Karelian Köreliä kokemus

Mervi Heikkinen

Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot antavat mahdollisuuden kokeilla jotain uutta ja samalla koetella itseään. Itselleni Karelia amk:n Köreliä-kuoro oli ovi musiikkiin harrastuksena. Se oli uudenlainen ikkuna tutun  asiantuntijaorganisaation osaamiseen käytännössä koeteltuna.

Karelia-ammattikorkeakoulun uuden ilmeen ytimessä on slogan ”Osaava maailma”. Sanat ovat suuria ja vaikka ne eivät suuta halkaise, haastavat kuitenkin. Itse päädyin osaamiseni rajoille ja tuntemattomalle maaperälle liittyessäni syksyllä Köreliä-kuoroon. Samalla tutustuin maailmaan, missä taito, tekniikka, lahjakkuus ja vuosien harjoittelu ympäröivät aloittelijan.

Köreliä on muutama vuosi sitten perustettu Karelia-ammattikorkeakoulun kuoro, jota tarjotaan avoimen amk:n opintoina kaikelle kansalle ja osana musiikin opintoja ammattikorkeakoulun tutkinto-opiskelijoille. Kuoro kokoontui keskiviikkoiltaisin Sirkkalan kampuksella, jolloin pianon ääreen saapui noin kaksikymmentä kuorolaista, laulunopettaja Asta Levy tai Laura Vuorjoki-Elo sekä ryhmäpedagogiikan opintojaan kuoronjohtajana tehnyt Julia Manninen. Olin kuorossa ainoa henkilökuntaan kuuluva ja yksi harvoista nuotteja tuntemattomista laulajista. En ole koskaan opiskellut musiikin teoriaa ja peruskoulun musiikin tunneilta muistiin tarttuivat lähinnä maakuntalaulut. Lisäksi mielessäni iti sinnikkäästi stereotyyppinen näkemys kuorosta jokseenkin vanhanaikaisena ja tekopirteänä toimintana. Huomasin varsin pian, miten väärässä olenkaan ollut!

Parasta antia harrastuksessa ovat olleet toiset kuorolaiset, opettajat ja opiskelijat, jotka ovat ottaneet aloittelijan mukaan tasavertaisena ryhmän jäsenenä. Vaikka taitotasoero musiikissa ja laulamisessa oli melkoinen, sen ei annettu olla esteenä kuorossa olemiselle. Opiskelijat suhauttivat nuotiston läpi suihkarilla ja minä linkutin siivellä korvakuulolta, mutta sain aina tukea, kannustusta, neuvoja ja apua sekä opettajilta että opiskelijoilta. Tunsin kuuluvani kuoroon, olevani osa pientä yhteisöä ja harjoituksissa oli ilta toisensa jälkeen mukavaa.

Kolmen opintopisteen matkalla olen oppinut yhtä ja toista. Tiedän nyt, että äänialani on matalat naisäänet eli altto. Tätä en ollut koskaan tiennyt, vaikka huomasin vaihtavani huoletta sävellajia kesken minulle liian korkealle kipuavan yhteislaulun. Ymmärrän nyt, että nuottiviivastolla on paljon muitakin merkkejä kuin nuotit ja oikea hengitystekniikka ja kunnollinen lämmittely ovat laulajalle vähintään yhtä tärkeitä kuin urheilijalle. Kuoro on moniääninen kokonaisuus, jossa eri äänialojen laulajien osuus muodostaa oman stemmansa. Tämä onkin tärkeä oppi, sillä stemma-laulu harrastuksena kuulostaa maallikosta kuorolaulua trendikkäämmältä. Ennen kaikkea olen huomannut kehittyväni, oppivani uutta ja oivaltanut osaamiseni (rajat).

Pitkään aikaan en ole saanut yhtä paljon kollektiivisia kehuja ”Hyvin menee”, ”Nyt osasitte jo monta kohtaa!”. Oma korva on oppinut kuuntelemaan kokonaisuutta ja huomaamaan, että se toden totta kuulostaa hyvältä. Laulaminen itsessään on paitsi vaikeaa, myös rentouttavaa ja palkitsevaa. Kuorolaulussa kuulumisessa ryhmään on vielä oma erityinen merkityksensä. Jokaisen kahden tunnin laulusession jälkeen on olo virkeä ja mieli keveä. Osaavan maailman kartta on saanut pallon muodon ja koordinaatit loksahtaneet kohdalleen.

Mervi Heikkinen
koulutuspäällikkö
Karelia-ammattikorkeakoulu