Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2019

Äitien tekemää superfoodia taaperoille

Maailman terveysjärjestö suosittaa vähintään kahden vuoden imetystä. Suomessa kuitenkin suositus on vähintään vuoden ikään asti. Taaperoimetys jakaa mielipiteitä. Usein taaperoimetyksessä on negatiivinen kaiku. Saatetaan ajatella, että taaperoimetys on vain äidin tahto. Rinnalle kävelevää ja rintaa itse pyytävää lasta saatetaan pitää kummajaisena. Lähipiiri saattaa kommentoida lapselle rinnalla käynnistä negatiivisia kommentteja tai kannustaa lasta luopumaan rinnalla käynneistä. Taaperoimetystä saatetaan pitää luonnottomana. Kuitenkin lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on 2,5-7 vuoden iässä.

Imetyksellä on tutkimusten mukaan runsaasti hyötyjä niin äidille, kuin lapselle. Mitä pidempään lasta imetetään, sitä suuremmat imetyksen hyödyt ovat. Esimerkiksi mitä pidempään nainen on imettänyt, sitä pienempi on riski sairastua rinta- ja munasarjasyöpään. Muita pitkäaikaisia hyötyjä äidille imetyksestä on mm. pienempi riski sairastua masennukseen, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Imetys suojaa lasta mm. tulehduksilta, astmalta, atooppiselta ihottumalta, kelialta ja lapsuusiän leukemialta sekä pidemmällä aikavälillä lihavuudelta, diabetekselta sekä sydän- ja verisuonitaudeilta.

Taaperolle rintamaito on yksi osa ravintoa, todellista superfoodia, ja monta osaa läheisyyttä ja rakkautta. Rinta toimii lohtuna ja turvasatamana. Sairastuessaan taaperoa voi olla vaikea saada syömään ja juomaan, mutta kipeänäkin rinta usein kelpaa. Rintamaito sisältää kaikki ravinto- ja vasta-aineet vauvavuoden jälkeenkin. Maito mukautuu lapsen iän mukaan – se on koostumukseltaan aina sopivaa.

Mielestäni taaperoimetystä tulisi tukea yhteiskunnassa paremmin, etenkin yleisellä ilmapiirillä taaperoimetystä kohtaan. Suomalainen imetyssuositus on Maailman terveysjärjestön suositusta alhaisempi, eikä se mielestäni kannusta pitkään jatkuvaan imetykseen. Vuonna 2017 Suomessa 38,5% imetti lastaan vuoden, tai pidempään. 61,5% lopettivat imetyksen ennen vuoden ikää. Toisaalta taas juuri he tarvitsivat tukea siihen, että imetys jatkuisi edes nykyiseen vuoden suositukseen saakka.

Imettäminen, imetyksen lopettaminen tai kokonaan imettämättä jättäminen ovat jokaisen äidin ja perheen henkilökohtaisia päätöksiä. Terveydenhoitajien, lähipiirin ja jokaisen meidän tulisi kunnioittaa perheiden päätöksiä ja antaa tukea päätöksiin. Itsekin taaperoimettäjänä toivon saavani tukea ja kunnioitusta päätökseeni imettää lasta yli vuoden iässä. Tulevana terveydenhoitajana aion kannustaa äitejä imetykseen liittyvissä päätöksissään, olivatpa ne mitä tahansa.

Näin pääsiäisen alla loppuun vielä vanha suomalainen uskomus vuodelta 1936: ”Jos lasta imettää kolome pitkee perjantaita niin siitä tulloo veleho eli tietäjä.”

Valmistuva terveydenhoitaja, Tiina Tuononen, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Lasten ylipaino lähtee kotoa

On ollut jo pitkään tiedossa, että ylipainoisten lasten määrä on lisääntynyt. Leikki-ikäisistä lapsista noin joka kymmenes sekä kouluikäisistä lapsista joka viides on ylipainoinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Ylipainon syitä voivat olla muun muassa vähentynyt liikunta sekä se, että säännöllisen ja terveellisen kotiruoan on korvannut rasvainen ja suolainen pikaruoka sekä einekset.

Terveydenhoitaja on avainasemassa puuttumassa lasten ylipainoon, mutta keinot ovat kuitenkin rajalliset. Vanhemmat ovat suurimmassa roolissa vaikuttamassa omien lastensa elintapoihin ja sitä kautta voivat ennaltaehkäistä lasten ylipainoa. Mutta miksi silti niin monet leikki- ja kouluikäisistä lapsista ovat ylipainoisia? Onko syy nykyajan hektisessä elämäntyylissä, eineksien ja pikaruoan helppoudessa, terveellisen ruoan hinnassa vai missä? Lisäksi lisääntynyt ruutuaika passivoi lapsia ja vähentää lasten liikkumista. Olisiko vanhempien syytä miettiä myös omia terveystottumuksiaan ja esimerkiksi liikkua yhdessä lasten kanssa enemmän?

Vanhempien tulee näyttää esimerkkiä lapsilleen. Hyvät ruokailutottumukset lähtevät jo kaupassa tehdyistä terveellisistä valinnoista. Lapset voidaan ottaa mukaan valitsemaan esimerkiksi mieluisia hedelmiä ja kasviksia. Yhteiset ruokahetket säännöllistävät ateriarytmiä ja lisäksi perheen tulisi sopia yhdessä rajat kohtuulliseen herkutteluun. Vanhemmat näyttävät esimerkkiä myös liikunnan suhteen ja sen tulisikin olla osa koko perheen yhdessäoloa. Liikunnan ei tarvitse aina olla maksullisessa harrastuksessa käymistä, vaan lasten kanssa voi lähteä esimerkiksi retkelle luontoon tai vaikka pulkkamäkeen.

Elämäntapamuutokset lähtevät vanhempien esimerkillä pienistä asioista. Lasten on helppo mukautua terveellisiin elintapoihin, kun koko perhe tekee ne yhdessä. Lapsena opitut terveelliset valinnat kantavat pitkälle aikuisuuteen.

Tiia Myllylä, Jenna Parviainen & Senni Sivonen
Valmistuvat terveydenhoitajat
Karelia-ammattikorkeakoulu

Voinko terveydenhoitajana vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, se on jatkuvasti esillä mediassa ja asia aiheuttaa monelle huolta. Huomasin erään lehden otsikon, jossa todettiin, että ilmastoahdistus on uusi kansantauti. Myös minä myönnän, että aihe mietityttää minua, ja aloinkin pohtia olisiko minulla mahdollisuus vaikuttaa tulevana terveydenhoitajana ilmastonmuutokseen ammattini kautta, jos ei suorasti niin epäsuorasti. Asiakastyöhön ei ole ehkä soveliasta sotkea suoranaisesti ympäristönsuojelua, mutta monet terveyttä edistävät valinnat hyödyttävät niin ihmistä kuin ympäristöäkin.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Muuttuva ilmasto vaikuttaa elinympäristöömme ja sitä kautta terveyteen, millä on taas yhteiskunnallisia vaikutuksia laajemmin. Ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu Suomessa vielä vähän, mutta tiedossa on, että ilmastonmuutoksella on joitakin suoria terveysvaikutuksia. Suoria terveysvaikutuksia ovat muun muassa synkkenevien talvien vaikutus mielenterveyteen, hellepäivien lisääntymisestä aiheutuvan lämpökuormituksen terveyshaittojen yleistyminen ja lisääntyvän UV-säteilyn haitalliset terveysvaikutukset, kuten ihosyövät. Ilmastonmuutoksella on myös epäsuoria terveysvaikutuksia, sillä ilmastonmuutos saattaa heikentää ilmanlaatua ja ilmaston lämpeneminen voi heijastua muun muassa allergioihin. Lisäksi erilaiset infektiot voivat levitä ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös ruoan ja veden laatuun.

Ilmastonmuutos on ongelma, jota kukaan ei voi ratkaista yksin, mutta jokainen voi vaikuttaa pienillä arkisilla asioilla ja valinnoilla siihen, että ympäristön kuormittumista voitaisiin vähentää. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen lihan syönti. Tutkimusten mukaan lihantuotanto on yksi ylivoimaisimmista ympäristöä kuormittavimmista tekijöistä. Lihansyönti on itsessään yksi riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille, kuten verenpainetaudille ja sepelvaltimotaudille. Lihan syönti lisää myös riskiä sairastua diabetekseen ja erilaisiin syöpiin. Lihan syöntiä vähentämällä voisi siis vaikuttaa omaan terveyteen ja suuremmassa mittakaavassa lihantuotantoon ja ympäristön kuormittumiseen. Lihan syöntiä ei tarvitse lopettaa kokonaan, pelkkä vähentäminen riittää. Vähentämällä ruokavaliosta lihaa, tulee tilalle todennäköisesti kasviksia ja vihanneksia, jotka ovat terveellisiä ja tukevat monipuolista ruokavaliota. Toinen esimerkki liittyy liikuntaan ja hyötyliikunnan lisäämisen, eli auton voisi vaihtaa pyöräilyyn tai julkisilla kulkemiseen. Julkisilla kulkemisessa tulee huomaamatta hyötyliikuntaa, sillä harvoin pysäkki on heti kotioven vieressä. Pyöräily tai kävely paikasta toiseen on myös kätevä tapa saada liikuntaa ja kaikesta liikunnasta on aina yksilöön kohdistuvia terveyshyötyjä.

Terveyden edistäminen ja siihen liittyvä ohjaus on terveydenhoitajan yksi tärkeimmistä tehtävistä ja terveyden edistämiseen liittyy olennaisesti ravitsemus ja liikunta, lisäksi yksilöiden, perheiden ja ryhmien ohjaaminen kuuluu työnkuvaan. Sanonta: ”Pienistä puroista kasvaa suuri joki” pätee myös tässä, sillä kaikki asiat lähtevät pienistä teoista. Yksittäisten henkilöiden teot saattavat muuttua tottumuksiksi ja esimerkiksi muu perhe tai muu lähipiiri ottaa näistä mallia. Kun ihmiset kiinnittävät huomiota terveyttä edistäviin valintoihin, myös ilmasto ja ympäristö kiittävät. Terveydenhoitajan ammatissa omalla ohjauksellani ja neuvonnallani voisin siis teoriassa vaikuttaa ilmastomuutokseen, siten että asiakkaat olisivat halukkaita tekemään pieniä terveyttä edistäviä ja ympäristöystävällisiä valintoja ja muutoksia pienen motivoinnin jälkeen. Ohjaus ja neuvonta voisivat osaltaan myös lieventää ilmastoahdistusta, tuota uutta kansantautia, sillä usein tieto siitä, että pystyy jollain tavalla vaikuttamaan, voi osaltaan helpottaa ahdistuksen tunnetta. Pyrin myös itse tekemään näitä pieniä tekoja ja valintoja arjessani, jotta voisin omalla toiminnallani vaikuttaa sekä omaan terveyteeni että maapallomme hyvinvointiin.

Elli-Maija Kokko
Valmistuva terveydenhoitaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Sitten kun minusta tulee vanha

Sitten kun minusta tulee vanha, toivon että saan elää kotonani mahdollisimman pitkään.
Sitten kun minusta tulee vanha, toivon että minua kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa.
Sitten kun minusta tulee vanha, toivon etten ole vain valtion kuluerä ja taakka, jota ei haluta nähdä.
Sitten kun…

Useimmat varmasti ajattelevat samansuuntaisesti kuin minä. Kuitenkin koko ajan juuri vanhusten hoidosta leikataan; heidän, jotka ovat tehneet töitä sen eteen, että meillä on nyt hyvä olla ja että meillä toimii niin neuvolat, koulut kuin sosiaalihuolto. Mitä jos muuttaisimme ajatusmaailmaa ja ajattelisimme: Nyt kun voimme vaikuttaa niin tehkäämme niin, että jokainen saisi arvokkaan vanhuuden, koska sitten kun itse olemme vanhoja, on se jo liian myöhäistä.

Millä tavalla sitten voisimme kehittää nykyistä vanhusten hoitoa. Mielestäni vanhustyöstä pitäisi tehdä mielekästä. Vanhusten kanssa pitäisi olla aikaa jutella, ja kun aikaa olisi se pitäisi myös käyttää vanhuksiin, eikä kahvihuoneessa istumiseen. Vanhusten toiveita pitäisi kuunnella ja heille pitäisi järjestää heille mielekästä toimintaa. Heille pitäisi antaa tunne, että he ovat turvassa ja heistä välitetään. Hoitajien jaksamisesta pitäisi myös huolehtia. Kun työ ja vapaa-aika tukevat toisiaan jaksaa hoitaja myös paremmin kohdata potilaan.

Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minulla olisi aikaa kohdata vanhukset yksilöinä.
Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minun intoani kohdella kaikkia hyvin ei romuttaisi kyynistynyt, väsynyt kollega.
Nyt kun minä olen hoitaja, toivon että minulla jäisi myös aikaa perheelleni, eikä kaikkea aikaa veisi työ.
Nyt kun minä olen hoitaja.

Valmistuva terveydenhoitaja Jaana Hirvonen

TASAVERTAISTA VANHEMMUUTTA VOIDAAN TUKEA NEUVOLAKÄYTÄNNÖIN

Vaalien alla mediakeskustelu näyttää jälleen täyttyvän tasavertaisen vanhemmuuden teemoista. Tieteelliset tutkimukset ja kokemuksemme terveydenhoitajakoulutukseen liittyvistä harjoitteluista osoittavat, että tasavertaisuutta voidaan tukea varhaisista neuvolakäynneistä lähtien hyvillä käytännöillä.

Kokemuksemme osoittavat, että isät voivat tuntea itsensä ulkopuoliseksi neuvolakäynneillä, sillä raskauteen ja odotukseen liittyviä asioita käsitellään usein neuvolassa hyvin paljon äidin kokemuksien kautta. Myös isien kokemuksellisuuteen on syytä kiinnittää lisää huomiota. Osaavan lastenneuvolan terveydenhoitajan ja isien välisen onnistuneen vuorovaikutuksen välillä on havaittu olevan hyvinvointia ja tasavertaista vanhemmuutta edistävä vaikutus (ks. Ahti Terveydenhoitajalehdessä 2/2019).

Isien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa järjestämällä myös lapselle ja isille suunnattuja vastaanottoja. Niin kutsutusta isäneuvolasta onkin hyviä kokemuksia Kiteellä. Karjalaisessa 25.3.2018 kirjoitettiin, että malli haluttaisiin levittää koko Siun Soten alueelle. Tällä hetkellä kehittäminen ei ole kuitenkaan saanut vielä tuulta alleen. Tämän lisäksi näemme, että neuvoloiden tavoitettavuus ilta-aikaan voisi edesauttaa isien osallistumista vastaanotoille. Edistäessämme neuvolatoiminnasta tasavertaista vanhemmuutta tukevaa kivijalkaa, on syytä kiinnittää huomiota myös mielikuviin. Onkin syytä pohtia, tulisiko äitiysneuvola -nimeä muuttaa molempia vanhempia osallistavaksi.

Annika Huttunen & Riikka Nissinen
Valmistuvat terveydenhoitajat
Karelia-ammattikorkeakoulu

Nuori, älä pelkää puhua kiusaamisesta

Koulukiusaaminen on aihe, joka koskettaa monia. Ollessani syksyllä ja keväällä harjoitteluissa kouluterveydenhuollossa, huomasin koulukiusaamisasioissa yhtenäisen trendin – oppilaat eivät halunneet puhua koulukiusaamiskokemuksistaan. Tästä heräsi halu ottaa kantaa ja kannustaa nuoria kiusaamiskokemuksista puhumiseen.

Nuoren kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Ideaalitilanteessa nuori saa onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa suhteissa sekä omasta itsestä toimijana osana ryhmää, ja saa näin itseään toteuttaen kasvaa turvallisessa ympäristössä esimerkiksi hyvän itsetunnon ja minäkuvan omaavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kuinka käy, jos tässä herkässä kehitysvaiheessa tuleekin henkisesti- ja/tai fyysisesti pahoinpidellyksi eli toisin sanoen koulukiusatuksi?

Noin joka kymmenes koululainen joutuu kiusatuksi. Kiusaaminen voi ilmetä tönimisenä, haukkumisena, ryhmän ulkopuolelle jättämisenä, ilkeinä viesteinä tai vaikkapa tahallisena nolaamisena. Kiusatuksi voi tulla kuka tahansa. Kiusattu nuori syyttää herkästi itseään ja voi harhaanjohtavasti ajatella kiusaamisen syyksi oman erilaisuutensa. Kiusaamisessa ei kuitenkaan ole kyse kiusatun ominaisuuksista vaan kiusaaja hakee kiusaamisella esimerkiksi vallan tunnetta, ylläpitää tietynlaista sosiaalista roolia tai purkaa omaa pahaa oloaan ja kateuden tunteita muihin.

Sosiaalisen median aikakaudella kiusaaminen on tehty ”naurettavan” helpoksi, sillä kärjistettynä kaikki on kaikkien saatavilla. Internet mahdollistaa myös anonyyminä tapahtuvan kiusaamisen. Sen lisäksi, että kiusaamista tapahtuu koulussa, seuraa se myös kiusatun kotiin. Mistä kiusattu saa turvaa?

On tutkittu, että koulukiusaaminen vaikuttaa alentavasti nuoren itsetuntoon ja minäkäsitykseen, mikä voi näkyä esimerkiksi huonommuuden tunteina tai negatiivisena suhtautumisena omaan ulkonäköön. Lisäksi kiusatuilla nuorilla on korkeampi riski sairastua masennukseen tai paniikkihäiriöön. Koulukiusaamisen välittömien vaikutusten lisäksi on tutkittu sen pitkäaikaisia vaikutuksia. Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja heikko kehonkuva voivat seurata pitkälle aikuisuuteen. Lisäksi kiusatut voivat kokea uusien ihmis- tai parisuhteiden solmimisen hankalaksi sekä hakea hyväksyntää miellyttämällä muita. Tämän takia kiusaamiskokemuksen käsittely on tärkeää jo nuorena.

Kiusaamisesta kannattaa puhua turvallisen aikuisen, kuten perheenjäsenen, opettajan tai terveydenhoitajan, kanssa. Kiusaaminen on koko kouluyhteisön asia, joten avainasemassa koulumaailmassa on yhteistyö. Ovatko nykyiset KiVa koulun toimet toimivia? Meillä aikuisilla on vastuu puuttua kiusaamiseen eikä sulkea siltä silmiä. Koulukiusaaminen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, sillä kiusaaminen satuttaa nuorta nyt ja voi jättää kipeät arvet aikuisuuteen. Kiusaamisesta saa ja pitääkin puhua, vaikka se voi herättää häpeää. Kiusaamisen herättämien tunteiden nimeäminen ja rakentava käsittely auttavat luomaan tilanteesta realistisen kuvan.

Joten nuori, haluan sanoa sinulle – Älä jää yksin. Koulukiusaaminen ei määritä tulevaisuuttasi. Etsitään yhdessä ratkaisuja ja katkaistaan kiusaamiselta siivet. Olemme täällä sinua varten.

Katja Räty
Valmistuva terveydenhoitaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Mielipidekirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Medialukutaidon puute haittaa terveyttä

Viimeisen vuoden aikana erityisesti tuhkarokko on aiheuttanut epidemioita Suomessa ja ympäri Eurooppaa. Yksi tärkeä syy tämän tarttuvan taudin leviämiseen on lisääntynyt rokotekielteisyys. Rokotekielteisyyttä taas useimmiten aiheuttaa lähdekriittisyyden ja medialukutaidon puute. Sitä ei yleensä tulla ajatelleeksi, että medialukutaito on tärkeä osa terveyttä.

Nykypäivänä altistumme jatkuvasti erilaiselle terveysviestinnälle. Internet kuhisee erilaisia elämäntapaohjeita ja terveysvinkkejä, joiden tieteellisyydestä ei ole aina takeita. Hopeavettä mainostetaan jokaisen vaivan parantavana ihmetuotteena, ja yksisarvishoidon kerrotaan poistavan kaikki fyysiset kivut. Erilaisista terveyssivustoista tehdään mahdollisimman houkuttelevan ja uskottavan näköisiä. Esteettinen ulkoasu ja pätevältä tuntuva nimi tai logo eivät kuitenkaan tee sivustosta luotettavaa.

Kun jokin sairaus tai vaiva piinaa, Google tulee apuun. Sieltä klikataan auki ensimmäiset sen tarjoamat sivut ja uskotaan heti niiden sisältämä informaatio. Monella on myös tapana kysellä esimerkiksi apua oireisiinsa tai jakaa sairaskertomustaan sosiaalisessa mediassa. Kuten kaikki tiedämme, monilla on tapana liioitella asioita. Niinpä pieni kurkkukipu on yhtäkkiä vakava syöpä, eikä elinaikaa ole enää kuin viikkoja. Vain koska oman serkun puolison kaimalle oli käynyt niin.

On hienoa, kuinka nykyaikana tietoa voi löytää nopeasti ja helposti. Sosiaalisessa mediassa saatu vertaistuki on myös monelle tärkeää. Terveyskasvatuksessa ja -ohjauksessa olisi kuitenkin huomioitava median merkitys terveyteen, sillä medialukutaidon puutteella voi olla merkittäviä haittoja yksilön terveyteen.

 

Valmistuvat terveydenhoitajat

Anni Salminen ja Jenni Sonninen