Opintopisteitä matkustelusta? Häh, oikeesti?!

Yksi parhaita puolia ammattikorkeakoulussa opiskelemisessa on se, ettei kaikkia opintopisteitä suoriteta ja saada ainoastaan kirjoja pänttäämällä. Toki sitäkin tehdään, mutta kaikilla aloilla opitaan myös käytännössä, esimerkiksi työharjoitteluiden ja erilaisten projektien kautta. On ihan mielettömän siistiä, että niitä luokassa opittuja asioita pääsee jo opiskeluaikana soveltamaan myös oikeassa työympäristössä.

Parhaimmillaan opiskelu voi olla myös hotelleissa ja hostelleissa yöpymistä, uusiin kulttuureihin uusissa kaupungeissa ja maissa tutustumista, sekä uusiin ihmisiin törmäämistä ympäri maailmaa. Siis vanhaa kunnon matkustelua. Ihan kirjaimellisesti. Tai niin ainakin meillä täällä matkailualalla.

Matkailun koulutus meillä Kareliassa kestää 3,5 vuotta, ja sen aikana tehdään nykyisen opintosuunnitelman mukaisesti joka lukuvuosi vähintään yksi opintomatka. Ensimmäisenä vuonna tutustuttiin esimerkiksi Pohjois-Karjalan alueeseen ja maakunnan tärkeimpiin matkailullisesti vetovoimaisiin kohteisiin. Ehdittiinpä ensimmäisen vuoden aikana myös hyppäämään Suomenlahden toiselle puolen pikkuvierailulle Tallinnaan. Siltä reissulta on itsellä etu- ja takataskut täynnä mielettömän hyviä muistoja ja useita naurunremakoita.

Nyt toisena opiskeluvuotenamme suuntasimme katseemme vähän pidemmälle itään, ja teimme viiden päivän reissun Pietariin. Suuri ja mahtava Venäjä tuli kauniin Pietarin kautta tutuksi – ja aika moneen otteeseen tuli myös oivallettua, että hitsi vieköön, tämä paikkahan se on tosissaan suuri ja mahtava. Henkilökohtaisesti olin eniten vakuuttunut kaikista kaupungin kauniista rakennuksista. Barokin ja uusklassismin vaikuttavia arkkitehtuurisia mestariteoksia sai tuijotella kuola poskella (minä ainakin). Reissussa hyvää on aina myös ruoka – autenttinen, venäläinen borssikeitto lusikallisella smetanaa, sekä tuore, vasta paistettu ja huumaavan hyvältä tuoksuva lämmin leipä hurmasivat paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa.

IMG_2838
Paikallisen Bushe-kahvilan ikkuna. Täysin samaa mieltä.

Olen itse asunut koko ikäni Suomen itärajalla, lähes tulkoon kivenheiton päässä rajalta, mutta koskaan en aiemmin ollut Venäjällä käynyt. Oli tolkuttoman mahtavaa päästä tutustumaan Suomen rajanaapuriin opintomatkan merkeissä, sillä kaikki tärkeimmät paikat, nähtävyydet ja monumentit tuli kyllä varmasti käytyä läpi. Iisakin kirkosta Verikirkkoon, Amiraliteetin kautta Mars-aukiolle ja sieltä suoraan Eremitaasiin, yhtäkään lukuisista patsaista unohtamatta. Mieletön kokemus. (Oma kohokohtani reissussa: Anastasia-animaatioelokuvasta tutun kappaleen Kerran joulukuun aikaan hyräily Talvipalatsissa, muutaman ujon valssiaskeleen ottaen. Olo vähintäänkin kuin Venäjän keisarinnan perillisellä.)

IMG_2774
Verikirkko

Kolmantena vuonna olisi edessä vielä oman opintoryhmämme itse suunnittelema ja toteuttama kansainvälinen opintomatka johonkin haluamaamme kohteeseen. Vaikka Pietarista on kotiuduttu vasta muutama päivä sitten, tärisevät jalat jo nyt matkakuumeesta. Krooninen sairaus, jonka ainut hoitokeino on jatkuva matkustelu.

Ja sekös meille passaa.

IMG_2858

Matkailun Anni