Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2018

Siun sote edelläkävijänä terveyden edistämisessä?

Siun soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsen esitteli Siun soten toimin-taa Terveydenhoitajapäivillä Helsingissä 15.2.2018. Siun soten strategian painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä ja tavoitteena on kaikille yhdenvertainen sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaava terveyden edistäminen. Pohjois-Karjalassa on monia haasteita, kuten nuorisotyöttömyys, lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja ylipainon lisääntyminen sekä hammasterveyden huononeminen. Lisäksi haasteita ja kustannuksia aiheuttavat kansansairaudet, alkoholi ja päihteet. Pohjois-Karjalassa ikäihmisten osuus väestöstä on suurin, ja etenkin toimintakyvyn heikkeneminen ja muistisairaudet vaativat terveydenhuollon resursseja.

Siun sotessa kuultiin olevan 7300 työntekijää, joista vain 173 on terveydenhoitajia. Terveydenhoitajia koko henkilöstöstä on vain 2,4 prosenttia. Terveydenhoitajien määrä suhteessa strategian painopisteeseen, terveyden edistämiseen, herätti Ter-veydenhoitajapäiville osallistuneiden huomion. Esimerkiksi ikääntyneiden terveyden edistämistyössä ikäneuvolassa toimii koko Siun soten alueella ainoastaan kaksi terveydenhoitajaa, vaikka ikäihmisten osuus väestöstä on suurin. Tämän vuoksi Terveydenhoitajapäivillä haastettiin Siun sote panostamaan terveyden edistämiseen palkkaamalla lisää terveydenhoitajia. Bjerregård Madsen otti haasteen vastaan ja lupasi viedä asiaa eteenpäin.

Ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta mielekkäämpiä ja kustannustehokkaampia kuin sairauksien hoito. Terveydenhoitajat ovat tässä avainasemassa, sillä terveydenhoitajan työ on sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä kaikissa elämänvaiheissa – vauvasta vaariin. Terveyden edistäminen kuuluu jokaisen hoitoalan ammattilaisen työhön, mutta terveydenhoitaja on terveydenhoitajatyön, terveyden edistämisen ja kansanterveystyön asiantuntija. Tätä osaamista tulee hyödyntää nykyistä enemmän.

Pohjois-Karjalan maakunta- ja sote-uudistuksen hyvinvointi ja terveys -työryhmän puheenjohtaja, Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen (Karjalainen 17.2.18) kirjoitti, että ”ennaltaehkäisystä on puhuttu juhlapuheissa jo kymmenien vuosien ajan, mutta tosiasialliset toimet ovat olleet päinvastaisia.” Nyt on Siun soten tilaisuus toimia. Odotamme, että Siun sote vastaa Terveydenhoitajapäivillä asetettuun haasteeseen, sekä Siun soten omaan strategiseen ennaltaehkäisevän työn tavoitteeseen ja toimii edelläkävijänä palkkaamalla lisää terveydenhoitajia eri toimialueille.

Anni Väänänen ja Jenna Akkila
Valmistuvat terveydenhoitajat, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -kurssia.

Perheet liikkumaan

Nykyajan lapset liikkuvat tutkitusti liian vähän. Kouluikäisten lasten ja nuorten kunto on laskenut huomattavasti viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Pihaleikit ja -pelit sekä arkiliikunta ovat vähentyneet. Ero hyväkuntoisten, liikuntaa harrastavien lasten ja huonokuntoisten lasten välillä kasvaa kasvamistaan. Liikunnan vähentyminen näkyy esimerkiksi ylipainoisuuden sekä elintapasairauksien lisääntymisenä jo nuorella iällä.

Liikuntaharrastukset ja seuratoimintaan osallistuminen maksavat, eikä kaikilla ole näihin varaa. Vanhemman oma aika ja jaksaminen voivat myös olla kortilla kiireisen arjen keskellä. Yhteiskunta ja perheiden ajankäyttö ovat muuttuneet. Pienelle lapselle tärkeää olisi kuitenkin monipuolinen liikunta ulkoleikkien ja -pelien muodossa. Liikuntaa voi harrastaa yhdessä perheenä lähtemällä vaikka lähimetsään retkelle, pulkkamäkeen tai leikkipuistoon. Lasten olisi tärkeää saada pomppia, hyppiä ja kiipeillä, ja aikuisen tehtävä on tarjota lapselle mahdollisuuksia liikkumiseen.

Pieni lapsi liikkuu uteliaisuudesta, liikunnan riemusta ja halusta kokeilla uutta. Lasta kannattaa siis rohkaista liikkumaan ja miettiä, miten yhteisiä liikuntahetkiä saisi lisättyä oman perheen arkeen. Tässä voi edetä pienin askelin. Tietoa ja ideoita lasten kanssa liikkumiseen löytyy myös erilaisilta nettisivustoilta. Liikuntaan kannattaa panostaa, sillä lapsuudessa opittu liikunnallinen elämäntapa tulee helpommin osaksi arkea myöhemmässäkin elämässä.

Henna Lokkila
Valmistuva terveydenhoitaja

Palkan perusteella merkityksetöntä työtä?

Hoitajien palkka-asiat ovat puhututtaneet viime aikoina mediassa paljon. Hoitajien
työtä kritisoidaan ja monet ovat muodostaneet omat mielipiteensä hoitajille kuuluvasta
palkasta. Hoitajien työnkuvaa voi olla hankalaa hahmottaa, sillä kaikki tehty työ ei ole
potilaan tai asiakkaan nähtävillä. Niihin lukeutuu esimerkiksi lääkkeiden jakaminen ja
tarkistaminen, hoitosuunnitelmien tekeminen, päivittäinen kirjaaminen vuoroissa,
näytteenottojen järjestäminen sekä tärkeänä hoidon arviointi ja jatkosuunnitelmien
tekeminen. Omaisetkin yritetään huomioida parhaan mukaan.

Hoitoalalta pois jättäytymisen syynä voi olla heikko henkilöstömitoitus, raskas
työkuormitus sekä stressaava työ. Vähemmästäkin uupuu, jos sijaisia ei saada
esimerkiksi helpottamaan tilannetta. Alalle tarvittaisiin mielestäni kannustumia, joilla
voitaisiin tukea työntekijän jaksamista ja mahdollisuuksia kehittyä ja edetä uralla.
Henkilöstömitoitukseen pitäisi puuttua, eikä tiukentaa sitä. Vastavalmistuneiden
hoitajien ohjaamiseen tulisi olla myös riittävästi resursseja, sillä on hankalaa siirtyä
oikeisiin töihin heti koulun penkiltä. Harjoittelut tukevat hyvin hoitajaksi kasvamista ja
opettavat taitoja, mutta työssä opittavaksi jää vielä paljon. Palkka toimii osaltaan
monelle myös motivoivana tekijänä. Kaikkihan meistä haluavat saada työnsä
vaativuutta vastaavan palkan.

Hoitajien työ voi olla mielestäni raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hoitajat
saattavat kokea työssään väkivaltaa, ahdistelua ja loukkaavia sanoja. Näitä asioita
olen itsekin saanut kokea hoitotyötä toteuttaessani. Hoitajista sanotaan, mihin he
tarvitsevat hyvää palkkaa saati palkankorotusta, sillä kyseessähän on
kutsumusammatti. Olipa kyse kutsumuksesta tai ei, itse ajattelen, että kutsumus
johonkin ammattiin ei riitä elättämään ketään. Hoitajat tekevät monissa paikoissa
kolmivuorotyötä, olipa sitten kyseessä pyhäpäivät tai loma-ajat. Joskus tuplavuoronkin
tekeminen tulee kyseeseen.

Mielestäni hoitajien palkkatasoa tulisi nostaa, sillä
ovathan he vastuussa sentään toisten ihmisten terveydestä ja hoidosta. Hoitajat ovat
kuitenkin arvostettu ammattiryhmänä, joten miksi ei suotaisi meille hoitajille parempaa
palkkaa? Emmekö ansaitse sitä?

Siira Jyrkilä
Valmistuva terveydenhoitaja
Mielipidekirjoitus osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -kurssia