Yhteistyö Nuorisoverstaan kanssa

Olen kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Suoritin Voimalassa perhehoitotyön harjoittelun. Voimalan asiakasryhmäksi on aiemmin profiloitunut enemmän vanhempi väestö. Lapset ja perheet ovat tulleet Voimalalle asiakasryhmäksi vasta myöhemmin. Pääsimmekin olemaan mukana uusien asiakassuhteiden muodostamisessa. Yhteistyö Nuorisoverstaan kanssa on yksi tällainen uusi alkava asiakassuhde.

Työskentely Voimalassa on luonteeltaan projektiluontoista. Itselläni ei ole juurikaan kokemusta tämänkaltaisesta työskentelystä aikaisemmassa elämässäni.

Siksipä olikin hyvä, että meidän tiimimme yhteistyö Nuorisoverstaan kanssa oli melkeinpä malliesimerkki projektityöskentelyn kulusta; ainakin projektien alkutaipaleella. Saimme opiskelijoina työskennellä hyvin itsenäisesti ja päättää melkeinpä kokonaan oman tekemisemme sisältö, tietenkin Nuorisoverstaan toivomuksia kuunnellen.

Osaltamme koko työskentely lähti liikkeelle yhteisestä palaverista, jossa kävimme lyhyesti esittelemässä Voimalan toimintaa ja kuuntelemassa Nuorisoverstaan henkilökunnan näkemyksiä ja toivomuksia yhteistyömme suunnalta. Tämä tapahtui vielä aivan harjoittelumme alkuviikoilla, joten tässä vaiheessa emme oikein itsekään olleet perillä siitä, mikä Voimala on ja mitä me siellä teemme. Onneksi palaverissa oli mukana Tarja Laatikainen esittelemässä Voimalaa ja sen toimintaa. Me opiskelijat emme olisi paljoa osanneet vielä sanoa.

Saimme kuulla palaverissa henkilökunnan toiveita. Esiin nousseita toivomuksia olivat muun muassa ohjatun liikunnan järjestäminen sekä erilaisen terveystietouden jakaminen. Nuorisoverstaan toimintaa säätelevä lainsäädäntö vaatii, että heidän toimintansa on nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävää. Kyseessä ei siis ole yksinomaan työpaja, vaan toiminnan on oltava tavoitteellista ja nuorten asiaa ajavaa. Meidän tulisi ottaa myös nämä asiat huomioon tulevassa toiminnassamme.

Nuorisoverstaalla oli myös jo jonkin asteista kokemusta yhteistyöstä Voimalan kanssa. Edellisen syksyn Voimalan opiskelijat olivat osana perhehoitotyön harjoittelun projektityötä käyneet pitämässä toiminnallista ohjausta verstaalla. Henkilökunta oli kokenut tämän hyvänä sisältönä. Tutustuimmekin edellisten opiskelijoiden raporttiin suunnitellessamme omaa toimintaamme. Sieltä saimme vihjeitä siitä, minkälainen toiminta oli koettu hyväksi ja vähän vihjettä siitä, mitä kannattaa välttää.

Ensimmäisellä kerralla ajatuksenamme oli enemmänkin tutustua itse verstaalla oleviin nuoriin ja saada heiltä palautetta ja toivomuksia siitä, millaista toimintaa he toivoisivat meidän järjestävän heidän kanssaan. Lisäksi halusimme tarjota poikkileikkauksen siihen sisältöön, mitä meillä olisi heille järjestää. Päädyimme käytännön ratkaisuna siihen, että jaoimme osallistuvat nuoret pienempiin ryhmiin. Näin pystyimme pitämään ohjelmaa pienemmälle porukalle kerrallaan, mikä helpotti toiminnallisen sisällön toteuttamista. Ryhmät kiersivät eri pisteillä. Yhdellä pisteellä oli tietoa ravitsemuksessa, toisella keskusteltiin liikunnasta fysioterapeuttiopiskelijan johdolla ja kolmannella nuoret saivat kokeilla “kännilaseja” ja saivat hieman tietoa päihteistä. Viimeisellä pisteellä oli leikkimielinen pieni terveysvisa, jonka aihesisällöksi oli valittu niitä aiheita, joita muilla pisteillä ei tullut. Näin pyrimme jollain lailla antamaan ajatusta siitä, mitä aiheita voisimme sisällyttää tulevaan toimintaamme. Lisäksi mukanamme oli Sykettä-edustaja kertomassa korkeakouluopiskelijoille tarjotuista liikuntamahdollisuuksista.

Nuorten palautteita keräsimme monivalintakysymyksiä sisältävällä sähköisellä kyselyllä sekä padlet.com -sivustolle laaditulla vapaalla palautealustalla. Kyselyyn vastasi noin kolmannes osallistuneista nuorista ja vapaata palautetta tuli kolme kappaletta. Nuoret pitivät toiminnallisesta ohjelmasta, kuten kännilaseista ja olisivat toivoneet terveysvisan olleen haastavamman. Kokonaisuutena nuoret vaikuttivat pitäneen ohjelmasta ja verstaan työntekijä antoi positiivista palautetta.

Seuraavan kerran sisällöksi valittiin stressinhallinta. Ajatus lähti verstaan työntekijän esittämästä toiveesta. Hänen mukaansa monella verstaalla käyvällä nuorella on paniikkihäiriön omaisia ongelmia. Hän toivoi meiltä jonkinlaista nuoria näiden ongelmien kanssa tukevaa ohjelmaa. Hänen näkemystään tuki myös kyselyn vastaukset, joissa mindfulness-teema ja stressinhallinta nousivat eniten valittujen vaihtoehtojen joukkoon.

Toimimme hyväksi toteamallamme tavalla jakamalla nuoret pienempiin ryhmiin. Tällä kertaa annoimme nuorten muodostaa omat ryhmänsä. Tämä olikin varmasti hyvä ratkaisu aiheet huomioiden. Tutussa ryhmässä nuoret pystyivät ehkä olemaan hieman rennommin. Aiheet oli tällä kertaa jaettu stressin vaikutuksiin ja stressinhallintaan, rentouttaviin hengitysharjoitteisiin ja mindfulness-meditaatioharjoitteisiin. Nuorisoverstaan tilat olivat hieman ongelmalliset ainakin itse vetämäni mindfulness-teeman kohdalla. Koska muut tilat olivat käytössä, jouduin vetämään ryhmät aulatilassa, jossa oli huono ilmanvaihto sekä melua viereisestä muusta toiminnasta.

Mutta ongelmista huolimatta saimme ohjelman vedettyä. Tällä kertaa yksi nuorista jäi myös hetkeksi keskustelemaan kanssamme aiheeseen liittyen. Tässä myös käytössä oleva tila oli vähän huono; nuori tuntui haluavan keskustella, mutta huone oli julkinen eikä meillä ollut oikein mahdollisuutta keskustella kunnolla mahdollisesti arkaluontoisiksi koetuista asioista. Nuoristoverstaan ohjaajilta emme tällä kertaa saaneet palautetta.

Kokonaisuutena koin tämän projektin hyvin opettavaisena esimerkkinä projektityöskentelystä sekä siihen liittyvistä haasteista. Opin, että kunkin projektin suunnitteluun kannattaa tiimin kesken pyhittää oma aikansa, muuten voi olla vaikeaa löytää sopivaa aikaa kaiken muun harjoitteluun liittyvän toiminnan keskeltä.

Jaakko, sairaanhoitajaopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *