UUSI PROMOTIIMI TUTUKSI: Marjukka

Uuden promotiimin esittely jatkuu ja tänään esittelen kuka olen ja miksi päätin hakea Karelia ammattikorkeakouluun.

KUKA OLEN?

Minun nimeni on Marjukka. Olen 27 -vuotias medianomiopiskelija. Opiskelen nyt toista vuotta medianomiksi. Muutin Savosta Joensuuhun tammikuussa 2019 ja olen tykännyt Joensuusta kovasti. Tämä on juuri sopivan kokoinen kaupunki, jossa pystyy kävelemään ja pyöräilemään paikasta toiseen ja kaikki ovat lähietäisyydellä. Täällä on myös paljon luontoa ja kulttuuria, jotka ovat itselle tärkeitä asioita vapaa-aikanani.

MITEN PÄÄDYIN KARELIAAN?

Opiskeluhistoriani alkaa vuodesta 2008, kun pääsin opiskelemaan media-assistentiksi. Valo- ja videokuvaus on se minun juttuni ja oli mahtavaa päästä opiskelemaan niitä asioita, joita tykkäsin tehdä myös vapaa-ajalla. Kun valmistuin, jatkoin opiskeluitani ammattikorkeakouluun Mikkeliin, jossa minusta tuli kulttuurituottaja. Pidin erittäin paljon myös tuottajan töistä, mutta huomasin muutaman vuoden jälkeen valmistumisesta, että en kuitenkaan tee sellaisia töitä joita haluaisin. Kaipasin mediapuolen opintoja ja halusin tehdä töitä ennemmin median parissa.

Jouduin ison päätöksen eteen, sillä olin jo palkkatyössä ja meillä oli puolisoni kanssa ihana koti ja oma kesämökki. Opiskeluun lähtö tarkoitti sitä, että tulot tulisivat putoamaan, mutta menot, kuten lainat ja muut eivät. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päätimme pakata elämämme Savosta ja suuntasimme uuteen kotiin Joensuuhun. Vaikka rahallisesti opiskeluelämä  on välillä haastavaa, koen silti tehneeni oikean ratkaisun. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että saan tehdä sellaista työtä, mistä nautin.

Rohkaisen kaikkia siis tavoittelemaan omia unelmiaan. Itse uskaltauduin irtautua palkkatyöstä ja kotikaupungistani perheen ja ystävien luota ja lähteä tavoittelemaan unelmaani uuteen kaupunkiin. Muutto Joensuuhun avasi minulle niitä ovia, joita olin jo vuosia pohtinut.

Ole siis rohkea ja uskalla tavoitella niitä unelmia, joiden suorittaminen saattaisikin pelottaa, sillä lopulta kyseessä olet sinä ja sinun tulevaisuutesi. Jokainen meistä haluaa töiden olevan se paikka, johon on mahtavaa herätä joka aamu ja josta ei meinaisi irtautua millään työpäivän jälkeenkään.

Hyvää alkavaa talvea kaikille!

Russia Intensive Programme – Upea kokemus!

Hei vain kaikille opiskelijatovereille!

Syksy alkaa olemaan takana päin ja sen huomaa viimeistään siitä, kun katsoo ulos ikkunasta ja huomaa, että pimeyttä on tasapainottamassa edes pieni määrä tuota valkeaa, jota myös lumeksi kutsutaan. Kaamos alkaa vaivaamaan ja tekee mieli käpertyä peiton alle odottamaan kevättä tai tulevaa joululomaa. Eiköhän tsempata siihen asti kuitenkin, saa sitten rentoutua.

Haluaisin kuitenkin kääntää katseet tulevaan kevätlukukauteen tai omalla kohdallani, viime kevääseen ja helmikuuhun. Kuten otsikossa jo mainitsin, Russia Intensive Programme on kurssi, joka on toteutettu Kareliassa jo useampana vuonna ja kurssi johon otin osaa, oli kahdeksas vuosikurssi. Voisin käyttää tämän blogikirjoituksen nyt kertomalla kurssista, kokemuksistani ja siitä, miten sinäkin voit päästä mukaan!

Russia Intensive Programme on Karelia-ammattikorkeakoulun ja St. Petersburg State Forest Technical University:n yhdessä toteuttama kurssi, jossa on mukana opiskelijoita kummastakin koulusta. Kurssi pyritään toteuttamaan monialaisesti ja meidän kurssillamme oli mukana opiskelijoita liiketalouden, International Business, matkailun, konetekniikan ja tietysti metsäalan koulutuksista. Kurssi koostui helmikuussa intensiiviviikosta Pietarissa, jolloin Karelian opiskelijat vierailivat Pietarissa ja myöhemmin huhtikuussa kurssin pietarilaiset opiskelijat tulivat vierailemaan Joensuussa. Kummatkin vierailut sisälsivät luentoja, vierailuja paikallisissa yrityksissä, sekä mukavaa yhdessäoloa.

Helmikuun intensiiviviikko alkoi pikkubussimatkalla Wärtsilä-talolta kohti Pietaria. Näin jälkeenpäin on todettava, että vaikka onkin kliseistä sanoa, sen huomasi kun raja oli ylitetty, että nyt ollaan vieraan vallan puolella. Ei pelkästään se, että tiekylteissä oli erilaiset aakkoset, mutta yksinään tiet ja liikennekulttuuri kertoivat sen viimeistään. Tämä oli ehdottomasti yksi varsinainen kokemus, sillä kyllä se hymyilytti väkisinkin, kun ensin pelästyy kuinka tässä käy, mutta sitten kuljettaja rautaisella ammattitaidolla hoitaa tilanteen kuntoon ja sitä voi vaan todeta, että Venäjällä ollaan.

Sunnuntai-iltana sitä sitten oltiin hotellilla, joka oli myös upea. Lähtökohtaisesti voi sanoa, että kaikki Pietarissa nähdyt rakennukset olivat varsin hienoja. Kaupungin vanhoja rakennuksia on säästetty ja niistä on myös pidetty huolta. Tämän voi todeta myös kuvista.

Seuraavana päivänä matkustimme metrolla ensimmäistä kertaa ja pääsimme tapaamaan kurssin venäläisiä opiskelijoita heidän koulullaan. Meillä oli yhteisiä tehtäviä tuona päivänä, joten meidät laitettiin ryhmäytymään heti aluksi heidän kanssaan. Tämä poisti hienosti kuilua meidän ja heidän väliltään, kun heti pääsi tutustumaan opiskelijoihin toiselta puolen rajaa.

Kurssille osallistujat Metsäyliopiston tiloissa

Viikko kului hyvinkin nopeasti, ja se sisälsi runsaasti, mutta sopivasti ohjelmaa. Ruoka oli myös erittäin hyvää ja edullista. Tällaisena vinkkinä voisin mainita, että euro on vahva raha suhteessa Venäjän ruplaan.

Itse annoin erityisesti arvoa vapaa-ajan vierailullemme Tsaarin Talvipalatsiin, joka toimii nykyään museona. On hillitöntä edes ajatella, että sen kokoisessa kompleksissa on joskus asunut vain yksi perhe, kun meidän ryhmällämme meni useampi tunti aikaa – emmekä edes ehtineet käymään kaikkialla palatsissa.

Tsaarin talvipalatsi

Talvipalatsin edustalla oleva patsas. Pylväs on samaa kiveä koko matkalta, eikä sitä ole erikseen paalutettu, sillä sen paino riittää pitämään sen paikoillaan pystyssä

Myös pienoismallimuseo Grand Market oli upea työnäyte. 800 neliömetrin kokoinen pienoismalli pitää käytännössä sisällään koko Venäjän, joten oli mahdollista nähdä pienoiskoossa ainakin suurin osa Venäjästä.

Pienoismalli sisälsi runsaasti taitavia yksityiskohtia

Kun lopulta koitti kotiinlähdön aika, oli olo hieman haikea, mutta samalla toiveikas, koska näkisimme pietarilaiset ystävämme uudestaan muutaman kuukauden kuluttua. Huhtikuun vierailu oli niin ikään onnistunut ja viimeisenä iltana ennen heidän paluutaan takaisin kotiinsa vietimme vielä illan syöden, juoden ja nauttien toistemme seurasta.

Lyhennän hieman tästä, sillä haluan mainostaa, että tähän tarjoutuu mahdollisuus jälleen Karelian opiskelijoille. Kurssi järjestetään taas ja voin kertoa, että tämä on mainio tapa kansainvälistyä, vaikket olisikaan valmis lähtemään lukukaudeksi vaihtoon toisaalle. Kurssi on hienosti toteutettu, tiivis paketti, josta voi saada ystäviä vielä pitkäksi aikaa. Itse esimerkiksi seuraan muutaman venäläisen ystäväni elämää edelleen Instagramin puolella.

Russia Intensive Programme – Upea kokemus, mikä myös avasi silmiäni venäjästä maana ja eritoten Pietarista ja sikäläisistä opiskelijoista. Hae mukaan alastasi riippumatta, sillä tällaista mahdollisuutta ei kannata missata!

Tässä kaikki tällä erää, mukavaa syksyn jatkoa!

-Riku

UUSI PROMOTIIMI TUTUKSI: Jutta

KUKA OLEN?

Olen Jutta, 22-vuotias fysioterapeuttiopiskelija Karelia Ammattikorkeakoulussa. Vuoden vaihteessa minulla tulee opiskeluissa täyteen kaksi vuotta, eli tällä hetkellä opinnot ovat suurin piirtein puolessa välissä. Kareliaan olen lähtenyt opiskelemaan Etelä-Pohjanmaalta, Alahärmästä. Joensuu ja ylipäätään Pohjois-Karjala oli minulle ns. hyppy tuntemattomaan, sillä en etukäteen tiennyt Joensuusta juuri mitään.

 

MITEN PÄÄDYIN KARELIAAN?

Minulle ei ollut itsestään selvyys, että edes hakisin opiskelemaan Kareliaa, mutta ala oli ainakin lähes selvä heti lukion jälkeen. Pientä arpomista oli jalkaterapeutin ja fysioterapeutin välillä, ja lopulta alaksi valikoitui fysioterapia.

Heti lukion jälkeen hakiessani opiskelemaan Karelia ei ollut edes yhtenä hakutoiveena, sillä mielestäni Joensuu oli liian kaukana kotoa, ja sen vuoksi hakutoiveet sijoittuivat lähemmäs kotipaikkakuntaani. Ensimmäisellä hakukerralla jäin ilman opiskelupaikkaa.

Jotain tekemistä oli kuitenkin kehiteltävä edessä olevalle välivuodelle, mutta mitä? Tavoite oli edelleen päästä opiskelemaan fysioterapeutiksi, joten itsestä luonnolliselta valinnalta tuntui hakeutua opiskelemaan koulutetuksi hierojaksi/ urheiluhierojaksi ja opiskelupaikaksi valikoitui Oulu. Opiskelupaikaksi valikoitui Oulu lähinnä sen perusteella, että isosikoni oli siellä opiskelemassa, joten minulla olisi valmiiksi joku tuttu siellä. Vuosi hierojaopintojen parissa vain lisäsi intoa hakea opiskelemaan fysioterapeutiksi, mutta myös toisella hakukerralla lopputulos oli sama kuin ensimmäiselläkin, ei opiskelupaikkaa.

Minun kohdallani sanonta: ”kolmas kerta toden sanoo”, oli aika osuva opiskelupaikkaa hakiessani. Opiskelupaikka irtosi siis kolmannella hakukerralla, eli ei kannattanut luovuttaa, vaikka heti ei onnistanutkaan sen opiskelupaikan suhteen.

Miksi tässä kolmannessa haussa sitten Karelia oli yhtenä hakukohteenani? Karelia on yksi harvoista ammattikorkeakouluista, joissa fysioterapeutin koulutus alkaa keväällä ja syksyllä. Minun ei siis tarvinnut odottaa taas vuotta, ennen kuin voisin hakea kolmannen kerran opiskelemaan. Tässä vaiheessa halu päästä opiskelemaan oli niin kova, että en vain malttanut odottaa kokonaista vuotta, kun kerta oli mahdollisuus hakea opiskelemaan jo aikaisemminkin. Syksyn haussa oli melko vähän vaihtoetoja mihin hakea opiskelemaan, joten valitsin hakukohteiksi sitten sellaiset, jotka kuulostivat sillä hetkellä parhailta. Valintakokeen kävin tekemässä Joensuussa, ja sen jälkeen olin varma, että haluan opiskelemaan nimenomaan Kareliaan.

Sain opiskelupaikan ensimmäisestä hakutoiveestani, mutta jäin silti odottelemaan, josko varasijalta vielä saisin paikan Kareliassa, joka oli tuolloin toinen hakutoiveeni. Miksi en ottanut opiskelupaikkaa vastaan ensimmäisestä hakukohteestani? Kareliassa valintakokeissa käydessäni, minulle jäi kokonaisuudesta hyvä fiilis ja sen vuoksi halusin päästä juuri Kareliaan opiskelemaan. Tämän lisäksi Joensuu oli näistä kahdesta itselle vieraasta kaupungista hieman tutumpi, joten päätin odotella jonkin aikaa ja elätellä toiveita, josko varasijaltakin voisi saada opiskelupaikan. Odotus kannatti, enkä ole päivääkään katunut sitä, että lähdin Kareliaan opiskelemaan. Valtinakoepäivänä saatu kuva Kareliasta piti hyvin paikkansa, ja olen tykännyt sekä Kareliasta, että Joensuusta opiskelukaupunkina. Vaikka Joensuu onkin kaukana kotipaikkakunnaltani, olen kotiutunut tänne hyvin.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta lopputulos voi siitä huolimatta olla hyvä, ellei jopa parempi. Ainakin omalla kohdallani, pienet mutkat matkassa olivat vain hyvä juttu, sillä Joensuu ja Karelia ovat osoittautuneet minulle sopivaksi opiskelupaikaksi, niistä kaikista vaihtoehdoista mitä hakuprosessin aikana olen käynyt läpi.

– Jutta