Ennaltaehkäisyllä vähennetään menojen lisäksi inhimillistä kärsimystä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan terveydenhuollon menot ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti viime vuosina. Jo kauan on tiedetty, että ennaltaehkäisyyn panostaminen on kustannustehokkaampaa kuin sairauksien hoito. Taloudellisten hyötyjen lisäksi ennaltaehkäisy pienentää sairauksien ja niistä aiheutuvien haittojen ilmenemistä, mikä parantaa elämän laatua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esimerkiksi MPR-rokotteiden rokottaminen kustantaa vuosittain noin miljoona euroa, kun niiden antaminen puolestaan tuo terveydenhuollolle vuositasolla 38 miljoonan euron säästöt ehkäisemällä tuhkarokon, vihurirokon ja sikotaudin esiintymistä.

Vaikka sairauksien hoito on välttämätöntä ja erittäin tarpeellista, tulisi päätöksissä huomioida terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn kiistämättömät hyödyt. Kysyttäessä kaikki kansalaiset eivät yksiselitteisesti osaa kertoa, mitä terveydenhoitajat työkseen tekevät huolimatta siitä, että he ovat läsnä läpi elämän vauvasta vaariin terveyttä tukien. Olisikin siis tärkeää lisätä ennaltaehkäisyyn käytettäviä resursseja lisäten samalla tietoa terveyden edistämisestä.

Median antama kuva terveydenhuollosta vaikuttaa omalta osaltaan ennaltaehkäisyn maineeseen. Televisio-ohjelmat kertovat yleensä sairaaloista tai esimerkiksi akuuteista päivystyksistä, kun taas terveydenhoitajan työstä kertovan elokuvan tai sarjan löytäminen on hankalaa. Sairauksien hoito koetaan jännittävämpänä ja kiinnostavampana kuin terveydenhoito ja sairauksien ennaltaehkäisy. Poikkeuksena ruutujamme on aikojen saatossa ilahduttanut Kumman kaa -ohjelman iki-ihana Ellu, joka ei kuitenkaan anna ehkä kaikista realistisinta kuvaa pitkäjänteisen kansanterveystyön tekijästä. Kaikkeen tosin ei terveydenhuoltoalallakaan tule suhtautua liian vakavasti.

Ennaltaehkäisyllä on saatu jo paljon hyvää aikaan, mutta työnsarkaa on edelleen. Juuri työelämään astumisen kynnyksellä toivomme, että saamme terveydenhoitajina toteuttaa tärkeää ennaltaehkäisevää työtämme ilman kiirettä ja määrärahojen puutteesta johtuvaa painetta. Terveyttä edistävää työtä tehdään kuitenkin meidän kaikkien hyvinvointia varten.

Valmistuvat terveydenhoitajat Katri Nevalainen ja Tiina Ponkilainen

Karelia-ammattikorkeakoulu

Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa.

Osaatko antaa palautetta oikein?

Hoitoalalle hakeutuu empaattisia ihmisiä, joten voisi kuvitella, että työyhteisöissä osataan huomioida hyvin toisten tunteet ja palautteen antaminen olisi luontevaa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Neljän vuoden opintojen aikana on ennättänyt näkemään kaikenlaisia työyhteisöjä ja kohtaamaan paljon uusia ihmisiä. Myös luokkatovereilta on saanut kuulla monenlaisia tarinoita siitä, kuinka kohtaamiset eivät ole aina sujuneet niin kuin olisi toivonut.

Kaikista asioista pitää pystyä puhumaan reilusti ja avoimesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jollakin ihmisellä on oikeus tokaista toiselle mitä sylki suuhun sattuu tuomaan. Rakentavan palauteen antaminen on toki tärkeää, mutta se kuinka sitä tulisi antaa, tuntuu välillä olevan hakusessa. Liian usein suorapuheisuutta pidetään verukkeena olla ilkeitä toiselle. Se, että sanoo asiat suoraan, ei tarkoita sitä, että saa sanoa mitä tahansa, milloin tahansa.

Palautteen antamisen tyylejä voidaan joskus perustella temperamenttieroilla, jolloin toisen ymmärtäminen voi helpottua, eikä suoraan sanottu palaute enää saata aiheuttaa itsessä niin voimakkaita reaktioita. Toiset kertovat sen mitä heiltä on pyydetty, sen enempää asiaa miettimättä, kuinka tuoda asia esille. Tällaisenkaan ajatusmallin taakse ei aina voi mennä, sillä palautteen antamisella, varsinkin rakentavan palautteen kohdalla, ajoituksella ja oikeilla sanoilla on keskeinen merkitys. Jos möläyttää mitä sattuu, niin tilanne harvoin saa aikaan positiivisen muutoksen, vaan todennäköisempää on pahan mielen aiheuttaminen ja kenties jatkossa ihmisten välinen yhteistyö vain hankaloituu ja syntyy eripuraa.

Rakentavaa palautetta pitäisi siis antaa mielellään oikeaan aikaan. Ei niin, että aletaan listaamaan, kuinka joku on toiminut väärin viimeisen vuoden ajan. Tärkeää olisi myös, ettei ketään nöyryytettäisi työkavereiden silmien edessä, vaan palautteen antaminen tapahtuisi yksityisesti.

Positiivisen palautteen antamista puolestaan voisi lisätä. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka mukavalta tuntuu saada tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Miten jo ihan pienillä asioilla voi olla työhyvinvoinnin kannalta valtava merkitys, kuten sillä, että kiitetään työkaveria päivästä ja sanotaan heipat. Kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta ei se vain sitä kaikkialla ole.

Palautteen antaminen on osa ammatillisuutta tai ainakin sen pitäisi olla. Meidän tulisi muistaa olla aina ystävällisiä toisillemme, koska ikinä ei voi olla varma siitä, millaisten asioiden kanssa kukakin meistä parhaillaan kamppailee. Näin ollen jonkun tylyt sanat, voivat tehdä huomattavaa vahinkoa. Kun taas ystävällisyydellä ja positiivisella palautteella, saattaa piristää toisen päivää merkittävästi.

Niina Hynninen ja Satu Koponen
Valmistuvat terveydenhoitajat, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Sähköiset palvelut – mörkö vai mahdollistaja?

Digiaika on nykyaikaa ja erilaisia sähköisiä palveluita onkin käytössä jo useissa eri paikoissa: on olemassa niin verkkopankkia, ruoan online-tilauspalveluita kuin lääkärichattiakin. Monien virastojen asioinnitkin hoituvat nykypäivänä kätevästi kotikoneelta käsin. Tulevaisuudessa sähköiset palvelut tulevat varmasti näkymään enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveysalalla muun muassa erilaisten etävastaanottojen muodossa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia?
Erilaiset sähköiset palvelut ovat mielestäni positiivinen lisä työntekoon, kunhan työ ei keskity pelkästään näiden ympärille. Esimerkiksi videovälitteinen etävastaanotto on kätevä tapa hoitaa vaikkapa terveystarkastuksia, mikäli laitteiden käyttäminen on hallussa ja vaadittava välineistö toimii kunnolla. Monille asiakkaille sähköisten palveluiden käyttäminen on nykypäivänä mielekkäämpää ja kätevämpää kuin fyysinen kasvokkainen kontakti vastaanottajan kanssa. Työntekijöille erilaiset sähköiset palvelut tuovat puolestaan vaihtelua ja monipuolisuutta työhön.

Sosiaali- ja terveysalalla sähköisten palveluiden lisääntyminen mahdollistaa asiakkaiden palvelemisen helpommin, nopeammin ja kustannustehokkaammin. Työntekijöiltä erilaisten palveluiden käyttäminen vaatii perehtymistä ja opettelua, mutta pitkällä tähtäimellä tämä on varmasti sen arvoista. Sähköisten palveluiden lisääntyminen on väistämätöntä nykypäivän digiyhteiskunnassa ja hyvä niin, sillä tällä tavalla pystytään tarjoamaan asiakkaille palveluita monipuolisemmin. Vaikka sähköiset palvelut ovatkin lisääntyneet ja tulevat varmasti lisääntymään myös jatkossa, kasvotusten tapahtuvaa asiakaskontaktia ei tulisi silti unohtaa.

Valmistuva terveydenhoitaja
Krista Karvinen

Suorittaminen vai suoriutuminen?

Yhteiskuntamme on todella suorituskeskeinen. Pienestä lapsesta meitä kasvatetaan kilpailijoiksi. Meitä on opetettu olemaan kunnianhimoisia sekä arvostamaan työntekoa. Mieleen on juurrutettu ajatus siitä, että sisulla pärjää aina ja kaikesta pitää selviytyä, vaikka hammasta purren.

Vaarana on kuitenkin se, että elämä muuttuu suorittamiseksi. Yhteiskuntamalli ohjaa olemaan paras kaikessa, päihittämään kaikki muut ja kilpailemaan jokaisella elämän osa-alueella. Pitää olla parempi koetulos kuin kaverilla, tehokkaampi ruohonleikkuri kuin naapurilla tai korkeampi asema kuin työkaverilla. Kilpailua esiintyy joka paikassa ja aina sitä ei edes huomaa. Jatkuva kilpaileminen syö voimavaroja, vaikka kyseisellä hetkellä se ei siltä tuntuisikaan.

Uupumusta esiintyy nykypäivänä tavallista useammin. Syyt tähän ovat varmasti moninaiset, mutta yleisemmin uupumus kehittyy, kun stressin määrä kasvaa ja lopulta ihminen palaa loppuun. Uupumus on siis seurausta liiallisesta stressistä. Stressissä ihmiseen kohdistuu paljon haasteita ja vaatimuksia, jonka vuoksi voimavarat hupenevat. Jatkuvan stressin alla työskentely kuluttaa voimavaroja paljon nopeammalla tahdilla ja ihmisen palautumiskyky heikkenee.

Heikentyneellä palautumiskyvyllä työpäivän jälkeen ei ole energiaa muuhun kuin sohvalla löhöämiseen. Tämän takia palautumisen pitäisi olla jokaisen ihmisen tärkeimpiä prioriteetteja. Jos et kykene palautumaan työpäivän jälkeen, pitkällä juoksulla työkin käy entistä raskaammaksi. Palautumisen puutteen takia suorituskyky heikkenee ja stressi kasvaa entisestään. Kyseessä on siis jatkuva noidankehä. Suomen työnteon kulttuuria emme kykene muuttamaan, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa omiin tunteisiin ja toimintatapoihin työpaikalla ja arjessa. Jos jokainen päivä on uuvuttava, onko joitain asioita, mitä sinä voisit muuttaa työssäsi ja arjessasi?

Onko mahdollista, että suorittamisyhteiskunta on osittain syynä siihen, miksi nykyisin ihmiset uupuvat tavallista enemmän? Elämässä asioiden tärkeysjärjestykseen asettaminen ei ole helppoa. Jokaisen on kuitenkin hyvä miettiä, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mille asioille haluaa antaa oman aikansa. Tämä vaatii myös omien arvojen pohtimista. Haluan kannustaa ihmisiä rauhoittumaan ja olemaan läsnä. Pysähdy hetkeksi ja tarkastele elämääsi. Tunnista, mitkä asiat tekevät hyvää juuri sinulle. Voit yllättyä mitä täydellisestä suorittamisesta luopuminen saa aikaan. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä viimeisen päälle. Asioita voi tehdä pienemmällä panostuksella, kuitenkin lähes yhtä hyvällä tuloksella ja vähäisemmällä stressillä.

Mielipidekirjoitus, valmistuva terveydenhoitaja Saija Kinnunen

Äitien tekemää superfoodia taaperoille

Maailman terveysjärjestö suosittaa vähintään kahden vuoden imetystä. Suomessa kuitenkin suositus on vähintään vuoden ikään asti. Taaperoimetys jakaa mielipiteitä. Usein taaperoimetyksessä on negatiivinen kaiku. Saatetaan ajatella, että taaperoimetys on vain äidin tahto. Rinnalle kävelevää ja rintaa itse pyytävää lasta saatetaan pitää kummajaisena. Lähipiiri saattaa kommentoida lapselle rinnalla käynnistä negatiivisia kommentteja tai kannustaa lasta luopumaan rinnalla käynneistä. Taaperoimetystä saatetaan pitää luonnottomana. Kuitenkin lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on 2,5-7 vuoden iässä.

Imetyksellä on tutkimusten mukaan runsaasti hyötyjä niin äidille, kuin lapselle. Mitä pidempään lasta imetetään, sitä suuremmat imetyksen hyödyt ovat. Esimerkiksi mitä pidempään nainen on imettänyt, sitä pienempi on riski sairastua rinta- ja munasarjasyöpään. Muita pitkäaikaisia hyötyjä äidille imetyksestä on mm. pienempi riski sairastua masennukseen, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Imetys suojaa lasta mm. tulehduksilta, astmalta, atooppiselta ihottumalta, kelialta ja lapsuusiän leukemialta sekä pidemmällä aikavälillä lihavuudelta, diabetekselta sekä sydän- ja verisuonitaudeilta.

Taaperolle rintamaito on yksi osa ravintoa, todellista superfoodia, ja monta osaa läheisyyttä ja rakkautta. Rinta toimii lohtuna ja turvasatamana. Sairastuessaan taaperoa voi olla vaikea saada syömään ja juomaan, mutta kipeänäkin rinta usein kelpaa. Rintamaito sisältää kaikki ravinto- ja vasta-aineet vauvavuoden jälkeenkin. Maito mukautuu lapsen iän mukaan – se on koostumukseltaan aina sopivaa.

Mielestäni taaperoimetystä tulisi tukea yhteiskunnassa paremmin, etenkin yleisellä ilmapiirillä taaperoimetystä kohtaan. Suomalainen imetyssuositus on Maailman terveysjärjestön suositusta alhaisempi, eikä se mielestäni kannusta pitkään jatkuvaan imetykseen. Vuonna 2017 Suomessa 38,5% imetti lastaan vuoden, tai pidempään. 61,5% lopettivat imetyksen ennen vuoden ikää. Toisaalta taas juuri he tarvitsivat tukea siihen, että imetys jatkuisi edes nykyiseen vuoden suositukseen saakka.

Imettäminen, imetyksen lopettaminen tai kokonaan imettämättä jättäminen ovat jokaisen äidin ja perheen henkilökohtaisia päätöksiä. Terveydenhoitajien, lähipiirin ja jokaisen meidän tulisi kunnioittaa perheiden päätöksiä ja antaa tukea päätöksiin. Itsekin taaperoimettäjänä toivon saavani tukea ja kunnioitusta päätökseeni imettää lasta yli vuoden iässä. Tulevana terveydenhoitajana aion kannustaa äitejä imetykseen liittyvissä päätöksissään, olivatpa ne mitä tahansa.

Näin pääsiäisen alla loppuun vielä vanha suomalainen uskomus vuodelta 1936: ”Jos lasta imettää kolome pitkee perjantaita niin siitä tulloo veleho eli tietäjä.”

Valmistuva terveydenhoitaja, Tiina Tuononen, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Lasten ylipaino lähtee kotoa

On ollut jo pitkään tiedossa, että ylipainoisten lasten määrä on lisääntynyt. Leikki-ikäisistä lapsista noin joka kymmenes sekä kouluikäisistä lapsista joka viides on ylipainoinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Ylipainon syitä voivat olla muun muassa vähentynyt liikunta sekä se, että säännöllisen ja terveellisen kotiruoan on korvannut rasvainen ja suolainen pikaruoka sekä einekset.

Terveydenhoitaja on avainasemassa puuttumassa lasten ylipainoon, mutta keinot ovat kuitenkin rajalliset. Vanhemmat ovat suurimmassa roolissa vaikuttamassa omien lastensa elintapoihin ja sitä kautta voivat ennaltaehkäistä lasten ylipainoa. Mutta miksi silti niin monet leikki- ja kouluikäisistä lapsista ovat ylipainoisia? Onko syy nykyajan hektisessä elämäntyylissä, eineksien ja pikaruoan helppoudessa, terveellisen ruoan hinnassa vai missä? Lisäksi lisääntynyt ruutuaika passivoi lapsia ja vähentää lasten liikkumista. Olisiko vanhempien syytä miettiä myös omia terveystottumuksiaan ja esimerkiksi liikkua yhdessä lasten kanssa enemmän?

Vanhempien tulee näyttää esimerkkiä lapsilleen. Hyvät ruokailutottumukset lähtevät jo kaupassa tehdyistä terveellisistä valinnoista. Lapset voidaan ottaa mukaan valitsemaan esimerkiksi mieluisia hedelmiä ja kasviksia. Yhteiset ruokahetket säännöllistävät ateriarytmiä ja lisäksi perheen tulisi sopia yhdessä rajat kohtuulliseen herkutteluun. Vanhemmat näyttävät esimerkkiä myös liikunnan suhteen ja sen tulisikin olla osa koko perheen yhdessäoloa. Liikunnan ei tarvitse aina olla maksullisessa harrastuksessa käymistä, vaan lasten kanssa voi lähteä esimerkiksi retkelle luontoon tai vaikka pulkkamäkeen.

Elämäntapamuutokset lähtevät vanhempien esimerkillä pienistä asioista. Lasten on helppo mukautua terveellisiin elintapoihin, kun koko perhe tekee ne yhdessä. Lapsena opitut terveelliset valinnat kantavat pitkälle aikuisuuteen.

Tiia Myllylä, Jenna Parviainen & Senni Sivonen
Valmistuvat terveydenhoitajat
Karelia-ammattikorkeakoulu

Voinko terveydenhoitajana vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, se on jatkuvasti esillä mediassa ja asia aiheuttaa monelle huolta. Huomasin erään lehden otsikon, jossa todettiin, että ilmastoahdistus on uusi kansantauti. Myös minä myönnän, että aihe mietityttää minua, ja aloinkin pohtia olisiko minulla mahdollisuus vaikuttaa tulevana terveydenhoitajana ilmastonmuutokseen ammattini kautta, jos ei suorasti niin epäsuorasti. Asiakastyöhön ei ole ehkä soveliasta sotkea suoranaisesti ympäristönsuojelua, mutta monet terveyttä edistävät valinnat hyödyttävät niin ihmistä kuin ympäristöäkin.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Muuttuva ilmasto vaikuttaa elinympäristöömme ja sitä kautta terveyteen, millä on taas yhteiskunnallisia vaikutuksia laajemmin. Ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu Suomessa vielä vähän, mutta tiedossa on, että ilmastonmuutoksella on joitakin suoria terveysvaikutuksia. Suoria terveysvaikutuksia ovat muun muassa synkkenevien talvien vaikutus mielenterveyteen, hellepäivien lisääntymisestä aiheutuvan lämpökuormituksen terveyshaittojen yleistyminen ja lisääntyvän UV-säteilyn haitalliset terveysvaikutukset, kuten ihosyövät. Ilmastonmuutoksella on myös epäsuoria terveysvaikutuksia, sillä ilmastonmuutos saattaa heikentää ilmanlaatua ja ilmaston lämpeneminen voi heijastua muun muassa allergioihin. Lisäksi erilaiset infektiot voivat levitä ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös ruoan ja veden laatuun.

