Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen muistisairaiden hyvinvoinnissa

DigiSote kokeilee virtuaalitodellisuuden ratkaisuja eri kohderyhmillä tavoitteena selvittää VR-teknologian soveltuvuutta hyvinvoinnin edistämisessä.

DigiSote yhteistyössä Lumo2 -hankkeen kanssa on kokeillut Pohjois-Karjalan Muisti ry:n työikäisten muistisairauden ryhmässä virtuaalitodellisuuden soveltuvuutta heidän hyvinvoinnin edistämisessa. Kokeilu on lähtöisin asiakkaiden toiveesta ja tarkoituksena on ollut kokeilla mahdollisimman matalalla kynnyksellä proaktiivisesti erilaisia virtuaalitodellisuuden sisältöjä.

Mitä se virtuaalitodellisuus on?

Ensimmäisellä tapaamiskerralla toimme asiakkaille tutuksi virtuaalitodellisuutta näyttämällä erilaisia sisältöjä virtuaalilasien kautta. Virtuaalitodellisuus (VR) on vielä suurelle yleisölle aika tuntematon käsite ja monikaan ei ole vielä tekniikkaa päässyt kokeilemaan. Näkökulmana meillä kokeilun alussa oli esitellä tekniikkaa niin, että jokainen pääsee kokeilemaan laseja ja arvioimaan kuinka VR-tekniikalla voisi vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Tarpeellisena kysymyksenä oli mitä sisältöjä kukin haluaa VR-laseilla katsella.

Asiakkaat suhtautuivat uuteen tekniikkaan todella uteliaasti ja myönteisesti, vaikka näyttämämme sisältö ei kaikille soveltunutkaan. Palaute oli jopa yllättävää, sillä asiakkaat eivät halunneetkaan mennä tuttuun ja turvalliseen ympäristöön ja menneisyyteen, vaan aivan uusiin paikkoihin, joissa eivät olleet aikaisemmin käyneet. Luontoteema houkutteli myös jokaisen kokeilijan mielissä. Heidän palautteen perusteella aloimme jo suunnitella seuraavan kokeilukerran sisältöaihioita.

Katsotaan mitä halutaan

Kokeilun ajatuksenamme alusta asti oli mahdollisimman asiakaslähtöinen ote, sillä asiakkaat pääsivät alusta asti vaikuttamaan kokeilun kulkuun. Ennen ensimmäistä tapaamista meillä ei ollut valmista suunnitelmaa jatkoa varten, sillä emme osanneet ennakoida kuinka kohderyhmä tulisi ottamaa vastaan kokeilun.  Kokeiluprosessia ensimmäisen kokeilukerran jälkeiselle ajalle emme suunnitelleet sen tarkemmin, koska riski kokeilun päättymiseen heti alkumetreillä oli olemassa.

Ensimmäisen kerran jälkeen kokeilua ilman muuta kannatti jatkaa ja toiselle kerralle otimme tapaamiseen mukaan usemmat VR-lasit ja näyttöpäätteen, josta muut pääsivät seuraamaan mitä lasien käyttäjällä kulloinkin sisältönä näkyi. Lisäksi kartoitimme sisältöjä edellisen kerran mieltymyksien mukaan  ja esim. luonto ja matkailu teemat olivat toistettavina sisältöinä.

Palaute toisen tapaamisen jälkeen oli jälleen positiivista ja halusimme edelleen kehittää kokeilua uusille urille. Kolmannen tapaamisen tavoitteena oli kokeilla vielä kehittyneempää tekniikkaa.

Voisiko tähän saada jotain aktiviteettia?

Ensimmäisellä ja toisella kokeilukerralla käytössämme olleet yleismalliset VR-lasit olivat ns. älypuhelimella toistettavia sisältöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että VR-lasien sisään asennetaan puhelin, joka tukee virtuaalisena toistettavaa sisältöä. Kyseistä sisältöä voi toistaa esim. erilaisten sovellusten tai Youtuben kautta.

Kolmas tapaamiskerta toteutettiin Karelia-ammattikorkeakoulun tiloissa Tiedepuistolla, jossa media-alan studiossa on käytössä VR-teknologiaa, joka on tällä hetkellä myös kuluttaja-asiakkaiden saatavissa. Kyseinen tekniikka ei perustu älypuhelimen toistoon, vaan lasit ovat oma yksikkönsä, joka on yhteydessä liikeantureihin ja tietokoneeseen, josta sisältöä toistetaan VR-laseille. Laseissa on myös ohjaimet ja niillä voidaan lasien käyttäjän liikkeen lisäksi tuoda aivan uusia ulottuvuuksia.

Kyseinen tekniikka mahdollisti näin ollen asiakkaiden liikkeen esim. merenalaisilla virtuaalisukellusretkillä. Kokeilija pääsi koskettelemaan koralleja ja meduusoja tuoden todellisemman vaikutelman kuin pelkkä katselu. Oikeastaan kolmas kokeilukerta aktiivisen virtuaalitodellisuuden jälkeen vaikutti tuovan todellisen elämylllisyyden asiakkaille.

Kokeilut jatkuvat syksyllä 2017