Nuorten syrjäytyminen, yhteiskunnan vai lapsuuden aikaansaannos?

Nuorten syrjäytyminen on huolestuttava ilmiö. Viime aikoina mediassa on ollut runsaasti kirjoituksia nuorten syrjäytymisen lisääntymisestä. Koti- ja perhetausta, taloudelliset asiat, ylivelkaantuminen, eriarvoisuus, yhteiskunnan asettamat paineet, odotukset ja kiire ovat esimerkiksi asioita jotka nousevat esille toistuvasti julkisessa keskustelussa. Nykymaailmassa vaaditaan paljon ja nuorille asetetut odotukset ovat suuria. Eri alojen asiantuntijat ovat mediassa ottaneet kantaa syihin nuorten syrjäytymisen taustalla ja esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran internetsivuilla olevan nuorten syrjäytymistä tutkineen dosentti Mikko Aaltosen haastattelussa nousee vahvasti esille näkökanta siitä, että koti- ja perhetaustalla on suuri merkitys siihen, ketkä nuorista tippuvat yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ajatellaan peruskoulun päättävää nuorta, toisen asteen koulutus on tärkeä vaihe nuoren elämässä. Kuvitellaan tilanne, jossa nuori pohtii erilaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia. Lukio vai ammattikoulu? Aaltosen mukaan vanhempien matala koulutustaso ja toimeentulotuen varassa eläminen tekevät nuoren tilastollisesti alttiimmaksi pudota koulutuksen piiristä. Joten entä jos perheen taloudellinen tilanne vanhempien työttömyyden tai esimerkiksi työkyvyttömyyden takia estää jo lähtökohtaisesti lukiossa opiskelemisen vaihtoehtona? Lasketaanpa mitä lukion aloitus maksaa. Vuonna 2016 lukion aloittaminen maksoi keskimäärin 1600-2000 euroa ensimmäisenä vuonna, riippuen esimerkiksi hankittavan tietokoneen hinnasta. Lukuvuonna on viisi jaksoa ja lähestulkoon jokaiselle jaksolle tulee ostaa uudet kirjat. Loput kulut koostuvat vihkoista, koepapereista, kynistä, laskimesta ja tietokoneesta/tablettitietokoneesta. Tietokoneen järjestelmävaatimukset asettavat hankinnalle omat vaatimuksensa ja valitettavasti kaikista halvin vaihtoehto ei välttämättä ole opiskelijan tarpeisiin riittävä. Tietokonetta tarvitaan opiskeluun ja lisäksi ylioppilaslautakunta velvoittaa, että oppilaan tulee hankkia itse ylioppilaskirjoituksiin sopiva tietokone.

Lukiossa tehdään myös erilaisia kotimaahan ja ulkomaille suuntaavia opintomatkoja kursseihin liittyen. Matkoille osallistuminen on vapaaehtoista, mutta kuinka nuori kokee sen, jos ei taloudellisista syistä voi osallistua matkalle? Kelalta voi hakea tukea opiskeluun ja ainakin osassa maata sitä on myös myönnetty. Edellytys tukien saamiselle kuitenkin on, että opiskelijan vanhemmat ovat toimeentulotuen piirissä. Nuorelle avun hakeminen voi olla kynnyskysymys, sillä leimaantuminen ”köyhäksi” voi olla nuoresta ahdistava ajatus. Tuen hakeminen ei ole välttämättä helppoa, sillä siitä ei kokemuksemme mukaan informoida riittävästi koulussa ja tiedon etsiminen jääkin monesti nuoren itsensä ja perheen tehtäväksi.

Kuinka moni nuori jättää tai joutuu jättämään lukion taloudellisten seikkojen vuoksi suunnitelmista? Ammatillinen koulutuskaan ei ole täysin ilmaista, mutta alkukulujen jälkeen kuitenkin halvempaa kuin lukiossa opiskeleminen. Perustamme mielipiteemme nyt erityisesti lukiovaihtoehtoon. Eriarvoisuus korostuu peruskoulun jälkeen jo merkittävästi. On ilmeinen riski ja tosiasia, että nuori jolla olisi resursseja opiskella lukiossa voi joutua luopumaan haluamastaan koulutuksesta kalliiden opiskelukustannusten vuoksi.

Dosentti Mikko Aaltonen nostaa Mielenterveysseuran tekemässä haastattelussa esille myös nuorten ylivelkaantumisen etenkin peruskoulun varaan jäävien nuorten osalta. Nuorena tehtyjen virheiden seurauksena voi ylivelkaantua niin, ettei opiskeleminen tai työn tekeminen enää ole kannattavaa ulosoton viedessä osan tuloista.

Jokaisen syrjäytyneen tai syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tarina on erilainen, omanlaisensa. Syrjäytymistä voidaan ja pitää voida ehkäistä vaikuttamalla erilaisiin riskitekijöihin, että nuorten syrjäytyminen saadaan vähenemään. Järjestämällä maksuton toisen asteen koulutus tai ainakin pienentämällä sen kustannuksia voi olla suuri vaikutus nuorten syrjäytymisriskiin. Kouluille hankittavat yhteiskäytössä olevat tietokoneet, internettiin ladattavat ilmaiset oppimateriaalit ja koulukirjojen tehokas kierrättäminen sekä lukio-opiskelijoiden tukien helpompi saatavuus voisivat olla esimerkiksi kokeilemisen arvoisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

-Valmistuvat terveydenhoitajat Pia Kuokkanen ja Outi-Leena Uniluoma,
mielipidekirjoitus osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -kurssia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *