Ikädigi edistää hyvinvointia

Päivi Sihvo, Annikki Jauhiainen, Susanne Hämäläinen

Digitalisaatio tulee koskettamaan myös ikäihmisten elämää ja palveluja. Erilaisilla digipalveluilla on todettu olevan hyötyä ikäihmisten hyvinvointiin ja kotona asumiseen. Ikäihmisten yksilöllisyys ja elämäkeskeinen suunnittelu tulee huomioida digitaalisten palvelujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Ikäihmisten digisyrjäytymistä tulee ehkäistä.

Mikä ihmeen digitalisaatio?

Digitalisaatio on aikakautemme suurin muutosvoima. Se muuttaa radikaalisti ihmisten tapaa hankkia tietoa, kuluttaa palveluja, hoitaa asioitaan, jakaa kokemuksiaan ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. (Ilmarinen & Koskela 2015, 13, 22.) Valtiovarainministeriön (2016) määritelmän mukaan digitalisaatio on toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia ja palveluiden sähköistämistä.

Näin luodaan entistä paremmat ja luotettavammat hyvää elämää ja eri elämänvaiheita tukevat palvelut ja palveluketjut. Digitalisaation uusin kehitysvaihe on älykkäiden asioiden internet ja robotisaatio (Kaivo-oja 2016, 87–88).

Digitaalisilla teknologioilla voidaan sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkoittaa muun muassa mobiiliteknologioita, pilvipalveluita, robotiikkaa, sosiaalista mediaa ja asioiden internetiä (ml. teollinen internet), analytiikkaa, sensoreita, Big Dataa eli massadataa. Massadatan määrä ja käyttö tulee lisääntymään. Tietoa kerätään mobiililaitteista ja ohjelmista eri käyttötarkoituksia varten.  Jo nyt datasta tuotetaan informaatiota oireista, sairauksien diagnooseista, laboratoriotesteistä ja tuloksista (Kaivo-oja 2016, 77). Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen voi hyödyntää tätä tietoa asiakkaansa hoidossa. Parhaimmillaan asiakkaan tuottama tieto auttaa ammattilaista päätöksenteossa, mutta tieto voi olla myös häiritsevää. (Holopainen 2015, 1286.)

Digitalisaatio muuttaa ikäihmisten palveluja

Digitalisaatio on nostettu tärkeäksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen välineeksi. Se on hallitusohjelman läpileikkaava teema. Digitalisoidaan julkiset palvelut -kärkihankkeen tavoitteena on rakentaa julkiset palvelut käyttäjälähtöiseksi ja digitaalisiksi toimintatapoja uudistamalla. (Valtiovarainministeriö 5.1.2017.) Myös ikäihmisten kotihoitoa kehittävän kärkihankkeen tavoitteena on lisätä digitaalisten palvelujen hyödyntämistä. Palvelujen digitalisoinnin yhtenä tavoitteena on kehittää ratkaisuja, joiden avulla nykyinen pirstaleinen ja hajanainen teknologia saadaan muodostettua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä tukee ikäihmisen kotona pärjäämistä, lisää turvallisuuden tunnetta, säästää ammattilaisten työaikaa ja tukee toiminnan ohjausta ja suunnittelua. (Voutilainen ym. 2016, 10–12.)

Digitalisaation avulla voidaan monipuolistaa ja yksilöllistää hyvinvointipalveluja ja turvata niiden saatavuus. Digitaaliset palvelut voivat lisätä ikäihmisten hyvinvointia tarjoamalla uudenlaisia kommunikoinnin ja asioiden hoitamisen keinoja (ks. Wessman ym. 2013,11). Tämä edellyttää digitaalisten palvelujen asiakaslähtöistä ja elämäkeskeistä suunnittelua, jossa keskiössä on ikäihminen ja hänen toimintaympäristönsä ja teknologian istuttaminen osaksi hänen toimivaa arkea.  Digitaalisten palvelujen avulla voidaan muun muassa tunnistaa luotettavasti ikäihmisten toimintakyvyn muutokset varhaisessa vaiheessa ja tukea heidän päivittäisiä toimintojaan oikea-aikaisesti. (Leikas & Laurinen 2016, 7, 36–37.)

Ikäihmisen aktiivisuutta ja osallistumista terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämiseen lisää se, että hän voi itse hallita terveyttään ja sairauttaan koskevaa tietoa. Oleellista on ikäihmisen roolin muuttuminen aktiiviseksi toimijaksi ja oman hyvinvoinnin asiantuntijaksi. Jos asiakas saadaan kiinnostumaan ja ottamaan vastuuta entistä enemmän omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan, on sillä myös taloudellisia vaikutuksia.

Ikäihmisen aktiivisuutta ja osallistumista terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämiseen lisää se, että hän voi itse hallita terveyttään ja sairauttaan koskevaa tietoa.

Esimerkkejä ikäihmisille suunnatuista digitaalisista palveluista

Ikäihmisen kotona asumista voidaan tukea kotiin asennettavan huomaamattoman teknologian ratkaisujen avulla, jotka hyödyntävät erityisesti ikäihmisen aktiivisuuden tunnistavaa anturiteknologiaa ja esineiden internetiä eli IoT:tä. Tietoa keräävät kodinkoneet, talotekniikan järjestelmät, huonekalut ja robotit. Tietoa analysoimalla on mahdollista havaita ikäihmisen käyttäytymisessä tai arjen rutiineissa tapahtuneita muutoksia. Näitä tietoja voivat käyttää omaiset tai terveydenhoitohenkilöstö hoidon ja palvelujen suunnitteluun ja seurantaan asiakkaan suostumuksella ja tietosuojan varmistaen. (Leikas & Launiainen 2016, 22–27.)

Mobiiliteknologian käytöllä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia asiakkaan osallistumiseen ja päätöksentekoon (esim. Hopia ym. 2015, e1–e2; Bhavnani ym. 2016). Mobiilisovelluksia on tarjolla runsaasti, kuten liikkumista motivoivat ja mittaavat sovellukset, kalori- ja hyvinvointilaskurit, terveyskäyttäytymistä ohjaavat sovellukset, nukkumisen laatua ja lepoa mittaavat sovellukset sekä verenpaineen, verensokerin ja sykkeen mittaukseen käytetyt sovellukset (Vehkala 2016). Mobiilisovelluksien nähdään parantavan tulevaisuuden palveluja ja mahdollistavan kokonaan uusien palvelujen kehittämisen ja etenkin kansalaisen oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen. (Holopainen 2015, 1285–1286.)

Bhavnanin ym. (2016) laajan kirjallisuuskatsauksen mukaan mobiiliteknologialla on todettu olevan vaikutusta verensokerin ja verenpaineen omamittausten suorittamiseen ja kasvattavan fyysistä aktiivisuutta, kuten päivittäisten askeleiden määrää sekä kohottavan lääkehoitomyöntyvyyttä. Teknologiaa hyödyntäviä menetelmiä käytettäessä on kiinnitettävä huomiota potilaiden valintaan eli sopivatko nämä menetelmät hänelle vai ei. Haasteena on myös, miten löytää vaikuttavat sovellukset asiakkaan käyttöön.

Positiivisia kokemuksia on saatu myös pelien hyödyntämisestä. Pelien tavoitteena on osallistaa, motivoida, innostaa ja sitouttaa ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla. Ikäihmiset suhtautuvat positiivisesti digitaalisiin peleihin (Intosalmi ym 2013, 6; Arolaakso-Ahola ym. 2014, 19). Digitaaliset pelit, kuten liikunta-, pulma- ja älypelit, nähdään yhtenä mahdollisuutena edistää ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäistä kotona selviytymistä sekä lisätä sosiaalista aktiivisuutta (Arolaakso-Ahola ym. 2014, 53; ks. myös Holopainen 2015, 1287). Pelit koetaan myös ajanvietteenä (Parviainen 2016, 59), mutta nuorison keskuudessa suositut väkivaltaa ja räiskintää sisältävät pelit eivät ikäihmisiä kiinnosta (Norlund ym. 2014, 16).

Ikäihmiset suhtautuvat positiivisesti digitaalisiin peleihin. Digitaaliset pelit, kuten liikunta-, pulma- ja älypelit, nähdään yhtenä mahdollisuutena edistää ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäistä kotona selviytymistä sekä lisätä sosiaalista aktiivisuutta

Ajanvietettä ja elämyksellisyyttä voivat tarjota myös virtuaalitodellisuuden (VR-lasit) ja lisätyn todellisuuden teknologia (AR-lasit) (Linturi 2016, 30). Virtuaalitodellisuuden lasien avulla voidaan mahdollistaa ikäihmisten kokemuksellisuus esimerkiksi konsertteihin osallistumisesta, luontokävelystä tai ulkomaan matkoista omalla kotisohvalla.

Robotiikka on tullut voimakkaasti ikäihmisten palveluihin. Robotiikka hyödyntää keinoälyä, sensoreita ja asioiden internetiä. Robotit voivat olla antamassa virikkeitä, seurustelemassa, avustamassa nostoissa ja siirroissa, pitämässä liikuntatuokiota ja annostelemassa lääkkeitä (Kataja 2016). Robotit ohjelmoidaan tekemään erilaisia asioita, jotka tuovat asiakkaalle parempaa hoitoa ja palvelua. Robotit ovat yhä valmiimpia liikkumaan itsenäisesti luonnossa ja ihmisen rakentamassa ympäristössä. (Linturi 2016, 31.)

Ihmiset liittävät robotteihin inhimillisiä piirteitä ja tunteita. Se on ihmiselle enemmän kun laite. Esimerkkinä tästä on interaktiivinen Paro-terapiarobotti, joka jäljittelee eläinavusteisen toiminnan periaatteita (Andersson 2016, 46–47). Parolla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi muistisairaiden elämänlaatuun (Moyle ym.  2013). Andersson (2016, 47–48) ennustaa, että robotit tulevat osaksi hoivatyötä, kuten kotihoidon tueksi. Robottien avulla voidaan osaltaan tarjota ikäihmisille itsenäinen ja arvokas elämä.

Etähoidon toteuttamista kuvapuhelimien välityksellä on kokeiltu ympäri Suomea. Näistä kokeiluista on saatu hyviä kokemuksia. Kuvapuhelimet mahdollistavat yhdenvertaisen palvelujen saatavuuden haja-asutusalueilla asuville. Osallistavan ja vuorovaikutteisen kuvapuhelimen avulla voidaan lisätä ikääntyneiden turvallisuuden ja elämänhallinnan tunnetta sekä toimintakykyisyyttä ja rikastuttaa päivittäistä elämää (esim. Jauhiainen & Miettinen 2011, 67–68; Aikio 2013, 58–60; Kurki ym. 2015).  Videovälitteisen palvelun avulla asiakas saa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun kotiinsa ja hänen on mahdollista osallistua ryhmätoimintoihin ja kuntoutusinterventioihin sekä pitää yhteyttä läheisiin.

Uhkana digisyrjäytyminen

Ikääntyvät ovat asiakasryhmä, joiden kohdalla digitaalisten hyvinvointipalvelujen käyttöönottoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suomen ikääntynyt väestö on tällä hetkellä kahtiajakautunutta tietoyhteiskunnan suhteen, sillä kaupungeissa asuvilla on selvästi paremmat mahdollisuudet päästä digiyhteiskunnan ja digipalvelujen äärelle kuin haja-asutusalueilla asuvilla. (Norlund ym. 2014, 13.) Myös koulutustausta vaikuttaa, sillä korkeammin koulutetuilla ikäihmisillä on käytössään useammin teknologisia ratkaisuja kuin matalammin koulutetuilla (Wessman ym. 2013,4).

Digitaalisten palvelujen suunnittelu perustuu olettamukseen, että valtaosa tukea tarvitsevista käyttää internetiä (Norlund ym. 2014, 129). Tilastokeskuksen (2015) mukaan vuonna 2015 65–74- vuotiaista 26 % ja 74–89 vuotiaista 65 % ei ollut käyttänyt internetiä koskaan. Leikas tuo esille, että osa ikääntyneistä on jäänyt tai jätetty sivuun digitaalisesta kehityksestä. Heitä ja tietoyhteiskuntaa erottava digitaalinen kuilu voivat johtaa teknologiseen syrjäytymiseen ja kokonaisten ihmisryhmien jäämiseen palvelujen ulkopuolelle. Tätä voidaan ehkäistä tiedolla, tiedottamisella, esteettömyydellä ja eri ryhmien huomioinnilla teknologioiden suunnittelussa. (Leikas 2014, 203–204.) Myös digitaalisten palveluiden kokeilumahdollisuudet edistäisivät ikäihmiselle itselleen sopivien teknologioiden käyttöönottoa (Norlund  ym. 2014, 13).

Osa ikääntyneistä on jäänyt tai jätetty sivuun digitaalisesta kehityksestä. Heitä ja tietoyhteiskuntaa erottava digitaalinen kuilu voivat johtaa teknologiseen syrjäytymiseen ja kokonaisten ihmisryhmien jäämiseen palvelujen ulkopuolelle.

Lopuksi

Keskeistä ikäihmisten palvelujen digitalisoinnissa on huomioida tämän asiakasryhmän erikoispiirteet ja yksilölliset tarpeet, jotta palveluista on hyötyä ja niitä opitaan käyttämään. Digitaaliset palvelut tulisi liittää osaksi ikäihmisen arkea ja palvelusuunnitelmaa. Digitaalisten palvelujen eettisyyteen ja turvallisuuteen liittyvä tarkastelu on tärkeää. Eettinen pohdinta tulisi aina käydä ikäihmisen ja hänen läheistensä kanssa pohtien yhdessä teknologian vaihtoehtoja, riskejä ja seurauksia sekä tulevaisuusnäkökulmaa (Leikas & Launiainen 2016, 39).

Ikäihmisille suunnattujen digitaalisten palvelujen suunnittelussa korostuu esteettömyys ja elämäkeskeinen suunnittelu sekä monialainen osallistava suunnittelu, jossa myös teknologiayritykset olisivat kiinteästi mukana. Monet yritykset kertovat kohderyhmäkseen 50–60 -vuotiaat seniorit, mutta ikäteknologiaa ja digitaalisia palveluja tarvitaan kuitenkin myös vanhemmissa ikäryhmissä (Norlund ym 2014, 61). Ikäihmiset tarvitsevat lisäksi toimivan tukiverkoston, josta he saavat tarvittaessa käyttötukea.

Miten voimme sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina olla tukemassa ikäihmisten palvelujen digitalisoitumista ja estää digitaalista syrjäytymistä? Tähän osaltaan haetaan vastauksia kahden ESR-rahoitteisen Pohjois-Savon (https://pohjoissavondigisote.wordpress.com/) ja Pohjois-Karjalan DigiSote –hankkeiden (http://www.karelia.fi/digisote/) yhteistyönä.

 

Lähteet

Aikio, A. 2013. “Se on hauska, etelänihmisiäki tullee tutuksi siinä”. Kuvapuhelimen vaikutukset ikääntyneen arkeen ja kokemukseen osallisuudesta. Pro gradu-tutkielma. Sosiaalityön oppiaine. Lapin yliopisto.

Andersson, C. 2016. Kestävästi kehittyen kohti tulevaisuutta. Teoksessa:

Valtiovarainministeriö 2016. Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet. Valtiovarainministeriön julkaisuja x/2016. Saatavissa: http://vm.fi/documents/10623/3507992/Pilkahduksia+tulevaisuuteen+%E2%80%93+digitalisaation+ja+robotisaation+mahdollisuudet+-raportti/e7154bd3-910a-4f99-89ee-4f9299043d3c

Arolaakso-Ahola, S., Hirvonen, J., Könni, P & Penttinen, J. 2014. Johtopäätökset ja pohdinta. Teoksessa: Arolaakso-Ahola, S., Hirvonen, J. & Könni, P. (toimi.) 2015. Etäpeliä ikääntyville. EPI -esiselvityshanke. Lapin amk:n julkaisuja. Sarja B. Raportteja ja selvityksiä 24/2014. Saatavissa:  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85021/Arolaakso-Ahola%20Hirvonen%20Konni%20B%2024%202014.pdf?sequence=1

Bhavnani, SP., Narula, J. & Sengupta, PP. 2016. Mobile technology and the digitization of healthcare. European Heart Journal. Saatavissa: DOI: http://dx.doi.org/10.1093/eurheartj/ehv770 ehv770 First published online: 11 February 2016.

Holopainen, A. 2015. Mobiiliteknologia ja terveyssovellukset, mitä ne ovat? Duodecim 131, 1285–1290.

Hopia, H., Punna, M., Laitinen, T & Latvala, E. 2015. A patient as a self-manager of their personal data on health and disease with new technology–challenges for nursing education. Nurse Educ Today. 2015 Dec;35(12):e1-3. Saatavissa:  DOI: 10.1016/j.nedt.2015.08.017

Ilmarinen, V. & Koskela, K. 2015. Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja. Helsinki: Talentum.

Intosalmi, H., Nykänen, J. & Stenberg, L.2013. Ikäimiset ja digitaaliset pelit – kyselyn tulokset. KÄKÄTE-projekti 08/2013.

Jauhiainen, A. & Miettinen, T. 2011. Hyvinvointi‐TV ikääntyneiden kotihoidon tukena. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 3 (2), 64–70.

Kaivo-oja, J. 2016. Teknologinen murros terveydenhuollossa. Teoksessa Hoitotyön vuosikirja 2016. Teknologia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Fioca Oy, 73–90.

Kataja, MP. 2016. Robotiikka tarvitsee lisää osaajia. Teoksessa Hoitotyön vuosikirja 2016. Teknologia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Fioca Oy, 57–71.

Kurki, M., Launiainen, H., Laitinen, S., Poutiainen, E., Vantanen, P. Eskelinen, A., Soikkeli, E & Sarmas, K. 2015. Yhteinen Sävel. Kotona asuvan teknologia-avusteinen kuntoutus. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Miina Sillanpää säätiön julkaisusarja B:38. Saatavissa: http://www.miinasillanpaa.fi/wp-content/uploads/2015/11/MSS_YS_DIGITAL-Final.pdf

Leikas, J. 2014. Tieto- ja viestintäteknologia. Teoksessa. Leikas, J. (toim.) Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto. Tutkimuksia 2. Newprint Oy: Raisio.

Leikas, J. & Launiainen, H. (toim.). 2016. Anni ja Onni. Huomaamaton teknologia arjen apuna. Miina sillanpään Säätiön julkaisusarja B:41. Otavan kirjapaino Oy: Keuruu

Linturi, R. 2016. Teknologia murroksesta hallinnon toimenpiteiksi. Teoksessa:

Valtiovarainministeriö 2016. Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet. Valtiovarainministeriön julkaisuja x/2016. Saatavissa: http://vm.fi/documents/10623/3507992/Pilkahduksia+tulevaisuuteen+%E2%80%93+digitalisaation+ja+robotisaation+mahdollisuudet+-raportti/e7154bd3-910a-4f99-89ee-4f9299043d3c

Moyle, W., Cooke, M., Beattie, E., Jones, C., Klein, B., Cook, G., & Gray, C. (2013). Exploring the effect of companion robots on emotional expression in older adults with dementia: A pilot randomized controlled trial. Journal of gerontological nursing, 39(5), 46-53.

Norlund, M., Stenberg, L., Forsberg, K., Nykänen, J., Ranta, P., & Virkkunen, A. (2014). Ikäteknologian monimuotoinen maailma. KÄKÄTE-projektin loppuraportti, KÄKÄTE-raportteja, 4, 2014.Helsinki: Kopio Niini Oy.

Parviainen, O-P. 2016. Digitaaliset pelit ikäihmisten elämässä. Pro gradu -tutkielma.

Tampereen yliopisto, Informaatiotieteiden yksikkö. Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/index.html

Valtiovarainministerö. Digitalisoidaan julkiset palvelut, Valtiovarainministeriön www-sivut, 5.1.2017

Valtiovarainministeriö. Digitalisaatio. Valtiovarainministeriön www-sivut, 10.1.2017

Vehkala, H.2016. Digitalisaation ja pelillisyyden mahdollisuudet kuntoutuksessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Seminaariesitys 11.4.2016. Digiloikka vanhuspalveluissa – Käytännön kokemuksia mobiiliteknologian ja virtuaalisten palveluiden hyödyntämisestä ikäihmisille.

Voutilainen, P., Noro, A., Karppanen, S., Raassina, A-M. 2016. Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -hankesuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:41

Wessman, J., Erhola, K., Meriläinen-Porras, S., Pieper, R., & Luoma, M. L. (2013). Ikääntynyt ja teknologia. Kokemuksiani teknologian käytöstä. Käkäte-tutkimuksia.

 

Päivi Sihvo, THM, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Annikki Jauhiainen, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Susanne Hämäläinen, TtM, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu