Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2018

Onko hoitajilla mahdollisuus toteuttaa hoitotyötä niin hyvin kuin he haluavat? — Näkökulma kotihoidon nykytilanteesta

Yhteiskunnassa pyritään siihen, että mahdollisimman moni ikääntyvä voisi asua kotona entistä pidempään. Tähän liittyvistä linjauksista muun muassa vanhuspalvelulaissa sanotaan, että iäkkäiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito tulee ensisijaisesti toteuttaa kotiin annettavilla palveluilla. Samoin vanhuspalveluiden palvelurakennemuutoksessa keskitytään laitoshoidon purkamiseen ja kotiin vietävien palveluiden, kuten kotihoidon, kehittämiseen. Konkreettinen esimerkki kehittämisestä on Sosiaali- ja terveysministeriön I&O-kärkihanke, jonka yhtenä tarkoituksena on kehittää kotihoitoa mahdollistaen ikäihmisten kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Hienoista tavoitteista huolimatta kotihoidon nykytilanteeseen kohdistuu kuitenkin paljon kritiikkiä monelta suunnalta. Ollaanko kotihoitoon valmiita panostamaan niin, että suunnitelmat ikääntyvän väestön hoitamiseen heidän kotonaan yksilöllisesti ja arvokkaasti mahdollistuvat?

Kiire ja resurssien puute on valitettavan yleinen haaste joka paikassa, kuten myös kotihoidossa. Vuorot ovat työntäyteisiä ja kotihoidon asiakaskäynnit ovat ennalta suunniteltuja, eikä niissä ole paljoa jouston varaa. Samaan aikaan puhutaan vielä työn tehostamisesta, joka toki on välttämätöntä nykyisessä tilanteessa, kun kotihoidon piiriin olisi tulossa koko ajan enemmän asiakkaita kuin on mahdollista ottaa vastaan nykyisillä resursseilla. Työn tehostamisessa ja asiakkaan luona toteutuvan työajan lisäämisessä on kuitenkin menty oikeaan suuntaan, esimerkiksi mahdollistamalla kirjaaminen asiakkaan luona kotikäynnin aikana. Väistämättä ajoittain tulee kuitenkin tunne, että kotikäynteihin on varattu liian vähän aikaa, jolloin on vaarana, että työ muuttuu suorittamiseksi ja ihmisen aito kohtaaminen, kuunteleminen ja läsnäolo jäävät puutteellisiksi. On kuitenkin mahdollista, että juuri kotihoidon käynti on ihmisen ainoa kontakti toiseen ihmiseen sinä päivänä tai vaikka koko viikon aikana. Hoitajien halusta ei varmasti ole kyse, vaan siitä onko heillä aikaa pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan asiakkaan ajatuksia ja keskustelemaan hänen kanssaan ilman, että työn laatu kärsii kiireen takia seuraavan asiakkaan luona.

Ikäihmisen hyvinvoinnin ja terveydentilan huomioiminen kokonaisvaltaisesti on erittäin tärkeää. Vain siten on mahdollista hoitaa jo olemassa olevia sairauksia ja samalla myös edistää ikäihmisen terveyttä tehokkaalla tavalla, sillä kaikki hyvinvoinnin osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Terveyden edistämisen kannalta olisi lisäksi merkittävää, että asiakkaan kanssa löydetään hänen voimavaransa ja tuetaan niitä, motivoidaan asiakasta huolehtimaan omasta terveydestään, kannustetaan omatoimisuuteen eikä tehdä hänen puolestaan asioita joihin hän itse kykenee, sekä yleensäkin annetaan positiivista palautetta ja kannustusta. Näin voidaan tukea asiakkaan hyvinvointia, toimintakykyä ja kotona selviytymistä, mikä on eduksi asiakkaalle itselleen, kotihoidon työtekijöille sekä koko yhteiskunnalle. Aina ennalta ehkäisy ja terveyden edistäminen on kannattavampaa kuin sairauksien hoitaminen. Terveyden edistämisen tuloksia on vain maltettava odottaa pidempään. Kysynkin, annetaanko kotihoidolle tarpeeksi mahdollisuuksia toteuttaa hoitotyötä ennalta ehkäisevällä ja terveyttä edistävällä työotteella?

Kokemukseni mukaan suurin osa kotihoidon asiakkaista on tyytyväisiä ja kiitollisia saamaansa hoitoon kotona ja hoitajat kokevat työn merkitykselliseksi ja tärkeäsi. Myös hoitajien motivaation ja työhyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että heillä olisi mahdollisuus tehdä työtä ikäihmisten parissa niin hyvin kuin he oikeasti haluavat. Tästä voitaisiin saada aikaan positiivinen kierre, negatiivisen kierteen sijasta, jos kotihoitoon ollaan valmiita panostamaan myös yhteiskunnan ja päättäjien tasolla mahdollisimman pian!

Mirka Kurki valmistuva terveydenhoitaja mielipidekirjoitus osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -kurssia