Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2019

Ennaltaehkäisyllä vähennetään menojen lisäksi inhimillistä kärsimystä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan terveydenhuollon menot ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti viime vuosina. Jo kauan on tiedetty, että ennaltaehkäisyyn panostaminen on kustannustehokkaampaa kuin sairauksien hoito. Taloudellisten hyötyjen lisäksi ennaltaehkäisy pienentää sairauksien ja niistä aiheutuvien haittojen ilmenemistä, mikä parantaa elämän laatua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esimerkiksi MPR-rokotteiden rokottaminen kustantaa vuosittain noin miljoona euroa, kun niiden antaminen puolestaan tuo terveydenhuollolle vuositasolla 38 miljoonan euron säästöt ehkäisemällä tuhkarokon, vihurirokon ja sikotaudin esiintymistä.

Vaikka sairauksien hoito on välttämätöntä ja erittäin tarpeellista, tulisi päätöksissä huomioida terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn kiistämättömät hyödyt. Kysyttäessä kaikki kansalaiset eivät yksiselitteisesti osaa kertoa, mitä terveydenhoitajat työkseen tekevät huolimatta siitä, että he ovat läsnä läpi elämän vauvasta vaariin terveyttä tukien. Olisikin siis tärkeää lisätä ennaltaehkäisyyn käytettäviä resursseja lisäten samalla tietoa terveyden edistämisestä.

Median antama kuva terveydenhuollosta vaikuttaa omalta osaltaan ennaltaehkäisyn maineeseen. Televisio-ohjelmat kertovat yleensä sairaaloista tai esimerkiksi akuuteista päivystyksistä, kun taas terveydenhoitajan työstä kertovan elokuvan tai sarjan löytäminen on hankalaa. Sairauksien hoito koetaan jännittävämpänä ja kiinnostavampana kuin terveydenhoito ja sairauksien ennaltaehkäisy. Poikkeuksena ruutujamme on aikojen saatossa ilahduttanut Kumman kaa -ohjelman iki-ihana Ellu, joka ei kuitenkaan anna ehkä kaikista realistisinta kuvaa pitkäjänteisen kansanterveystyön tekijästä. Kaikkeen tosin ei terveydenhuoltoalallakaan tule suhtautua liian vakavasti.

Ennaltaehkäisyllä on saatu jo paljon hyvää aikaan, mutta työnsarkaa on edelleen. Juuri työelämään astumisen kynnyksellä toivomme, että saamme terveydenhoitajina toteuttaa tärkeää ennaltaehkäisevää työtämme ilman kiirettä ja määrärahojen puutteesta johtuvaa painetta. Terveyttä edistävää työtä tehdään kuitenkin meidän kaikkien hyvinvointia varten.

Valmistuvat terveydenhoitajat Katri Nevalainen ja Tiina Ponkilainen

Karelia-ammattikorkeakoulu

Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa.

Osaatko antaa palautetta oikein?

Hoitoalalle hakeutuu empaattisia ihmisiä, joten voisi kuvitella, että työyhteisöissä osataan huomioida hyvin toisten tunteet ja palautteen antaminen olisi luontevaa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Neljän vuoden opintojen aikana on ennättänyt näkemään kaikenlaisia työyhteisöjä ja kohtaamaan paljon uusia ihmisiä. Myös luokkatovereilta on saanut kuulla monenlaisia tarinoita siitä, kuinka kohtaamiset eivät ole aina sujuneet niin kuin olisi toivonut.

Kaikista asioista pitää pystyä puhumaan reilusti ja avoimesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jollakin ihmisellä on oikeus tokaista toiselle mitä sylki suuhun sattuu tuomaan. Rakentavan palauteen antaminen on toki tärkeää, mutta se kuinka sitä tulisi antaa, tuntuu välillä olevan hakusessa. Liian usein suorapuheisuutta pidetään verukkeena olla ilkeitä toiselle. Se, että sanoo asiat suoraan, ei tarkoita sitä, että saa sanoa mitä tahansa, milloin tahansa.

Palautteen antamisen tyylejä voidaan joskus perustella temperamenttieroilla, jolloin toisen ymmärtäminen voi helpottua, eikä suoraan sanottu palaute enää saata aiheuttaa itsessä niin voimakkaita reaktioita. Toiset kertovat sen mitä heiltä on pyydetty, sen enempää asiaa miettimättä, kuinka tuoda asia esille. Tällaisenkaan ajatusmallin taakse ei aina voi mennä, sillä palautteen antamisella, varsinkin rakentavan palautteen kohdalla, ajoituksella ja oikeilla sanoilla on keskeinen merkitys. Jos möläyttää mitä sattuu, niin tilanne harvoin saa aikaan positiivisen muutoksen, vaan todennäköisempää on pahan mielen aiheuttaminen ja kenties jatkossa ihmisten välinen yhteistyö vain hankaloituu ja syntyy eripuraa.

Rakentavaa palautetta pitäisi siis antaa mielellään oikeaan aikaan. Ei niin, että aletaan listaamaan, kuinka joku on toiminut väärin viimeisen vuoden ajan. Tärkeää olisi myös, ettei ketään nöyryytettäisi työkavereiden silmien edessä, vaan palautteen antaminen tapahtuisi yksityisesti.

Positiivisen palautteen antamista puolestaan voisi lisätä. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka mukavalta tuntuu saada tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Miten jo ihan pienillä asioilla voi olla työhyvinvoinnin kannalta valtava merkitys, kuten sillä, että kiitetään työkaveria päivästä ja sanotaan heipat. Kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta ei se vain sitä kaikkialla ole.

Palautteen antaminen on osa ammatillisuutta tai ainakin sen pitäisi olla. Meidän tulisi muistaa olla aina ystävällisiä toisillemme, koska ikinä ei voi olla varma siitä, millaisten asioiden kanssa kukakin meistä parhaillaan kamppailee. Näin ollen jonkun tylyt sanat, voivat tehdä huomattavaa vahinkoa. Kun taas ystävällisyydellä ja positiivisella palautteella, saattaa piristää toisen päivää merkittävästi.

Niina Hynninen ja Satu Koponen
Valmistuvat terveydenhoitajat, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Sähköiset palvelut – mörkö vai mahdollistaja?

Digiaika on nykyaikaa ja erilaisia sähköisiä palveluita onkin käytössä jo useissa eri paikoissa: on olemassa niin verkkopankkia, ruoan online-tilauspalveluita kuin lääkärichattiakin. Monien virastojen asioinnitkin hoituvat nykypäivänä kätevästi kotikoneelta käsin. Tulevaisuudessa sähköiset palvelut tulevat varmasti näkymään enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveysalalla muun muassa erilaisten etävastaanottojen muodossa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia?
Erilaiset sähköiset palvelut ovat mielestäni positiivinen lisä työntekoon, kunhan työ ei keskity pelkästään näiden ympärille. Esimerkiksi videovälitteinen etävastaanotto on kätevä tapa hoitaa vaikkapa terveystarkastuksia, mikäli laitteiden käyttäminen on hallussa ja vaadittava välineistö toimii kunnolla. Monille asiakkaille sähköisten palveluiden käyttäminen on nykypäivänä mielekkäämpää ja kätevämpää kuin fyysinen kasvokkainen kontakti vastaanottajan kanssa. Työntekijöille erilaiset sähköiset palvelut tuovat puolestaan vaihtelua ja monipuolisuutta työhön.

Sosiaali- ja terveysalalla sähköisten palveluiden lisääntyminen mahdollistaa asiakkaiden palvelemisen helpommin, nopeammin ja kustannustehokkaammin. Työntekijöiltä erilaisten palveluiden käyttäminen vaatii perehtymistä ja opettelua, mutta pitkällä tähtäimellä tämä on varmasti sen arvoista. Sähköisten palveluiden lisääntyminen on väistämätöntä nykypäivän digiyhteiskunnassa ja hyvä niin, sillä tällä tavalla pystytään tarjoamaan asiakkaille palveluita monipuolisemmin. Vaikka sähköiset palvelut ovatkin lisääntyneet ja tulevat varmasti lisääntymään myös jatkossa, kasvotusten tapahtuvaa asiakaskontaktia ei tulisi silti unohtaa.

Valmistuva terveydenhoitaja
Krista Karvinen

Suorittaminen vai suoriutuminen?

Yhteiskuntamme on todella suorituskeskeinen. Pienestä lapsesta meitä kasvatetaan kilpailijoiksi. Meitä on opetettu olemaan kunnianhimoisia sekä arvostamaan työntekoa. Mieleen on juurrutettu ajatus siitä, että sisulla pärjää aina ja kaikesta pitää selviytyä, vaikka hammasta purren.

Vaarana on kuitenkin se, että elämä muuttuu suorittamiseksi. Yhteiskuntamalli ohjaa olemaan paras kaikessa, päihittämään kaikki muut ja kilpailemaan jokaisella elämän osa-alueella. Pitää olla parempi koetulos kuin kaverilla, tehokkaampi ruohonleikkuri kuin naapurilla tai korkeampi asema kuin työkaverilla. Kilpailua esiintyy joka paikassa ja aina sitä ei edes huomaa. Jatkuva kilpaileminen syö voimavaroja, vaikka kyseisellä hetkellä se ei siltä tuntuisikaan.

Uupumusta esiintyy nykypäivänä tavallista useammin. Syyt tähän ovat varmasti moninaiset, mutta yleisemmin uupumus kehittyy, kun stressin määrä kasvaa ja lopulta ihminen palaa loppuun. Uupumus on siis seurausta liiallisesta stressistä. Stressissä ihmiseen kohdistuu paljon haasteita ja vaatimuksia, jonka vuoksi voimavarat hupenevat. Jatkuvan stressin alla työskentely kuluttaa voimavaroja paljon nopeammalla tahdilla ja ihmisen palautumiskyky heikkenee.

Heikentyneellä palautumiskyvyllä työpäivän jälkeen ei ole energiaa muuhun kuin sohvalla löhöämiseen. Tämän takia palautumisen pitäisi olla jokaisen ihmisen tärkeimpiä prioriteetteja. Jos et kykene palautumaan työpäivän jälkeen, pitkällä juoksulla työkin käy entistä raskaammaksi. Palautumisen puutteen takia suorituskyky heikkenee ja stressi kasvaa entisestään. Kyseessä on siis jatkuva noidankehä. Suomen työnteon kulttuuria emme kykene muuttamaan, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa omiin tunteisiin ja toimintatapoihin työpaikalla ja arjessa. Jos jokainen päivä on uuvuttava, onko joitain asioita, mitä sinä voisit muuttaa työssäsi ja arjessasi?

Onko mahdollista, että suorittamisyhteiskunta on osittain syynä siihen, miksi nykyisin ihmiset uupuvat tavallista enemmän? Elämässä asioiden tärkeysjärjestykseen asettaminen ei ole helppoa. Jokaisen on kuitenkin hyvä miettiä, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mille asioille haluaa antaa oman aikansa. Tämä vaatii myös omien arvojen pohtimista. Haluan kannustaa ihmisiä rauhoittumaan ja olemaan läsnä. Pysähdy hetkeksi ja tarkastele elämääsi. Tunnista, mitkä asiat tekevät hyvää juuri sinulle. Voit yllättyä mitä täydellisestä suorittamisesta luopuminen saa aikaan. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä viimeisen päälle. Asioita voi tehdä pienemmällä panostuksella, kuitenkin lähes yhtä hyvällä tuloksella ja vähäisemmällä stressillä.

Mielipidekirjoitus, valmistuva terveydenhoitaja Saija Kinnunen