Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2017

Virkeästi verkossa

Olen Miika Pietarinen, sairaanhoitaja-opiskelija. Tässä harkassa teen ikäosaamisen harkan. Eli harkka pitää liittyä vanhustyöhön. Harkassa pyrinkin siihen, että valitsin vain vanhustyöhön liittyviä projektia, toki oli muutama mitkä ei liittynyt suoranaisesti vanhuksiin.

Kirjoitan blogia Virkeästi verkossa-ryhmästä, jossa Skypen eli kuvapuhelimen välityksellä olemme neljään asiakkaaseen, ikäihmiseen, yhteydessä. Kuvapuheluissa käsittelemme toimintakykyä edistäviä asioita kuten liikunta, ravitsemus, uni, mielenterveys ja kaatumisten ennaltaehkäisy. Jokainen aihe käydään erikseen läpi sille varattuna ajankohtana. Kuv puhelut käydään perjantaisin läpi, paitsi pari kertaa jouduttiin muuttamaan ajallisista syistä. Kuvapuheluissa on ollut varsinkin alussa paljon yhteysongelmia. Milloin Skype ei toiminut tai asiakkaan netti toimi heikosti. Välillä eräillä asiakkailla oli myös hankaluutta käyttää Skypeä vaikka oli annettu ohjeet kotikäynneillä, mutta ne selvisivät yleensä soittamalla asiakkaalle ja neuvomalla. Kotikäynneillä asennettiin Skype ja luotiin tunnus, asiakkaalla ei sitä ollut ja tarvittaessa neuvottiin Skypen käytössä. Kotikäynneillä pystyttiin myös arvioimaan asiakkaan toimintakykyä.

Kuvapuhelujen ensimmäisillä kerroilla käytiin läpi nimet, säännöt ja liikuta. Toisella kerralla käytiin kaatumisen syyt ja kolmannella kerralla ravitsemus läpi. Ryhmäläiset ovat olleet hyvin keskustelevaisia. Suurin osa ryhmäläisistä on tykännyt ryhmästä ja yksi on aina odottanut, milloin kokoonnutaan ensi kerralla. Ryhmän suunnittelua on tehty noin paria päivää ennen kuvapuheluja. Yleensä porukalla kerralla on suunniteltu, harvoin on jätetty mitään tekemistä jälkeenpäin kenellekään. Harmi vain oma harjoittelu aikani täyttyy ja pari viimeistä kertaa jää käymättä. Voimala-harkka on ollut todella mukava. Tiimini on ottanut minut tosin hyvin vastaan ja ketään ei ole jätetty ulkopuolelle. Harkkaa suosittelen lämpimästi tuleville opiskelijoille.

Ystävällisin terveisin,
sairaanhoitajaopiskelija Miika Pietarinen

Moniammatillisuus Voimalassa

Kuvitellaanpa tilanne, jossa opiskelijapari saapuu ikäihmisen luo kotikäynnille. Mieli on ollut maassa jo muutaman kuukauden, eikä mikään tunnu innostavan. Ruokavalio on yksipuolista, eikä säännöllistä liikuntaakaan tule harrastettua iänikuisten nivelkipujen takia yhtään. Myös rahahuolet painavat, sillä pieni eläke ei riitä juuri mihinkään muuhun kuin välttämättömiin asumiskustannuksiin.

Olen Riikka, kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulusta. Tämä tilanne on keksitty, mutta en väitä, etteikö se voisi olla jollekin täysin totta. Aikaisempien harjoitteluiden, sekä työkokemuksen myötä olen huomannut, että ihmiset kärsivät yhä enemmän monialaisimmista vaivoista ja ongelmista. Näiden ongelmien ratkaisemiseen ei enää yhden asiantuntijan taidot riitä.  Sosiaali- ja terveyspalvelujen alati kasvavat kustannukset käyvät taakaksi yhteiskunnallemme, joten tässä kaikessa olisi saatava vielä taloudellisesti kannattavia ratkaisuja.

Onneksi moniammatillinen yhteistyö ei ole mikään uusi käsite. Aihetta tutkitaan paljon, ja se on nostettu meille esiin myös opintoihin. Moniammatillisuuden avulla eri alojen ammattihenkilöt pääsevät hyödyntämään toistensa asiantuntijuutta. Olen iloinen siitä, että ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa tarjosi monipuolisen ympäristön moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen. Kokemusta tästä sain enemmän, kuin missään muussa harjoittelussa aikaisemmin.

Voimalassa tuotetaan paljon erilaisia produkteja, joten suunnittelua on paljon. On todella hienoa, että olen saanut hyödyntää muiden alojen ideoita ja asiantuntemusta jo suunnitteluvaiheessa. Mielestäni tällainen projektiluonteinen työskentely edellyttää monialaista osaamista, sillä kokonaisuudet ovat laajoja. Otetaanpa esimerkkinä Kuvapuhelut. Tarkoituksena olisi tuottaa perhekotien asukkaille jotain kognitiivisia ja motorisia toimintoja tukevia aktiviteetteja. Hoitotyön näkökulmasta tiedämme paljon ikäihmisen muistiin ja sen prosessointiin liittyvistä asioista. Mutta kuinka tulisi huomioida asiakkaan motorinen osaaminen? Jotta virkistävä taukojumppa onnistuisi, tarvitsemme apua fysioterapeutilta, jolla on osaamista jumppien ohjaamisesta ja tietoa ikäihmisen motorisesta kehityksestä sekä esimerkiksi tasapainon tukemisesta.

Monesti me opiskelijat opintojen edetessä alamme miettiä sitä, kuinka tulemme pärjäämään oikeassa työelämässä. Pohdimme sitä, kuinka ammatillinen osaamisemme riittäisi ratkaisemaan esimerkiksi alussa kuvailemaani tilannetta. On lohdullista, että voin kutsua itseäni tulevaisuudessa hoitotyön ammattilaiseksi, vaikka minulla ei olisikaan kaikkia vastauksia ihmisten ongelmiin. Moniammatillisesta näkökulmasta katsoen, opin harjoitteluni aikana paljon fysioterapeutin työskentelystä ja heidän käyttämistä ”työkaluista”. Pääsin myös tutustumaan sosiaalialla hyödynnettäviin menetelmiin.

Kun minulta kysyttiin arviointikeskustelussa, mitä annettavaa minulla oli hoitotyön opiskelijana muiden alojen opiskelijoille, en aluksi osannut vastata kysymykseen. Tuntui hankalalta nostaa esille asioita, joita minä ja muut hoitotyön opiskelijat olemme kenties voineet opettaa muiden alojen osaajille. Hetken mietittyäni oivalsin, että oma työskentelyni myötä olen opettanut hoitotyön auttamismenetelmien lisäksi asiakkaan arvostavan ja kunnioittavan kohtaamisen. Moniammatillisuus on siis myös sitä, että kykenen itse tunnistamaan omia vahvuuksiani hoitajana ja sitä, mitä minulla on annettavaa muille osaajille.

Riikka, terveydenhoitajaopiskelija

Hemmottelua Lähiötalolla

Olen Satu, kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija. Voimalassa olen suorittamassa ikäosaamisen harjoittelua. Näiden kuluneiden viikkojen aikana olen päässyt osallistumaan muun muassa ryhmänohjaukseen, seminaareihin ja monenlaisiin projekteihin.

Eräs projekteista oli marraskuun alussa Lähiötalolla järjestetty ikäihmisten iltapäiväkahvittelu. Tuolla kertaa kahvitteluiden teemana oli hemmotteluiltapäivä. Vastuu projektin organisoinnista oli toisella tiimillä, mutta Voimalassa me autamme toisiamme aina mahdollisuuksien mukaan. Näin ollen minäkin pääsin osaksi tapahtuman järjestämiseen, vaikkei se varsinaisesti omalle tiimille kuulunutkaan.

Hemmotteluiltapäivä toteutettiin kolmella eri pisteellä. Kaikki pisteet olivat avoinna koko kahvittelun ajan, ja ikäihmiset kiersivät niissä 4-5 hengen pienryhmissä. Tapahtuma alkoi esittelyllä, jossa me opiskelijat esittelimme itsemme ja pisteemme. Osallistujat pääsivät tekemään ohjatusti käsihoitoja, tutustumaan VR-laseihin ja rentoutumaan hieronnassa.

 

 

 

 

Minä olin toisen terveydenhoitajaopiskelijan kanssa vastuussa manikyyripisteestä. Aluksi kynsinauhat pehmitettiin lämpöisessä vedessä, johon oli lisätty hieman öljyä. Muutaman minuutin kylvetyksen jälkeen kynsinauhoja työnneltiin varovasti appelsiinipuutikulla ja kynnet muotoiltiin viilalla. Käsivoiteen levittämisen yhteydessä neuvoimme ikäihmisille, kuinka heidän kannattaa samalla hieroa käsiään. Hieronta elvyttää verenkiertoa ja tuntuu toki myös todella rentouttavalta. Lopuksi lakattiin kynnet. Tarkoituksena oli, että osallistujat voivat lakata omat kyntensä, mutta kaikki halusivat meidän lakkaavan ne heidän puolestaan. Onhan se tietysti paljon hemmottelevampaa noin. Pisteellämme meillä oli myös kynsitarroja. Suurin osa ei ollut koskaan käyttänyt kynsitarroja aikaisemmin, mutta halusivat nyt innokkaina laittaa kukkasia ja perhosia kynsiinsä.

Pisteemme oli todella suosittu ja välillä vuoroaan odottavia oli ihan jonoksi asti. Jopa pari miestäkin osallistui pisteemme toimintaan. Minulla on taustalla kosmetologiopintoja ja oli mukavaa päästä hyödyntämään edellisistä opinnoista saamia tietoja ja taitoja. Naiset kyselivätkin innokkaina erilaisia kauneudenhoitovinkkejä. Kotiin viemiseksi kaikki osallistujat saivat omat appelsiinipuutikut ja kynsiviilat. Näin ollen he voivat jatkossa tehdä manikyyrejä kotonakin.

Satu, terveydenhoitajaopiskelija

Omaisvoimasta voimaa arkeen

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja tein syksyllä 2017 ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa. Pidin harjoitteluni aikana omaishoitajille tarkoitettua Omaisvoima -ryhmää neljän muun opiskelijan kanssa. Ryhmää vetämässä oli terveydenhoitaja-, sairaanhoitaja-, fysioterapeutti-, sekä sosionomiopiskelijoita, joten meitä oli kasassa aikamoinen moniammatillinen tiimi. Yhdessä työskennellessä oppikin paljon toisten tulevasta ammatista ja porukassa syntyi hyviä ideoita erilaisten näkökulmien yhdistyessä. Omaishoitajuus ei ollut minulle juuri ollenkaan tuttua ennen Voimala-harjoittelua, joten olin innoissani päästessäni vetämään omaishoitajille tarkoitettua ryhmää.

Tänä syksynä Omaisvoima-ryhmään osallistui 10 omaishoitajaa, joten meitä oli mukavan kokoinen joukko koossa. Ryhmä kokoontui 6 kertaa palvelukeskus Koivupihassa. Ryhmän kanssa kävimme muun muassa pelaamassa ulkopelejä, teimme rentoutusharjoituksia, askartelimme voimavaratauluja, järjestimme erilaisia kilpailuja ja tietovisoja ja keskustelimme eri aiheista. Kotitehtävänä ryhmäläiset täyttivät parin viikon ajan kiitollisuuspäiväkirjaa, joista otteita jaettiin toisille. Jokainen kerta aloitettiin rennosti kahvien merkeissä.

Tavoitteena ryhmässämme oli muun muassa, että ryhmäläiset saisivat vertaistukea ja vinkkejä arjessa jaksamiseen. Vapaat keskusteluhetket koettiinkin ryhmässä hyvin tärkeiksi ja myös Siun Soten palveluohjaajan sekä Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset Ry:n vierailuista ryhmäläiset saivat uutta ja hyödyllistä tietoa. Hyvin tärkeäksi osallistujat kokivat sen, että opiskelijat menivät heidän koteihinsa huolehtimaan omaishoidettavasta ryhmän ajaksi ja he olivat opiskelijoille todella kiitollisia, sillä ilman tätä osan olisi ollut mahdotonta osallistua ryhmään. Yksi ryhmän tärkeimmistä asioista oli myös omaishoitajien toisiltaan saama vertaistuki ryhmässä.

Itse sain tämän ryhmän ohjaamisesta paljon tulevaan ammattiini. Koen saaneeni lisää ryhmänohjaustaitoja ja samalla myös huomasin, missä osa-alueissa minulla on ryhmänohjaajana parantamisen varaa. Tällaisen kokonaisuuden suunnitteleminen oli sekä opettavaista että hauskaa ja oli myös mielenkiintoista keksiä erilaisia keinoja ryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi. Koen, että pääsimme tähtipaikalle kuulemaan omaishoitajien ajatuksia ja sitä mitä omaishoitajan arki on, suoraan heiltä itseltään. Toivon, että työskennellessäni osaan hyödyntää tätä tietoa ja ottaa näin ollen myös läheiset ja omaiset huomioon potilasta tai asiakasta hoidettaessa. Myös asiantuntijoiden vierailuista sain paljon uutta tietoa, jonka avulla voin paremmin tulevaisuudessa neuvoa omaishoitajia. Parasta ryhmän pitämisessä oli se, että alun hankaluuksien jälkeen saimme lopulta ryhmäläisiltä hyvää palautetta ja kiitoksia. He kertoivat pitäneensä järjestämistämme aktiviteeteista ja vaikutti myös siltä, että he saivat Omaisvoimasta voimaa arkeen ja ”eväitä” tulevaisuuteen.

Katri, terveydenhoitajaopiskelija