Perhehoitotyön harjoittelu Voimalassa

Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Suoritin perhehoitotyön harjoittelun Voimalassa keväällä 2018. Minulla on lähihoitajatausta ja oma perhe, mutta en ollut aiemmin työskennellyt lasten enkä lapsiperheiden kanssa. Voimalan harjoittelu kokonaisuutena oli antoisa, koska pääsin kohtaamaan erilaisia perheitä ja lapsia.  Ikäskaala oli vauvaikäisistä nuoriin aikuisiin. Opin erityisesti ryhmänohjaustaitoja, sekä suunnitelmallista ja tavoitteellista työskentelyä. Harjoittelussa korostuivat vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaidot. Olin mukana erilaisissa projekteissa, harjoittelusta eniten jäi mieleen Oma aika-perheet ja Pelastakaa lapset ry:n tyttöjen ryhmätoiminta.

Oma aika, perhe 1

Perhe 1 oli ensimmäinen perhe, jossa tiimillämme oli käyntejä ja samalla myös perhe, jossa käyntejä oli eniten. Oma aika-palvelu on tarkoitettu omaishoitajille ja monikkoperheille. Tarkoituksena on antaa perheelle omaa aikaa, koska arki voi olla haastavaa ja omaa aikaa on vähän, jos ollenkaan. Tässä perheessä oli 5-vuotias erittäin harvinaista sairautta sairastava poika. Äiti toimi omaishoitajana, mutta oli myös osa-aikaisesti töissä. Pojalla oli henkilökohtainen avustaja joinakin päivinä, ja joinakin päivinä hän oli päiväkodissa. Lisäksi perhe odotti toista lasta. Pojan lääke- ja ravitsemushoito veivät paljon aikaa perheen arjesta ja pojan sairauden vuoksi heillä oli paljon käyntejä sairaalassa.

Ennen varsinaisia oma-aika käyntejä perehdyimme hyvin pojan sairauteen ja erityistarpeisiin, sekä mietimme äidin kanssa yhdessä tavoitteita käynneille. Otimme käynneillämme huomioon myös äidin voimavarojen tukemisen ja erilaiset toiveet. Äiti sai omaa aikaa. Kävimme perheessä pareittain tai kolmestaan, joskus mukana oli fysioterapeuttiopiskelija tai vaihto-opiskelija. Toimimme käynneillä perheen kotona ja piha-alueella. Toimintamme painottui pojan kanssa ulkoiluun, erilaisiin pallopeleihin ja lautapeleihin. Tavoitteenamme oli erityisesti tukea pojan motorisia taitoja ja vahvistaa tervettä minäkuvaa. Poika oli sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja avoin. Yhteistyö perheen kanssa sujui saumattomasti.

Pääsin näkemään minkälaista on arki perheessä, jossa on erityislapsi. Sairaalaolosuhteissa ei perheen kokonaistilanne ja yksilölliset tarpeet hahmotu samalla tavalla, kuin kotona. Perheeseen oli aina kiva mennä, tuli tunne että onnistuimme helpottamaan perheen arkea omalta osaltamme. Onnistuimme tavoitteiden asettamisessa ja niiden täyttämisessä, sekä luottamuksellisen ja turvallisen hoitosuhteen luomisessa koko perheeseen.

Raisa, sairaanhoitajaopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *