Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018

Omaishoitajien valmennus sekä Ikäihmisten iltapäiväkahvit Lähiötalolla

13.6.2018.

Olen Anni, kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Tein ikäosaamisen harjoittelun Voimalassa keväällä 2018. Vuonna 2008 olen valmistunut lähihoitajaksi. Työurani olen tehnyt mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä ikäihmisten parissa. Opo suositteli minulle Voimalaa harjoittelupaikaksi, jotta voisin oppia uutta ja kehittää ammatillista osaamistani. Voimala harjoittelupaikkana yllätti minut hyvin positiivisesti! Olin kuullut Voimalasta negatiivisia asioita joidenkin opiskelijoiden kertomana. Jo ensimmäisellä harjoitteluviikolla huomasin, miten tyytyväinen olin valitessani Voimalan harjoittelupaikaksi. Se millaisen harjoittelun opiskelija Voimalassa saa riippuu paljon hänestä itsestään. Voimalassa täytyy olla itseohjautuva, oma-aloitteinen, sosiaalinen ja avoin uusille kokemuksille. Tiimityöskentelytaitoja pystyy mainiosti Voimalassa harjoittelemaan. Lähes kaikki projektit toteutettiin moniammatillisessa tiimissä mikä onkin Voimalan rikkaus. Pääsin työskentelemään terveydenhoitaja-, kätilö-, fysioterapeutti-, sosionomi- ja medianomi-opiskelijoiden sekä vaihto-opiskelijoiden kanssa. Harvassa paikassa on näin monipuolisesti useiden alojen opiskelijoita samaan aikaan harjoittelemassa ja tekemässä yhteistyötä keskenään.

Harjoitteluni aikana sain olla mukana useissa projekteissa ja tapahtumissa mm. Omaishoitajien valmennuksessa sekä Ikäihmisten iltapäiväkahveilla Lähiötalolla. Omaishoitajien valmennus järjestettiin Karelia Ammattikorkeakoulun tiloissa. Kolme kertaa olin mukana valmennuksessa. Viimeisellä kerralla minulla oli vetovastuu valmennuksesta, koska muut tiimin opiskelijat olivat jo lopettaneet harjoittelun. Pyysin sosionomiopiskelijat Elisan ja Paulan mukaan viimeiselle kerralle. Heille kuului kolmen opintopisteen opintojaksosta pieni osa Omaishoitajien valmennuksessa tehtäväksi. Aiheena viimeisellä kerralla oli haastava käyttäytyminen ja muistisairaudet. Kyseisen aiheen ohjaaminen oli hyvin haastavaa.  Pidimme Elisan ja Paulan kanssa melkein kaksituntisen palaverin, kuinka avaamme asioita käytännössä. Lisäksi kävin kysymässä neuvoa omaan osuuteeni Pohjois-Karjalan Muisti Ry:stä, sieltä sainkin hyviä käytännön vinkkejä valmennuksen toteutukseen. Elisa ja Paula kertoivat ja näyttivät kuinka luovien menetelmien avulla vuorovaikutussuhdetta omaan hoidettavaan voi parantaa. Oma osuuteni koostui keinoista, joiden avulla haasteellista käytöstä voi lieventää. Puhuimme myös rutiinien merkityksestä muistisairaan arjessa. Valmennuksen loppupuolella kreikkalainen fysioterapeutti vaihto-opiskelija Alexandros piti noin 15 minuutin mittaisen jumpan. Viimeisen kerran kunniaksi Siun soten omaishoito tarjosi meille pullakahvit koulun ruokalassa.

Järjestimme sairaanhoitajaopiskelija Tiinan kanssa kevään viimeisen Ikäihmisten iltapäiväkahvi-tuokion Lähiötalolla kesäkuun ensimmäisen päivänä. Ikäihmisten iltapäiväkahvien viimeisen kerran teemana oli luonto ja GreenCare-ajattelu. Osallistujia oli noin 15, miehiä sekä naisia. Tuokion aluksi pidimme esittelykierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa oman nimensä ja lempipaikkansa luonnossa. Tämän jälkeen pidimme tuolijumpan ulkona ja pelasimme mölkkyä pienryhmissä. Toinen ryhmä lähti Tiinan johdolla taloyhtiön kerhotilaan kuuntelemaan ja keskustelemaan villiyrteistä, sekä niiden käyttämisestä osana ruoanlaittoa ja kauneudenhoitoa. Kerhotilassa oli myös mahdollisuus maistella kuusenkerkkäsiirappia. Tämän jälkeen kokoonnuimme vielä yhteen ja pidimme ulkona luontoaiheisen tietovisan ja mielikuvamatkarentoutusharjoituksen järven rannalle. Lopuksi kokoonnuimme sisälle kerhotilaan, jossa oli ViaDian kustantamana kahvitarjoilu runsaine tarjoiluineen.

Anni, sairaanhoitajaopiskelija

Fysioterapia osana yhteiskunnallista ja ennaltaehkäisevää työtä

En osannut kuvitella, kuinka paljon uutta tulen kokemaan harjoitteluni aikana. Olen päässyt tapaamaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja laajentamaan näkemystäni fysioterapeutin työnkuvan mahdollisuuksista.

Keväällä 2018 Voimala on käynnistänyt yhteistyöhankkeita Paiholan vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa. Vastaanottokeskuksessa asuvat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotimaansa ja odottavat Suomessa päätöstä mahdollisesta turvapaikasta. Suurin osa Paiholan asukkaista on nuoria miehiä Lähi-Idän alueelta, mutta lisäksi vastaanottokeskuksessa asuu myös naisia sekä perheitä. Kevään aikana Voimalan harjoittelijat ovat järjestäneet teemapäiviä niin vastaanottokeskuksen aikuisille kuin lapsiperheille. Tapaamisissa tunnelma on ollut välitön ja positiivinen, vaikka useimmiten yhteistä kieltä osallistujien ja ohjaajien välillä ei ole ollutkaan.  Tapaamisten tarkoituksena on ollut tarkoitus lisätä perheiden ja turvapaikanhakijoiden välistä vuorovaikutusta sekä tarjota aktiviteetteja ja vaihtelua vastaanottokeskuksen arkeen.

Toukokuun lopussa Voimalan harjoittelijat kävivät vierailemassa Paiholassa, missä kaksi vastaanottokeskuksen asukasta esittelivät meillä aluetta ja kertoivat omia kokemuksiaan turvapaikanhakijana sekä elämästään kotimaassaan ja Suomessa. Vierailun myötä ymmärsin, kuinka tärkeitä erilaiset yhteistyöprojektit turvapaikanhakijoiden ja yleisestikin maahanmuuttajien kanssa ovat.  Turvapaikkapäätöksen hakeminen on usein pitkä ja odottajalle psyykkisesti raskas prosessi. Etenkin, jos kielteinen turvapaikkapäätös tarkoittaisi palaamista kotimaahan, missä oma turvallisuus on vaarassa. Epätietoisuus omasta ja läheisten tulevaisuudesta voi ilmetä monina psyykkisinä oireina, kuten passiivisuutena tai konflikteina muiden asukkaiden välillä. Olosuhteet vastaanottokeskuksessa ovat ankeat ja suurin osa arjesta on turvapaikkapäätöksen odottamista. Voimalan järjestämien teemapäivien kaltaiset tilaisuudet voivat lisätä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Harjoitteluni aikana ymmärsin, kuinka paljon annettavaa fysioterapialla olisi osana turvapaikanhakijoiden kotouttamista. Useat turvapaikanhakijat ovat joutuneet kotimaassaan väkivallan tai sen uhkan kohteeksi, joutuneet todistamaan traumaattisia tapahtumia sekä joutuneet jättämään kotimaansa ja joutuneet eroon läheisistään. Useat turvapaikanhakijat ovat kärsineet pitkään psyykkisestä stressitilasta, mikä voi ilmetä erilaisina somaattisina oireina. Traumaattinen tilanne vaikuttaa ihmisen kehon kuvaan, kipukokemuksiin ja kokonaisvaltaisesti myös toimintakykyyn. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kotimaahan voitaisiin tukea moniammatillisilla työryhmillä. Fysioterapian avulla voitaisiin tukea fyysistä toimintakykyä ja aktiivisuutta sekä hyödyntää psykofyysisiä menetelmiä mm. psyykkisten oireiden hoidon tukena ja kehontuntemuksen lisäämisessä.

Voimalan käynnistämät projektit ovat hyvä alku vastaanottokeskuksen ja opiskelijoiden väliselle yhteistyölle. Voimalan harjoittelijoilla on loistava mahdollisuus olla osana yhteiskunnallisesti tärkeää työtä sekä kokeilla ja kehittää uudenlaisia toimintamalleja.

Katri, fysioterapeuttiopiskelija

Perhehoitotyön harjoittelun moninaisuus

Heippa,

Olen Kati, toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Suoritan Voimalassa Perhehoitotyön harjoittelua. Halusin harjoitteluun Voimalaan useasta eri syystä. Toiveena oli tehdä yksi täysin erilainen harjoittelu sairaanhoitajaopintoihini liittyen. Halusin päästä näkemään ja osallistumaan monipuolisesti erilaisiin toimintoihin ja ryhmiin, joissa Voimalan opiskelijat toimivat asiantuntijaroolissa. Voimalassa pääsee myös työskentelemään moniammatillisessa tiimissä. Pääsin toteuttamaan kaipaamaani monikulttuurista yhteistyötä vaihto-opiskelijoiden ja maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa. Harjoittelujakso oli mahdollista sijoittaa loppukevääseen, jolloin oman lukujärjestykseni opinnot olivat pääasiallisesti päättyneet. Siten kokonaisopiskeluaika lyhenee, mikä tuo puolestaan suurta helpotusta perheellisenä opiskelevan elämäntilanteeseen.

Nuorimmat asiakkaat olivat Oma aika -palvelun piirissä olevat kolmen kuukauden ikäiset kaksosvauvat. Oma aika -palvelu on suunnattu perheille, joissa on jonkinlainen erityisen tuen tarve. Palvelun tarkoituksena on tarjota kuntouttavaa ja tavoitteellista toimintaa omaishoidettavalle ja samalla mahdollistaa omaishoitajalle vapaa-aikaa, jonka hän voi käyttää haluamallaan tavalla. Monikkoperheessä tavoitteellinen toiminta kohdistui sekä vauvoihin että perheen hyvinvointiin kokonaisuutena. Lisäksi perheen äiti sai fysioterapeutti-opiskelijoiden toimesta kaipaamiaan jumppaohjeita. Toinen Oma aika -palvelun piirissä oleva perhe oli myös antoisa tuttavuus minulle. Tässä perheessä sain syventää oppimiani tietoja erityislapsiperheen elämästä kaikilta osa-alueilta.

Ikähaarukaltaan toista ääripäätä edustava kohderyhmä olivat Nuorisoverstaan asiakkaat. Nuorisoverstaan toiminta on tarkoitettu 16–25-vuotiaille työttömille nuorille. Voimalan opiskelijat toteuttivat kevään aikana viisi hyvinvointia edistävää toiminta-iltapäivää, joista viimeiselle kerralle pääsin itse mukaan. Iltapäivän teemana oli itsetunto sekä siihen vaikuttavat ja vahvistavat tekijät. Teema herätti paljon keskustelua ryhmässä ja uskon iltapäivän olleen antoisa osallistujille.

Harjoittelun myötä pääsin kohtaamaan eri-ikäisiä lapsia ja vanhempia eri paikoissa. Perheentalolla työskentely oli rentoa ja iloista puuhastelua lasten kanssa. Leikin taitoja yhtenä hoitotyön auttamismenetelmistä tuli harjaannutettua aktiivisesti. Perheentalolla tapahtuville työpäiville itse asettamani tavoite oli huomioida äidit, jotka olivat tulleet Perheentalolle yksin ensimmäisen lapsensa kanssa. Voi olla, ettei tuttavapiirissä ole vielä samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä tai perhe on vasta muuttanut paikkakunnalle. Saattaa olla yksinäisyyttä, jolloin juttuseura tulee tarpeeseen. Erilaisista ryhmistä kertominen voi auttaa äitiä jaksamaan uudessa elämäntilanteessa. Perheentalo luo hyvät edellytykset tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin perheisiin.

Ryhmänohjaustaitoja pääsin harjaannuttamaan toteuttamassamme Hyvinvointipäivässä Lehmon koululla. Päivän aikana toteutimme viisi 45 minuutin pituista teematuokiota hyvinvointiteemalla. Oppilaat olivat 4-6 luokkalaisia ja joukossa oli myös pienluokkia. Päivän aikana saimme arvokasta kokemusta ryhmänohjauksesta sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa toimimisesta.

Pelastakaa lapset ry:n toimintaan pääsin osallistumaan Minä olen tärkeä -tyttöjen kerhossa, jossa roolini oli olla turvallinen aikuinen muiden ohjaajien rinnalla. Myös MLL:n tärkeä vapaaehtoistyön rooli selkeytyi Perheentalolla työskentelyn myötä.  Rantakylässä sijaitsevaan Lähiötaloon tutustuin Perheentalon kanssa yhteistyössä järjestetyn pihapelipäivän myötä.

Voimala-harjoitteluun kuului edellä mainittujen toimintojen lisäksi paljon muutakin, muun muassa koulutuspäiviä, kokouksia ja uusien syksyllä aloittavien ryhmien suunnittelua. Lisäksi sovimme oma-aloitteisesti kaksi vierailua meitä kiinnostaviin paikkoihin: Utran turvakotiin ja Paiholan vastaanottokeskukseen. Käyntien jälkeen ideoimme aihioita tulevan syksyn toimintaa ajatellen. Kaikki kokemukset ja vierailut olivat hyvin avartavia ja kyseisen paikan toiminta hahmottui konkreettisemmin. Oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten erilaisissa paikoissa sairaanhoitajana voi työskennellä.

Kati, sairaanhoitajaopiskelija

MIPÄ-opiskelija Metropoliasta

Olen kolmannen vuoden kätilöopiskelija Metropolia ammattikorkeakoulusta. Olin Voimalassa suorittamassa opintojeni Mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua. Harjoitteluun tullessa en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta innostusta ja mielenkiintoa oli kovasti sen pohjalta mitä tiesin.

Harjoittelun aikana pääsin mukaan hyvin monenlaisiin ryhmiin ja projekteihin. Voimalassa sai ottaa paljon vastuuta itselleen, mikä oli mielestäni mukavaa ja se motivoi minua tekemään työni erityisen hyvin. Pidin siitä, että projekteja oli niin viikoittain toistuvia kuin myös yksittäisiä tapahtumia. Erilaisissa tilanteissa piti aina huomioida erilaisia asioita, oli helpompaa pitää viikoittaisia tapaamisia, koska asiaa pystyi aina jatkamaan seuraavalla kerralla. Yksittäiset kohtaamiset asiakkaiden kanssa saattoivat olla haasteellisia siltä kannalta, että täytyi ennalta tarkemmin suunnitella sisältö niin että varmasti saa kaikki asiat käytyä. Sen suunnittelu taas oli haasteellista, kun ei tuntenut asiakasta ennalta. Haasteena oli myös varmistaa, että asiakkaalle jäisi hyvä mieli tapaamisesta, vaikka aihe olisikin ollut jollain tapaa ikävä.

Pidin myös siitä, että sai harjoitella ryhmätoiminnan vetämistä monenlaisissa ryhmissä. Ryhmiä vetäessä kehittyi taitoja siihen, kuinka varmistaa se, ettei kukaan jää ulkopuolelle toiminnasta ja saa tarvitsemaansa tukea. Monissa ryhmissä oli hyvin ulospäinsuuntautuneita henkilöitä, joten oli ajoittain haasteellista saada jokaisen ääni tasapuolisesti esille.

Ehkä eniten mieleen jäi omaishoitajien valmennuskerrat, joissa tuli hyvin vahvasti esille mielenterveys ja voimavarat. Jokaisella kerralla oli oma teemansa, mutta silti oli hyvin tärkeää ja selvästi tarvetta aina ottaa vahvasti esille myös omaishoitajien oma jaksaminen ja heidän oma psyykkinen hyvinvointi. Tässä ryhmässä pääsi siis yllättävänkin paljon mielenterveyteen liittyviä taitoja käyttämään. Ryhmässä oli paljon keskustelutilanteita ja kävimme teemat usein läpi osallistujien omien kokemusten ja mieltä askarruttavien seikkojen kautta. Jokaisella ryhmäläisellä oli paljon asioita, joista halusivat puhua, joten kuuntelemisen taidot kehittyivät paljon. Koin myös, että tietyssä määrin keskusteluissa pääsi soveltamaan motivoivan haastattelun keinoja, jota pidin myös hyvin mielenkiintoisena ja oli hyvä päästä sitäkin taitoa kehittämään.

Toinen erityisesti mieleen jäänyt hanke oli AULIS-hanke, jossa tavattiin yksilökäynneillä mielenterveys- ja päihdekuntoutujia. Usein kävimme näiden asiakkaiden kanssa liikkumassa salilla tai ulkona, tarkoituksenamme olla seurana ja motivoida. Pidin siitä, että sai olla vain yhden henkilön kanssa ja keskittyä vain häneen. Oli helpompi kuunnella ja olla tukena, kun tarvitsi huomioida vain se yksi henkilö kerralla. Kävimme yhdessä paljon läpi liikuntaan ja ruokavalioon liittyviä asioita sekä myös psyykkiseen jaksamiseen ja arjen sujuvuuteen. Asiakkaat olivat kuntoutuksessaan jo melko pitkällä, joten motivointi ja ohjaus oli melko helppoa ja suoraviivaista. Tuloksia näki yllättävänkin nopeasti, mikä tietenkin oli hienoa nähdä ja se myös antoi varmuutta omasta osaamisesta.

Pidin Voimala-harjoittelusta paljon, se oli harjoitteluympäristönä minulle todella sopiva. Sain paljon onnistumisen kokemuksia ja varmuutta omaan osaamiseeni. Kuuden viikon harjoittelu meni todella nopeasti, ja lisääkin olisi voinut vielä tehdä!

Essi, kätilöopiskelija Metropoliasta