Pyörämatkailijan parhaat ystävät

RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Viime kesänä tuli tehtyä kotimaan matkailua polkupyörällä. Mikä sen mukavampaa kuin poljeskella pitkin suomalaista maaseutua välillä pistäytyen paikallisiin pikkukohteisiin syömään ja majoittumaan.

Meillähän Suomessa ei ole erillisin opastein merkittyjä pyörämatkailureittejä, vaan osasta voi ennen matkaa ladata GPS-reitin omaan paikantimeen. Lisäksi apuna ovat pyörämatkailukartat sekä Google Maps. Monesti on keskusteltu ainakin kansainvälisten kärkireittien eli Itämeren rannikkoa seurailevan EuroVelo 10:n sekä itärajalla kulkevan EuroVelo 13 –reitin merkitsemisestä maastoon. Toisaalta on kuultu mielipiteitä, ettei tänä päivänä opasteita tarvita, sillä pyöräilijät selviävät hyvin GPS:n avulla. Testasimme näitä edellä mainittuja reittejä kuluneen kesän aikana.

EuroVelo 10 Helsingistä itään kulkee Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan kautta Virolahdelle. Ensimmäinen iso haaste pelkän paikantimeen ladatun reittikartan kanssa oli selvitä Helsingistä ulos. Keskustassa kun ei liikenteen vilkkauden takia koko aikaa voi vain katsoa karttaa. Ensimmäinen eksyminen ladatulta reitiltä tuli jo kantakaupungissa, toinen siinä vaiheessa, kun laitteeseen ladattu reitti olikin ison tapahtuman takia suljettu. Kyllä muuten helpotti, kun ensimmäisen kerran näki kyltin Porvoo, mutta siinä vaiheessa matkaa oli poljettu jo 17 kilometriä. Kun opasteita ei ole, joutuu katsomaan paikanninta tai karttaa tuon tuostakin ja päivän keskinopeus laskee helposti todella alas. Vaikkei pyörämatkailija yleensä veren maku suussa poljekaan, niin pitkillä päivämatkoilla nopeudellakin on merkitystä.

GPS fillarikuva hiekkatie

(kuva: Raija Ruusunen)

Ensimmäiselle päivälle alkoi kertyä pituutta myöhäisen lähdön ja hitaan vauhdin takia, joten kun hyvän, vähäliikenteisen päällystetyn tien varressa oli kyltti Porvoo 6, piti ihan oikeasti harkita, seuraako GPS:n mukaista reittiä oikealle. Reittiä seuraamalla matkaa Porvooseen kertyi tuota kautta 12 km. Vaikea sanoa mikä tuolle reittilinjaukselle on perusteena. Se saattoi olla meri, mutta kun sitä on reitin varrella muutenkin runsaasti, se ei tuolla kohtaa tarjoa erityistä vau-elämystä. Suuret liikennemäärätkään eivät koukkausta selitä, sillä taajamien ja kaupunkien alueella on kuitenkin kevyen liikenteen väylät.

Monesti näitä kiertoreittejä tehdään nähtävyyksien takia, mutta niihinkin on usein selkeämpi suora poikkeama pääreitiltä, jolloin pyörämatkailija voi itse päättää risteyksessä, käykö kohteessa vai jatkaako suoraan. Garminiin ladatuissa reittikartoissa ei ollut vaihtoehtoja. Oli vain yksi reitti, joka totisesti mutkitteli Helsingistä itään mennessä. Mutkia oli suosiolla oiottava, sillä vaikka pyöräily mukavaa onkin, on sillekin rajansa yhden päivän aikana.

Toisena päivänä reittiä seuraamalla päädyttiin puolestaan pienelle metsäautotielle. Siinä kyllä mietti, miksei edelleenkään poljeta pitkin vähäliikenteistä ja hyväkuntoista asvalttitietä, vaan körötellään sivussa menevällä monttuisella metsätiellä. Osa reittikartoista myös puuttui ja yksi oli kahteen kertaan, kun tollona ei tullut katsottua etukäteen, ovatko kaikki etapit mukana. Turistina vain lataa reitin ja luottaa, että se on ok. Ei ollut.

Gepsin seuraaminen tottelevaisesti koko matkan ajan opetti, että se on reissussa hyvä ystävä, jos vain reitin tekijä ja julkaisija on se paras ystävä, joka huolehtii kartan toimivuudesta eikä ole viemässä matkailijaa tarpeettomasti kiertoreiteille tai hiekkateille. Hiekkatiet ovat kurjia etenkin sateella, sillä fillari on niiden jälkeen niin kurainen ja ketjut hiekkaiset, että tekee oikein pahaa kuunnella sitä rahinaa polkiessa. Pyöräilijäystävällisessä majapaikassa tuleekin olla mahdollisuus pestä pyörä. Tavallinen puutarhaletku on siihen oiva vaihtoehto.

rapafillari2

(kuva: Raija Ruusunen)

Toinen oleellinen pyöräilijäystävällinen palvelu on pyörän saaminen yöksi lukkojen taakse. Sitä nukkuu paremmin tietäessään pyörän olevan turvassa unien ajan. Tämä on tärkeää etenkin kansainvälisille asiakkaille, jotka eivät ole tottuneet jättämään oviaan auki tai pyöriään pihalle öiseen aikaan. Yhdessä kohteessa pyörän sai yöksi hotellin varastoon, toisessa heidän matkalaukkuvarastoonsa, kolmannessa autotalliin ja neljännessä aulaan. Upeita ja helppoja sovelluksia lukittavasta pyörävarastosta!

Hyvä pyöräparkki on majoituskohteiden lisäksi tärkeä myös käyntikohteissa ja tapahtumissa. Matkan varrelle osuneessa Hamina Tattoossa oli mukava pyöräilyn välissä kuunnella musiikkia. Harmi vain, ettei missään ollut paikkaa, johon pyörän olisi voinut takalaukkuineen jättää turvallisesti, vaan se piti pitää vieressä koko ajan. Muutoin vaihtoehtona olisi ollut lukita pyörä rungostaan johonkin ja sen jälkeen kantaa kahta takalaukkua (yhteensä lähes 20 kg) pitkin vanhaa Haminaa. Ei kiitos! Sama pätee käyntikohteisiin, joihin mennään sisään. Mihin ihmeessä jättäisi pyörän ja laukut siksi aikaa, kun itse ihailee museon kokoelmia? Ei ainakaan ulos vahtimatta.

Tapahtumien ja käyntikohteiden osalta olisi myös hyvä, että majoituskohteissa osattaisiin neuvoa ja suositella hyviä paikkoja, joissa kannattaa pistäytyä. Pyörämatkailija haluaa matkallaan kokea paikallista elämää ja kulttuuria, joten kaikki pienet tapahtumat ja kohteet ovat tervetullutta vaihtelua päivään. Harmi vain, ettei majoituskohteissa aina osattu niistä kertoa.

Mutta kyllä niitä ihan oikeitakin pyörämatkailijan ystäviä löytyi. Sydänystäväksi voi kutsua paikkaa, jossa onnistui pyykkäys sadepäivän jälkeen niin, että aamulla sai puhtaat ja kuivat pyöräilyvaatteet päälle. Tai, jossa illallista ei ollut, mutta jossa se pyynnöstä ja maksusta järjestyi. Kääntöpuolella taas muutama kohde ennakkoon kysyttäessä vastasi, ettei heillä ole majoittujille tarjolla aamupalaa, vaikka kuinka koitti selittää, ettei pyörämatkailija sitten voi heille tulla. Miten ihmeessä syrjäisellä seudulla omassa pihapiirissä oleville majoittujille ei järjesty aamupalaa?

Teimme kumpikin reissumme hieman eri tavoilla. Terolla oli mukana omassa suunnittelussaan Kuninkaantien reittipohja, josta hän aina edellisenä päivänä Google Mapsin avulla katsoi ja merkitsi muistilapulle seuraavan päivän reitin sekä risteykset. Hän myös oikoi alkuperäistä reittiä paikoitellen rankallakin kädellä, koska kiertoreiteille ei ollut mitään järkevää perustetta. Raija taasen latasi reittitiedot netistä valmiiksi Garminiin sekä käytti tarvittaessa (usein) karttaa apuna.

Seuraavalla pyörämatkalla toivottavasti voidaan luottaa siihen, että kaikkien pyöräilijäystävällisten palvelujen lisäksi myös itse reitin tekijä ja julkaisija on pyörämatkailun kansainvälisten kehittämisohjeiden asiantuntija ja siten pyörämatkailijan paras ystävä!

IMG_0562 Loviisa Pilasterit

(kuva: Tero Taatinen)

Töihinpaluuterveisin,
Raija ja Tero


Parasta maalla -blogissa käsitellään maaseutumatkailuun ja sen kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Kirjoittajina toimivat niin hankkeen työntekijät kuin alan toimijat eri puolilta Suomea. Mikäli palat innosta päästä kertomaan omia matkailuajatuksiasi blogin muodossa, niin ota yhteyttä meihin päin (tero.taatinen(a)karelia.fi)

Lisätietoa Rural Finland -koordinaatiohankkeesta: http://ruralfinland.karelia.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/RuralFinland/

Twitter: https://twitter.com/RuralFinland


RSS
FACEBOOK
FACEBOOK

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *