Pytinkejä ja raunioita Petroskoissa

Hei!

Tässä postauksessa jaan kokemuksia opintomatkalta, jonka teimme viikko sitten Petroskoihin rakennustekniikan ja talotekniikan opiskelijoiden kanssa. Mukana matkassa oli myös Savonia-ammattikorkeakoulusta neljä rakennusalan opiskelijaa sekä mainiot kurssin vetäjämme Timo Pakarinen Kareliasta ja Harry Dunkel Savoniasta. Reissun tavoitteena oli tutustua paikan päällä venäläiseen rakennuskantaan ja rakennuskulttuuriin. Matkalle lähdettiin syventävän opintojakson ”Special Features of Russian Building Stock” puitteissa ja kurssi oli toteutettu Karelian, Savonian ja Petroskoin yliopiston yhteistyönä.

Jo reissun alussa, kun ylitimme Venäjän rajan, oli ero suomalaiseen rakentamiseen ja asumiseen huomattava. Olen kotoisin Imatralta, mutten ollut koskaan aiemmin käynyt Venäjällä siitä huolimatta, että asuin nuorena alle 10 kilometrin päässä rajasta. Olin kuitenkin kuullut, että maisema muuttuu rajan toisella puolella hyvin nopeasti rähjäisemmän näköiseksi. On myönnettävä, että tämä pitää jossain määrin paikkansa. Talot, joita bussin ikkunasta näkyi, olivat vanhoja ja monet niistä huonossa kunnossa. Myöskään pihamaat ja metsät eivät olleet niin hoidettuja kuin meillä päin on totuttu. Korjatuissa taloissa oli kuitenkin nähtävillä sellaista irrottelua väreillä, jota ei Suomessa juurikaan näy. Uusia peltikattoja oli kaikissa mahdollisissa väreissä violetista kirkkaansiniseen!

Menomatkalla poikkesimme lyhyelle kiertoajelulle Sortavalaan ja viimeistään Petroskoihin päästyämme alkoi kaupunkien rosoinen monimuotoisuus hahmottumaan. Oli mielenkiintoista havaita, miten samassa korttelissa saattaa sijaita hieno hotelli tai uusi kerrostalo, jonka vieressä on muutamia peruskorjattuja ja joitakin korjaamattomia omakotitaloja sekä kenties vielä purkamaton palanut raunio.

Tyypillisesti aamupäivisin meillä oli Petroskoin yliopiston tiloissa luentoja. Luennot käsittelivät tietoa paikallisista tavoista ja bisneskulttuurista sekä tyypillisistä rakenneratkaisuista. Iltapäivisin kävimme tutustumassa paikalliseen rakentamiseen jalkautumalla kaupungin kaduille ja vierailemalla parilla rakennustyömaalla. Lisäksi kävimme katselemassa rakennuksia lähistöllä sijaitsevassa Kontupohjan kaupungissa. Oli kiinnostavaa oppia esimerkiksi, että Venäjällä uudet asunnot myydään ilman kiintokalusteita ja asunnon voi ostaa joko paljailla betonipinnoilla, tapettia ja lattiapäällysteitä varten tasoitettuna tai valmiilla seinä- ja lattiapinnoilla oman remonttiosaamisensa ja rahatilanteensa mukaan. Tämä oli täysin uutta tietoa ainakin itselleni, kun on tottunut siihen, että Suomessa uudet asunnot ovat asiakkaalle luovutettaessa tyypillisesti muuttovalmiita. Huomattavia eroja oli nähtävissä toki myös työturvallisuuden tasossa, energiansäästössä ja työmenetelmissä yleensä.

Iltaisin oli sitten runsaasti aikaa shoppailulle ja muulle vapaa-ajan toiminnalle. Kaupoilla tulikin ravattua varmaan jokaisena päivänä ja Petroskoissa oli oikein hyvät ostosmahdollisuudet. Hotellimme lähellä sijaitsi kauppakeskus ja samalla kadulla oli myös paljon kivijalkaputiikkeja. Lisäksi käväisimme yhtenä päivänä bussilla vähän kauempana Lotos Plaza -kauppakeskuksessa. Ainoastaan kielimuuri välillä tökki kaupoissa ja ravintoloissa, sillä monikaan meistä ei juurikaan osannut venäjää ja suuri osa paikallisista ei puolestaan osannut englantia. Hyvin kuitenkin pärjättiin!

Viimeisenä päivänä kävimme vierailulla Kizhin saarella, joka on Unescon maailmanperintökohde. Sinne pääsee Petroskoista vettä pitkin kantosiipialuksella, jonka kyydissä matka taittui reilussa tunnissa. Saarella on upeita puukirkkoja, joiden lisäksi sinne on siirretty useita lähialueilta tuotuja perinteisiä hirsitaloja, myllyjä ja pajoja. Suurinta kirkkoa, joka on saaren päänähtävyys, korjattiin parhaillaan vierailumme aikana. Kirkon kaikki rakenteet on uusittu ja entisöity täsmälleen vanhan mallin mukaan. Korjaukset olivat edenneet jo kupolien tasalle asti. Saari oli hieno nähtävyys ja vierailemisen arvoinen, vaikka matkan pituus ja hinnan suuruus jättivätkin vähän toivomisen varaa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja käteen jäi muutakin kuin runsas kirjo ostoskasseja. Opittuja asioita olisikin vielä tarkoitus palautella mieleen tentissä parin päivän kuluttua. Kiitos kaikille mukana olleille!

– Tiia