Ei se niin vaikeaa ole

Olen Antti, 22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija. Suoritin ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa syksyllä 2016. Halusin suorittaa harjoitteluni Voimalassa, sillä se kuulosti mielestäni oppimisympäristönä hyvin erilaiselta aikaisempaan osastoilla tapahtuvaan harjoitteluun. Tiedostin harjoittelua aloittaessani epämiellyttävällä tavalla Voimalassa tarvittavien (ja kehittyvien) taitojen olevan juuri niitä, joissa minulla on parantamisen varaa ja korjaamista. Projektityöskentely ja suunnitelmallisuus ovat olleet minulle aina hieman hankaluuksia aiheuttavia asioita, samoin kuin tarkan muistilistan ja kalenterin ylläpitäminen. Näin tässä hyvän paikan kehittää taitojani joustavassa ja mielenkiintoisessa ympäristössä.

Opiskelijana olin mukana kaikkein eniten IkäOTe-hankkeen kuvapuhelinprojektissa. Lisäksi osallistuin Muistin Virrassa- ryhmään, Siilaisen sairaalan kotiutumisen tuki- projektiin, Pienissä Sievissä- päivään kampuksellamme, Muistiseminaariin sekä AMK- päivään.

Kuvapuhelinprojekti siis liittyy kaupunkimme alueella ja lähiympäristössä tapahtuneeseen kokeiluun, jossa asiakas sai kotiinsa kuvapuhelinpäätteen, jonka välityksellä hän voi soittaa virtuaalisia kuvapuheluita muiden projektissa olevien kanssa, sekä pitää yhteyttä kotihoitoon. Minun osuuteni projektissa oli yhdessä opiskelijatovereideni kanssa soittaa asiakkaille torstaisin sovittuun kellonaikaan ryhmäpuhelu, ja pitää tämän ryhmäpuhelun välityksellä vaihtelevaan teemaan liittyvä keskustelu- ja tekemistunti. Suunnittelimme ryhmän teeman ja sisällön etukäteen, ja toteutimme sen kuvapuhelimen välityksellä sovittuun aikaan.

Ryhmäkertamme sujuivat pääpiirteittäin hyvin, muutamia satunnaisia teknisiä ongelmia lukuun ottamatta. Ryhmänohjauksesta minulla oli jonkun verran aikaisempaa kokemusta, aineksena olivat tosin varusmiehet, joiden onnellisuus ja hyvinvointi eivät olleet pääprioriteettien listalla heille aktiviteetteja järjestäessä. Vaikka ryhmät olivat kestoltaan lyhyitä, noin 40min varsinaista teemaan liittyvää puuhastelua ja asiakeskustelua sisältävinä, mielenkiintoisimmaksi puoleksi nousi itse kuvapuhelin ja sen tuomat rajoitukset ja mahdollisuudet.

Asiakkaiden ollessa fyysisesti saavuttamattomissa, materiaalin käyttäminen vaikeutui huomattavasti, sillä asiakkaan ollessa kyvytön ottamaan esimerkiksi kirjaa, joka meillä oli käytössä, rajoittui materiaalin käyttäminen sen näyttämiseen web-kameralle. Puheenvuorot piti jakaa ryhmänohjaajan puolesta, sillä virtuaalisessa ryhmässä ryhmäläisten on vaikeaa havaita, kun joku muu aikoo puhua ja päälle puhumista tapahtuu. Ryhmäläisten rento asenne kuitenkin auttoi asiaa huomattavasti, ja pieni sohlaaminen kuului asiaan, ja siitä muodostui ikään kuin ryhmän tavaramerkki. Kävimme läpi teemoissa esimerkiksi turvallisuutta, harrastamista, terveyttä, liikuntaa ja muuta vastaavaa. Ryhmäkerran yleinen sisältö oli asiaperäinen keskustelu kustakin aiheesta. Ryhmänohjaajina meidän tehtäväksemme muodostui keskustelun ohjaaminen ja pohdittavien kysymysten esittäminen. Pelkkä jutustelukerho meidän ryhmämme ei siis ollut.

Muutenkin teknologiasta ja sen suomista mahdollisuuksista kiinnostuneena olin kuvapuhelinprojektista vilpittömän kiinnostunut ja jään seuraamaan sen mahdollista kehitystä. Pääsin osallistumaan projektipalavereihin, ja sain tietoa itse projektista johon meidän kuvapuhelinprojektimme kuului vain pienenä osana. Kuvapuhelimen ja sen mahdollisen käytön lisääntymisen tapahtuessa olen etulyöntiasemassa, sillä olen nähnyt sen jo kokeiluvaiheessa ja ollut mukana sen kehityksessä.

Itse oppimistani reflektoidessa havaitsen, että kehittymistä kaipaamissani asioissa olen tosiaankin edistynyt, vaikken vielä mikään aikataulumestari olekaan. Alun tragikoominen sohlaaminen meinasi jo stressikynnyksen ylittää, mutta asiat lähtivät rullaamaan kalenterin ahkeralla käyttämisellä ja asioista kyselemällä. Mitään suurempia mokauksia ei tapahtunut, ja ainakin toivottavasti panokseni projekteille ja ryhmille oli positiivinen. Opin työelämätaitoja, projektisuunnittelua sekä aikataulutusta miellyttävässä oppimisympäristössä, ja en harjoitteluani pois vaihtaisi.

Sairaanhoitajaopiskelija Antti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *