Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2018

Mietteitä muistipäivästä

Tervehdys! Olen Pasi, 26- vuotias kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija. Suoritin Voimalassa syksyn aikana kolmannen käytännön opiskelun jaksoni. Työskentely Voimalassa oli hyvin moniammatillista ja yhteistyötä sai tehdä monen eri alan opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa. Harjoittelu oli hyvin joustava ja sen pystyi hyvin sovittamaan omiin aikatauluihin.

Muistipäivä Outokummussa 28.11 oli yksi tapahtumista, joissa sain harjoittelun aikana olla mukana. Itse tapahtuma sijoittui varsinaisen harjoittelu jakson jälkeiseen aikaan. Varsinaisen harjoittelu ajan loppuessa minulla 17.10. Päivän toteutus kuului STHNK16A- ryhmän mipä- projektin toteutukseen ja Voimalassa harjoittelua suorittavia fysioterapeuttiopiskelijoita oli otettu tähän mukaan. Päivän tarkoitus on järjestää toimintapäivä muistisairaille ja heidän omaisilleen. Tapahtuma tehtiin Pohjois-Karjalan Muisti ry:n kanssa yhteistyössä, joiden kanssa tapahtuman vastuuopiskelijat kommunikoi.

Toiminta alkoi alkupalaverilla, jossa olimme kaikki tapahtumaan osallistuvat mukana, tämä tapahtui jo joskus syyskuussa.  Siellä jaoimme alustavasti ryhmät ja tehtävät. Oma tehtäväni oli toimia tuomassa fysioterapian näkökulmaa, yhteen ryhmään neljästä. Ryhmän tehtävä oli suunnitella tälle yhdelle ryhmälle kaksi toimintatuokiota.

Sovimme ryhmäni kanssa suunnittelevan tuokion parin viikon päähän, mutta silloin kun kokoonnuimme, niin ei ollutkaan vielä tietoja, että oliko tuleva ryhmämme muistisairaita vai omaisia. Mutta koska olimme tähän jo sopinut suunnitteluajan, niin päätimme, että tehdään nyt kuitenkin valmiiksi jonkinlainen suunnitelma, jota voidaan sitten muokata tarvittaessa ryhmän mukaan. Suunnitelman tekeminen eteni jouhevasti ja saimme hyvin tuotua omia näkökulmia toiminnoista. Kun olimme vastuu alueet sopineet, niin pystyimme sopimaan, että tapaamme seuraavan kerran muistipäivässä, jollei mitään erityisiä muutoksia tule.

Varailin ryhmän tuokiosta minulle vastuulla olevat välineet edellisellä viikolla ennen tapahtumaa ja silmäilin suunnitelman läpi edellisinä päivinä. Huomasin kuitenkin tässä vaiheessa, että Moodlessa olevalla tapahtuma alustalla ei ollut kovinkaan infoa tapahtumasta kirjattu alkuinfon jälkeen. Joten tästä johtuen päivänkulku jäi minulle hieman auki ja kohderyhmää en tiennyt vieläkään.

Tiistaina 28.11 olikin sitten jo aika lähteä Outokumpuun. Saavuin paikalle ja etsin ryhmäni käsiin ja kyselin heiltä sitten olisiko heillä tietoa tilasta ja ryhmästä. Ryhmä oli omaiset, mutta pienen ajan kuluessa se vaihtuikin sitten jo muistisairaisiin. Mutta eipä se haitannut erityisemmin. Tilakin saatiin ja tilat saatiin ajoissa valmiiksi. Saimme ryhmät osallistujista jaettua ja toiminnan alkamaan.

Ensimmäisenä meillä oli liikunta-osio, jossa pidimme piirakanpaisto tuolijumpan ja tarkkuuspelejä. Nämä toimivat hyvin ja kaikki olivat innoissaan mukana. Yhteistyö ryhmän kanssa sujui hyvin. Kaikki ryhmään osallistuvat pystyivät itsenäisesti liikkumaan ja toiminta oli siten helppo soveltaa alkuperäisestä suunnitelmasta. Seuraavassa osiossa ruokailun jälkeen oli musiikkimaalausta, muistipelejä ja loppurentoutus suunniteltu, mutta muistipelejä emme olleet saaneetkaan riittävästi ja tähän tilanteeseen piti jotain soveltaa ja sehän sopii minulle. Päätimme pelata pelejä pöytäryhmittäin hernepusseilla ja palloilla, pöydän pintaa hyväksikäyttäen. Harjoitus olikin hyvä ja kaikki olivat hyvin innoissaan. Istumatasapaino ja reaktiokyky sai hyvin harjoitusta ja samalla tilanne oli hyvin sosiaalinen. Lopuksi oli vielä rentoutus ja siinä pyrimme kannustamaan osallistujia menemään lattialle makuulle ja osa sinne menikin ja osa teki rentoutuksen tuolilla istuen. Rentoutus toteutettiin jännitys-rentoutus tyylisesti, jossa piti ohjattua kehon osaa jännittää ja sen jälkeen rentouttaa se. Samalla tunnustellen kehon tuntemuksia alustaa vasten. Harjoituksen tarkoitus rentoutumisen lisäksi oli kehontietoisuuden kehittäminen tai ylläpitäminen.

Tuokioiden välissä oli ruokailu ja lopuksi kahvittelut. Molemmat näistä tilanteista oli hieman sekavia, koska ei ollut selkeää ohjeistusta ollut etukäteen siitä, miten se toteutetaan. Itse en itseasiassa tapahtumaan lähtiessä ollut edes tietoinen näistä osista ollenkaan. Mutta evästuokiot saatiin kuitenkin hyvin suoritettua ja ryhmät saatiin ruokailun jälkeen oikeisiin paikkoihin. Lopun kahvittelussa keskustellessani ohjaamamme ryhmän kesken, tuli selväksi että tapahtuma oli onnistunut. Osallistujat kiittelivät todella paljon ja heillä oli hymy huulilla. Omasta ohjauksesta sain vielä kiitosta rentoutus osion vetämisestä, jossa ensin yksi Muisti ry:n ohjaajista kehui sitä ja sitten yksi osallistuja kertoi olleensa aivan lumoissaan. Tämä muistisairas tosin kertoi minulle ensin, että kuinka ihanan rentoutus tuokion sai kokea ja hän halusi kiittää sen ohjaaja, mutta ei muistanut kuka se oli. Kerroin hänelle toki, että se olin minä ja olin hyvillään että olin saanut tuotettua sillä niin hyvän olon hänelle

Kehityksenä seuraaviin vastaaviin tapahtumiin koen kuitenkin, että tulisi tarkempaa informaatiota päivästä ja sen kulusta ennen tapahtumaa vastuuopiskelijoilta. Tärkeimpänä asiana kuitenkin tapahtumasta jäi mieleen, että osallistujilla oli hyvä mieli ja sehän tekee silloin tapahtumasta onnistuneen. Kahvipöydässä ohjaamamme ryhmä kyselikin että milloin tämä on seuraavan kerran.

Pasi, fysioterapeuttiopiskelija

Muistipäivä Outokummussa 28.11.

Olen toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja toimin vastuuopiskelijana Voimalan ja Muisti ry:n yhdessä järjestämässä muistipäivässä. Muistipäivä oli virkistystapahtuma muistisairautta sairastaville ja heidän omaisilleen/läheisilleen.  Meidän, projektiin mukaan lähteneiden sairaanhoitajaopiskelijoiden ja fysioterapeuttiopiskelijoiden, tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa muistisairaista tai omaisista muodostetuille ryhmille kaksi toiminnallista tuokiota. Ideoita saimme ottaa edellisiä päiviä toteuttamassa olleiden ryhmien suunnitelmista.

Vastuuhenkilönä tehtäväni oli pitää yhteyttä Muisti ry:n kanssa ja huolehtia infon etenemisestä opiskelijoiden ja yhdistyksen välillä. Kävinkin heti alkuun tapaamassa Muistin työntekijöitä ja kyselemässä heiltä hieman tapahtuman sisällöstä ja siitä millaista toimintaa he haluaisivat päivään. Heillä oli myös paljon kokemusta ja tietoa millaisesta toiminnasta muistisairaat pitävät.

Ryhmät tekivät suunnitelmia ja varasivat tarvikkeita päivää varten. Suunnitelmissa  hyödynnettiin niin liikunnallisia elementtejä kuin kädentaitojakin. Ohjelmaksi oli suunniteltu mm. Erilaisia musiikkituokiota, joulukorttien askartelua kuin leikkimielistä kisaamistakin.

Kun muistipäivän aamu koitti, me sairaanhoitajaopiskelijat hyppäsimme  meille varattuun bussiin. Jostain syystä kaikki fysioterapiaopiskelijat halusivat mennä Outokumpuun omilla kyydeillään bussikyydin sijaan. Perillä olimme kaikki melkein yhtä aikaa ja pääsimme tutustumaan meille varattuihin tiloihin. Siinäpä olikin sitten yllätystä kerrakseen, kun selvisi, että meille varatut tilat olivat suunniteltua pienemmät ja esimerkiksi pöytiä ei ollut kaikille tarvitseville. Jouduimme siis kaikki joustamaan ja luovimaan ohjelmiemme kanssa.

Päivä alkoi ryhmiin jaolla, joka aiheutti pientä hämmennystä. Tilaan, jossa ryhmät täytyi jakaa,  puheääni hukkui lähes kokonaan ja osallistujilla oli vaikeuksia kuulla kenen nimi milloinkin sanottiin. No, saimme kuitenkin ryhmät jaettua ja toiminta pääsi alkamaan.

Ruokailu olikin tapahtuma sinänsä. Osallistujia oli kaiken kaikkiin n. 80, ja tilaan, joka meille oli varattu, eivät kaikki mahtuneet kerralla istumaan. Ruokalinjastoja oli vain yksi ja jono kasvoi hetkessä pitkäksi, kun ruokailuun tulemista ei ollut porrastettu. Osa osallistujista, oli sen verran huonokuntoisia, etteivät he jaksaneet jonottaa seisten. Ohjasimmekin heidät, pöytiin ja veimme heille ruuan sinne. Tämä aiheutti närkästystä niiden keskuudessa, jotka jonottivat ruokailuun. Välillä on pakko tehdä kompromisseja, jotka eivät miellytä kaikkia.

Ruokailuun jälkeen oli toinen tuokio, joka oli kestoltaan yhtä pitkä kuin aamun tuokio. Tapahtuma päättyi tämän jälkeen tarjottuihin torttukahveihin. Ruokailusta viisastuneena päätimme ohjata kaikki suoraan pöytiin istumaan ja tarjoilla kahvit heille sinne. Tämä toimi paremmin kuin ruokailussa.

Päivän aikana seurailin ryhmien toimintaa ja näin paljon iloisia ilmeitä ja onnistumisen riemua. Kyselin myös palautetta osallistujilta ja se oli pelkästään positiivista. Erityisesti mieleeni jäi pariskunta, jonka mies toimi rouvansa omaishoitajana. Rouva ei yleensä halunnut olla erossa miehestään mutta nyt hän suostui lähtemään toiseen ryhmään. Mies nappasi rouvaansa  poskista, muiskautti pusun ja lähti iloisena omaisille suunnattuun ryhmään.

Päivä olisi voinut mennä sujuvammin ja paljon parannettavaa löytyi mutta osallistujat olivat iloisia ja se liene tärkeintä! Oli hienoa olla mukana tapahtuman järjestämisessä.

Tiia, sairaanhoitajaopiskelija sekä muut projektiin osallistuneet

MIPÄ-harjoittelu Voimalassa

Hei!

Olen sairaanhoitajaopiskelija Tiina ja suoritin Voimalassa mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelun. Minulla on mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelusta osa-ahot, joka tarkoittaa, että harjoittelussa tehtävä tuntimäärä oli 139 h. Suoritin harjoittelua Voimalassa hyvin räätälöidysti, joka sopi tämänhetkiseen elämäntilanteeseen loistavasti. Aloitin harjoittelun elokuun lopussa ja se jatkui ihan joulukuuhun saakka. Viikoittainen työtuntimäärä vaihteli suuresti, mutta keskimäärin tein 10-20 h/vko. Mielestäni on enemmän kuin hienoa, että harjoittelupaikka kykenee joustamaan opiskelijan elämäntilanteen mukaan. Toki se, että harjoittelu toteutuu joustavasti, vaatii tarkkaa ajankäytön suunnittelua ja organisointia, mikä edesauttaa hahmottamaan harjoittelun sisältöä. Koin, että harjoittelun alussa oli todella hankala hahmottaa omaa ajankäyttöään, ja oli haastavaa ottaa sitä suunnittelussa huomioon. Harjoittelu tarjosikin loistavan mahdollisuuden harjaannuttaa tätä taitoa.

Tämän harjoittelun kautta pääsin tekemään yhteistyötä usean eri toimijan kanssa. Harjoitteluni koostui seuraavista tehtävistä:

  • Olohuoneen avajaiset L-talolla (suunnattu L-talon potilaille)
  • Lähiötalon ikäihmisten teemakahvittelut (kahtena perjantaina)
  • Semppi- pisteellä vr-lasien esittelyä (suunnattu opiskelijoille)
  • Mahku-asiakkaan tapaamiset (5krt) (suunnattu työvoimatoimiston asiakkaille)
  • Pyhäselän vankilassa Terve-kurssin pitäminen (yht. 9 kertaa, suunnattu piikkihuumeita käyttäville/käyttäneille vangeille)

Kuten ylläolevasta listasta huomaa, pääsin olemaan mukana todella itsenäisesti ja monipuolisesti erilaisissa tehtävissä ja tapahtumissa. Kaikki edellä mainituista tukivat erittäin hyvin omia mielenterveys- ja päihdehoitotyön tavoitteitani, ja koen, että opin tällä harjoittelujaksolla todella monipuolisesti mielenterveys- ja päihdehoitotyöstä. Oli hyvä, että pääsin työskentelemään erilaisissa toimintaympäristöissä. Toimintaympäristöinä esimerkiksi Lähiötalo ja Pyhäselän vankila ovat täysin erilaisia, mikä asetti omat erityispiirteensä toimintojen suunnitteluun. Mielestäni on pelkkää plussaa, että toimintaympäristö vaihteli usein harjoittelun aikana. Jokaisessa paikassa oli selkeät tehtävät, joten en kokenut järjestelyä sekavana. Selkeästi ajankäytöllisesti ja suurin osa harjoitteluani tapahtui Pyhäselän vankilassa Terve-kurssin parissa. Kirjoitin koosteen vankilaprojektista Voimalan moodleen, ja sieltä näkee tarkemmin mitä kaikkea se piti sisällään. Vankilassa työskentely tuki myös parhaiten omia mielenterveys- ja päihdehoitotyön tavoitteitani.

Kaiken kaikkiaan harjoittelun avulla sain paljon kokemusta mielenterveys- ja päihdehoitotyöstä. Sain työskennelle usean eri ammattiryhmän kanssa, joten myös käsitykseni eri ammattilaisten työstä tarkentui. Tein myös Voimalan muiden eri alojen opiskelijoiden kanssa yhteistyötä mm. semppi-pisteen ja Lähiötalon tapahtumien järjestämisessä. Monialainen yhteistyö eri alojen opiskelijoiden kanssa oli myös hieno kokemus!

Tiina, sairaanhoitajaopiskelija

HYVÄ SYDÄN <3

Olen Jenni, kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja suoritin ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa syksyllä 2017. Ajatus Voimala-harjoittelusta kypsyi kevään aikana, sillä olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja, ja halusin jo melko monelta alueelta tutuksi tulleeseen ikäosaamiseen uutta perspektiiviä. Päivääkään en joutunut katumaan, että tartuin tähän uuteen ja erilaiseen harjoittelukokemukseen. 🙂

Pääsin yhtenä suurimmista harjoitteluni projekteista mukaan Hyvä sydän-ryhmään vastuuopiskelijaksi kahden muun samassa tiimissäni toimineen terveydenhoitajaopiskelijan kanssa. Hyvä Sydän-ryhmä on tarkoitettu asiakkaille, joilla on sydänsairaus, jokin aiemmin todettu sydäntapahtuma tai he kuuluvat riskiryhmään. Kriteerit täyttäviä ryhmäläisiä saimme syksyn ajaksi yhteensä 11. Nämä iäkkäämmät ryhmäläisemme olivat erittäin motivoituneita ja innokkaita.

Ryhmämme kokoontui joka tiistai kahdeksan viikon ajan kello 13.00 -14.30. Moniammatillista yhteistyötä ryhmätoiminnassa teimme toisen vuoden fysioterapiaopiskelijaluokan kanssa. Fysioterapiaopiskelijoille ryhmän pitäminen ja yhteisen ryhmän jälkeen pidetyt yksilölliset asiakastapaamiset olivat osa heidän erästä opintojaksoa. Yhteisen ryhmäkerran jälkeen asiakkaat siis jäivät vielä yksilölliseen ohjaukseen, jota heille pitivät fysioterapeuttiopiskelijaparit. Jokaisen yhteisen ryhmäkerran vetovastuussa oli meidän vastuuopiskelijoiden lisäksi fysioterapeuttiopiskelijoista uusi pari tai pienryhmä.

Ryhmän kerroille oli ennalta määritetyt aiheet, mutta saimme aivan vapaasti itse suunnitella tuokioiden sisällöt yhdessä kulloisellakin kerralla mukana vetämässä olleiden fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Tuokioiden teemoina olivat muun muassa valtimosairaudet, liikunta, avaintekijä, ravitsemus, stressi ja ensiapu. Alusta asti oli tavoitteena tehdä tuokioiden sisällöistä mahdollisimman toiminnallisia. Tässä asiassa onnistuimme mielestäni hyvin, sillä tuokioilla muun muassa ulkoilimme, kokosimme ruokapyramidia ja lautasmallia, harjoitimme tasapainoa ja liikkuvuutta, teimme terveellistä välipalaa, rentouduimme, kertasimme peruselvytystä, ja ennen kaikkea keskustelimme niin pienryhmissä kuin koko ryhmä kesken asioista.

Ryhmän pitäminen jännitti aluksi todella paljon, mutta heti ensimmäisen kerran jälkeen ryhmän vetäminen alkoi tuntua mukavalta. Ryhmäläiset olivat niin avoimia ja innostuneita. He tulivat erittäin hyvin myös keskenään toimeen ja ryhmässä vallitsi oikein hyvä ryhmähenki. Vertaistuen tarve oli heille kaikille selvästikin todella tärkeä asia yhteisten ryhmäkertojen sisällöissä. Siksi keskustelu ja kokemuksien jakaminen muodostuikin kerroillamme aiheesta riippumatta melko keskeiseksi tavaksi käsitellä asioita, unohtamatta kuitenkaan toiminallisia teoriatietoon pohjautuvia menetelmiä.

Ryhmän viimeisellä kerralla tunnelma oli haikea. Ryhmäläiset antoivat aivan mahtavaa palautetta ja tunnustusta sekä meille vastuuopiskelijoille että omille fysioterapeuttiopiskelijoilleen. He kokivat saaneensa ryhmästä paljon. Osalle se oli ollut viikon kohokohta ja joku puolestaan kertoi, että tämä ryhmä oli tuonut tukea enemmän kuin mikään muu taho tähän mennessä sydäntapahtuman jälkeen. Kävi myös ilmi, että tämän kaltaisille ryhmille on varmasti tarvetta jatkossakin.

Hyvä sydän-projekti oli vain yksi osuus harjoittelustani, mutta kaikista pisin ja antoisin. Oli niin mahtavaa päästä kokemaan tämän ryhmän ohjauskokemus, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Moniammatillinen tiimityöskentely toimi hyvin ja ryhmäläiset hyötyivät paljon ryhmätoiminnasta. Ja viimeisen kerran palaute todella oli mieltä lämmittävää ja silloin tiesi, että olimme onnistuneet koko tämän projektin toteutuksessa todella hyvin.

Kaiken kaikkiaan muutenkin Voimala-harjoittelu oli erittäin opettavainen ja koen, että se vahvisti merkittävästi tulevan terveydenhoitajan työn ammatillisen identiteetin kehittymistä. Työskentely Voimalassa on erittäin itsenäistä ja vastuullista, sillä lähes kaikki asiat suunnitellaan ja toteutetaan itse. Toisaalta työskentely on myös rentoa, koska työskentelyaikataulutukset voi sopia omien menojen mukaan ja tiimityöskentelyssä vastuu kuitenkin jakautuu sekä toisilta tiimin jäseniltä saa hyvin tukea. Voimala harjoittelua voin suositella muillekin koko sydämestäni <3

Jenni, terveydenhoitajaopiskelija

Kehittämistyötä harjoittelemassa

Olen Suvi, aikoinaan psykologian alalta valmistunut uusille urille tähtääjä. Voimalassa olin kaksi kuukautta kehittämistyön harjoittelijana tavoitteenani oppia uutta ja erilaisten töiden tekemistä. Tämä tavoite toteutui kyllä hyvin ja paljon sain matkalta mukaani. Harjoittelussani pohdin ja tarkastelin Voimalan opiskelijoiden tiimityöskentelyn mallia ja sen kehittämistä. Tuotin materiaaleja tiimityöhön ja moniammatilliseen osaamiseen perehtymisen tueksi. Jatkossa ne ovat Moodlessa mm. opiskelijoiden käytössä.

Olin mukana myös tietojenkäsittelyn opiskelijoiden projektityön taustalla pohtimassa aiheena olleen pelintuottamisen taustalla huomioon otettavia asioita kohdeyleisön, lasten, kehitykseen liittyvissä aiheissa. Tämä oli myös aivan uusi aihealue minulle ja siksi hyvin opettavainen. Enpä ole vastaaviin tehtäviin törmännyt aiemmin.

Toivomukseni on, että opiskelijat Voimalaan tullessaan tutustuvat tekemiini materiaaleihin ja pohtivat samalla omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan. Ja saavat siitä eväitä omalle polulleen jatkossakin.

Moniammatillinen tiimityö on käytössä monissa työpaikoissa ja siksi tieto ja taito ovat aina hyödyksi. Parhaiten omia vahvuuksiaan arvostaa ja osaa kehittää, kun ne pystyy tunnistamaan. Samoin panostamista vaativiin alueisiin osaa kiinnittää paremmin huomiota, kun niitä on miettinyt etukäteen.

Voimalassa tutustuin aivan uudenlaisiin tapoihin toimia ja työskennellä. Omien taitojeni tuntemus kasvoi ja sain hienoa apua ja ohjastusta itsenäiseen työskentelyyni kehittämisen tehtävissä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille Voimalaa paikkana oppia. Tulisin iloisella mielellä, milloin vain takaisin uudelleen Voimalaan, niin paljon jäi vielä lisää opittavaa monien mahdollisuuksien paikassa. Vain hyviä muistoja syntyi. Kiitos siis kaikille!

Suvi, kehittämistyön harjoittelija

Siilainen, kotiutumisen tukeminen

Olen neljännen lukukauden fysioterapeuttiopiskelija Milla ja suoritin Voimalassa toista käytännön harjoittelun jaksoa. Harjoittelun aikana olin mukana monessa erilaisessa hankkeessa, mutta päällimmäisenä mieleen jäi Siilaisen kotiutumisen tukemisen hanke kehittämisyhteistyössä Siilaisen terveyskeskuksen kanssa. Hankkeen tarkoituksena oli tukea ikäihmisen kotiutumisprosessia sekä asiakasta kotona kotiutumisen jälkeen.

Työskentelimme kyseisessä hankkeessa moniammatillisissa pareissa ja vaihtelevasti meitä oli kotikäynnillä myös kolmen opiskelijan porukka. Kävimme aluksi tutustumassa asiakkaaseen Siilaisilla, jonka jälkeen olimme mukana hänen kotiutumistilanteessa yhdessä Siilaisen fysioterapeutin kanssa. Kotiutumistilanteessa teimme yhdessä asiakkaan ja fysioterapeutin kanssa kotikäynnin hänen luokse, jonka aikana tutustuimme asiakkaaseen, pohdimme kodissa tarvittavia muutostöitä ja teimme yhdessä tavoitteet työskentelylle. Kotikäynneillä keskityimme tukemaan asiakkaan toimintakykyä pääasiassa hänen kotona. Arvioimme aluksi asiakkaan fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua erilaisilla mittareilla, joiden perusteella valitsimme asiakkaan toimintakyvylle sopivat harjoitteet ja menetelmät.

Meillä on ollut fysioterapiaopintoihin liittyen asiakkaita, mutta kotikäyntejä en ole itse aiemmin tehnyt. Nyt pääsin hankkeen mukana työskentelemään asiakkaan kanssa hänen omassa toimintaympäristössään, pääasiassa siis hänen omassa kodissaan. Työympäristönä asiakkaan oma koti oli haasteellinen ja kaikkia harjoitteita sekä testejä oli mahdotonta toteuttaa muun muassa tilan puutteen vuoksi. Jouduimme siis paljon miettimään erilaisia vaihtoehtoja ja variaatioita. Asiakkaan oma koti työympäristönä asetti tälle myös tietynlaisia vaatimuksia. Emme voineet pistää tavaroiden järjestystä uuteen uskoon sen takia, että saisimme tehtyä tietyt testit. Aina piti muistaa se, että olimme toisen ihmisen omassa kodissa, jossa noudatetaan asiakkaan omia toimintatapoja.

Kotiutumisen hanke oli itselle oppimiskokemus jo siinä mielessä, että en ollut aiemmin työskennellyt asiakkaan kotona. Kehityin myös ammatillisesti ja opin erityisesti moniammatillisuutta. Se antoi uutta näkökulmaa muun muassa omaan työskentelyyn. Hankkeen aikana ymmärsin myös, että iäkkään asiakkaan kotiutumisen tukeminen ei ainoastaan sisällä fyysisen toimintakyvyn tukemista. Meidän asiakkaan kohdalla esimerkiksi keskusteleminen, kuulumisten vaihtaminen ja mielekkäiden asioiden jakaminen olivat asiakkaalle itselleen tärkeitä asioita.

Milla, fysioterapeuttiopiskelija