevetäjiä kutsutaan joukkoon sitä mukaa, kun uusia hankkeita käynnistyy.

– Aloitin uutena hankevetäjänä viime vuoden alussa, ja minulle Pöllöparlamentti on ollut erittäin arvokas, kertoo Niina Rantakari, Kilpailukykyinen keskisuomalainen maaseutu –hankkeen työntekijä. Se, että kaikki keskeiset maaseudun toimijat ovat samalla kertaa koolla, helpottaa viestintää, ja keskustellessa löytyy usein konkreettisia yhdessä tekemisen paikkoja. Kollegojen tapaamisessa saamme myös paljon toisiltamme tukea oman työn tekemiseen, koska painimme samojen asioiden parissa.

Pöllöparlamentissa viestitään ja innostutaan

Pöllöparlamentissa pureudutaan ajankohtaisiin aiheisiin ja tavataan sidosryhmiä. Tapaamisissa on tavattu valtakunnallisten koordinaatiohankkeiden edustajia ja kuultu energiatehokkuudesta, lähiruuasta ja Green Caresta.

– Yritämme yhdessä vauhdittaa yritysryhmien syntymistä maakunnassa ja kertoa kukin omilla tahoillamme esimerkiksi yrityksissä vieraillessamme rahoituksen mahdollisuuksista, kertoo Leena Pölkki.

Viestintä on kaikille toimijoille tärkeä ja yhteinen aihe, jota Pöllöparlamentissa on käsitelty useamman kerran. Hankkeiden viestintäkanavat on koottu yhteen ja seuraavilla kerroilla keskitytään hankkeiden tuloksista viestimiseen ja ideoidaan sitä, kuinka ohjelman vaikuttavuutta voidaan tehdä yhä näkyvämmäksi.

Keski-Suomen kunnanjohtajat ja maakuntajohtaja tavattiin kesällä Konnevedellä. Hankevetäjät kertoivat kunnanjohtajille konkreettisia esimerkkejä, kuinka jokainen kuntalainen hyötyy maaseutuohjelmasta paikallisella tasolla.

Pöllöparlamentti kokoontui viime keväänä Konnevedellä ja tapasi siellä Keski-Suomen kunnanjohtajia.

Yhteisiä voimanponnistuksia

Keskisuomalaiset maaseudun kehittäjät tekevät Pöllöparlamentin lisäksi myös muilla tavoin asioita yhdessä. Viime syksynä järjestettiin Keski-SuomiON GO -tapahtuma, jossa esiteltiin onnistuneita maakunnan esimerkkejä maaseutuohjelmasta yrittäjille, päättäjille ja kehittämisyhtiöiden työntekijöille.

– Yhteinen tapahtuma on poikinut meille uusia yhteistyökuvioita, kertoo Ulla Aaltonen muotoilun KeSmo-hankkeesta.

Keski-Suomen maaseutu.fi -sivustolle on koottu maakunnan kehittämishankkeet yhteen oppaaseen, jonka avulla niistä on helppo kertoa kiinnostuneille esimerkiksi tapahtumissa tai messuilla. Lisäksi tulevia tapahtumia, tilaisuuksia ja opintomatkoja kootaan yhteiseen tapahtumakalenteriin aitomaaseutu.fi-sivustolle, josta löytyvät myös hankkeiden esittelysivut.

Pöllöparlamentin kutsuu koolle Sykettä-viestintähanke, joka viestiin maaseutuohjelmasta Keski-Suomessa.

– Olemme kuulleet, että idea Pöllöparlamentista on rantautunut myös muihin maakuntiin ja se on otettu käyttöön esimerkiksi Kainuussa Puluparlamenttina, iloitsee Jenni Tiainen Sykettä-viestintähankkeesta.

Teksti: Jenni Tiainen, Sykettä-viestintähanke / Leader Keski-Suomi

Pöllöparlamentti tiivistetysti:

  • Kokoontuu joka toinen kuukausi vaihtuvissa kokoontumispaikoissa.
  • Sykettä-viestintähanke toimii koollekutsujana.
  • Kokoontumisiin kutsutaan sähköpostitse maaseutuohjelman maakunnallisten hankkeiden vetäjät, mutta tilaisuudet ovat avoimia, joten kuka tahansa kiinnostunut voi tulla mukaan.
  • Kokoontumisista kirjoitetaan lyhyt muistio ja sovitaan yhteisesti seuraava tapaaminen ja tapaamisen teema.
  • Käytössä on suljettu Facebook-ryhmä, jossa jaetaan tietoa toisille mm. tulevista tilaisuuksista.
  • Aluksi kokeiltiin myös GoogleDocsia, johon hanketoimijat kirjoittivat kuulumisia ennen tapaamista, mutta se ei ottanut tuulta alleen.
  • Keski-Suomen Lähiruoan koordinaatiohanke ylläpitää www.aitomaaseutu.fi –sivustoa, josta löytyy hankkeiden omat sivut ja lisäksi yhteinen tapahtumakalenteri, tulossa on myös maaseudun kehittäjien yhteinen intra.
  • Hankkeet on koottu yhteen kirjaseksi, jonka avulla on helppo kertoa maaseudun kehittämisestä Keski-Suomessa http://www.keskisuomenmaaseutu.fi/files/3791/maakunnalliset_hankkeet_ok.pdf
  • Kokoontumisiin voidaan pyytää tarpeen ja kiinnostuksen mukaan asiantuntijapuhujia.
  • Tapaamisten alussa on yleensä johonkin teemaan liittyvä työpaja, alustus, esittely tms., jonka jälkeen vapaamuotoista keskustelua.
  • Vuonna 2017 teemoina ovat olleet hankkeiden tuloksista viestiminen ja hankevaikuttavuus.
  • Lisätietoa Pöllöparlamentista http://www.keskisuomenmaaseutu.fi/syketta/polloparlamentti?v_2373=9372

Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia ajatuksiasi matkailun kehittämisestä, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Matkamessumaantietoa

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

TEM julkaisi Matkamessuilla #LOMAHAASTEen, jonka yhdinajatus on, että jos jokainen tekisi yhden kotimaan matkan lisää, se kasvattaisi Suomen vuotuista matkailutuloa 800 miljoonaa euroa ja toisi 7000 uutta työpaikkaa. Tartuimme heti innolla tähän haasteeseen. Nyt voisimme konkreettisesti osallistua uusien työpaikkojen luontiin ja matkailun kasvuun!

Suunnistimme messuosastoille ja mietimme, mitähän kaikkea kivaa sitä voisikaan omalla kotimaan lomallaan tehdä. Toinen meistä harrastaa melontaa ja toinen pyöräilyä, joten jos näihin aktiviteetteihin löytyisi hyviä vinkkejä, olisimme enemmän kuin valmiita lupaamaan yhden kotimaan matkan lisää.

Etsintä osoittautui kuitenkin ennakoitua hankalammaksi. Löysimme messuosastoilta lähes pelkästään maantietoa! Ainakin toisen meistä on tässä nyt julkisesti myönnettävä oma tolloutensa, sillä vaikka taustalla onkin maantieteilijän koulutus, niin Suomen tuntemus ei siltikään ole kovin hyvä. Vielä kaksi vuotta sitten mm. Porin sijoittaminen kartalle tuotti vaikeuksia. Nyt Porissa on käyty jo kahdesti ja Raumallakin kerran, joten siltä osin ollaan viisastuttu.

Silti on edelleen tunnustettava, että on melko hakusessa, missä ovat Hartola tai Sysmä, Söderskär tai Sastamala. Missä sijaitsevat niinkin eksoottisilta kuulostavat paikat kuin Kangasniemi tai Hirvensalmi? Ne ovat selvästi suomalaisia paikkakuntia, mutta eivät avaudu matkailutuotteina. Entä missä on ”pieni kaupunki, iso elämä” – voisi ehkä sanoa, että ihan joka paikassa Suomessa! Alueosastoilla emme nähneet luontoon liittyvää tuotetta helposti löydettävänä ja ostettavana. Törmäsimme vain kuntien nimiin, jotka ensin tulisi sijoittaa kartalle ja sitten vielä kysellä, mitähän missäkin voisi tehdä.

Elämyksellisillä matkailutuotteilla houkuttelevien messujen sijaan tapahtuma näytti enemmän maantietomessuilta, jossa kunnat kilpailevat keskenään omilla nimillään ja sloganeillaan. Monen messuosaston suunnittelijalta näytti unohtuneen, että lomalle lähdetään tekemään, näkemään ja kokemaan. Vai näkyvätkö messuosastojen nimissä ne kunnat ja tahot, jotka ovat osaston maksuun osallistuneet? Maantiedon opettaminen asiakkaalle tähän tapaan on kallista puuhaa, etenkin jos puhutaan ihmisestä, joka ei vielä reilun 15 vuodenkaan matkamessukäyntien jälkeen ole Suomen kuntia oppinut.

Kaksi pyörämatkailutuotetta löysimme, kun riittävän tarkasti tutkimme eri alueiden tarjontaa. Ainuttakaan melontatuotetta ei tullut vastaan. Vika lienee meissä eli asiakkaissa, jotka tyhmyyttään eivät löydä houkuttelevaa ostettavaa helposti ja kätevästi? Ilmeisesti asiakkaana kannattaisi tehdä kotiläksyt kunnolla ja opetella sitä maantietoa, ennen kuin menee messuille? Tai sitten vain yksinkertaisesti kumpikin tahoillamme ”googlaamme” sanat ’melonta’ tai ’pyöräily’ ja alamme etsiä sopivia omatoimimatkoja palveluineen.

Tähän samaan kunta- ja maakuntarajoitteisuuteen törmää yhä liian usein myös kehittämistyössä. Kullakin alueella tehdään omaa matkailun kehittämistä eikä naapureiden tekemisistä paljon tiedetä tai olla edes kiinnostuneita. Mitä pienempi paikka, sen varmemmin matkailu keksitään uudelleen omien rajojen sisällä. Matkailija ei välitä siitä onko hän nauttimassa elämyksellisestä matkailutuotteesta tämän vai tuon kunnan alueella. Tätä samaa ajattelumallia pitäisi saada mukaan myös matkailun kehittämiseen. Kun katsotaan alueen sisältä, nähdään ne meidän niin rakkaat kylä-, kunta- ja maakuntarajat, joiden yli on usein niin vaikea päästä. Matkailuasiakkaan näkökulmasta rajat merkitsevät vain silloin, kun ylitetään maiden rajoja ja esitetään tarvittavia asiakirjoja – jos silloinkaan.

#LOMAHAASTE-terveisin
Raija & Tero

P.S. Niin ja siihen alussa mainittuun #LOMAHAASTEeseen vastaamme ainakin hankkeen toisen osapuolen osalta matkustamalla hiihdon MM–kisoihin, eikä tämäkään ole messujen ja kuntamarkkinoinnin ansiota.


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Kun viestinnästä tehdään numero

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Jotkut ovat sitä mieltä, että blogikirjoituksessa ei pitäisi liikaa keskittyä numeroihin ja lukuihin. Eräät vanhat ja viisaat ovat myös sanoneet, että tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Tästä innostuneena teen nyt alkaneen vuoden kunniaksi näitä molempia ja sinulla parahin lukija saattaa hyvinkin olla oma osasi tässä kaikessa. Rural Finlandin monikanavaista tiedotusta ja viestintää on pyöritetty kohta puolentoista vuoden ajan, joten on ehkä hyvä hieman vilkaista taustapeiliin ja katsoa mitä esimerkiksi viime vuoden aikana on saatu aikaan. Vai onko.

Nettisivumme näkivät päivänvalon vuoden 2015 lopulla. Sivuilla on alun hieman verkkaisemman tahdin jälkeen käyty jo ihan mukavasti ja saatu jonkinlaisia kävijäpiikkejäkin aikaan. Viime vuoden aikana sivuilla vierailtiin lähes 5000 kertaa. Myönnä pois, sinäkin olet siellä pistäytynyt kerran jos toisenkin! Kun jätetään etusivu pois laskuista ovat sivuston osioista väkeä eniten kiinnostaneet työkalut (1050 katselua), ajankohtaiset asiat (830), kartat (690) sekä julkaisut ja tutkimukset (620). Myös esitysmateriaalit (490) ja tapahtumakalenteri (470) ovat vetäneet kävijöitä puoleensa.

Voi siis sanoa, että sivuilla tarjolla olevasta tiedosta kiinnostaa eniten juuri se, minkä itsekin olemme tärkeäksi kokeneet. Matkailun kehittämiseen luotujen työkalujen ja ajankohtaisen tiedon jakaminen sekä maakuntien matkailun kehityksen tilan hahmottaminen ja esiin tuominen ovat oleellisia asioita meidän näkökulmasta.

Mutta se nettisivuista. Koska edustan itsekin tällaista someorientoitunutta ”nuorisoa”, niin olen totta kai kiinnostunut sosiaalisen median kanaviemme menestyksestä männä vuonna. Facebook-sivumme avattiin vuoden 2015 lopulla ja alkurynnistys sinne oli vähintäänkin kiitettävä. Vuosi sitten sivusta tykkäsi jo 250 ihmistä. Viime vuoden aikana tahti ei luonnollisestikaan ihan alun kaltaista ollut, mutta joka tapauksessa vuoden loppuun mennessä tykkääjiä oli 513 (tätä kirjoitettaessa muuten jo 521!). Tuo määrä on tosi paljon, kun ottaa huomioon, että hankeviestintää ei ehkä yleisesti mielletä kovin mediaseksikkääksi ja houkuttelevaksi. Tämän yli 500 ihmisen seuraajajoukon iloksi Facebook-sivullemme kertyi viime vuoden aikana yhteensä 294 julkaisua, joista jokaisen näki keskimäärin 272 ihmistä. Yhteensä julkaisut keräsivät 79 kommenttia, 1342 tykkäystä ja niitä jaettiin 271 kertaa!

Twitterin osalta ei seuraajamääristä saa ihan yhtä helposti tietoja, mutta vanhoja hankeraportteja tonkimalla selvisi meillä olleen Twitterin puolelle vuosi sitten ehkä noin 150 seuraajaa. Tällä hetkellä mennäänkin jo hyvää vauhtia 300 paremmalla puolella eli seuraajia on 333. Viime vuoden aikana ahkeroimme Twitterin puolella 376 tviitin verran. Nämä tviitit innostivat ihmisiä 575 tykkäykseen, 237 uudelleentviittaukseen ja keräsivät yhteensä n. 107 000 näyttökertaa!

YouTuben puolella ei päästä suuremmin seuraajamäärillä kehuskelemaan, mutta kanavan merkittävin hyöty onkin ollut tilaisuuksiemme livestriimauksien mahdollistaminen sekä niiden videotallenteiden jakaminen. Kaikki livestriimit ja videot yhteenlaskettuna tubekanavamme keräsi viime vuoden aikana 1631 näyttökertaa. Selkeästi suosituin livestriimi oli yritysryhmäteemainen kehittäjätapaaminen, jonka videotallenne on edelleen kanavalla katsottavissa oheisen linkin kautta: https://www.youtube.com/watch?v=zdKtsCQJuk8.

Nettisivukävijät ja someseuraajat ovat totta kai tärkeitä meille, mutta kaikkein merkittävintä on ollut ihmisten tapaaminen kasvotusten. Kaiken kaikkiaan olemme tähän mennessä aluetilaisuuksiemme ja kehittäjätapaamistemme muodossa tavoittaneet paikan päällä 344 (+ livestriimien välityksellä 155) matkailualan toimijaa. Kun tähän vielä lisätään Facebookissa tällä hetkellä 111 jäsentä sisällään pitävä kehittäjäryhmä sekä 482 ihmistä vähintään kerran kuussa tavoittava sähköpostilistamme, niin voidaan varmaankin todeta koordinaation jo tähän mennessä tavoittaneen varsin kiitettävästi kansalliset matkailun kehittäjät.

Näistä kaikista edellä mainituista luvuista suurin kiitos kuuluu tietysti juuri sinulle! Vierailet nettisivuillamme, hyödynnät niiden antia omassa toiminnassasi, tykkäät somekanavistamme, jaat niiden sisältöä eteenpäin ja ennen kaikkea olet innolla mukana verkostomme toiminnassa joko paikan päällä tilaisuuksissamme tai netin välityksellä seuraten.

Kiitos tästä kaikesta osallistumisesta. Jatketaan vähintään samalla tarmolla myös tänä vuonna!

Talvisin terveisin
Tero (se somehörhö viestijä)


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland
YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCJgdB-HqV9S7lNT6VieEUhQ

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Pyörämatkailijan parhaat ystävät

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Viime kesänä tuli tehtyä kotimaan matkailua polkupyörällä. Mikä sen mukavampaa kuin poljeskella pitkin suomalaista maaseutua välillä pistäytyen paikallisiin pikkukohteisiin syömään ja majoittumaan.

Meillähän Suomessa ei ole erillisin opastein merkittyjä pyörämatkailureittejä, vaan osasta voi ennen matkaa ladata GPS-reitin omaan paikantimeen. Lisäksi apuna ovat pyörämatkailukartat sekä Google Maps. Monesti on keskusteltu ainakin kansainvälisten kärkireittien eli Itämeren rannikkoa seurailevan EuroVelo 10:n sekä itärajalla kulkevan EuroVelo 13 –reitin merkitsemisestä maastoon. Toisaalta on kuultu mielipiteitä, ettei tänä päivänä opasteita tarvita, sillä pyöräilijät selviävät hyvin GPS:n avulla. Testasimme näitä edellä mainittuja reittejä kuluneen kesän aikana.

EuroVelo 10 Helsingistä itään kulkee Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan kautta Virolahdelle. Ensimmäinen iso haaste pelkän paikantimeen ladatun reittikartan kanssa oli selvitä Helsingistä ulos. Keskustassa kun ei liikenteen vilkkauden takia koko aikaa voi vain katsoa karttaa. Ensimmäinen eksyminen ladatulta reitiltä tuli jo kantakaupungissa, toinen siinä vaiheessa, kun laitteeseen ladattu reitti olikin ison tapahtuman takia suljettu. Kyllä muuten helpotti, kun ensimmäisen kerran näki kyltin Porvoo, mutta siinä vaiheessa matkaa oli poljettu jo 17 kilometriä. Kun opasteita ei ole, joutuu katsomaan paikanninta tai karttaa tuon tuostakin ja päivän keskinopeus laskee helposti todella alas. Vaikkei pyörämatkailija yleensä veren maku suussa poljekaan, niin pitkillä päivämatkoilla nopeudellakin on merkitystä.

GPS fillarikuva hiekkatie

(kuva: Raija Ruusunen)

Ensimmäiselle päivälle alkoi kertyä pituutta myöhäisen lähdön ja hitaan vauhdin takia, joten kun hyvän, vähäliikenteisen päällystetyn tien varressa oli kyltti Porvoo 6, piti ihan oikeasti harkita, seuraako GPS:n mukaista reittiä oikealle. Reittiä seuraamalla matkaa Porvooseen kertyi tuota kautta 12 km. Vaikea sanoa mikä tuolle reittilinjaukselle on perusteena. Se saattoi olla meri, mutta kun sitä on reitin varrella muutenkin runsaasti, se ei tuolla kohtaa tarjoa erityistä vau-elämystä. Suuret liikennemäärätkään eivät koukkausta selitä, sillä taajamien ja kaupunkien alueella on kuitenkin kevyen liikenteen väylät.

Monesti näitä kiertoreittejä tehdään nähtävyyksien takia, mutta niihinkin on usein selkeämpi suora poikkeama pääreitiltä, jolloin pyörämatkailija voi itse päättää risteyksessä, käykö kohteessa vai jatkaako suoraan. Garminiin ladatuissa reittikartoissa ei ollut vaihtoehtoja. Oli vain yksi reitti, joka totisesti mutkitteli Helsingistä itään mennessä. Mutkia oli suosiolla oiottava, sillä vaikka pyöräily mukavaa onkin, on sillekin rajansa yhden päivän aikana.

Toisena päivänä reittiä seuraamalla päädyttiin puolestaan pienelle metsäautotielle. Siinä kyllä mietti, miksei edelleenkään poljeta pitkin vähäliikenteistä ja hyväkuntoista asvalttitietä, vaan körötellään sivussa menevällä monttuisella metsätiellä. Osa reittikartoista myös puuttui ja yksi oli kahteen kertaan, kun tollona ei tullut katsottua etukäteen, ovatko kaikki etapit mukana. Turistina vain lataa reitin ja luottaa, että se on ok. Ei ollut.

Gepsin seuraaminen tottelevaisesti koko matkan ajan opetti, että se on reissussa hyvä ystävä, jos vain reitin tekijä ja julkaisija on se paras ystävä, joka huolehtii kartan toimivuudesta eikä ole viemässä matkailijaa tarpeettomasti kiertoreiteille tai hiekkateille. Hiekkatiet ovat kurjia etenkin sateella, sillä fillari on niiden jälkeen niin kurainen ja ketjut hiekkaiset, että tekee oikein pahaa kuunnella sitä rahinaa polkiessa. Pyöräilijäystävällisessä majapaikassa tuleekin olla mahdollisuus pestä pyörä. Tavallinen puutarhaletku on siihen oiva vaihtoehto.

rapafillari2

(kuva: Raija Ruusunen)

Toinen oleellinen pyöräilijäystävällinen palvelu on pyörän saaminen yöksi lukkojen taakse. Sitä nukkuu paremmin tietäessään pyörän olevan turvassa unien ajan. Tämä on tärkeää etenkin kansainvälisille asiakkaille, jotka eivät ole tottuneet jättämään oviaan auki tai pyöriään pihalle öiseen aikaan. Yhdessä kohteessa pyörän sai yöksi hotellin varastoon, toisessa heidän matkalaukkuvarastoonsa, kolmannessa autotalliin ja neljännessä aulaan. Upeita ja helppoja sovelluksia lukittavasta pyörävarastosta!

Hyvä pyöräparkki on majoituskohteiden lisäksi tärkeä myös käyntikohteissa ja tapahtumissa. Matkan varrelle osuneessa Hamina Tattoossa oli mukava pyöräilyn välissä kuunnella musiikkia. Harmi vain, ettei missään ollut paikkaa, johon pyörän olisi voinut takalaukkuineen jättää turvallisesti, vaan se piti pitää vieressä koko ajan. Muutoin vaihtoehtona olisi ollut lukita pyörä rungostaan johonkin ja sen jälkeen kantaa kahta takalaukkua (yhteensä lähes 20 kg) pitkin vanhaa Haminaa. Ei kiitos! Sama pätee käyntikohteisiin, joihin mennään sisään. Mihin ihmeessä jättäisi pyörän ja laukut siksi aikaa, kun itse ihailee museon kokoelmia? Ei ainakaan ulos vahtimatta.

Tapahtumien ja käyntikohteiden osalta olisi myös hyvä, että majoituskohteissa osattaisiin neuvoa ja suositella hyviä paikkoja, joissa kannattaa pistäytyä. Pyörämatkailija haluaa matkallaan kokea paikallista elämää ja kulttuuria, joten kaikki pienet tapahtumat ja kohteet ovat tervetullutta vaihtelua päivään. Harmi vain, ettei majoituskohteissa aina osattu niistä kertoa.

Mutta kyllä niitä ihan oikeitakin pyörämatkailijan ystäviä löytyi. Sydänystäväksi voi kutsua paikkaa, jossa onnistui pyykkäys sadepäivän jälkeen niin, että aamulla sai puhtaat ja kuivat pyöräilyvaatteet päälle. Tai, jossa illallista ei ollut, mutta jossa se pyynnöstä ja maksusta järjestyi. Kääntöpuolella taas muutama kohde ennakkoon kysyttäessä vastasi, ettei heillä ole majoittujille tarjolla aamupalaa, vaikka kuinka koitti selittää, ettei pyörämatkailija sitten voi heille tulla. Miten ihmeessä syrjäisellä seudulla omassa pihapiirissä oleville majoittujille ei järjesty aamupalaa?

Teimme kumpikin reissumme hieman eri tavoilla. Terolla oli mukana omassa suunnittelussaan Kuninkaantien reittipohja, josta hän aina edellisenä päivänä Google Mapsin avulla katsoi ja merkitsi muistilapulle seuraavan päivän reitin sekä risteykset. Hän myös oikoi alkuperäistä reittiä paikoitellen rankallakin kädellä, koska kiertoreiteille ei ollut mitään järkevää perustetta. Raija taasen latasi reittitiedot netistä valmiiksi Garminiin sekä käytti tarvittaessa (usein) karttaa apuna.

Seuraavalla pyörämatkalla toivottavasti voidaan luottaa siihen, että kaikkien pyöräilijäystävällisten palvelujen lisäksi myös itse reitin tekijä ja julkaisija on pyörämatkailun kansainvälisten kehittämisohjeiden asiantuntija ja siten pyörämatkailijan paras ystävä!

IMG_0562 Loviisa Pilasterit

(kuva: Tero Taatinen)

Töihinpaluuterveisin,
Raija ja Tero


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland


RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Mitä tuli tehtyä?

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Rural Finland – valtakunnallinen matkailun koordinaatiohanke on jäämässä kesälomalle. Ensimmäinen hankevuosi on kohta takana ja on aika miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä tai jäi tekemättä.

Meiltä sähköposteja saaneet ovat ainakin huomanneet, että kartoista on puhuttu. Paljon. Ja jatkuvasti. Näiden maaseutumatkailun kehittämisen karttatyökalujen ajatus syntyi siitä, että meidän tavoitteenamme oli saada näkyväksi ja tarkasteluun se, mitä missäkin maakunnassa tapahtuu. Ja olihan niistä apua ihan perus maantiedonkin kannalta. Etenkin, kun allekirjoittaneista toinen (se maantieteilijä) ei hankkeen alkaessa tiennyt, missä Pori sijaitsee. Näin syntyi ajatus kartoista, joille koostaisimme tiedot eri maakuntien kehittämistoimista. Karttoja varten teimme aluekierroksen, jonka aikana kävimme 17 paikkakunnalla tarjoamassa osallistujille teetä, kahvia ja pullaa sekä siinä sivussa kyselemässä, mitä missäkin alueella matkailun kehittämisen osalta tapahtuu. Kierros oli opettavainen (Porissakin tuli käytyä) ja osoitti, että kyseisille kartoille olisi muillakin käyttöä kuin meillä itsellämme. Nyt nuo karttatyökalut ovat julkisia ja löytyvät osoitteesta: http://ruralfinland.karelia.fi/kartat

Karttojen täydentäminen jatkuu, mutta se, mitä emme kartalle vielä ole onnistuneet juurikaan saamaan, ovat itse maaseutumatkailuyritykset, vaikka julkistimmekin Ilmianna hyvä yritys -kampanjan (edelleen käynnissä osoitteessa https://link.webropolsurveys.com/S/1CF68D778D0B95B3). Olemmekin pohtineet, miksi yrittäjät eivät ole aktivoituneet ja kertoneet hyvistä käytänteistään meille niin, että muutkin voisivat ottaa niistä oppia? Kaikki vinkit siitä, miten saisimme näitä hyvien käytänteiden yrityksiä kartalle, ovat tervetulleita. Kiitos!

IMG_1068a

Olemme koostaneet matkailukehittäjien käyttöön työkalupakin, jonne kokosimme eri aihepiireihin liittyviä työkaluja siten, ettei sitä pyörää tarvitsisi aina keksiä uudelleen, vaan jo aiemmin kehitetyt työkalut otettaisiin aktiiviseen käyttöön. Eli jos tuntuu, että matkailun kehittämisen ruuvit ovat löysällä, työkalut niiden kiristämiseen löytyvät osoitteesta http://ruralfinland.karelia.fi/tyoekalut. Pakissa jo olevien työkalujen osalta toivomme teiltä käyttäjäkokemuksia. Jos lisäksi tiedät työkaluja, jota pakista vielä puuttuvat, niin vinkkaahan meille.

Kehittämistyön tueksi olemme myöskin UEF:n kanssa kyselleet tutkimustiedon tarpeita, ja jos et vielä niitä ole meille kertonut, voit käydä vastaamassa kyselyyn osoitteessa https://link.webropolsurveys.com/S/082554A3BCA78854. Tutkimustiedosta ja kehittämiseen liittyvistä raporteista on tarkoitus koostaa visualisoituja tiivistelmiä, joista ensimmäinen löytyy osoitteesta http://ruralfinland.karelia.fi/images/Tiedostot/Julkaisut/Tem_digiraportti_web.pdf. Lisää näitä vastaavia on tulossa sivuillemme heti loppukesästä.

Olemme myös perustaneet ja käynnistäneet kansallisen viestinnän, jossa toimimme aktiivisesti niin nettisivuillamme, Facebookissa, Twitterissä kuin YouTubessakin. Viestinnästä vastaava somehörhömme on erityisen innoissaan kokoon saaduista liki 400 Facebook-tykkääjästä ja yli 200 Twitter-seuraajasta! Instagram meillä on jäänyt vielä vähemmälle käytölle, mutta katsotaan, mitä sen kanssa jatkossa keksitään. Se, mikä meitä erityisesti haastaa viestinnässä, on se, että saisimme teidät, hyvät aluetoimijat, lähettämään viestiä myös meidän suuntaamme. Olisi mukava päästä postituslistoillenne, jotta matkailun kehittämisen alueelliset viestit kiirisivät myös meidän korviimme tai näytöillemme tavalla tai toisella.

Olemme myös osallistuneet erilaisiin seminaareihin sekä järjestäneet yhdessä ja erikseen tapaamisia. Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin sen lisäksi, että olemme halailleet vanhoja tuttuja. Olemme innostuneet, nauraneet, miettineet ja samalla oppineet paljon uutta. Olemme olleet avoimia uusille näkökulmille ja asioille. Olemme oppineet kyselemään muilta ja kiittämään saamastamme palautteesta. Koko kansan viihdyttäjä Pirkka-Pekka Petelius on sanonut, että taiteilijalle yleisö on se lataava voima ja palaute on polttoainetta. Saman suuntaisesti voi todeta meidänkin osalta. Saatu palaute tuo lisäintoa jatkaa hyvin alkanutta työtä entistä suuremmalla tarmolla.

”Tekemänne työ hankkeessa on tullut todella tarpeeseen eri alueilla.”

Ja näiden jo mainittujen lisäksi ennen kaikkea: olemme nauttineet tästä työstä. Kiitos kaikille tähän mennessä verkostossamme mukana olleille. Jatketaan samalla linjalla eteenpäin.

Toivotamme kaikille lämmintä, aurinkoista, rentouttavaa ja myös menestyksekästä sekä matkailurikasta kesää. Nähdään jälleen elokuussa!

Kesäterveisin,
Raija (se melova projektipäällikkö)
Tero (se pyöräilevä projektikoordinaattori)

RuralFinland_kesa2016_780

(kuva: Anne Saarinen / Visit Finland)


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland


RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Voihan sauna!

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Suomen hyvinvointimatkailutuotteista sauna on ehdoton ykkönen. Meillä on yhteensä yli kolme miljoonaa saunaa ja niistä suuri osa sijaitsee maaseudulla. Mikäs sen helpompi ja parempi tuote kansainväliselle asiakkaalle kuin sauna, vai mitä?

– Sauna is in the first floor and open till ten, sanoo vastaanottovirkailija hotellissa.
Minä kuuntelen respan jonossa tätä mantraa ja mietin, miten ulkomaalainen vieras ikinä uskaltaa mennä saunaan, jos tuo on ainut, jonka hän siitä saa tietää.

Vien laukkuni huoneeseen, otan pyyhkeen mukaan ja menen saunaan, jossa jonossa olleita kiinalaisia ei näy, ei toki muitakaan ulkomaalaisia. Muutamat suomalaiset käyvät suihkussa luontevasti alasti, ottavat rullasta pefletin ja menevät löylyyn. Katselen uteliaana ympärilleni, eikä missään näy ohjeistusta, miten saunassa tulisi toimia, missä istua, miten heittää löylyä tai miten kauan saunassa voi olla.

Kuvittelen itseni takaisin Japaniin, jossa kävin paikallisessa kylpylässä. Onsen, kuten sitä siellä kutsutaan, oli kieltä taitamattomalle turistille niin eksoottinen paikka, etten olisi uskaltanut sinne yksin, ellen olisi tarkkaan seurannut edelläni jonossa ollutta vanhempaa japanilaista naista. Häntä apinoimalla osasin jättää vaatteeni oikeaan paikkaan, istua suihkun alle jakkaralle peseytymään ja siirtyä hänen perässään luonnonvesialtaisiin. Seurasin häntä varjona ja ajattelin, että onpa ontto olo, kun ei osaa eikä tiedä. Toisella kerralla olin jo luottavaisempi, mutten voi kehua vielä silloinkaan nauttineeni paikasta rennoin mielin.

Muistan myös saksalaisen vieraani, joka oli tottunut Suomen kävijä, mutta silti kyseli ennen saunaan menoa, miten siellä tulisi toimia ja kauanko olla. Näytin hänelle pukuhuoneen, paikan mihin jättää vaatteensa. Näytin, miten suihku toimii ja miten sauna, missä istua ja miten heittää löylyä. Kerroin miten hän voi käydä välillä pyyhkeeseen kietoutuneena takakuistilla vilvoittelemassa. Häneltä opin, miten seikkaperäisesti ohjeet tuli antaa, jotta vieraani saattoi rennoin mielin nauttia suomalaisesta saunasta.

img_0581

Hotellin aamusaunassa ei ole muita. Sauna on hieman haalea, vain 50 astetta, mutta kun istun lauteelle, kiukaan kansi aukeaa ja sauna lämpiää 70 asteeseen. Istun ajatuksissani lauteella ja nautin lämmöstä. Hetken kuluttua kiukaan kansi sulkeutuu. Ihmetellen koetan heittää hieman löylyä, josko kansi kuitenkin olisi kuuma. Mitään ei tapahdu. Alkaa tulla hölmö olo, kun en tiedä, mistä on kysymys ja miksi sauna viilenee. Viidessäkymmenessä asteessa luovutan ja nousen. Ovella huomaan kiukaan kannen avautuvan.
– Onkohan siinä ajastin, ajattelen kiuasta.

Lähtiessäni kysyn respasta, miten sauna toimi eli miksi se ei toiminut.
– Se on liiketunnistimella toimiva sauna, naurahtaa nainen.
– Kiukaan kansi aukeaa liikkeen perusteella ja sulkeutuu, jos kukaan ei liiku, hän hymyilee ongelmalleni. Nainen pitää tilannetta itsestään selvänä, ja minä tunnen itseni entistä tyhmemmäksi. En ole koskaan ennen kuullut vastaavasta saunasta enkä nähnyt missään asiasta kerrottavan.

Kotimatkalla mietin, miten paljon meillä onkaan vielä tekemistä saunan kanssa. Jospa aloitettaisiin siitä, että ei pidettäisi saunomista itsestään selvänä, vaan neuvottaisiin sen käyttö niin koti- kuin ulkomaalaisillekin asiakkaille olipa kyseessä kaupungin hotelli, maaseudun lomamökki, kotimajoitus tai rantasauna. Mitä epävarmemmaksi asiakas itsensä matkailukohteessa tuntee, sitä vähemmän hän lomastaan nauttii. Tämä pätee myös saunaan!

Tolloterveisin

Raija Ruusunen
projektipäällikkö
Rural Finland – valtakunnallinen matkailun koordinaatiohanke

kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/


RSS
FACEBOOK
FACEBOOK