Kohtaamisia ikäosaamisen harjoittelussa

Olen Kaisa, opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, ja tein opintoihin viidennellä lukukaudella kuuluvan ikäosaamisen harjoittelun Voimalassa. Ennen harjoittelun alkua minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä Voimalassa tehdään. Tiesin sen olevan terveyttä edistävää toimintaa mm. erilaisissa projekteissa ja hankkeissa. Kiinnostuin Voimalasta harjoittelupaikkana ennaltaehkäisevän näkökulman vuoksi, sekä itsenäinen ja moniammatillinen työ kiinnosti. Aikaisemmissa harjoitteluissa olen hoitanut ikäihmisiä vuodeosastoilla, joten ikäosaamisen harjoittelulta Voimalassa odotin asiakaskohtaamisia erilaisissa toimintaympäristöissä.

Voimalassa työskentelyyn kuuluu paljon itsenäistä suunnittelutyötä, tiedonhakua ja järjestelyä. Varsinkin näin kesätauon jälkeen, kun kaikki toiminta käynnistetään uudelleen ”alusta”, ensimmäiset päivät ja viikot kuluivat enimmäkseen koneen ääressä toimistolla. Heti kun pääsin asiakkaiden pariin, tuli selväksi jälleen kerran se, että asiakaskontaktit ovat minulle se mieluisin ja antoisin juttu. Minulle on tärkeää hyvä vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ja haluan panostaa sen onnistumiseen jokaisessa kohtaamisessa. Aito läsnäolo luo merkityksellisiä hetkiä, puolin ja toisin.

Siilaisen kotiutumisen tuki –toiminnassa Voimalan opiskelijat tekevät moniammatillisena työparina kotikäyntejä Siilaisen sairaalan vuodeosastolta kotiutuneiden potilaiden luona. Kotikäyntien tarkoituksena on löytää ja tukea asiakkaan voimavaroja, jotta asiakkaan kotona selviytyminen ja pärjääminen sujuisi mahdollisimman hyvin, ja että uusia sairaalajaksoja voitaisiin ehkäistä. Harjoittelun aikana minulla oli kaksi asiakasta, molempien luona käytiin 2-3 kertaan viikossa, yhteensä noin 10 kertaa. Aluksi kartoitettiin asiakkaan voimavaroja, toimintakykyä ja mielenkiinnon kohteita. Niiden mukaan suunniteltiin jokaiselle käynnille tavoitteellista toimintaa. Molempien asiakkaiden kohdalla käynnit sujuivat mukavasti ja jaksoille asetetut tavoitteet saavutettiin. Asiakkaiden toimintakyky parani, kävelymatkat moninkertaistuivat lähtötilanteeseen nähden ja motivaatio omaan liikkumiseen löytyi. Näillä käynneillä sai nähdä konkreettisesti, jotta tekee tärkeää työtä, koska käynneistämme oli silminnähden iloa ja hyötyä asiakkaalle. Se oli palkitsevaa, ja molemmin puolin kiitollista.

Sykähdyttävin hetki syntyi juurikin toisen kotikäyntiasiakkaamme kanssa. Alkukartoituksessa kävi ilmi, että asiakas ei ollut tavannut miesystäväänsä koko pari kuukautta kestäneen sairaalajaksonsa aikana. Hän oli melko yksinäinen, ja kaipasi ystäväänsä, joka asuu muutaman kilometrin päässä palvelutalossa, mutta ei pääse ulkona liikkumaan ilman avustajaa. Aikaisemmista harrastuksistaan asiakas kertoi, että nuorempana tanssi on ollut rakas harrastus, ja valssi lempilaji. Järjestimme yhden kotikäynnin aikana asiakkaalle kyydin ja menimme yhdessä vierailulle hänen miesystävänsä luokse. Ja kuinka ollakaan, sattui olemaan niin, että palvelutalossa, jossa ystävä asui, oli juurikin meneillään tanssit, kun pääsimme paikalle. Ja pariskunta pääsi tapaamaan pitkästä aikaa rakkaan harrastuksensa parissa. Toimintakyky ei enää mahdollistanut tanssia, mutta viimeisen valssin soidessa he ottivat tanssiotteen, ja vaikka tanssiaskeleita ei enää voitukaan ottaa, heistä näki, kuinka he nauttivat musiikista ja läheisyydestä. Jälleennäkeminen oli hyvin liikuttavaa, ja oli ilo olla mukana mahdollistamassa tätä tärkeää hetkeä heille.

Omaishoitajien kinestetiikkakoulutuksen aikana olimme hoitamassa heidän omaishoidettaviaan Koivupihassa, jotta omaishoitajien oli mahdollista osallistua tärkeään koulutukseen. Olimme suunnitelleet mielen virkistykseksi ohjelmaa musiikkivisailusta tietokilpailuun, ja mielikuvajumpasta hyvän mielen muistelukortteihin. Omaishoidettavia oli 5 henkilöä, joiden toimintakyky vaihteli, osa pyörätuolissa, osa liikkui rollaattorin turvin avustettuna ja yksi omatoimisesti. Yksi tuotti vain vähän puhetta ja yksi ei lainkaan ymmärrettäviä sanoja. Oli mukava huomata, miten tunnelma välittyi heidänkin kasvoiltaan, joiden kanssa ei yhteisiä sanoja ollut. Hymy ja ilo näkyivät eräänkin muistisairaan herrasmiehen silmistä, kun hän osallistui vuorollaan keskusteluun pöydän ääressä omalla kielellään. Laulaessamme vanhoja tuttuja yhteislauluja, laulunsanat tulivat osittain aivan selvästi heidänkin suustaan, jotka eivät puhetta tuottaneet. Kun omaishoitajat kolmen tunnin kuluttua tulivat noutamaan hoidettaviaan, oli ainakin osa heistä selvästi virkistyneen oloisia, ja kiittelivät vuolaasti meitä tämän koulutustuokion mahdollistamisesta. Pienikin lepotauko raskaasta omaishoitotyöstä on niin tärkeää heille. Tässä taas tunsi tekevänsä tarpeellista työtä. Joku omaishoitajakin totesi hoidettavalleen pois lähtiessä, että ”näytätpä pirteämmältä nyt kuin tänne tullessa”.

Sain kokea Voimalassa myös virtuaalisia kohtaamisia. AVOT-hankkeeseen liittyen teimme perhekotien kuvapuhelinkokeilua, jossa soittelimme Skype for Business –sovelluksen välityksellä perhekoteihin ympäri maakuntaa. Minun tiimini soitteli Kiteen ja Rääkkylän perhekoteihin, joissa asukkaina on lähinnä muistisairaita ikäihmisiä. Soitot tapahtuivat kerran viikossa ja olivat kestoltaan noin tunnin kerrallaan. Jokaiselle soittokerralle tehtiin suunnitelma, joka sisälsi tavoitteellista ohjelmaa sosiaalisen, psyykkisen, kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi. Ensimmäisillä soittokerroilla oli hauska nähdä perhekotien asukkaiden ihmettelevät ja uteliaat kasvot tuijottaen tiiviisti ilme värähtämättä suoraan kameraan. Aloittaessamme tutustumisen heidän nimiään kyselemällä, nimet tulivat kuin tykin suusta kukin vuorollaan täydellisinä litanjoina kaikki nimet lausuen, aivan kuin nimien luettelemista olisi etukäteen harjoiteltu J. Muutaman soittokerran jälkeen toiminta alkoi jo tulla tutuksi, ja ihan hyvin syntyi vuorovaikutusta, keskustelua, hymyä ja nauruakin. Olivatpa Kiteen rouvat harjoitelleet meille laulujakin, jotka esittivät meille upeasti. Sympaattisia ”kohtaamisia” nämäkin.

Kaisa, sairaanhoitajaopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *