Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2018

Uusi Promotiimi tutuksi: Henry

Hei kaikki!

Olen Henry Klefström ja opiskelen kolmatta vuotta liiketaloutta Kareliassa. Olen promotiimin uusin signeeraus. Ilo olla mukana! Tervetuloa lukemaan blogipostaustani. Tämän päivän kirjoituksessa pääset vähän kurkkaamaan minun taustaani ja kuulemaan miten olen päätynyt opiskelemaan juuri Karelia-ammattikorkeakouluun. 

Hyvin lyhyesti nopea esittely. Mielenkiinnon kohteitani ovat tiimioppiminen, tiimityöskentely, liikunta, yrittäjyys ja kirjat.  Opiskelun ohella teen omissa, sekä toisten yrityksissä erilaisia kaupallisia projekteja.

Olen 22 vuotta ja kotoisin Uudeltamaalta Lohja nimisestä kaupungista. Lohjalta valmistuin vuonna 2015 ylioppilaaksi ja Kareliassa aloitin opiskelut liiketalouden koulutusohjelmassa syksyllä 2016. Karelian Y-akatemiassa aloitin pilottiryhmän mukana 1.1.2018 ja siellä olen toiminut tiimin vetäjänä, eli Team leaderinä tähän syksyyn asti. Mikäli et vielä tiedä mikä on Karelian Y-akatemia, niin malta vielä hetki! Esittelen sen seuraavassa blogikirjoituksessani myöhemmin tällä viikolla.

Minulta kysytään usein, miksi tai miten olen päätynyt niin kauas opiskelemaan kotikaupungistani. Tämä usein kysytty kysymys antoi minulle kipinän tämän blogin pääaiheeksi. Pidemmittä puheitta käydään asiaan!

Miten etelän poika on päätynyt susirajalle asti opiskelemaan?

Tarina tänne susirajalle alkaa siitä, kun puolisoni Lohjalta haki opiskelupaikkaa Kareliasta vuoden 2015 syksyllä fysioterapian koulutusohjelmaan. Kyseistä koulutusohjelmaa ei ollut silloin missään muualla mahdollista hakea syksyn yhteishaussa, joten hän päätti yrittää saada opiskelupaikkaa Joensuusta. Meistä kumpikaan ei tiennyt Joensuusta nimeä enempää. Ensimmäiset kokemukset Pohjois-Karjalasta ajomatkallamme pääsykokeisiin olivat metsän ja vesistöjen paljous lokakuista syyspäivää vasten ajaessamme. Emme olleet etelässä tottuneet pitkiin välimatkoihin ja pieniin metsäteihin. Matka Varkaudesta Joensuuhun tuntui loputtomalta. Vain sysimetsää ja mäkiä, sekä kirsikkana kakun päällä paljon peltipoliiseja pelottelemassa tätä kokematonta kulkijaa. Matka meni hyvin ja pääsykoepäivä vierähti nopeasti. Paluumatkaan oli helpompi varautua ja sitä matkaa siivitti armoton lumisade. Hengissä kuitenkin selvittiin takaisin Lohjalle asti.

Minulle oli automaattisesti selvää, että jos ja kun puolisoni saa opiskelupaikan, niin otan hypyn tuntemattomaan ja lähden hänen perässään, minne ikinä tie viekään. Haluni päästä kotoa pois omille teilleni oli valtava. Puolisolleni varmistui opiskelupaikka myöhemmin syksyllä ja hän päätti pitää välivuoden odottaen, että minä valmistun lukiosta. Olen häntä vuoden nuorempi. Valmistuin lukiosta keväällä 2015 ja tammikuussa 2016 aloitimme uuden elämän Joensuusta. Molemmat asuivat nyt ensikertaa omillaan ja molempien vanhemmat ja sukulaiset majailivat 400 kilometrin päässä. Vanhemmista irtautumisprosessin täytyi siis tapahtua nopeasti ja opetella omillaan elämisen taitoja. Silloin opin varsin nopeasti, että ruokakaan ei sinne kaappiin itsestään ilmesty. Sehän pitää itse käydä kaupasta ostamasta ja laittaa sinne. Näistä seikkailuista voisi melkein kirjan kirjoittaa, mutta jätetään se vielä hautumaan.

Takaisin aiheeseen ja siirrytään kevääseen 2016. En vielä silloin tiennyt yhtään mikä minusta tulee isona. Minua kiinnostivat silloin jonkin verran humanistiset alat, mutta totta puhuen en ollut miettinyt tulevaisuuttani juuri lainkaan. Olin peruskoulussa ja lukiossa tykännyt historiasta ja yhteiskuntaopista, joten ajattelin, että niitä lähden opiskelemaan. Vuoden 2016 yhteishaussa hain yliopistoon lukemaan historiaa, yhteiskuntatieteitä ja kolmantena valitsin Karelia-ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelman. Miksi ihmeessä valitsin liiketalouden? Tähän liittyy eräänlainen tarinan ja sattuman summa. Kerrotaan se seuraavaksi.

Lohjalla olin lukioikäisenä töissä eräässä päivittäistavarakaupan yrityksessä. Meidän toimipisteemme oli juuri remontin myötä saanut uuden ilmeen ja siihen tulivat tutustumaan koko organisaation hallintoelimet eri johtoportaista asti. Pitäessämme ruokataukoa pöytäseurueessamme keskusteltiin taloudesta, suhdanteista, trendeistä ja niiden vaikutuksesta päivittäistavarakaupan alaan. Aikamme rupateltua eräs aluepäälikkö kysyi, olenko ikinä harkinnut hankkia korkeakoulututkintoa kaupalliselta alalta. Sanoin sen enempää miettimättä, että ei se ole pois suljettu vaihtoehto, miksipäs ei? Hän kertoi olevansa itse koulutukseltaan tradenomi ja totesi tradenomitutkinnon antavan hyvät valmiudet alalla etenemiseen.  Silloin ajattelin, että ei minusta ole opiskelemaan kaupallista-alaa, koska en ole erityisen hyvä matematiikassa. Tämä ruokatauolla käyty dialogi painui unholaan, ennen vuoden 2016 yhteishakua, kun opintopolussa täyttelin hakulomaketta.

Lomaketta täytellessäni opintopolussa ja tulevaisuuden suunnitelmia pääni sisällä pyöritellen minulla välähti, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tämä lyhyt dialogi tuntemattoman aluepäällikön kanssa pompahti yhtäkkiä mieleeni. Aikani mennyttä tilannetta muisteltuani ajattelin, pitäisikö minun sittenkin pohtia tosissaan suuntautumista kaupalliselle alalle? Tykkäsin työskennellä päivittäistavaraliikkeessä ja yrityksen arvot olivat lähellä minun arvojani. Nautin työskennellä ihmisten kanssa ja minua kiinnostavat suhdanteet, trendit ja liiketoimintojen seuranta.

Lähdin siltä seisomalta selvittämään, mistä koulutuksesta saisin hyvät valmiudet toimia kaupallisella alalla, sekä yrittäjänä Joensuussa. Yrittäjyys on tuttua perheessäni ja olen aina uskonut, että bisnestä oppii tekemään vain bisnestä tekemällä. Jos opiskelen alaa, niin haluan tehdä sen mahdollisimman käytännönläheisesti. Eihän juoksijakaan tule olympiamitalistiksi vain kävelemällä ja lukemalla kirjaa siitä, että miten juostaan? Minun kohdallani teorian ja käytännön yhdistäminen on tukenut oppimistani erinomaisesti. Olemalla sekä yrittäjä, että opiskelija saisin myös hyvän läpivalaisun kaikista yrityksen perusprosesseista, joita elinvoimaisen liiketoiminnan harjoittaminen vaatii.

Hetken innokkaasti Googlea seilailtuani huomasin, että Kareliassa on mahdollisuus valita tradenomin erikoistumisvaiheessa yrittäjyyspolku. Pystyisin siis opiskelujen aikana pyörittämään liiketoimintaa ja saamaan siitä opintopisteitä. WAU! Tämä sinetöi päätökseni ja laitoin hakemuksen vetämään.

Heinäkuussa minulle selvisi, että tämän aluepäällikön kauaskantoinen visio minusta oli käymässä toteen. Minut oli valittu opiskelemaan Karelia-ammattikorkeakouluun liiketalouden koulutusohjelmaan. Tässä kirjoittaessani ymmärsin, että tämä on ollut elämäni parhaita sattumia, että hän aisti minussa potentiaalia. Ehkä en olisi ilman tätä kyseistä henkilöä ikinä lähtenyt opiskelemaan liiketaloutta tai mikä pahempaa olisin vielä vuosia etsinyt itseäni ennen päätymistä oikealle alalle.  Tällä hetkellä uskon olevani täysin oikealla alalla ja pääsen päivittäin opiskelemaan ja tekemään asioita, joista nautin.

Nyt minulla on opinnot loppuvaiheessa ja kaksi omaa yritystä. Tulevaisuudessa haluan työskennellä vielä uudestaan organisaatiossa ja kokea sen saman maailman eri silmin kuin 18-vuotiaana. En halua miettiä elämääni liian pitkälle, että milloin. Tyydyn vain vastaukseen, että joskus. Nyt mennään askel kerrallaan ja katsotaan mihin elämä minua johdattaa.

Missioni promotiimissä on löytää ”vanhan” itseni kaltaisia ihmisiä, joilla on vielä suunta hukassa ja kertoa heille mahtavista mahdollisuuksista mitä Karelia-ammattikorkeakoulu tarjoaa. Sotahuutoni kaikuukin seuraavasti: Rohkeasti vaan hyppyä tuntemattomaan ja susirajalle mars!

Kuten alussa mainitsin, myöhemmin tällä viikolla kerron lisää teille millaista on opiskelun ja yrittämisen yhdistäminen Karelia-ammattikorkeakoulussa. Mikäli tekstini herätti mielenkiinnon, niin käy klikkaamassa tykkää ja seuraa meitä somessa! Näin et pääse missaamaan mielenkiintoisia tarinoita ja ajatuksia opiskelijoiden suusta täältä Joensuusta.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja pysykää kuulolla!

Terveisin,

Henry

Voiko metsää suunnitella?

Metsä koskettaa meistä jokaista jollain tavalla. Toisille se on harrastuspaikka, joku kokee metsässä ollessaan rauhantunnetta. Joku näkee metsää auton ikkunasta ohi ajaessaan ja ajatuksena saattaa viipyillä kaikki mahdollinen sieni- tai marjasadosta, siihen montako eläintä tuokin metsä kätkee sisälleen. Oman alani kautta huomaan usein ajattelevani ehkä liiankin kanssa kaupallista näkökulmaa ja katson metsää miettien, mitä sille voisi seuraavaksi tehdä.

Vuosikurssini aloitti koulunsa kuun alussa Metsäsuunnitelma-kurssilla, jossa painotus oli pitkälti itse tekemisessä ja suunnittelemisessa. Monelle saattaa kuulostaa oudolta, miksi metsää pitäisi suunnitella, kyllähän se puu siellä kasvaa, siinä missä muutkin kasvit. Asia on toki näinkin, mutta metsäsuunnitelman tarkoitus on helpottaa metsänomistajaa näkemään metsänsä tila, sekä varautumaan tuleviin toimenpiteisiin ajoissa.

Kuten muillakin aloilla, kehitys kehittyy ja metsäsuunnitelman teko käy nykyään näppärästi maastotallentimella, joka oli käytännössä kovaan käyttöön suunniteltu Toughpad. Ennen kuin kuitenkaan menen asioiden edelle, lähdetään liikkeelle siitä, kun kursimme alkoi.

Kurssi oli rakennettu siten, että aluksi muutama päivä oli normaalia teoriaa, tutustuttiin laitteeseen, miten järjestelmään syötettiin oikean metsätilan tiedot, miten kuviot rakentuvat metsässä ja miten puustotietoja päivitetään. Tämän jälkeen meillä oli mahdollisuus lähteä omille tiloillemme tekemään metsäsuunnitelmaa. Ryhmäni ja minä suuntasimme siis Tuusniemelle, jossa kaverillamme oli meille suunniteltavaksi yli 60 hehtaaria metsää.

Toughpad, jossa on Forest Kit-ohjelmisto. Ohjelma sisältää kartat, GPS:n ja kuviotiedot

Metsäsuunnitelma perustuu aina yhteen tai useampaan metsätilaan, joka koostuu kuvioista. Kuviot on usein määritelty sen mukaan, että niiden sisällä oleva kasvupaikkatyyppi tai puusto ovat samanlaisia yhden kuvion sisällä.

Turvemailla tyypillinen näky: Oja, jolla pyritään parantamaan kuvion vesitaloutta

Kun puusto muuttuu oleellisesti kooltaan tai lajiltaan, tai maa muuttuu tukevasta kankaasta upottavampaan turvemaahan, ollaan siirrytty seuraavalle kuviolle.

Ryhmämme etuna oli, että tästä paikasta oli joskus tehty metsäsuunnitelma, jolloin sitä oli valmiiksi jo kuvioitu. Metsäsuunnitelma tehdään kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, jonka jälkeen tehdään tai teetetään uusi suunnitelma. Näin metsän kasvusta ja voinnista ollaan koko ajan kartalla. Aloimme käydä kuvioita läpi yksitellen, tarkastellen aina myös kuvion sisäistä puustoa, oliko kuvion eri kohdissa eroa puustossa tai kasvupaikassa. Toisinaan pilkoimme jonkun kuvion, joskus yhdistimme kaksi kuviota yhdeksi, jos se oli mielekästä tulevien toimenpiteiden kautta. Mittaukset kuviolta teimme koealoittain.

Koeala pyrkii olemaan sopiva otos kuviolta, jonka tarkoituksena on edustaa kuviota tai osaa kuviosta. Sieltä määritetään joko pohjanpinta-ala tai runkoluku. Tämän lisäksi koealalta tuli valita mediaanipuu, joka siis edustaa keskimääräistä puuta kyseisestä lajista. Jos kuviolla oli kahta tai useampaa puulajia, oli sieltä etsittävä myös yhtä monta mediaanipuuta.

Metsätyypin ja kehitysluokan määrittelyä

Mediaanipuusta mitattiin pituus ja läpimitta rinnankorkeudelta. Nämä ovat perinteisimpiä puustotunnuksia, joiden avulla voidaan laskea tukkiprosentti, eli paljonko rungoista on tukkipuuksi kelpaavaa sahatavaraa, sekä puuston kasvua pystytään määrittelemään. Koealalta määritettiin myös puuston ikä, kasvupaikka, sekä missä kehitysvaiheessa se on. Kehitysvaihe on usein merkitsevin, kun mietitään toimenpiteitä metsälle.

Toimenpiteiden määritys oli ehkä tärkein tulos työssämme. Siinä tuli ottaa huomioon se, että toimenpiteet piti suunnitella kymmenen vuoden ajaksi ja että mihin kohtaa tätä kymmenen vuoden ajanjaksoa toimenpiteet sijoittuivat. Joskus toimenpiteitä saattoi olla useampiakin. Jos suunnitelman ensimmäisinä vuosina kuvion suunnitelmiin kuului esimerkiksi päätehakkuu, seurasi tätä toimenpidettä luonnollisesti myös maanmuokkaus, istutus tai kylvö, seuraavana tai sitä seuraavana vuonna mahdollinen heinäys ja taimikon varhaisperkaus. Juuri tällainen asioiden yhdistely ja eteenpäin ajatteleminen on työssämme ja asiantuntijuutemme kehittymisessä tärkeää.

Perjantaina iltapäivällä, kun olimme kaksi päivää mittailleet, olimme mitanneet kaikki kuviot ja olimme tyytyväisiä työmme tuloksiin. Kaikille kuvioille oli nyt jotain suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja metsänomistaja saisi itse lukea suunnitelmasta, millaista metsää hänellä kasvaa. Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta.

Miksikö pidin tätä sitten hyvänä aiheena blogitekstiksi? Olen usein huomannut, että hirveän monelle, ei-metsäalalla olevalle ihmiselle, on hieman epäselvää mitä me metsätalousinsinöörit työssämme oikein teemme. ”Joo, ne menee tuonne metsään ja kattelee puita, loppuajan istuu toimistossa koneen äärellä”, tällaisen lausahduksen voisi hyvinkin kuulla joltain maallikolta. Mielestäni tämä metsäsuunnitelma korostaa hienosti todellista työnkuvaamme: Alkuun suunnitellaan hiukan koneella, mutta suurin osa työstä tapahtuu metsässä. Kuten alussa kerroin, monelle se on paikka harrastaa tai rauhoittua, itselleni se on myös tuota kaikkea, mutta ennen kaikkea, se on miellyttävä työympäristö.

Mukavaa syksyn jatkoa!

-Riku

Uusi Promotiimi tutuksi: Riku

Tervehdys vaan kaikille!

Mun nimeni on Riku, 3. vuoden metsätalouden opiskelija, ja toista vuotta mukana Promotiimissä. Tein viime lukuvuonna runsaasti keikkoja 2. asteen oppilaitoksiin sun muihin ja koska tää on niin kivaa, niin päätin jatkaa nyt sitten toisenkin kauden.

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta, Salosta ja päädyin tänne Joensuuhun opiskelemaan osittain sattuman kautta, mutta en ole katunut sitä päivääkään. Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluvat kestävyysjuoksu ja kuntosali. Nyt aloitin pedioppilaana bändissä ja elämäntilanteeni niin salliessa, harrastan myös teatteria. Vapaa-ajan aktiviteetteihin kuuluvat myös opiskelijayhdistyksessä vaikuttaminen ja videoiden tekeminen omalle ja Metsälehden Youtube-kanavalle, jonne teen vlogeja opiskelijavloggaajana.

Mikäli kiinnostaa enemmän tuo viimeiseksi mainittu, niin tuossa on linkkiä viimeiseen postaukseeni Metsälehdelle, jonka tein viime kesänä ollessani suorittamassa harjoitteluani Metsänhoitoyhdistys Lakeudelle.

Päivittelen tämän viikon Karelian Instagramia, joten sinne seurailemaan

– Riku

P.S. Loppuviikosta tulee pitempi blogipostaus, aiheena Metsäsuunnittelu