Ankealta välivuodelta ammattikorkeakouluun

Valmistuessani lukiosta olin melko hukassa siitä, mitä tahtoisin elämälläni tehdä. Olin juuri opiskellut kuvaamataidon linjalla kolme vuotta, mutta valmistuin neljässä vuodessa vietettyäni vuoden Japanissa vaihto-oppilaana. Lukion aikana olin siis kiinnostunut kuvaamataidosta ja japanilaisesta kulttuurista, mutta niiden lisäksi sydämeni sykki myös psykologialle.

Vaihtoehtoisia opiskelupaikkoja riitti. Olisin voinut hakea opiskelemaan Itä-Aasian kulttuureja Helsingin yliopistoon tai psykologiaa monessa Suomen eri kunnassa. Silti ajatus siitä, että yksi päätös voisi sitoa minut jopa neljäksi vuodeksi kiinni koulutukseen, joka ei välttämättä minulle sopisi, pelotti minua. Mitä jos valmistuttuani tajuaisin, että olen opiskellut täysin väärää alaa? Mietin, millaista olisi olla 24-vuotias ja edelleen hukassa tulevaisuuden suhteen.

Koska näiden päätösten tekeminen pelotti (ja viimeiset yo-kirjoitukseni sattuivat samaan aikaan kuin korkeakoulujen hakuaika), päätin pitää välivuoden. Ajattelin, että voisin vuoden ajan tehdä töitä tai osallistua erilaisille kursseille työväenopistolla. Töissä olinkin noin kuukauden, mutta itkiessäni työmatkalla tiesin, ettei minun kannata jatkaa kyseisellä työpaikalla. En osallistunut millekään kursseille, mitä olin innolla odottanut. Töitä hain vielä muutaman kerran huonolla menestyksellä. Epäonnistumiset, tylsyys ja huono itsekuri johtivat siihen, että vietin aikani päivästä toiseen sängyn pohjalla.

Lopulta vein itseni Helsingin nuorten kriisipisteelle, missä keskustelin ammattilaisen kanssa epävarmuuksistani ja peloistani tulevaisuuden opiskeluvalintojeni suhteen. Tämä kehotti minua menemään Helsingin Ohjaamoon, jossa sain mahdollisuuden tavata ammatinvalintapsykologin. Muutaman tapaamiskerran ja kotitehtävän jälkeen kyseinen psykologi kertoi minulle, että sopisin parhaiten luovalle alalle. Kävimme läpi erilaisia mahdollisia työtehtäviä luovan työn aloilla, minkä jälkeen sain hieman selkeämmän käsityksen erilaisista vaihtoehdoistani.

Kun aloin taas käydä läpi koulutustarjontaa ympäri Suomea, aloin pikkuhiljaa innostua kaikista luovien alojen suomista mahdollisuuksista. Erityisesti media-alan eri osapuolet kiinnostivat: radiotyö, televisio, pelit, journalismi… Valinnan vaikeus oli suuri! Ensimmäiseksi hakukohteekseni päätyi Metropolian digitaalisen viestinnän linja, vaikken ollut varma, olisiko se minun juttuni. Lähinnä ajattelin, että opiskeluelämä tulisi edullisemmaksi, jos voisin asua kotona opintojeni ajan. Toiseksi hakukohteeksi valitsin Karelia-ammattikorkeakoulun medianomikoulutuksen siksi, että koulutus oli laaja, eikä opiskelijan tarvitse vielä hakuvaiheessa tietää, mitä haluaa media-alalla tehdä työkseen. Myös vaihto-oppilasvuoden jälkeinen seikkailunhalu johdatti minua kotikaupunkini ulkopuolelle. Tahdoin nähdä, mitä Kehä III:n ulkopuolella on, sillä olen asunut koko ikäni Helsingissä.

Kävin Joensuussa ensimmäistä kertaa kesällä 2017, kun menin suorittamaan Karelia-ammattikorkeakoulun valintakoetta. Joensuun Tiedepuistolla tuutorit juttelivat mukavia ja rohkaisivat jännittyneitä hakijoita. Oli kaunis kesäpäivä, koe meni mielestäni hyvin ja olin kovin iloinen.

Muistan edelleen sen hetken, kun katsoin kerta toisensa jälkeen Opintopolusta valintatilannettani. Eräänä iltana huomasin valintatilanteen päivittyneen, ”Hyväksytty (odottaa ylempien hakukohteiden tuloksia)”. Lähetin kavereilleni kuvan tuloksesta ja kysymyksen, ”tarkoittaako tämä siis sitä, että minut on hyväksytty Joensuuhun?”

Ystäväni sanoivat, että kyllä asia näin on. Kävelin olohuoneeseen ja sanoin vanhemmilleni: ”Hei tota, musta tulee jojensuulainen.”

Siitä alkoikin todellinen rumba. Muutin ensimmäistä kertaa omilleni asumaan solukämppään. Tuutorit tekivät medianomifukseille oman Whatsapp-ryhmän, minkä kautta kävikin ilmi, että eräs toinenkin fuksi asui kanssani samassa rakennuksessa. Muistan edelleen sen huvittavan tilanteen, kun ennalta tuntematon henkilö seisoi oveni takana ja kysyi, ”oletko sä se Siiri?”. Nykyään olemmekin hyviä ystäviä. Ryhmäytyminen alkoi osalla jo päivää ennen koulun alkua illanvietolla keskustassa, kun taas osaan pääsin tutustumaan vasta seuraavana päivänä. Vastassa oli monia muitakin opiskelijoita, jotka olivat ensimmäistä kertaa omillaan, ja oma porukka löytyikin melko nopeasti.

Parasta fuksivuonna oli kenties se, kun uudet luokkakaverit tulivat auttamaan uuden sängyn kasaamisessa.

Näistä kokemuksista tuleekin minulla pian täyteen kaksi vuotta. En edelleenkään ole täysin varma siitä, millaisia töitä tahtoisin tehdä valmistuttuani amkista. Kuitenkin hyvänä kannustuksena ovat toimineet vanhemmat luokkatoverit, jotka ovat todistaneet, että eri alojen koulutukset ovat työmarkkinoilla aina plussaa, ja että välillä polku vie takaisin koulun penkille vuosienkin työnteon jälkeen.

Jos olet päättänyt olla hakematta korkeakouluun ja jännität välivuotta sekä oman alan valintaa, niin ei hätää! Oman alan löytäminen on haastavaa, ja välillä sen löytäminen vaatiikin erilaisia kokeiluja ja haastavia valintoja. Apua löytyy kyllä, ja omaan intuitioonkin kannattaa luottaa! Välivuotesi laatu riippuu täysin omista valinnoistasi. Älä ole niin kuin minä ja lahnaa vuotta sängyn pohjalla (vaikka monet saattaisivat sanoa, että ”nauti vielä, kun voit”), vaan hyödynnä aika erilaisten harrastusten tai vaikka avoimen korkeakoulun kurssien parissa. Parasta on keksiä mielekästä tekemistä, sillä sitä kautta saatat myös löytää vihiä omaan tulevaisuuden ammatinvalintaan!

Tsemppiä!

– Siiri