Kevättä kohti

Moi!

Kevätlukukausi on jo käynnistynyt täydellä tohinalla. Toisin kuin viime syksynä, tänä keväänä me terveydenhoitajaopiskelijat olemme päässeet hieman kevyemmällä lukujärjestyksellä aloittamaan vuotta. Opintoja on ollut vaihtelevasti ja joskus myös on ollut kokonaisia ”vapaapäiviä”. Vapaapäivä ei kuitenkaan ole tarkoittanut Netflixiä ja chillaamista, vaan erilaisten tehtävien tekemistä ja itsenäistä opiskelua. Muun muassa psykiatrian verkkokurssi on itselläni tällä hetkellä työn alla. Siihen kuuluu netissä kuunneltavat luennot erilaisista psykiatrisista sairauksista ja niihin liittyvä verkkotentti. Samaan aihealueeseen liittyen meillä on alkanut myös tänä keväänä mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnot ja niihin liittyvä työharjoittelukin siintää jo lähitulevaisuudessa.

Näitä mielenterveys- ja päihdehoitotyön eli tuttavallisemmin mipän opintoja olen itse odottanut paljon, sillä aihealue on mielestäni erittäin kiinnostava. Mukavaa on ollut se, että olemme harjoitelleet paljon käytännön läheisesti tunneilla sellaisia tilanteita, joita voi tulla vastaan vaikkapa työharjoittelussa. Viimeksi kävimme esimerkiksi läpi erilaisia akuutin kriisin vaiheita ja sitä, kuinka eri kriisin vaiheissa olevaa potilasta voi auttaa. Mukavaa vaihtelua on tunneille tuonut vaihto-opiskelijamme Belgiasta, jonka ansiosta puhumme tunneilla myös englantia.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua varten kävimme koulussa Avekki-koulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena on antaa hoitotyössä työskenteleville työkaluja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseen ja hallintaan. Kävimme esimerkiksi läpi miten voi irrottautua, jos potilas tarttuu kiinni kädestä tai vaatteista sekä aggressiivisen potilaan turvallista hallintaa eri tilanteissa. Koulutus oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Tässä muutamia kuvia koulutuksesta.

Opettajat näyttävät mallia, kuinka väkivaltaista potilasta voidaan hallita istuen.

Väkivaltaisen potilaan hallintaote seisten ja potilaan saattaminen maahan.

Seuraavaksi potilas on saatettu maahan ja myös jalat on nyt otettu haltuun.

Tässä valmis suoritus potilaan hallitsemisesta maassa, eli kaksi hoitajaa pitävät käsiä, kolmas jalkoja ja neljäs hoitaja tukee potilaan päätä.

Kuten kuvista näkyy, Avekin oppeja ei koskaan hyödynnetä yksin väkivaltaisen potilaan kohdalla, vaan yleensä hoitajia on vähintään kaksi ja näitä menetelmiä hyödynnetään vain äärimmäisissä tilanteissa, aina ensisijaista on saada ratkaistua tilanteet puhumalla. Avekin ideana on, että potilas ei satuta itseään tai muita.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 🙂

-Iira

 

Viisi syytä hakea mukaan Karelian promotiimiin

Moi!

Otsikon nimen mukaisesti kerron teille viisi syytä miksi hakea mukaan Karelian promotiimiin. Ensimmäisessä postauksessa lokakuussa kerroinkin, että tämä blogin kirjoittaminen on osa promotiimin työtäni, joten pieni mainostaminen lienee tarpeen. 🙂

Hakuaika ensi syksyn promotiimiin on juuri käynnissä, ja haku päättyy 3.2.

1. Palkkatyö
– Opiskelijalle ei liene tarpeen muuta sanoa. Vaapaaehtoisesti tai omaksi iloksi ei tarvitse mukana hommassa olla, vaan työstä saa korvausta, mikä on ehdottomasti plussaa. Tulot vaihtelevat sen mukaan, minkä verran ehdit töitä tehdä.

2. Joustava työaika
– Päätehtävämme työssä on vierailla erilaisissa tapahtumissa (esimerkiksi Studia-messut Helsingissä), lukioissa, ammattiopistoissa ja varuskunnissa. Tiimissä käytämme näille vierailuille tuttavallisemmin termia keikka. Saat itse oman aikataulusi mukaan päättää, minkä verran keikoille osallistut, kunhan osallistut! Mieti siis hakemista pohtiessasi, onko aikataulussasi sen verran väljyyttä, että pystyt keikkailemaan jonkin verran. Pääasiassa keikat ajoittuvat 8-16 välille ja matkat taittuvat vuokra-autolla. Ajokortti on siis hyvä olla. Yleensä keikalle pyritään lähtemään pareittain, yksin harvemmin tarvitsee minnekkään lähteä. Perus keikkailun lisäksi hoidamme sähköpostiliikennettä sekä somen päivittämistä, joten näitä voit luonnollisesti tehdä silloin kun itsellesi aikatauluun parhaiten sopii.

3. Saa rutkasti esiintymiskokemusta
– Työssä esiinnymme paljon luokan edessä tai auditoriossa,  minkä ansioista omaan esiintymiseen saa varmuutta lisää. Jos alussa jännitti mennä kertomaan noin parillekymmenelle lukiolaiselle Karelian ihmeellisestä maailmasta, niin nykyään tilanne ei juurikaan hetkauta.

