Erilainen harjoittelu Voimalassa

Hei,

Olen Aleksi ja suoritin Voimalan kautta Ikäosaamisen harjoittelun. Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Voimalaan päädyin epäonnistuneen vaihtoon lähtemisen seurauksena. Kokemuksena Voimala on ollut erilainen verrattuna muihin harjoittelupaikkoihin, joissa olen ollut. Siinä missä kliininen hoitotyö korostuu osastoilla ja poliklinikoilla, Voimalassa korostuu terveyden edistäminen ja hyvinvoinnin tukeminen.

Voimala-harjoittelun aikana olen ollut useassa eri projektissa mukana, jotkin ovat kertaluontoisia ja jotkin jatkuvat pidempään. Esimerkkeinä Oma aika projekti sekä AULIS- hanke jotka ovat olleet minulle mieluisimpia. Oma aika on omaishoitajalle ja omaishoidettavalle suunnattu palvelu ja AULIS on mielenterveyden tukemiseen tarkoitettu hanke. Molemmille yhteistä on että mennään asiakkaan luokse hänen kotiinsa ja vietetään aikaa, järjestetään aktiivista toimintaa tavoitteiden sekä asiakkaan toiveiden mukaisesti ja tuetaan näin terveyttä sekä hyvinvointia. Kotikäynneillä pyritään käymään moniammatillisesti eli esimerkiksi sairaanhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijaparina.

Voimala harjoittelu on antanut eväitä projektien suunnitteluun, organisointiin, ryhmän sekä yksilön ohjaukseen ja tuonut myös paljon vastuuta, sillä me opiskelijat joudumme paljon ohjautumaan itse ja pitämään huolen, että projektit pyörivät. Kaiken kaikkiaan harjoittelu Voimalassa on ollut miellyttävää ja antoisaa.

Aleksi, sairaanhoitajaopiskelija

Lähihoitajana Voimalassa

Olen lähihoitajaopiskelija Riveria-ammattiopistosta. Työharjoitteluni oli nimeltään kasvun ja osallisuuden tukeminen.

Hieman erilainen harjoittelu, mutta minusta minulle sopiva. Kaikki muut menivät päiväkoteihin, mihin minulla ei olisi välttämättä ollut mielenkiintoa.

Pidän Voimalan moniammatillisuudesta, tulee asioihin monenlaista näkökulmaa. Aivan mahtavat työkaverit ja tiimityöskentely aivan huippua.

Harjoitteluumme kuuluu näyttö, jonka osalta oli hieman hankalaa (kun niin erilainen paikka kuin perinteisesti), mutta asioilla on tapana järjestyä. Sekin kootaan palasista. Teen sen Minä olen tärkeä-kerhosta, joka on Pelastakaa lapset ry:n toimintaa. Osan asioista osoitan kirjallisesti.

Voimala on todella hyvä harjoittelupaikka. Antoi mahdollisuuksia osallistua erilaisiin projekteihin ja seminaareihin yms. Sain myös tutustua ulkomaalaisiin harjoittelijoihin ja opettajaan (vierailija).

Suosittelen,
Johanna, lähihoitajaopiskelija

Uusia näkökulmia etsimässä

Helou!

Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Aaro. Suoritin voimalassa ikäosaamisen harjoittelun. Harjoittelujakso oli kestoltaan kuusi viikkoa. Valitsin harjoittelupaikaksi Voimalan, koska halusin saada uutta näkökulmaa tavanomaisesta poikkeavassa harjoittelupaikassa projektityöskentelyn merkeissä.

Voimalassa opin hallitsemaan omaa ajankäyttöäni ja sain paljon hyödyllisiä työelämätaitoja.  Vapaamuotoisessa työskentelyssä täytyi suunnitella työajat ja kantaa vastuu omasta oppimisesta itse. Pääsin työskentelemään monipuolisesti eri ikäisten ihmisten kanssa. Pääosin projektini keskittyivät kuitenkin harjoittelun teeman mukaisesti ikäihmisiin. Oli hienoa nähdä, kuinka hyvin pystyimme hyödyntämään toistemme ammattitaitoa ja asiantuntijuutta eri alojen opiskelijoiden välillä. Voimalan toiminta pohjautuu pitkälti tiimityöskentelyyn, joten sujuva kommunikointi ja hyvä ryhmähenki oli ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

Omasta mielestäni Voimalassa parasta oli vapaus toteuttaa ja suunnitella projektit itselleni mieluisella tavalla, huomioiden kuitenkin toimeksiantajien toiveet ja tavoitteet. Erityisen lähellä sydäntä oli Muistin virrassa -ryhmä ja ensiapukoulutusten pitäminen. Harjoittelujakso oli kokonaisuudessaan varsin opettavainen ja myönteinen kokemus. Kokemuksen myönteisyyttä lisää olennaisesti varsin miellyttävä porukka. Voimalasta jäi käteen hyödyllistä kokemusta ja tietotaitoa ryhmänohjauksesta, tiimityöskentelystä ja ikäihmisten kanssa toimimisesta.

Erityiskiitokset tiimille.

Aaro, sairaanhoitajaopiskelija

Uusi käsitys tiimityöskentelystä

Hei!

Olen Tiina, toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija. Suoritin toisen harjoitteluni Voimalassa, se oli kestoltaan viisi viikkoa.

Tiimityöskentely sai uuden käsityksen Voimalan oppimis- ja palveluympäristössä, kun mukaan astuivat muutkin opiskelijat kuin tutut omat luokkalaiset. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja samalla myös eri koulutusaloihin. Minulle oli ehtinyt kehittyä ennakkoluuloja Voimalasta, mutta onnekseni ne kumoituivat kun pääsin ensimmäisellä viikolla kiinni tekemisen makuun.

Yksi mieleenpainuvin projekti oli Nenäpäivän järjestäminen. Siihen liittyvät kampanjapaketit piti itse tilata ja rahankeruu järjestää Nenäpäivä-säätiön mukaisesti. Järjestimme liikuntatilassa erilaisia haasteita ja medianomiopiskelija toi meille VR-lasit sinne kokeiltavaksi. Kehonkoostumuksen pystyi myös mittaamaan testiluokassa, jos halusi. Ihmisiä kävi myös Wärtsilän kampukselta paikan päällä. Lahjoituksia saimme pienen summan, mutta pienikin apu on auttamista!

Kliinistä osaamista saan muissa harjoittelupaikoissani, mutta Voimala antoi minulle eväitä työelämätaitoihin ja moniammatillisuuteen. Sain myös harjoitella vastuun ottamista turvallisessa ympäristössä, jossa opettajat ovat kuitenkin aina saatavilla.

Tiina, fysioterapeuttiopiskelija

Oma aika

Olen Santeri, fysioterapiaopiskelija toiselta vuodelta. Harjoitteluni on toinen pidempi harjoittelu, harjoitteluni kesti 5 viikkoa.

Kirjoittelen blogini Oma aika-asiakkaasta, jonka kanssa pääsin työskentelemään kolme kertaa harjoittelussa toisen opiskelijan kanssa. Asiakkaalla oli muistisairaus, mikä vaikutti hänen lähimuistiinsa ja hänen kanssaan jutellessa huomasi, että muistisairaus oli aika pitkällä. Hänen kertomistaan pystyi päättelemään, että hänen lähimuistissaan on ollut vikaa jo monien vuosien ajan. Tapaamiset alkoivat yleensä hänen kysyessään meiltä, että keitä te olette ja miksi olette täällä. Ja yleensä hän palasi samoihin kysymyksiin yhä uudelleen ja uudelleen, mutta kun hänelle aina vastasi samalla tavalla, keskustelut etenivät eteenpäin.

Itselläni oli jo aikaisempaa kokemusta muistisairaiden kanssa työskentelystä. Yllätyin, että hänen fyysinen kuntonsa on sairauteensa nähden hyvä ja hänen omaisensa sanoivat, että kunto hänellä on normaalia hänen iäkästään parempi.

Asiakas kertoili, että hän on hyvin innokas ristikontäyttelijä ja hän on aikoinaan itsekin tehnyt ristikoita lehtiin. Teimme viimeisellä kerralla hänen kanssaan ristikoita noin tunnin verran. Yllättävän hyvin hän täytteli ristikoita ja vielä johdonmukaisesti, uskoisin, että kun hän on tehnyt ristikoita, niiden teko on juurtunut hänen selkäytimeen ja niiden täyttö on hänen pikkuaivoissa. Itse kun en ole täyttänyt ristikoita paljoakaan, hän täytti paremmin ristikoita kuin minä. Ristikoita kun täyttäisi enemmän, niissä samat sanat toistuvat useasti ja harjoittelemalla niiden täyttöä se alkaisi luonnistua.

Työskentely kyseisen muistisairaan kanssa oli ihan jees ja opetti uusia asioita muistisairaudesta. Esim. kuinka radikaalisti sää ja pimeys voi vaikuttaa muistisairaan mielialaan.

Santeri, fysioterapeuttiopiskelija

TYÖELÄMÄTAITOJA OPETTELEMASSA

Tervehdys!

Olen Ida, kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija. Tein Voimalassa viidennen ja viimeisen harjoitteluni, joka kesti 8 viikkoa. Kuuluin tiimi 1:een, joka työskenteli lasten, nuorten ja perheiden parissa. Meillä fyssaripuolella harjoitteluiden asiakasryhmää ei ole tarkasti määritelty, ja tämä mahdollisti sen, että pystyin olemaan myös tiimi 2:en projekteissa mukana. Mietin pitkään, onko Voimala oikea paikka minulle. Tiesin tykkääväni projektimuotoisesta työskentelystä, tapahtumien järjestämisestä, ryhmien ohjaamisesta ja ennen kaikkea terveyttä edistävästä otteesta työhön. Näin kahdeksan viikon jälkeen voin sanoa, että tein oikean ratkaisun valitessani Voimalan viimeiseksi harjoittelupaikakseni!

Mitä tämä harjoittelu sitten antoi minulle? Lista olisi loputon, mutta ennen kaikkea haluan nostaa pöydälle työelämätaidot, joista eritoteen vastuunottamisen, tiimityöskentelyn ja tiimin johtamisen. Kahdeksan viikon harjoittelu mahdollisti sen, että olin mukana monessa projektissa niiden käynnistämisvaiheesta aina toteutukseen, jopa lopetukseenkin saakka. Koska olin alusta saakka toiminnassa mukana, minun oli luontevaa napata ”tiiminjohtajan” viitta harteilleni ja auttaa uusia pääsemään toimintaan mukaan. Olin käynyt monen yhteistyökumppanin luona vierailulla, nähnyt tiloja ja pitänyt heidän kanssaan yhteyttä. Minulla oli siis paljon tietämystä lähes tulkoon jokaisesta tiimin projektista, ja uusien tullessa yritin siirtää vastuuta pikku hiljaa heillekin. Harjoittelupaikkana Voimala on sellainen, että vastuuta tulee olla valmis ottamaan ja kantamaan. Sinä voit olla avaintekijä siihen, että jokin projekti lähtee käyntiin ja toimii sille halutulla tavalla.

En usko, että kovin monessa harjoittelupaikassa pääsee harjoittelemaan näin laajalla skaalalla työelämätaitoja. Voimala antoikin minulle hurjasti varmuutta omaan työskentelyyn!

 

 

 

Ida, fysioterapeuttiopiskelija

MIPÄ-harjoittelussa XAMK:ista

Hei!

Olen sairaanhoitajaopiskelija Anna, Savonlinnan XAMK:sta ja tulin Voimalan harjoittelujaksolle viideksi viikoksi tekemään mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelua. Aika Voimalassa on mennyt toooodella nopeasti ja täällä on ehtinyt hyvin tutustua kanssa ihmisiin, ehkäpä saanut jopa uusia ystäviä. Ottaen huomioon, että Tikkarinteen kampus oli alkuun minulle paikkana täysin vieras, olen käytännössä täällä jo kuin olisin kotonani.

Ensimmäiset viikot Voimalassa kuluivat lähinnä muiden kuin suoranaisesti päihde- tai mielenterveystyön projekteissa, mutta osallistuin jokaiseen niistä keskittyen kunkin asiakkaan henkisen voimavaraan ja ennakoivaan hyvinvointiin. Viiteen viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea, että on vaikeaa kertoa edes kaikista projekteista, missä sain mukana toimia. Eniten mieleen ovat ehkä jääneet nuuska-pisteen pito Wärtsilän sekä Tikkarinteen kampukselle sekä päihteet ja minäkuva-päivä Nurmeksessa.

Olen päässyt tekemään töitä hyvinkin erilaisten sekä eri-ikäisten ihmisten kanssa, vaikka ensisijaisesti kuuluinkin tiimi 2:n eli työikäisten sekä ikäihmisten projekteihin. Koen, että Voimala oli minulle hyvä ja virkistävä kokemus, jossa sai todella käyttää hyödyksi luovuuttaan sekä sosiaalisia taitojaan. Huumoria on viljelty tämän harjoittelun aikana paljon ja uskon, että se on välittynyt myös asiakkaillemme, että meillä on ollut aidosti hauskaa projektien parissa.

Lopussa lisäksi muutama kuva Voimalan aikaisista askarteluistamme. Kyseiset materiaalit olivat osa Joensuun AMK-kampusten nuuskapistettä sekä Nurmeksen päihteet- ja minäkuva-päivää.

 

 

 

 

 

 

 

Anna, sairaanhoitajaopiskelija

Voimala: Hyppy tuntemattomaan

Hei!

Olen sairaanhoitajaopiskelija Reeta ja olen suorittamassa nyt syksyllä 2018 perhehoitotyönharjoittelua Voimalassa. Projektityöskentely ja lapsien kanssa yhdessä tekeminen on minulle aikaisemmaltaan melko vierasta. Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja, joten ikäihmisten kanssa tekeminen ja niin sanottu normaali hoitotyö on ollut turvallinen maasto itselleni.

Voimalaan harjoitteluun tulo oli itselleni kuin hyppy tuntemattomaan. Ajatus siitä, ettei minulla olekaan sitä sairaanhoitajaa, jonka mukana kulkea sekä kehen turvautua hankalan paikan tullen, tehdä työvuorot hänen mukaansa ja pukea ihan hoitajan vaatteet päälle pelottivat aluksi omalla tavallaan. Se ettei tarvitse välttämättä tulla työpaikallekaan tekemään töitä tuntui hassulta.

Viikkojen vieriessä kuitenkin alkoi tuntumaan mukavalta, ettei aina tarvinnut mennä toimiston hälinään suunnittelemaan ja tekemään kirjallisia töitä. Monet kerrat olohuoneessa television äänet taustalla pyörien tuli tehtyä suunnitelmia ja ideoiden tulevaa. Ei ilta-aamuvuoro yhdistelmiä, sai elää tavallaan normaalia työaikaa, mutta omilla ehdoilla. Joinain päivinä saattoi tehdä vaan pari tuntia ja joinain likemmäs kaksitoista tuntia.

Mitä olen saanut tehdä Voimalassa?

Ei, täällä harjoitteluun ei todellakaan kuulu se normaali hoitotyö. Ei lääkkeiden kanssa touhuamista, ei hälytyskelloihin vastaamista, ei lääkärinkiertoja tai monenmoista muutakaan kenttätyötä. Olen päässyt suunnittelemaan varhaiskasvatukseen toimintahetkeä, liikkumaan nuorten kanssa, videomateriaalin tuottamista toiselle paikkakunnalle ja toteuttamaan Nenäpäivä-tempausta. Mikä tärkeimpänä antamaan vanhemmille omaa aikaa, lepäämään tai mitä ikinä halusivatkaan tehdä. Tuona aikana, kun vanhempi vietti omaa aikaa sain tehdä lapsen tai lapsien kanssa jotain mukavaa, katsella miten kukin lapsi kehittyy ja kehittymään ammatillisesti, toimimalla toisen ihmisen kotona.

Suurimpana haasteena olen itselleni kokenut Voimalassa sen, etten puekaan niitä hoitajan vaatteita päälleni vaan kuljen aivan omissa vaatteissani. Hoitajan vaatteet päälleni pukiessa yleensä ”unohdan” sen siviilielämän ja alan työmoodiin. Rohkaistun soittamaan tuntemattomille, alan puheliaaksi, toimeliaaksi ja viihtymään toisten ihmisten seurassa. Siviilissä viihdyn omissa oloissa, joten on ollut suurta, etten olekaan saanut pukea sitä ”supermanin”asua ylleni. Kahdesta identiteetistä on pitänyt muodostaa yksi kokonainen.

170 tunnin aikana olen saanut paljon työvälineitä tulevaan! Suosittelen Voimalaa, jos haluat kokea jotain erilaista ja haastaa itsesi.

Reeta, sairaanhoitajaopiskelija

Viikko vaihto-opiskelijoiden kanssa

Viikolla 43 Voimalaan tuli kaksi vaihto-opiskelijaa Englannin Newcastlesta. Heidän nimensä ovat Sarah ja Scott. He tulivat maanantaina kymmenen aikaan. Ensimmäisenä päivänä keskustelimme vain ja tutustuimme toisiimme. He kertoivat mistä ovat kotoisin, missä opiskelevat, millaista alaa ja kuinka kauan ovat olleet Suomessa.

Heidän koulunsa rakenne oli mielenkiintoinen. Heillä on käytäntö, että heti koulun alussa valitaan johonkin erikoisalaan liittyvä suuntautuminen, jonka perusteella koko koulu sitten menee. Sarahilla ja Scottilla tämä suuntautuminen liittyi kehitysvammaisten ja myös muulla tavalla rajoittuneiden henkilöiden hoitamiseen.

He olivat tulleet Suomeen lokakuun puolessa välin ja heillä oli lähtö marraskuun puolessa välin. Aluksi he olivat sijoittuneena Honkalammelle Etappiin ja Ankkuriin. Honkalampi-keskus on siis Ylämyllyn lähellä sijaitseva asumispalvelu ja kuntoutus keskus, joka on suunnattu kehitysvammaisille. Siellä on palveluita suunnattu eri ikäisille ja erilaisissa tilanteissa oleville. Osa käy vain lyhyillä kuntoutus jaksoilla siellä, mutta osa on asunut koko ikänsä siellä. Etappi ja Ankkurin on aikuisille tarkoitettuja yksiköitä, jossa aikuiset ovat suhteellisen omatoimisia.

Heidän koulussa ei myös tehdä pistoharjoituksia toisiin oppilaisiin, vaan he käyvät enimmäkseen teoriaa ja harjoittelussa pääsevät, mutta sielläkin on normaalia, että lääkärit tekevät kaikki sellaiset ja hoitajat vain, jos heillä on erikoiskoulutus siihen. Meillä oli koululla monia pistoharjoituksia ja he pääsivät tekemään ne minun kanssa. Siihen kuului verinäytteen ottoa ja kanylointia.

Sarahin kanylointinäyte

Scottin kanylointinäyte

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme myös Nuorisoverstaan kanssa pelaamassa pallopelejä, kuten koripalloa ja norsupalloa sekä muita leikkejä heidän kanssaan. Lisäksi kävimme Mehiläisen kehitysvammaisten asumisyksikössä, jossa itse olen töissä. Sinne saimme lisäksi yhden projektin, jonka teossa vaihto-opiskelijat pääsivät auttamaan.

Kokonaisuudessaan koko viikko meni hyvin heidän kanssaan. Sain heiltä hyvää palautetta ja oli kuulemma todella hyvä, kun pääsivät harjoittelemaan käytännön taitoja.

Jarre, sairaanhoitajaopiskelija

Ikäosaamisen harjoittelu Voimalassa

Hei, Olen Satu ja suoritin ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa. Olen loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulusta. Minulle oli luonnollinen vaihtoehto suorittaa tämä harjoittelu Voimalan oppimisympäristössä. Harjoittelun aikana pystyin suorittamaan myös omia meneillään olevia opintojani.

Harjoitteluympäristönä Voimala antoi minulle valmiuksia moniammatilliseen yhteistyöhön muiden opiskelijoiden kanssa. Minun kanssani yhtä aikaa aloitti myös fysioterapian opiskelijoita. Oli ihanaa huomata, että tiimimme tavoitteet olivat samanlaiset ja yhteistyömme tiimien välillä oli mutkatonta. Yhteistyömme myös työelämänedustajien ja eri hankkeiden kautta on ollut rikas kokemus itselleni.

Voimalassa olin mukana useissa eri projekteissa. Minulle sydäntä lähellä oli AULIS-hankkeen kautta toteutuva yhteistyö. Tuomalla aitoa iloa ihmisten elämään ja pystymällä olemaan tukena arjen asioissa toivat minulle hyvää mieltä. Liikunta on lähellä sydäntäni ja on ollut todella mukavaa liikkua asiakkaiden kanssa.

Satu, sairaanhoitajaopiskelija