Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2017

Hyvinvointitapahtuma Omakoti Rannan asukkaille

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Anni. Suoritin ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa syksyllä 2017. Vaikka ikäihmiset olivat harjoitteluni pääasiallinen asiakasryhmä, olin myös mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintailtapäivää kehitysvammaisten ryhmäkoti Omakoti Rantaan. Hoitotyön opinnoissa käydään erittäin niukasti läpi kehitysvammaisia, joten tämä tapahtuma toi tervetullutta kokemusta tästä asiakasryhmästä.

Tapahtumassa oli lisäkseni mukana kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa, kaksi fysioterapeuttiopiskelijaa ja yksi sosionomiopiskelija. Ryhmäkodin työntekijöiden toiveesta suunnittelimme toiminnan neljään erilaiseen pisteeseen, jota asukkaat kiersivät pienissä ryhmissä. Toimintaan osallistui noin kymmenen asukasta, ja jokaisessa ryhmässä oli kahdesta kolmeen henkilöä.

Pisteiden aiheina olivat aistit, liikunta, ravitsemus ja aivojumppa. Liikuntapisteellä heitettiin palloja ja hernepusseja ämpäreihin, aivojumppapisteellä pidettiin tietovisaa muun muassa Suomesta ja luonnosta, ja ravitsemuspisteellä arvailtiin, mitkä ruoat olivat terveellisiä ja mitkä herkkuja. Itse olin aistipisteellä, jossa asukkaat saivat haistella, tunnustella, kuunnella sekä arvailla erilaisia hajuja, tavaroita ja ääniä. Pisteiden jälkeen vielä pidimme pienen rentoutustuokion, jossa kuuntelimme rauhoittavaa musiikkia ja hieroimme asukkaita nystyräpalloilla. Lopuksi jokainen sai päivästä muistoksi kunniakirjan päivän suorittamisesta.

Haastetta toiminnallemme tuotti osallistujien vaihteleva toimintakyky ja kommunikoinnin vaikeudet. Muutama istui pyörätuolissa, ja vain jokunen asukkaista oli puhuvia. Pääsin itse hieman verestämään ruostunutta viittomakieltäni, sillä yhden asukkaan kanssa kommunikoitiin viittomin. Kaikki kuitenkin pääsivät osallistumaan tasapuolisesti. Tärkeintä oli onnistumisen ja hyvän mielen kokemukset.

Hyvinvointitapahtumamme oli kaikin puolin onnistunut. Monet asukkaista olivat todella iloisen näköisiä saatuaan omaa nimeään koristavan diplomin. Yksi työntekijöistäkin ihmetteli, miten rauhassa ja hiljaa asukkaat jaksoivat olla loppurentoutuksessa. Meille opiskelijoille tämä toi hyvää kokemusta kehitysvammaisten kanssa toimimisesta. Vastaavanlaista kokemusta emme välttämättä enää toiste opintojemme aikana saa.

Anni, terveydenhoitajaopiskelija

Semppipäivä Elä ressaa! 31.10.2017

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Jenna ja teen Voimalassa ikäosaamisen harjoittelua. Pidimme tiimi 2 kanssa Semppipäivän 31.10.2017 Karelia-amk:lla Tikkarinteen kampuksella ja aiheeksi valikoitui stressi ja sen hallinta. Päädyimme aiheeseen, sillä marraskuussa 2017 on mielenterveysviikko. Lisäksi lähes jokainen opiskelija kokee varmasti jossain vaiheessa tai jopa jatkuvasti stressiä suoritettavista opinnoista ja ajan riittämättömyydestä kaikkeen. Tapahtumaa mainostimme lähettämällä Tikkarinteen kampuksen opiskelijoille ja opettajille sähköpostissa mainoksen, lisäksi veimme muutamia paperisia mainoksia kampuksen seinille ja laitoimme mainoksen pyörimään myös digitaalisesti E-talon aulassa olevaan tauluun.

Suunnittelimme Semppipäivän niin, että se koostui eri pisteistä, joihin sai käydä tutustumassa vapaamuotoisesti. ”Sisäänheitto” pisteenä suunnitelmassa oli ”Stressin fysiologiset vaikutukset”. Tälle askartelimme ihmiskehon, johon kiinnitimme erivärisillä pahveilla tekstejä stressin vaikutuksista ihmiskehon eri osiin ja annoimme pisteen kävijöille lyhyen yhden kysymyksen stressitestin. Lisäksi suunnittelimme pisteen, jossa oli erilaisia stressileluja testattavaksi. Jaoimme myös halukkaille kuplamuovia pieniä palasia mukaan. Halusimme koota ajatuksia stressinhallinnasta jotenkin, joten päätimme tehdä ”Stressinhallintapuun”. Teimme siis valmiin puun pahvista, johon kaikki saivat käydä kirjoittamassa Post it -lapuille omia stressinhallinta keinojaan. Semppipäivänä päätimme yhdistää nämä kolme pistettä yhdeksi pisteeksi. Näiden pisteiden lisäksi pidimme Voimalan tuvassa verenpaineen mittausta, leposykkeen mittausta ja VR-lasien testausta. Halusimme luoda tupaan rennon ympäristön, jossa voisi rauhoittua mittauksia varten ja rentoutua kokeillessa VR-laseja. Siksi haimmekin tupaan säkkituoleja, joissa sai istuskella.

Pisteillä kävijöitä oli jonkin verran. Stressilelupisteelle monet pysähtyivät pikaisesti katsomaan, minkälaisia stressileluja pisteellä oli. Tällöin pystyi myös mainostamaan muita pisteitä. Voimalan tupaan oli hankalampaa saada kävijöitä. Veimme kuitenkin käytävään mainos ”fläppitaulun” herättämään ohikulkijoiden huomion. Lisämainostuksestamme huolimatta kävijöiden määrä pisteillä jäi suhteellisen vähäiseksi. Kehitettävää olisikin siis ehkä mainostuksessa ja siinä kuinka saada ihmisiä tulemaan pisteille eli kuinka pisteistä saisi houkuttavampia ja ”matalan kynnyksen” paikkoja tulla käymään. Muutoin päivä onnistui hyvin, jokainen tiesi mitä tehdä, onnistuimme toimimaan niin, että kaikki ehtivät käydä hyvin syömässä ja yhteistyöopiskelikoiden välillä toimi muutenkin.

Jenna, terveydenhoitajaopiskelija

AVOT-hankkeen perhekotien kuvapuhelut

Olen sairaanhoitajaopiskelija Jutta ja suorittanut ikäosaamisen harjoittelun Voimalassa. Pääsin heti harjoittelun alusta mukaan AVOT- hankkeeseen, jota olemme tiimeinä vieneet eteenpäin. AVOT- hankkeen yksi pääidea on kehittää ikäihmisten perhehoitoa. Hankkeessa mukana on Karelia amk:n lisäksi Siun Sote ja PKKY.

Tiimimme aloitti kuvapuhelukokeilut Liperin ja Lieksan perhekoteihin. Muita hankkeessa mukana olevia perhekoteja on mm. Rääkkylässä ja Kiteellä. Olemme saaneet ohjausta palveluntuottajalta Sencomilta, liittyen videoyhteyteen ja laitteiden käyttöön. Itse en koe olevani mikään ”tekniikan ihmelapsi”, mutta niin vain minäkin opin uutta teknologian saralla. Tehtävänämme on ollut kuvapuhelimen välityksellä vetää perhekotien asukkaille ryhmää, joka parantaisi heidän kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Ensimmäiset kuvapuhelut perhekoteihin teimme elo-syyskuun vaihteessa ja tästä eteenpäin olemme ”tavanneet” säännöllisesti kerran viikossa. Ensimmäisissä kuvapuheluissa kyselimme asukkaiden mielenkiinnon kohteita, sekä kartoitimme toimintakykyä. Kuvapuheluiden sisältö ei ole ollut vain päämäärätöntä ajanvietettä, vaan kaikelle tekemiselle on aina tarkoitus, perustuen tutkittuun tietoon – ajatellen ikäihmisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamista. Kuvapuhelut ovat tähän mennessä sisältäneet musiikkia, laulua, jumppaa, muistelua, luontoaiheita ym. Tärkeänä kuitenkin olemme pitäneet myös sitä, että kuvapuhelut ovat antaneet onnistumisen tunteita, sekä iloa ja piristystä asukkaiden arkeen. Hyvä mieli ja naurun remakka on usein ollut osa kuvapuhelua!

Oppimisen ja ikäosaamisen harjoittelun kannalta AVOT- hankkeen parissa on ollut erittäin mukava työskennellä. Vain mielikuvitus on rajana sille, kuinka voimme nyt ja jatkossa hyödyntää kuvapuhelua ikäihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Uudet opiskelijat jatkavat AVOT:in parissa, minä kiitän ja kumarran mielekkäästä ja opettavaisesta kokemuksesta.

”Mieli, jonka uusi kokemus on kerran laajentanut, ei koskaan palaa vanhoihin mittoihinsa.”
-Oliver Wendell Holmes

Jutta, sairaanhoitajaopiskelija

Kohtaamisia ikäosaamisen harjoittelussa

Olen Kaisa, opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, ja tein opintoihin viidennellä lukukaudella kuuluvan ikäosaamisen harjoittelun Voimalassa. Ennen harjoittelun alkua minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä Voimalassa tehdään. Tiesin sen olevan terveyttä edistävää toimintaa mm. erilaisissa projekteissa ja hankkeissa. Kiinnostuin Voimalasta harjoittelupaikkana ennaltaehkäisevän näkökulman vuoksi, sekä itsenäinen ja moniammatillinen työ kiinnosti. Aikaisemmissa harjoitteluissa olen hoitanut ikäihmisiä vuodeosastoilla, joten ikäosaamisen harjoittelulta Voimalassa odotin asiakaskohtaamisia erilaisissa toimintaympäristöissä.

Voimalassa työskentelyyn kuuluu paljon itsenäistä suunnittelutyötä, tiedonhakua ja järjestelyä. Varsinkin näin kesätauon jälkeen, kun kaikki toiminta käynnistetään uudelleen ”alusta”, ensimmäiset päivät ja viikot kuluivat enimmäkseen koneen ääressä toimistolla. Heti kun pääsin asiakkaiden pariin, tuli selväksi jälleen kerran se, että asiakaskontaktit ovat minulle se mieluisin ja antoisin juttu. Minulle on tärkeää hyvä vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ja haluan panostaa sen onnistumiseen jokaisessa kohtaamisessa. Aito läsnäolo luo merkityksellisiä hetkiä, puolin ja toisin.

Siilaisen kotiutumisen tuki –toiminnassa Voimalan opiskelijat tekevät moniammatillisena työparina kotikäyntejä Siilaisen sairaalan vuodeosastolta kotiutuneiden potilaiden luona. Kotikäyntien tarkoituksena on löytää ja tukea asiakkaan voimavaroja, jotta asiakkaan kotona selviytyminen ja pärjääminen sujuisi mahdollisimman hyvin, ja että uusia sairaalajaksoja voitaisiin ehkäistä. Harjoittelun aikana minulla oli kaksi asiakasta, molempien luona käytiin 2-3 kertaan viikossa, yhteensä noin 10 kertaa. Aluksi kartoitettiin asiakkaan voimavaroja, toimintakykyä ja mielenkiinnon kohteita. Niiden mukaan suunniteltiin jokaiselle käynnille tavoitteellista toimintaa. Molempien asiakkaiden kohdalla käynnit sujuivat mukavasti ja jaksoille asetetut tavoitteet saavutettiin. Asiakkaiden toimintakyky parani, kävelymatkat moninkertaistuivat lähtötilanteeseen nähden ja motivaatio omaan liikkumiseen löytyi. Näillä käynneillä sai nähdä konkreettisesti, jotta tekee tärkeää työtä, koska käynneistämme oli silminnähden iloa ja hyötyä asiakkaalle. Se oli palkitsevaa, ja molemmin puolin kiitollista.

Sykähdyttävin hetki syntyi juurikin toisen kotikäyntiasiakkaamme kanssa. Alkukartoituksessa kävi ilmi, että asiakas ei ollut tavannut miesystäväänsä koko pari kuukautta kestäneen sairaalajaksonsa aikana. Hän oli melko yksinäinen, ja kaipasi ystäväänsä, joka asuu muutaman kilometrin päässä palvelutalossa, mutta ei pääse ulkona liikkumaan ilman avustajaa. Aikaisemmista harrastuksistaan asiakas kertoi, että nuorempana tanssi on ollut rakas harrastus, ja valssi lempilaji. Järjestimme yhden kotikäynnin aikana asiakkaalle kyydin ja menimme yhdessä vierailulle hänen miesystävänsä luokse. Ja kuinka ollakaan, sattui olemaan niin, että palvelutalossa, jossa ystävä asui, oli juurikin meneillään tanssit, kun pääsimme paikalle. Ja pariskunta pääsi tapaamaan pitkästä aikaa rakkaan harrastuksensa parissa. Toimintakyky ei enää mahdollistanut tanssia, mutta viimeisen valssin soidessa he ottivat tanssiotteen, ja vaikka tanssiaskeleita ei enää voitukaan ottaa, heistä näki, kuinka he nauttivat musiikista ja läheisyydestä. Jälleennäkeminen oli hyvin liikuttavaa, ja oli ilo olla mukana mahdollistamassa tätä tärkeää hetkeä heille.

Omaishoitajien kinestetiikkakoulutuksen aikana olimme hoitamassa heidän omaishoidettaviaan Koivupihassa, jotta omaishoitajien oli mahdollista osallistua tärkeään koulutukseen. Olimme suunnitelleet mielen virkistykseksi ohjelmaa musiikkivisailusta tietokilpailuun, ja mielikuvajumpasta hyvän mielen muistelukortteihin. Omaishoidettavia oli 5 henkilöä, joiden toimintakyky vaihteli, osa pyörätuolissa, osa liikkui rollaattorin turvin avustettuna ja yksi omatoimisesti. Yksi tuotti vain vähän puhetta ja yksi ei lainkaan ymmärrettäviä sanoja. Oli mukava huomata, miten tunnelma välittyi heidänkin kasvoiltaan, joiden kanssa ei yhteisiä sanoja ollut. Hymy ja ilo näkyivät eräänkin muistisairaan herrasmiehen silmistä, kun hän osallistui vuorollaan keskusteluun pöydän ääressä omalla kielellään. Laulaessamme vanhoja tuttuja yhteislauluja, laulunsanat tulivat osittain aivan selvästi heidänkin suustaan, jotka eivät puhetta tuottaneet. Kun omaishoitajat kolmen tunnin kuluttua tulivat noutamaan hoidettaviaan, oli ainakin osa heistä selvästi virkistyneen oloisia, ja kiittelivät vuolaasti meitä tämän koulutustuokion mahdollistamisesta. Pienikin lepotauko raskaasta omaishoitotyöstä on niin tärkeää heille. Tässä taas tunsi tekevänsä tarpeellista työtä. Joku omaishoitajakin totesi hoidettavalleen pois lähtiessä, että ”näytätpä pirteämmältä nyt kuin tänne tullessa”.

Sain kokea Voimalassa myös virtuaalisia kohtaamisia. AVOT-hankkeeseen liittyen teimme perhekotien kuvapuhelinkokeilua, jossa soittelimme Skype for Business –sovelluksen välityksellä perhekoteihin ympäri maakuntaa. Minun tiimini soitteli Kiteen ja Rääkkylän perhekoteihin, joissa asukkaina on lähinnä muistisairaita ikäihmisiä. Soitot tapahtuivat kerran viikossa ja olivat kestoltaan noin tunnin kerrallaan. Jokaiselle soittokerralle tehtiin suunnitelma, joka sisälsi tavoitteellista ohjelmaa sosiaalisen, psyykkisen, kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi. Ensimmäisillä soittokerroilla oli hauska nähdä perhekotien asukkaiden ihmettelevät ja uteliaat kasvot tuijottaen tiiviisti ilme värähtämättä suoraan kameraan. Aloittaessamme tutustumisen heidän nimiään kyselemällä, nimet tulivat kuin tykin suusta kukin vuorollaan täydellisinä litanjoina kaikki nimet lausuen, aivan kuin nimien luettelemista olisi etukäteen harjoiteltu J. Muutaman soittokerran jälkeen toiminta alkoi jo tulla tutuksi, ja ihan hyvin syntyi vuorovaikutusta, keskustelua, hymyä ja nauruakin. Olivatpa Kiteen rouvat harjoitelleet meille laulujakin, jotka esittivät meille upeasti. Sympaattisia ”kohtaamisia” nämäkin.

Kaisa, sairaanhoitajaopiskelija

VOIMALAHARJOITTELUN MONET PUOLET

Olen viimeisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja Voimalassa ikäosaamisen harjoittelussa. Halusin ikäosaamiseen hieman erilaista näkökulmaa kuin perinteisen osasto- tai hoitokotityön, siksi valitsin Voimalan. Projekti- ja hanketyöstä minulla ei tässä mittakaavassa ollut aiempaa kokemusta, ja sitä tosiaan sai harjoitella. Aluksi tuntui vaikealta hahmottaa kaikki projektit ja oma rooli niissä. Kuitenkin, kun niihin sisään pääsi, oli työ todella mielenkiintoista ja aika meni nopeasti, välillä vähän liiankin. Oman ajankäytön hallinta ja ajankäytön suunnittelu ovat tärkeitä asioita, joista oppia sai.

Harjoittelun ajankohdasta johtuen ikäihmisten kohtaamista tuli harmillisen vähän, ihmisten kohtaamista yleisesti sitten senkin edestä. Moniammatillinen tiimityö on Voimalassa se ykkösjuttu, itsenäistä suunnitteluakin toki on jonkin verran tehtävä. Joitakin ryhmätoimintoja suunnitellessa tuli sellainen olo, ettei ole harjoittelussa, vaan kaikki pitäisi osata ja tietää. Tällaisissa tilanteissa pitää kuitenkin muistaa, että tukea on saatavilla Voimalassa työskenteleviltä opettajilta.

Mieleenpainuvimpia projekteja ehkä olivat Muistin Virkistäjät, AVOT perhekotien kuvapuhelinkokeilu sekä koulun Semppi-pisteelle järjestetty rentoutuspäivä. Muistin Virkistäjät ovat työikäisiä muistisairaita, joille järjestettiin erilaista ryhmätoimintaa koulun tiloissa ja perhekotien asukkaat pääosin muistisairaita ikäihmisiä, joille järjestettiin ryhmätoimintaa kuvapuhelimen kautta. Etenkin kuvapuhelin toiminta tuntui itsestä sellaiselta, mitä voitaisiin hyödyntää melkein missä vain.

Voimalassa pääsi mukaan monenlaiseen toimintaan, ja sai mm. erilaisten projektien kautta nähdä, miten teknologiaa voisi hyödyntää hoitotyössä. Tällaista monipuolisuutta ei monessakaan harjoittelupaikassa saa kokea. Kliinisten taitojen harjoittelun osalta harjoittelu toki oli suppeampaa, mutta sen tiesi jo harjoitteluun mennessäänkin ja pystyi suunnittelemaan tavoitteensa sen mukaan. Henkilön, joka Voimalan valitsee, tulee olla itseohjautuva ja vastuullinen. Voimalassa uusia taitoja saa opetella yhdessä toisten kanssa, verkostojaan laajentaa, herätellä ehkä itsessäänkin asuvaa toiminnan kehittäjää. Voin lämpimästi suositella Voimalaa harjoittelupaikaksi.

Piia, sairaanhoitajaopiskelija