4. Tapaa uusia ihmisiä
– Ehdottoman positiivinen asia on ollut se, että on tavannut paljon uusia ihmisiä. Promotiimimme koostuu Karelian eri alojen opiskelijoista, joten uskallan väittää että sen ansiosta olen tutustunut ihmisiin, joihin en varmaan muuten olisi koskaan tutustunutkaan. Tämän lisäksi joka kerta keikalla tapaat uusia ihmisiä ja näin ollen voit laajentaa itsekin omaa sosiaalista verkostoasi. Kätevää!

5. Tiimissä työskentely
– Promotiimissämme on tällä hetkellä seitsemän jäsentä. Tällä porukalla järjestämme aikataulut ja sovimme ketkä lähtevät minnekkin keikalle. On siis sanomattakin selvää, että tiimissä työskentely kehittyy rutkasti ja uskon itse vakaasti, että tästä on erittäin paljon hyötyä myös jatkossa työelämässä.

Syitä hakea mukaan promotiimiin olisin keksinyt vielä heittämällä lisääkin, mutta mielestäni nämä viisi ovat ne tärkeimmän. Jos siis vähääkään tuntuu siltä, että promotiimi voisi olla siun juttu, käy lukemassa lisää Pakista -> ajankohtaista otsakkeen alta.

Terkuin,
Iira

Syyslukukausi paketissa

Terveyhdys!

Viimeisestä postauksesta on jo vierähtänyt tovi, sillä koulu ja erinäiset muut henkilökohtaisen elämän muutokset (mm. muutto) ovat vieneet aikaa, eikä blogin kirjoittaminen ole ollut päällimmäisenä mielessä. Ajattelin kuitenkin nyt koota hieman kuluneen syyslukukauden opintoja ja mietteitä sekä hieman tarkastella jo myös tulevaa kevätlukukautta.

Syksyllä koulu alkoi ihanan ja lämpimän kesän jälkeen elokuun puolivälin paikkeilla. Vaikka olin kuullut huhuja, että kolmas lukukausi on erittäin rankka, yllätti se silti minut ja monen muunkin opiskelijakollegan. Ehdimme olla koulussa noin kuukauden ennen sisätauti-kirurgisen hoitotyön harjoittelun alkua. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että suurinosa kirurgisen potilaan hoitotyöhön liittyvistä teoriaopinnoista ja harjoittelutunneista piti pusertaa ennen työharjoittelun alkua. Lisäksi suunnittelimme ja toteutimme vielä Satumetsä – tapahtumankin syyskuun alussa. Tästä voi siis ehkä jo päätellä sen, että työmäärä ennen tuota työharjoittelun alkua oli vähintäänkin järkyttävä.

Lääke- ja nestehoidon kurssin tunneilla harjoittelimme muun muassa kanylointia.

Tästä johtuen syksystä jäi vähän huono fiilis. Tuntui että koko ajan piti puskea opinnoissa eteenpäin hirveällä vauhdilla, mikä ei mielestäni koskaan palvele oppimista. Varsinaisen opetuksen määrän vähäisyys näkyi myös siinä, että kursseihin liittyviä tehtäviä ja itsenäistä opiskelua oli paljon. Itsessään tuo työharjoittelu oli mukavaa ja erittäin antoisaa. Sen kesto oli 9 viikkoa, joten siinä ajassa ehti jo paljon oppia. Harjoittelun päättymisen jälkeen oikeastaan oli vain muutamia tenttejä sekä kirjallisten tehtävien tekemistä.

Vaikka en henkilökohtaisesti pitänyt tästä syksyn rytmityksestä ja siitä, että itsenäistä opiskelua on paljon (Kyllä – olen perinteinen, ja pidän siitä että opettaja opettaa) täytyy kuitenkin myös olla tyytyväinen siitä, että syksy on nyt ohi ja siitä on kunnialla selvitty. Myös opiskellut aiheet olivat mielestäni erittäin mielekkäitä ja mielenkiintoisia, joten se osaltaan motivoi hyvin opiskeluun.

Kirurginen asiakaslähtöinen hoitotyö – kurssiin liittyivät leikkaussalityön harjoittelutunnit.

Seuraava lukukausi alkaa tammikuun toisella viikolla, joten nyt saa rauhassa hieman hengähtää. Tammikuussa aloitamme jo opinnäytetyön tekemiseen liittyvien kurssien opiskelun, sekä mielenterveys- ja päihdetyön opinnot. Kevään harjoittelu ajoittuu vasta huhti- toukokuulle, joten nyt saamme pitkän pätkän opiskella ennen harjoittelun alkua – jes!

Toivotan osaltani kaikille oikein mukavaa joulua ja onnellista uutta vuotta! Muistakaa syödä hyvin ja rentoutua 🙂

Mittee sie huastat?

Terve!

Nyt seurraa vähä kevyempi posttaus, jossa ajattelinnii esitellä teille tätä Pohjois-Karjalan murtteen hiennoutta. Eli samma på finska. Moni vieraalta paikkakunnalta Joensuuhun tai yleensäkin Pohjois-Karjalaan muuttanut saattaa välillä olla hieman pää pyörällä meidän puhekielen murteen suhteen. Ajattelin koota teille hieman mieleeni juolahtaneita murresanoja ja niiden esiintymistä lauseissa.
Huomhuomhuom! Tämä on vain minun ilomantsilaisen murretaustan perusteella tehty, eikä siis pohjaudu mihinkään Suomen kielitieteeseen. 🙂
Mut koitahha sie ymmärttee mittee se mie huastan!

Alotettaanha vaikka siitä, jotta myöhän ei tiällä Pohjois-Karjalassa olla olemoisinnii ”mä, sä, tai me” vaan mie, sie, myö ja työ. Myös hän -ilimasu taippuu meijän suussa muotoon hiän. Tässä hieman esmerkkii.

Minä, minun, minulla, minua = Mie, miun, miulla, minnuu
Sinä, sinun, sinulla, sinua = Sie, siun, siulla, sinnuu
Me, te = Myö, työ, meijän, teijän, meitä, teitä
Hän, hänellä = Hiän, hällä

Ja monniin sannoihinha myö sitte lissäillää paljon kirjjammii, erityisesti konsonantteja, kuten huommootta. Lisäks vaihttuu myös tietyt vokkaalit erlaisiks ja suattaapa jottain kirjjaimmiihi jiähä kokonnaa pois. Tässä esmerkkii.

Mennä = Männä          Puhua = Puhhuu           Metsä = Mehtä              Ääni = Iäni
Yrittää = Yrittee          Sanoa = Sannoo             Aamu = Uamu
Saada = Suaha             Saavuttaa = Suavuttoo  Silmä = Silimä
Ottaa = Ottoo              Päästä = Piästä              Asia = Assii

https://www.memecenter.com/fun/1241513/rmx-professor-jones/comments

Yks hiennous mitä myö tykättään myös lissäillä puhheissiin on ”ka”. Mie mietin pitkkään, jotta mitenköhän se tuo ”ka” oikkein suomennettaan, mutta sitte tulin siihen lopputuloksseen, jotta lähinpänä on varmmaan ”no”. Ka tässäpä ois muutama esmerkki.

Ka nii, kannii, ka niin (voidaan sanoa eri tavoin) = No niin
Ka näihhän se on = No niinhän se on
Ka empä tiijjä = No empä tiedä
Ka mikäpä jottei! = No miksipäs ei
Ka oot lähtenä = No olet lähtenyt (Toteamus, kun joku on lähtenyt ns. ihmisten
ilmoille)

Sillon ku asu viel porukoilla, nii suatto tällee kyssyy…
– Iskä suanks mie männä Hannan kans elokuvviin? = Saanko mennä Hannan kanssa elokuviin? 

Ja vasttaus suatto olla, jotta…
– Ka mänek miusta nähe, vain mitä se äitis sannoo…? = No mene vain minun puolesta, mutta kysy myös äidiltäsi…

Entäs tiesittäkös, että tiällä Pohjois-Karjalassa sanalla koti, on aivan erlaine synonyymi…
-Missä oot? 
– Pihassa = Kotona

http://www.pincaption.com/images/Minions/Minions-Meme-What/2707

Assiiha on sillä tavalla, jotta tämmössii lausahukssii sie suatat hyvinnii kuulla Joensuun kylilöillä pyörriissä, erityisesti varmmaan vanahemppiin immeisten suusta. Mutta kyllä myö nuoremmattii tällee huastellaan, miehhii harvase päivä tälleen sanon. Mie varmmuuven vuoks myös suomensin nuo lausseet, jottei jiä epäseleväks mitä mie tarkotan.

Mie meinnoon tännään männä mehttään = Tänään ajattelin käydä metsässä
Mää eestä, mie mään nyt tästä = Mene edestä, aion mennä (menen) nyt tästä
Ossoot sie sannoo, mitä mieltä sie oot tästä assiista = Osaatko sanoa, mitä mieltä
                                                                                                        olet tästä asiasta

Se onnii kokonnaa er tarina = Se onkin kokonaan eri tarina/juttu
Kun silimät mie aumulla auki suan = Kun silmät aamulla auki saan, (niin)…
Elähän sie kuule hättäile! = Älä kiirehdi
Ruvettaanko hommiin? = Ryhdytäänkö töihin?
Kiännä piätäs! = Käännä päätäsi

https://memecrunch.com/meme/6EQO4/ummm-nope-still-not-understanding

Ai että mie tuun iloseks, kun suan tälleesti näpytellä kirjottoo! Mutta tottuushan on se, et tämmöstä on melekosen vaikkee lukkee. Joten varmmaan jatkossakkii ois hyvä pysytellä semmosella ylleiskielen käytössä, vai mittee sie tuummoot?

Joensuu opiskelijan näkövinkkelistä

Moikka!

Oletko miettinyt jatko-opiskelua Joensuussa? Mietityttääkö millainen kaupunki on kyseessä? Kerron teille seuraavaksi, miksi minä viihdyn Joensuussa.

Olen asunut Joensuussa vuodesta 2012 asti. Jo ennen sitä kaupunki on tullut minulle tuttuakin tutummaksi, sillä olen kotoisin Ilomantsista, joka sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Joensuusta. Joensuussa on tullut käytyä jo siis ihan lapsesta saakka. Tein teille pienen listan, miksi itse olen tykästynyt tähän kaupunkiin.  🙂

https://en.wikipedia.org/wiki/Joensuu

1. Sopivan kokoinen
– Näin maaseudun ihmisenä olen aina pitänyt siitä, että Joensuu on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Sopivasti kaupungin säpinää ja esimerkiksi erilaisia tapahtumia, mutta kuitenkin kaupungin koko on kompakti.

2. Luonto lähellä
– Voisin aloittaa tämänkin perustelun samalla tavalla kuin äsken …”näin maaseudun ihmisenä”…, mutta pointti on siis se, että aika ajoin iskee tarve päästä pois kaupungin hulinasta luontoon rauhoittumaan. Joensuun keskustassa ja sen laitamilla on hyviä lenkkipolkuja, jotka kulkevat osittain metsässä. Ja mikäli haluaa ihan pidemmän matkan taittaa metsässä patikoiden, löytyy polkuja aivan kivenheiton päästä keskusta-alueelta. Odotan jo innolla keväisiä talvipäiviä, kun aurinko paistaa ja voi suunnata Pyhäselän jäälle kävelemään.

3. Sopivasti palveluita
– Minä ainakin olen aina tarvitsemani Joensuusta löytänyt. Tykkään käydä kavereiden kanssa elokuvissa, istuskelemassa kahviloissa ja  joskus ravintolassa syömässä. Kuntosalien ja uimahallien lisäksi ne aiemmin mainitut luontopolut ovat myös tulleet tutuiksi.  Kirjastossa ja kirpputoreilla tulee myös käytyä, lisäksi erilaiset musiikki tapahtumat (Ilosaarirock, Lehtiä Ilosaaressa ym) ovat tuttuja. Yöelämästä kiinnostuneille löytyy myös erilaisia kuppiloita ja tanhu-paikkoja keskustasta. Keskustasta löytyy toki myös perinteiset ruoka- ja vaatekaupat.

https://zonta.fi/joensuu/797-2/

4. Hyvät mahdollisuudet harrastuksille
– Jos harrastuksenasi on monipuolinen liikunta, kannattaa ehdottomasti tutustua Joensuun korkeakouluopiskelijoiden liikuntapalveluun Sykettä susirajalla. Siellä on tarjolla jumppaa, palloilua ja omatoimista liikuntaa. Pääset harrastamaan tankotanssia, ilmajoogaa, erilaisia tanssilajeja, body-pumppia, taekwondoa, tai vaikkapa uimaan, käymään salilla tai hiihtämässä vaikkei vielä ole edes lunta. Ja mikäli ei halua harrastaaa sykettä – palvelun kautta, löytyy harrastusmahdollisuuksia ja liikuntapaikkoja kaupungista mukavasti muutenkin. Aktiivisia urheiluseuroja on myös eri lajien edustajille, esimerkiksi koripallo, pesäpallo ja jääkiekko, vain muutamia mainitakseni.

5. Paljon opiskelijoita, paljon opiskelijoille 
– Joensuussa on sekä ammattikorkeakoulu että yliopisto, joten opiskelijat ovat erittäin hyvin edustettuina kaupungissa. Tämän huomaa siitä, että opiskelijoille on tarjolla paljon erilaisia tapahtumia. On perinteisiä haalaribileitä, mutta myös esimerkiksi erilaisia musiikkitapahtumia, joihin saa ostettua lipun opiskelijakortin ansiosta hieman edullisemmin. Opiskelupaikan saatuasi voit myös hakea opiskelija-asuntoa Joensuun Elliltä. Ellillä on tarjolla muun muassa yksiöitä ja soluasuntoja, joissa vuokra on hieman huokeampi kuin yksityisissä vuokra-asunnoissa ja asuntoja rakkennetaan koko ajan lisää. Opiskelijakortista tuli muuten vielä mieleen, että sillähän saa hyviä alennuksia esimerkiksi joissakin kaupoissa ja ravintoloissa! Lisäksi esimerkiksi VR :ltä saa opiskelija-alennusta.  Junalla pääsee Joensuusta kätevästi esimerkiksi Lappeenrantaan tai Helsinkiin.

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/114488

Tuntuu että tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti, mutta tässä nyt mielestäni ehkä ne top 5 asiaa Joensuusta. Mikäli joku asia jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kirjoita kysymyksisi postaukseen kommenttikenttään. Mukavaa alkanutta viikkoa siulle!

 

Millaista on opiskella terveydenhoitajaksi?

Moikka!

Ajattelin avata teille nyt hieman terveydenhoitajan opintoja. Kyseessähän on 4 vuotta kestävä ammattikorkeakoulututkinto. Monilla menee helposti sekaisin terveyden- ja sairaanhoitajan ammatit, joten ennen kuin paneudutaan opintoihin, niin käydään läpi muutama asia näiden kahden ammatin eroista.

Sairaanhoitajat voivat työskennellä esimerkiksi sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja erilaisissa hoivakodeissa. Työpaikkoja ja työnantajia on runsaasti ja alalle valmistuvat kyllä työllistyvät käsittääkseni erittäin hyvin.  Sairaanhoitajia löytyy niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorinkin palveluksestakin. Opiskelu kestää 3,5 vuotta ja sairaanhoitajaksi voi Karelia ammattikorkeakoulussa opiskella sekä monimuoto- että päivätoteutuksessa.

Monimuotototeutus tarkoittaa, että opetusta koululla on 5-10 päivää kuukaudessa ja muutoin opiskelu tapahtuu itsenäisesti, ryhmätöinä sekä ohjattuna etäopiskeluna. Monimuotototeutus palvelee erityisen hyvin niitä, jotka ovat opiskelun ohella esimerkiksi töissä. Päivätoteutus on puolestaan se perinteisempi opiskelutapa, jossa opetusta koululla on päivittäin klo 8-18 välillä.

https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/730819/Tutkimus+paljastaa+uudet+sairaanhoitajat+yliarvioivat+patevyyttaan

Terveydenhoitajan ammatti eroaa sairaanhoitajan ammatista siinä, että terveydenhoitajat työskentelevät esimerkiksi lasten- ja äitiysneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Pääpaino työssä on terveyden edistämisessä ja ylläpitämisessä. Terveydenhoitajat saavat myös sairaanhoitajan pätevyyden, eli he voivat työskennellä myös sairaanhoitajien tehtävissä. Sama ei päde toisinpäin, eli sairaanhoitaja sen sijaan ei voi työskennellä terveydenhoitajan tehtävissä. Mikäli on jo valmistunut sairaanhoitajaksi ja haluaa opiskella vielä terveydenhoitajaksi, haetaan kouluun samalla tavalla kuin aiemminkin.  Mikäli tulee valituksi, opiskelu kestää noin vuoden. Opiskelu terveydenhoitajaksi Karelialla tapahtuu päivätoteutuksena.

Opiskelu terveydenhoitajaksi alkaa sairaanhoitajan opinnoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että sekä sairaanhoitajilla että terveydenhoitajilla on tismalleen samat opinnot ensimmäisen kolmen vuoden ajan. Ensimmäisenä vuonna on paljon ammattikorkeakouluopiskeluun johdattavia perusopintoja, kuten erilaisiin verkko-oppimisympäritöihin tutustumista, tietojärjestelmien käyttöä, ammattietiikkaa, tieteellisen kirjoitamisen ja raportoinnin harjoittelua, kielten opiskelua ja niin pois päin. Lisäksi heti alussa alkavat myös ammatilliset opinnot. Näihin kuuluvat esimerkiksi anatomia ja fysiologia, lääkelaskenta, hoitotyön perusteet ja sisätautien asiakaslähtöinen hoitotyö. Ensimmäisenä vuonna harjoitellaan paljon käytännössä millaista ihmisen hoitaminen on teoriassa ja käytännössä. Opiskelun parasta antia ovatkin olleet laboraatiotunnit, joilla harjoittelimme esimerkiksi potilaan syöttämistä (syötimme toisiamme 😀 ), nenä-mahaletkun laittamista, katetrointia, verenpaineen manuaalista mittaamista, hapen antamista ja imun käyttöä. Ensimmäisenä vuonna on myös harjoittelujakso, jonka aikana pääsee sitten ihan tositoimiin.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/86012/Yli+kymmenen+voi+kuolla+sikainfluenssaan+VarsinaisSuomessa

Itselläni on nyt menossa opintojen toinen vuosi. Tänä syksynä olemme aloittaneet kirurgisen hoitotyön opiskelun. Kävimme teoriaopintoja läpi alkusyksystä ja tällä hetkellä meillä on menossa sisätauti/kirurginen harjoittelujakso. Koulussa olemme harjoitelleen esimerkiksi leikkaussalityöskentelyä sekä sisätauti/kirurgisen potilaan hoitotyötä yleensä. Lisäksi opintoihin ovat kuuluneet esimerkiksi lääke- ja nestehoitotyö. Keväällä opinnot jatkuvat ja tiedossa on mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja sekä niihin liittyvä harjoittelu. Keväällä aloitetaan myös jo hieman suunnittelemaan opintoihin kuuluvaa opinnäytetyötä.

Kolmas vuosi koostuu perhehoitotyön sekä ikäosaamisen opinnoista sekä harjoitteluista. Kolmantena vuonna valitaan myös täydentävän osaamisen opintoja, joka tarkoittaa siis sitä, että opiskelija saa itse valita kolmesta kokonaisuudesta, mitä haluaa opiskella. Nämä kolme vaihtoehtoa ovat tällä hetkellä Karelia ammattikorkeakoulussa potilaan tutkiminen ja ensihoito, palliatiivinen hoitotyö sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyön erityisosaaminen. Kolmannen vuoden aikana tehdään myös opinnäytetyö.

Kolmannen vuoden jälkeen terveydenhoitajaopiskelijat aloittavat terveydenhoitajaopinnot. Neljäs ja viimeinen vuosi koostuukin terveydenhoitotyön opinnoista, joita ovat esimerkiksi lapsen, nuoren ja perheen terveyden edistäminen, yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö ja työikäisen ja ikääntyvän väestön terveyden edistäminen. Näihin liittyen on myös harjoittelujaksoja.

Summa summarum. Opiskelipa sairaan- tai terveydenhoitajaksi opiskelu aloitetaan perusteista ja tutustumisesta korkeakouluopintoihin. Jo varhaisesssa vaiheessa päästään kiinni käytännön läheisiin opintoihin, joissa pääsee kokemaan millaisia taitoja hoitajat työssään tarvitsevat. Pala palalta taitoja ja tietoa lisätään pitkin matkaa opiskelun aikana. Itse pidän siitä, että Karelia ammattikorkeakoululla on hyvät ja remontoidut tilat opiskeluun ja paljon välineistöä, jotta harjoittelu on mahdollisimman todentuntuista. Esimerkiksi simulaatio-luokissa on nukkeja, jotka hengittävät ja räpyttävät silmiä (!!). Hyödynnämme opinnoissamme näitä simulaatio-tiloja ja viimeisin mitä harjoittelimme taisi olla hoitoelvytys. Käytännönläheisyys korostuu vahvasti opinnoissa.

Tänä syksynä harjoittelimme leikkaussalissa työskentelyä.

Palataan seuraavan postauksen merkeissä! 🙂

Miun tarina

Tässä vaiheessa kun jo muutama postaus terveydenhoitajan opintoihin liittyen on alla, voisi olla hyvä palata ajassa taaksepäin muutamia vuosia ja valaista teille hieman tarinaa siitä, miten minusta tuli terveydenhoitajaopiskelija. Joten ota hyvä lukuasento, tässä voi vierähtää tovi jos toinenkin…

Jos aloitetaan alusta, niin lyhykäisyydessään voidaan tiivistää minun elämän ensimmäiset 15 vuotta siihen, että olin ihan tavallinen tytön tyllerö Ilomantsista. Mulla oli yläasteen (välihuomautus siihen aikaan oli vielä yläaste, ei vielä yläkoulua!) yhdeksännellä luokalla vielä ihan hakusessa, että mitähän sitä isona tekisi, joten enemmän ja vähemmän tästä syystä jatkoin opiskelua Ilomantsin lukiossa.

Lukiossa oli monia sellaisia aineita, jotka minua kiinnostivat ja edelleen tuntui hieman hankalalta selvittää, että mitähän sitä lähtisi opiskelemaan. Historia, yhteiskuntaoppi, terveystieto, ainakin nämä olivat mieluisia aineita. Kaiken kaikkiaan opiskelu lukiossa oli muutenkin mulle mieluista, olen aina tykännyt opiskelusta. Muistan että vierailimme lähikaupungin korkeakouluissa, yliopistossa ja amk:ssa. Silloin Karelia-amk oli vielä nimeltään Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Kuitenkin yksi kurssi muutti hieman suunnitelmia sen suhteen mitä tekisi lukion jälkeen.

Kurssin nimi taisi olla ”turvakurssi”, kurssilla vierailimme muun muassa pelastuslaitoksella ja Kontiorannan varuskunnassa (entinen Pohjois-Karjalan prikaati). Varuskunnassa vieraillessa tutustuimme varusmiespalvelukseen ja pääsimme kokeilemaan, millaista elämä intissä on. Vierailun jälkeen ajattelin, että no minusta ei ainakaan moiseen olisi. Kuitenkin joku kipinä siitä varmaankin jäi takaraivoon kytemään, sillä huomasin miettiväni ajatusta inttiin menemisestä ja usein vietin aikaa netin syövereissä lueskelemassa erilaisia keskusteluja, joissa käsiteltiin inttiä. Kipinästä jatkojalostui päätös inttiin lähtemisestä.

Niinpä sitten toukokuussa kun valkolakki päähän napsahti alkoi aamujen laskemisen vuoro. Intti alkoi vajaan kahden kuukauden päästä lakkiaisista heinäkuussa. Vuosi vierähti armeijan palveluksessa ja kotiuduin reservin vänrikkinä seuraavan vuoden heinäkuussa. Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, mutta jääköön nyt tämän postauksen osalta aiheen käsittely tähän.

Kuitenkin armeija ei pelastanut siltä, että edelleen oli hakusessa se tulevaisuuden ammatti. Tässä vaiheessa minulla oli jo selkeästi tiedossa, että ihmisten parissa haluan tehdä töitä, yksinäinen puurtaminen ei niinkään kiinnostanut. Armeijassa ollessa hain monelle eri alalle opiskelemaan aina metsätieteistä liikunnanohjaajaksi (kertoo varmaan siitä, että aika hukassa oltiin edelleen). Sattuman kautta päädyin hakemaan myös fysioterapeutiksi Karelia-amk:n. Muistan kun menin pääsykokeisiin armeijasta suoraan kurkkusalaattivermeissä ja jännitti niin pirusti. Vielä ennen kotiutumista armeijasta sain kirjeen kotiini, jossa kerrottiin että minut on valittu opiskelemaan fysioterapiaa Karelialle.

Uusi elämänvaihe armeijan jälkeen alkoi hyvinkin nopeasti, sillä kotiuduin heinäkuussa, ja jo syyskuun alussa olin koulun penkillä. Sitä ennen olin ehtinyt löytää asunnon ja muuttaa Joensuuhun. Opiskelun ensimmäinen vuosi oli mielestäni hämmentävä. Opiskelimme paljon sellaista, mikä mielestäni ei liittynyt millään tavalla fysioterapiaan ja sekös tuntui turhauttavalta. Ensimmäisestä vuodesta jäi muutenkin fiilis, että ei oikein ollut vielä saanut kunnolla käsitystä siitä, minkälaista se fysioterapeutin työ oikein on. Osaltaan tämä johtui varmasti siitä, että ensimmäinen työharjoittelumme oli vasta toisen vuoden syksyllä. Koska olen ajatellut kertoa teille vielä erikseen fysioterapeutin opinnoista, niin en nyt lähde aihetta enempää avaamaan. Lähinnä mainittakoon omista opiskelukokemuksista se, että opiskelu oli koko ajan ”ihan kivaa”, mitään varsinaista wow-ilmiötä en kokenut, paitsi muutaman kerran. Toinen oli kun menin työharjoitteluun Australiaan (kerron tästäkin myöhemmin lisää) ja toinen kun menin fysioterapiaopintojen viimeiseen työharjoitteluun silloiseen Paiholan psykiatriseen sairaalaan. Paiholassa harkassa ollessani koin jonkinlaisen valaistumisen. Olin aina ollut kiinnostunut mielenterveyteen liittyvistä asioista ja erityisesti sairauksista ja niiden hoitamisesta.

Muistoja Ausseista

Fysioterapeutiksi valmistuminen alkoi häämöttämään lähitulevaisuudessa ja aloitin työnhaun jo ennen varsinaista valmistumista. Tuossa vaiheessa ajattelin, että ihan sama minne pääsen töihin kunhan vaan pääsen. Tällä mentaliteetilla hain raivoisasti töitä joka puolelta Suomea. Turku, Helsinki, Vaasa, Inari ja lukuisat muut paikkakunnat. Epätoivo alkoi olla jo suuri, koska juuri mistään en saanut edes kutsua työhaastatteluun, kunnes…

Eräänä päivänä Inarin kunnan terveyskeskukselta tulee puhelu, joka osoittautui samalla työhaastatteluksi. Puhelu kesti noin 15 minuuttia ja ajattelin, että eihän tuon perusteella kukaan varmasti voi minua palkata töihin. Toisin kuitenkin kävi ja minut valittiin fysioterapeutin määräaikaiseen sijaisuuteen. Siinä vaiheessa kun olin pakannut pienen autoni kattoa myöten täyteen tavaroitani ja edessä oli 980 kilometrin ajomatka mietin mielessäni, että mihinköhän olen nyt lähdössä. Muistan myös googlettaneeni missä Inari sijaitsee ja vasta silloin tajusin, että no nyt mennään sitten kyllä aika kauas kotoa. Sain Ivalosta (työpaikkani sijaitsi siis Ivalossa, joka on osa Inarin kuntaa) työsuhdeasunnon. Alunperin sijaisuuden oli määrä kestää puolivuotta, mutta aika nopeasti jo sain tietää että työsuhdetta on mahdollista jatkaa. Päädyin olemaan vuoden Ivalossa töissä ja näin jälkikäteen spekuloituna tuo vuosi Pohjois-Lapissa, on varmasti tähän asti elämäni ikimuistoisin.

Miun takapihalla oli tämmönen biitsi ja Ivalon paikallinen nuoriso tykkäs aina kovasti hengata siellä.

Kuitenkin jo tuolloin minusta alkoi tuntua, ettei fysioterapeutin ammatti ole minulle tarpeeksi. Koin että haluan tietää lisää terveyteen liittyvistä asioista ja sairauksien hoitamisesta laajemmin ja toisaalta tuntui, että fysioterapia on vain pieni pala tuota terveydenhoitoa. Myös muistot harjoittelusta psykiatrisessa sairalaassa olivat vielä kirkkaana mielessä. Melko nopeasti olinkin päättänyt, että haluan opiskella lisää. Ivalossa vietetyn vuoden jälkeen palasin takaisin kotoisaan Joensuuhun ja tein töitä Ilomantsissa yksityisessä fysioterapia yrityksessä. Vaikka tuokin työ oli mieluista ja minulla oli todella monipuolisesti erilaisia asiakkaita, tuntui että palo työn tekemiseen puuttui.

Päätin että haen opiskelemaan psykologiaa Itä-Suomen yliopistoon sekä terveydenhoitajaksi Karelia ammattikorkeakouluun. Työn ohessa lukeminen pääsykokeisiin jäi kuitenkin melko huonoille kantimille ja long story short, opiskelupaikka yliopistoon jäi saamatta. Liekkö kuitenkin kohtalo puuttunut peliin, sillä sain opiskelupaikan Kareliasta ja tästä päästäänkin nykyhetkeen, eli opintoja on takana nyt lähes 1,5 vuotta, enkä voisi olla tyytyväisempi tähän tilanteeseen.

Ylävitonen siulle, joka jaksoit lukea tänne asti! Miun tarinan opetus on ehkä se, että asiat ei välttämättä koskaan mene niin kuin suunnittelisi, mutta ainakin miun elämän parhaat kokemukset on tulleet juuri niistä asioista, kun on vaan heittäytyny mukaan seikkailuun. Joskus myös se toiseksi tai kolmanneksi paras vaihtoehto siun listalla osoittautuukin just parhaaksi vaihtoehdoksi siulle. Kuullaan taas!

Sisätauteja ja kirurgiaa

Heipsan!

Viikkoja on vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Henkilökohtaisena tavoitteenani on päivittää blogia kerran viikossa, joten kootut selitykset lienevät paikallaan 😉

10.9 alkoi meillä sisätauti-kirurginen harjoittelu, joka omalla kohdallani tarkoitti kahden viikon jaksoa Pohjois-Karjalan keskussairaalan leikkaussalissa. Ja voi juku mikä kokemus tuo pari viikkoa olikaan! Kyllä pienen opiskelijan pää oli kuin tuulimyllyssä sen kaiken uuden tiedon ja kokemuksen myötä. Ihan mahtava jakso kyllä, vaikka todella nopeasti se kaksi viikkoa vierähtikin. Pääsin tutustumaan anestesiahoitajan, leikkaussalihoitajan (en ole varma onko tämä täysin oikea termi) ja lisäksi heräämön hoitajan työhön. Hienointa oli ehdottomasti päästä avustamaan kirurgia polven ja lonkan tekonivelleikkauksissa – siis ihan siihen haavalle. Siellä sahattiin niin nahkaa, lihasta kuin luutakin ja soviteltiin nuppia ja kuppia. Vasarat ja sahat olivat ahkerassa käytössä ja pauke melkoinen, eipä veriroiskeiltakaan vältytty 😀

Kahden viikon leikkaussalijakson jälkeen matkani jatkui maakuntaan terveyskeskuksen vuodeosastolle. Täytyy kyllä sanoa, että ”hieman” tylsältä tuntui tämä siirtymä kaiken siistin actionin jälkeen tuolla leikkurissa 😀 Mutta toisaalta nyt voi kaikessa rauhassa keskittyä omien taitojen ja osaamisen syventymiseen, ja varmasti saan tästäkin harkkapaikasta paljon irti. Jatkan siis harjoittelua vielä 7 viikkoa (tai oikeastaan tällä hetkellä jäljellä on enää 6 viikkoa, mutta enivei), jolloin harjoittelun kokonaiskestoksi tulee 9 viikkoa. Tämä onkin pisin hoitotyön opiskelijoiden harjoittelujakso, eikä suotta – sisätaudit ja kirurgia lienevät laajin opintokokonaisuus muutenkin koko koulutusohjelmassa ja varmasti yksi tärkeimmistä.

Entä mitäs muuta?
Ennen harjoittelua oli aika tiukka rutistus opiskelua ja taisi olla melkein joka viikko jokunen tenttikin. Osa vaikeita ja osa semmosia LLL – tenttejä. Tämä on täysin itse lanseeraamani termi ja tarkoittaa lähes lukematta läpi. 😀 Onneksi ennen harjoittelun alkua oli myös hieman pidennetty viikonloppu koulun osalta. Tällaisten opiskelun täyteisten viikkojen ja päivien jälkeen on tosi tärkeää, että on myös vapaapäiviä. Jaksamisen kannalta on ehdotonta, että ajoittain tekee jotain aivan muuta kuin ajattelee kouluhommia.

Hirrrvveen ahkerraa lukemista tenttiin

Tässäpä tiivistetysti viime viikkojen kuulumisia. Kuulemisiin!

Satumetsä – Haumetsä

Heipsan!

Syyskuun ensimäinen viikonloppu vierähti Satumetsä – tapahtumaa järjestäen täällä Joensuussa. Kyseessä on jo perinteeksi muodostunut tapahtuma lapsille ja lapsenmielisille, jonka 30-v juhlavuotta vietettiin tänä vuonna. Karelia amk:n terveydenhoitajaopiskelijat ovat olleet monena vuonna järjestämässä kyseistä tapahtumaa.

Tapahtuman suunnittelu alkoi jo viime keväänä, kun mietimme yhdessä luokkamme kanssa minkä teeman valitsemme metsään. Ideana tapahtumassa on siis, että metsässä on rasteja, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä ja lapset sitten suorittavat tehtäviä. Yleensä mukana on ollut myös jokin koko rastiradan kantava teema. Tänä vuonna toteutimme satumetsän Ryhmä Hau – teemalla ja ideana oli löytää metsään eksynyt Riku, joka on siis koirajoukon johtaja. Meidän luokka jaettiin pienryhmiin ja jokainen ryhmä sai valita itselleen Ryhmä Haun koiran. Rastien suorittamisen myötä lapset saivat vihjeitä Rikun olinpaikasta ja viimeiseltä rastilta Riku sitten löytyikin metsästä avaimiaan  etsimästä. Rasteilla piti muun muassa hätistellä kotkia vesi-ilmapalloilla, selviytyä liekkimerestä ja etsiä kadonneita tavaroita. Itse olin suunnittelemassa viimeistä rastia ja rastimme koira oli Toma, joka on vesipelastaja. Rastillamme lapset pääsivät onkimaan avaimia, jotka sitten piti viedä metsään eksyneelle Rikulle. 

Tässä pieni kuvakokoelma Satumetsästä!

Tervetuloa Hau-metsään!

Vainu-koiran rastilla piti etsiä kadonneita tavaroita.   

Samppa-koiran rastilla lasten piti selvitä liekkimerestä.

Toma-koira opasti lapsia onkimaan.

Huomioliiveihin sonnustautuneet Rolle-koirat.

 

 

 

Toma-koirat ja koko joukon johtaja Riku!

Kaja-koirien rastilla piti hätistellä pois kotkia.

Vaikka Satumetsän järjestäminen vaatikin melko paljon työtä meiltä opiskelijoilta, oli tapahtuman järjestäminen silti erittäin mukava kokemus ja onneksi sääkin suosi meitä. Taidettiimpa myös rikkoa kävijäennätys, wuppiduu!

Syysterkuin Iira 🙂

 

Ihka ensimmäinen postaus

Heippa!

Syksy on saapunut ja sen myötä myös ahkera koulunkäynti. Tämän blogi on osa Karelia ammattikorkeakoulun promotiimin työtäni ja blogissani tulen kertomaan teille millaista on opiskella terveydenhoitajaksi Kareliassa. Eikä siinä vielä kaikki! Saatte samalla myös lukea sairaanhoitajan opinnoista, sillä käytännössä ensimmäiset vuodet terveydenhoitajan opinnoista ovat juurikin sairaanhoitajan opintoja. Eikö kuullostakin sekavalta? Hoidetaanko tässä nyt terveyttä vai sairautta?! Mutta ei hätää, avaan teille vielä hieman myöhemmin lisää opintojen sisältöä ihan omassa postauksessaan. Eikä silti tässäkään vielä kaikki! Tämän lisäksi olen jo kerennyt aiemmin opiskella Karelia ammattikorkeakoulussa fysioterapeutiksi, joten blogissa tulen kertomaan myös fyssariopinnoista. 

Siispä pähkinänkuoressa postaukset sisältävät sekavan selkeätä tekstiä terveydenhoitajaksi, sairaanhoitajaksi ja fysioterapeutiksi opiskelusta Karelia ammattikorkeakoulussa. Lisäksi joukkoon saattaa eksyä tekstiä opiskelusta ja elämästä yleensä. Otan mielelläni vastaan myös postausehdotuksia ja vastaan teitä askarruttaviin kysymyksiin, joita voitte kirjoittaa postausten kommentteihin. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan!

P.s Tänä syksynä alkoi kirurgisen asiakaslähtöisen hoitotyön kurssi, jonka oppitunneilta tämä kuva!