Ilmastonmuutos on ongelma, jota kukaan ei voi ratkaista yksin, mutta jokainen voi vaikuttaa pienillä arkisilla asioilla ja valinnoilla siihen, että ympäristön kuormittumista voitaisiin vähentää. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen lihan syönti. Tutkimusten mukaan lihantuotanto on yksi ylivoimaisimmista ympäristöä kuormittavimmista tekijöistä. Lihansyönti on itsessään yksi riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille, kuten verenpainetaudille ja sepelvaltimotaudille. Lihan syönti lisää myös riskiä sairastua diabetekseen ja erilaisiin syöpiin. Lihan syöntiä vähentämällä voisi siis vaikuttaa omaan terveyteen ja suuremmassa mittakaavassa lihantuotantoon ja ympäristön kuormittumiseen. Lihan syöntiä ei tarvitse lopettaa kokonaan, pelkkä vähentäminen riittää. Vähentämällä ruokavaliosta lihaa, tulee tilalle todennäköisesti kasviksia ja vihanneksia, jotka ovat terveellisiä ja tukevat monipuolista ruokavaliota. Toinen esimerkki liittyy liikuntaan ja hyötyliikunnan lisäämisen, eli auton voisi vaihtaa pyöräilyyn tai julkisilla kulkemiseen. Julkisilla kulkemisessa tulee huomaamatta hyötyliikuntaa, sillä harvoin pysäkki on heti kotioven vieressä. Pyöräily tai kävely paikasta toiseen on myös kätevä tapa saada liikuntaa ja kaikesta liikunnasta on aina yksilöön kohdistuvia terveyshyötyjä.

Terveyden edistäminen ja siihen liittyvä ohjaus on terveydenhoitajan yksi tärkeimmistä tehtävistä ja terveyden edistämiseen liittyy olennaisesti ravitsemus ja liikunta, lisäksi yksilöiden, perheiden ja ryhmien ohjaaminen kuuluu työnkuvaan. Sanonta: ”Pienistä puroista kasvaa suuri joki” pätee myös tässä, sillä kaikki asiat lähtevät pienistä teoista. Yksittäisten henkilöiden teot saattavat muuttua tottumuksiksi ja esimerkiksi muu perhe tai muu lähipiiri ottaa näistä mallia. Kun ihmiset kiinnittävät huomiota terveyttä edistäviin valintoihin, myös ilmasto ja ympäristö kiittävät. Terveydenhoitajan ammatissa omalla ohjauksellani ja neuvonnallani voisin siis teoriassa vaikuttaa ilmastomuutokseen, siten että asiakkaat olisivat halukkaita tekemään pieniä terveyttä edistäviä ja ympäristöystävällisiä valintoja ja muutoksia pienen motivoinnin jälkeen. Ohjaus ja neuvonta voisivat osaltaan myös lieventää ilmastoahdistusta, tuota uutta kansantautia, sillä usein tieto siitä, että pystyy jollain tavalla vaikuttamaan, voi osaltaan helpottaa ahdistuksen tunnetta. Pyrin myös itse tekemään näitä pieniä tekoja ja valintoja arjessani, jotta voisin omalla toiminnallani vaikuttaa sekä omaan terveyteeni että maapallomme hyvinvointiin.

Elli-Maija Kokko
Valmistuva terveydenhoitaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Sitten kun minusta tulee vanha

Sitten kun minusta tulee vanha, toivon että saan elää kotonani mahdollisimman pitkään.
Sitten kun minusta tulee vanha, toivon että minua kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa.
Sitten kun minusta tulee vanha, toivon etten ole vain valtion kuluerä ja taakka, jota ei haluta nähdä.
Sitten kun…

Useimmat varmasti ajattelevat samansuuntaisesti kuin minä. Kuitenkin koko ajan juuri vanhusten hoidosta leikataan; heidän, jotka ovat tehneet töitä sen eteen, että meillä on nyt hyvä olla ja että meillä toimii niin neuvolat, koulut kuin sosiaalihuolto. Mitä jos muuttaisimme ajatusmaailmaa ja ajattelisimme: Nyt kun voimme vaikuttaa niin tehkäämme niin, että jokainen saisi arvokkaan vanhuuden, koska sitten kun itse olemme vanhoja, on se jo liian myöhäistä.

Millä tavalla sitten voisimme kehittää nykyistä vanhusten hoitoa. Mielestäni vanhustyöstä pitäisi tehdä mielekästä. Vanhusten kanssa pitäisi olla aikaa jutella, ja kun aikaa olisi se pitäisi myös käyttää vanhuksiin, eikä kahvihuoneessa istumiseen. Vanhusten toiveita pitäisi kuunnella ja heille pitäisi järjestää heille mielekästä toimintaa. Heille pitäisi antaa tunne, että he ovat turvassa ja heistä välitetään. Hoitajien jaksamisesta pitäisi myös huolehtia. Kun työ ja vapaa-aika tukevat toisiaan jaksaa hoitaja myös paremmin kohdata potilaan.

Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minulla olisi aikaa kohdata vanhukset yksilöinä.
Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minun intoani kohdella kaikkia hyvin ei romuttaisi kyynistynyt, väsynyt kollega.
Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minulla jäisi myös aikaa perheelleni, eikä kaikkea aikaa veisi työ.
Nyt kun minä olen hoitaja.

Valmistuva terveydenhoitaja Jaana Hirvonen

TASAVERTAISTA VANHEMMUUTTA VOIDAAN TUKEA NEUVOLAKÄYTÄNNÖIN

Vaalien alla mediakeskustelu näyttää jälleen täyttyvän tasavertaisen vanhemmuuden teemoista. Tieteelliset tutkimukset ja kokemuksemme terveydenhoitajakoulutukseen liittyvistä harjoitteluista osoittavat, että tasavertaisuutta voidaan tukea varhaisista neuvolakäynneistä lähtien hyvillä käytännöillä.

Kokemuksemme osoittavat, että isät voivat tuntea itsensä ulkopuoliseksi neuvolakäynneillä, sillä raskauteen ja odotukseen liittyviä asioita käsitellään usein neuvolassa hyvin paljon äidin kokemuksien kautta. Myös isien kokemuksellisuuteen on syytä kiinnittää lisää huomiota. Osaavan lastenneuvolan terveydenhoitajan ja isien välisen onnistuneen vuorovaikutuksen välillä on havaittu olevan hyvinvointia ja tasavertaista vanhemmuutta edistävä vaikutus (ks. Ahti Terveydenhoitajalehdessä 2/2019).

Isien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa järjestämällä myös lapselle ja isille suunnattuja vastaanottoja. Niin kutsutusta isäneuvolasta onkin hyviä kokemuksia Kiteellä. Karjalaisessa 25.3.2018 kirjoitettiin, että malli haluttaisiin levittää koko Siun Soten alueelle. Tällä hetkellä kehittäminen ei ole kuitenkaan saanut vielä tuulta alleen. Tämän lisäksi näemme, että neuvoloiden tavoitettavuus ilta-aikaan voisi edesauttaa isien osallistumista vastaanotoille. Edistäessämme neuvolatoiminnasta tasavertaista vanhemmuutta tukevaa kivijalkaa, on syytä kiinnittää huomiota myös mielikuviin. Onkin syytä pohtia, tulisiko äitiysneuvola -nimeä muuttaa molempia vanhempia osallistavaksi.

Annika Huttunen & Riikka Nissinen
Valmistuvat terveydenhoitajat
Karelia-ammattikorkeakoulu

Nuori, älä pelkää puhua kiusaamisesta

Koulukiusaaminen on aihe, joka koskettaa monia. Ollessani syksyllä ja keväällä harjoitteluissa kouluterveydenhuollossa, huomasin koulukiusaamisasioissa yhtenäisen trendin – oppilaat eivät halunneet puhua koulukiusaamiskokemuksistaan. Tästä heräsi halu ottaa kantaa ja kannustaa nuoria kiusaamiskokemuksista puhumiseen.

Nuoren kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Ideaalitilanteessa nuori saa onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa suhteissa sekä omasta itsestä toimijana osana ryhmää, ja saa näin itseään toteuttaen kasvaa turvallisessa ympäristössä esimerkiksi hyvän itsetunnon ja minäkuvan omaavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kuinka käy, jos tässä herkässä kehitysvaiheessa tuleekin henkisesti- ja/tai fyysisesti pahoinpidellyksi eli toisin sanoen koulukiusatuksi?

Noin joka kymmenes koululainen joutuu kiusatuksi. Kiusaaminen voi ilmetä tönimisenä, haukkumisena, ryhmän ulkopuolelle jättämisenä, ilkeinä viesteinä tai vaikkapa tahallisena nolaamisena. Kiusatuksi voi tulla kuka tahansa. Kiusattu nuori syyttää herkästi itseään ja voi harhaanjohtavasti ajatella kiusaamisen syyksi oman erilaisuutensa. Kiusaamisessa ei kuitenkaan ole kyse kiusatun ominaisuuksista vaan kiusaaja hakee kiusaamisella esimerkiksi vallan tunnetta, ylläpitää tietynlaista sosiaalista roolia tai purkaa omaa pahaa oloaan ja kateuden tunteita muihin.

Sosiaalisen median aikakaudella kiusaaminen on tehty ”naurettavan” helpoksi, sillä kärjistettynä kaikki on kaikkien saatavilla. Internet mahdollistaa myös anonyyminä tapahtuvan kiusaamisen. Sen lisäksi, että kiusaamista tapahtuu koulussa, seuraa se myös kiusatun kotiin. Mistä kiusattu saa turvaa?

On tutkittu, että koulukiusaaminen vaikuttaa alentavasti nuoren itsetuntoon ja minäkäsitykseen, mikä voi näkyä esimerkiksi huonommuuden tunteina tai negatiivisena suhtautumisena omaan ulkonäköön. Lisäksi kiusatuilla nuorilla on korkeampi riski sairastua masennukseen tai paniikkihäiriöön. Koulukiusaamisen välittömien vaikutusten lisäksi on tutkittu sen pitkäaikaisia vaikutuksia. Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja heikko kehonkuva voivat seurata pitkälle aikuisuuteen. Lisäksi kiusatut voivat kokea uusien ihmis- tai parisuhteiden solmimisen hankalaksi sekä hakea hyväksyntää miellyttämällä muita. Tämän takia kiusaamiskokemuksen käsittely on tärkeää jo nuorena.

Kiusaamisesta kannattaa puhua turvallisen aikuisen, kuten perheenjäsenen, opettajan tai terveydenhoitajan, kanssa. Kiusaaminen on koko kouluyhteisön asia, joten avainasemassa koulumaailmassa on yhteistyö. Ovatko nykyiset KiVa koulun toimet toimivia? Meillä aikuisilla on vastuu puuttua kiusaamiseen eikä sulkea siltä silmiä. Koulukiusaaminen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, sillä kiusaaminen satuttaa nuorta nyt ja voi jättää kipeät arvet aikuisuuteen. Kiusaamisesta saa ja pitääkin puhua, vaikka se voi herättää häpeää. Kiusaamisen herättämien tunteiden nimeäminen ja rakentava käsittely auttavat luomaan tilanteesta realistisen kuvan.

Joten nuori, haluan sanoa sinulle – Älä jää yksin. Koulukiusaaminen ei määritä tulevaisuuttasi. Etsitään yhdessä ratkaisuja ja katkaistaan kiusaamiselta siivet. Olemme täällä sinua varten.

Katja Räty
Valmistuva terveydenhoitaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa