Asennemuutos tapahtuu kahvikuppi kerrallaan?

Kirsi Autio, Sini-Tuuli Saaristo, Riikka Simonen

Kotona Suomessa -hanke kutsui työyhteisöt keskustelemaan osallisuudesta, vuorovaikutuksesta, koetusta turvallisuudesta sekä asenteista syksyllä järjestetyn Arvostavat aamukahvit – työyhteisöt monimuotoisuuden edistäjinä -webinaarisarjan innoittamana. Kolmiosaisen webinaarisarjan pääteemoja olivat asenteet, turvallisuudentunne sekä osallisuus. Erityisesti aamukahvien keskustelun virittämisessä keskityttiin moninaisuuden tunnistamiseen omassa arjessa ja muutostekoihin omassa työskentely-ympäristössä.

Arvostavat aamukahvit alkoivat teemaan keskittyvillä alustuskeskusteluilla. Alustajina ja keskustelijoina webinaarisarjassa toimivat järjestöaktiivi ja MakeSomeNoise-puhuja Noor Assad, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Elina Pajula, sekä Suomen Pakolaisapu ry:n ohjaaja Mohamed Ali. Juontajina toimivat Kotona Suomessa -hankkeen aluekoordinaattorit Sanna Hiltunen ja Nexhat Beqiri. Alustuksen jälkeen työyhteisöt saivat tuekseen kysymyksiä, joiden avulla keskusteltiin siitä, miten webinaarien teemat näkyvät omassa työyhteisössä. Karelia-ammattikorkeakoulussa aamukahvien järjestelystä ja keskustelun virittämisestä vastasivat yhteistyössä maahanmuuttajahankkeet. Aamukahveille osallistui yhteensä noin parikymmentä henkilöstön jäsentä.

Teema 1: Asenteet

Ensimmäisellä keskustelukerralla Noor Assad johdatti kahvittelijat pohtimaan asenteiden vaikutusta kanssakäymiseen muiden, itsestä erilaisten ihmisten kanssa. Hän nosti esille omia kokemuksiaan värillisenä suomalaisena valkoista suomalaisuuden normia vasten. Ihonvärinsä ja ulkonäkönsä vuoksi moni suomalainen ja maahanmuuttaja joutuu todistamaan esimerkiksi työelämässä omaa osaamistaan tilanteissa, joissa valkoisen ihmisen asiantuntijuutta ei kyseenalaistettaisi. Noor Assad kertoi esimerkin omalta kohdaltaan äidinkielenopettajan sijaisena, jossa hän oli valmistautunut siihen, että hänen osaamisensa testataan ja kyseenalaistetaan ennen kuin se tunnustetaan. Näin kävikin. Tilanne äidinkielenluokassa opiskelijoiden tentattavana olemisessa kuvastaa sitä, miten vähemmistössä toimivat ihmiset kokevat, että heidän on oltava monessa tilanteessa kaksin verroin parempia kuin keskivertoammattilainen vastaavassa tilanteessa tullakseen hyväksytyiksi ammattilaisina.

Toinen teema, jonka Noor Assad toi esiin ja joita valtaväestön jäsenet eivät usein itse kohtaa, on mikroaggressio, joka on yksi rakenteellisen rasismin ilmenemismuoto arkipäivän kanssakäymisessä. Mikroaggressioksi voi tulkita periaatteessa hyvää tarkoittavat kommentit kielitaidon tasosta tai ihmettelyt nimestä ja sen lausumisesta. Kuitenkin niiden voi tulkita pitävän yllä erontekoa ja valta-asetelmaa ‘meidän ja muiden’ välillä niin, että valkoinen suomenkielinen suomalaisuus on normi, johon siitä poikkeava vertautuu ja on alisteista.

Alustus sai keskustelijat pohtimaan tunnistavatko he mikroaggressiota tai rasismia omassa arjessaan. Kaikki keskustelijat edustivat valkoista suomalaista väestöä, johon ei kohdistu alustuksessa esitettyjä epäilyjä osaamisesta ihonvärin tai ulkonäön vuoksi. Toisaalta tunnistettiin se, miten esimerkiksi naisten osaamiseen on kohdistunut ennakkoluuloja, joita vasten on joutunut perustelemaan tai todistelemaan omaa osaamista. Tämän kokemuksen kautta löydettiin samaistumispintaa värillisten suomalaisten kohtaamiin ennakkoluuloihin ja mikroaggressioon.

Teema 2: Turvallisuudentunne

Seuraavassa kahvituksessa keskusteltiin turvallisuuden tunteesta. Keskustelun alustaja Mohamed Ali käsitteli teemaa henkilökohtaisten kokemustensa kautta.

Turvallisuuden tunteen osalta tärkeää on luottamuksen rakentaminen henkilöiden välillä.  Luottamus syntyy ihmisten välisissä kohtaamisissa. Ali painotti, että ihmiset tulisi kohdata ilman ennakko-olettamuksia. Tämän lisäksi ihmisille tulisi antaa aikaa turvallisuuden tunteen rakentamiseksi. Henkilöt tarvitsevat aikaa käsitelläkseen asioita ja myös heikko kielitaito voi vaikuttaa turvallisuuden tunteen rakentumiseen. Osallisuuden tunne luo myös osaltaan turvallisuuden tunnetta. Tärkeää on maahanmuuttajien osallistaminen keskusteluihin ja päätöksiin heitä koskevissa kysymyksissä.

Turvallisuuden tunnetta pohtiessa tulee huomioita lisäksi ihmisten asenteet ja taustat. Kriisitilanteista tulleiden henkilöiden voi olla haastavaa luottaa eri viranomaisiin. Esimerkiksi poliisien läsnäolo ei välttämättä luo turvallisuutta vaan voi muistuttaa kriisitilanteesta. Ali toteaa myös, että useat henkilöt saattavat kokea rasismia, mutteivat tiedä kuinka viedä asiaa eteenpäin.

Alin mukaan turvallisuuden tunteeseen liittyy myös mielipiteen ilmaisun vapaus. Työpaikalla tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, uskalletaanko työyhteisössä ilmaista omia mielipiteitä. Kun ihminen saa olla oma itsensä, se luo turvallisuutta. “On totuttu sanomaan, että hankala nainen on hyvä nainen, koska hän raivaa tietä muille naisille. Mutta olemmeko tottuneet hankaliin maahanmuuttajiin, pakolaisiin, seksuaalivähemmistöjen edustajiin tai vammaisiin henkilöihin?” Alin mukaan eri ryhmille täytyy antaa tilaa puhua ilman ennakko-odotuksia. Hänen mukaansa väärinymmärryksiä ja vahinkoja tulee kohdata vilpittömästä ja niistä tulee puhua rohkeasti kuunnellen.

Alustuksen jälkeen keskustelu turvallisuuden sekä turvattomuuden tunteista jatkui kahveille osallistuneiden kesken. Henkilöstön keskuudessa turvallisuuden tunne koettiin koostuvan useista asioista ja sen rajaaminen on hankalaa. Kukaan keskusteluun osallistunut henkilö ei itse ollut törmännyt omassa elämässään turvallisuuden tunnetta heikentäviin ennakkoluuloihin tai olettamuksiin. Omakohtaisten kokemusten puutteen vuoksi teeman pohtiminen koettiinkin haastavana. Keskusteluun osallistuneet henkilöt kokevat oman työyhteisön turvallisena. Turvallisuuden tunnetta parantavina tekoina työyhteisössä nähtiin muun muassa nollatoleranssi rasismille sekä tasa-arvoisen käyttäytyminen kaikkia henkilöitä kohtaan, taustasta riippumatta. Turvallisuuden tunne koettiin vastavuoroisena toimintana, eikä huonoa käytöstä ei tarvitse sietää kenenkään toimesta.

Teema 3: Osallisuus

Kolmannella keskustelukerralla teemana oli osallisuus. Videolla Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Pajula pohjusti miten osallistetaan eri toimijoita, esimerkiksi maahanmuuttajia tasavertaisesti työyhteisössä. Osallisuuden tunne on moniportainen ja sitä voi käsitellä eri tavoin. Pajula korosti miten työyhteisössä voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta, oli sitten ulkomaalais- tai suomalaistaustainen.

Ryhmäkeskustelussa Noor Assad, Elina Pajula sekä Mohamed Ali keskustelivat henkilökohtaisista kokemuksistaan osallisuuden tunteesta ja miten sitä voi vahvistaa omassa työyhteisössä. Yhtenä esimerkkinä Noor Assad kertoi miten häntä ei hyväksytä suomalaisena, koska pitää hijab-huivia. Kun asiakkaat tulevat hänen luokseen, monesti he kysyvät onko paikalla suomalainen, ilman että antavat Assadille mahdollisuuden auttaa heitä. Kun hän ilmaisee osaavansa suomea, monesti asiakkaat yllättyvät, että hänen äidinkielensä on suomi. Assad kokee, että hän joutuu joka kerta todistamaan olevansa tarpeeksi suomalainen. Alustajat keskustelivat miten tärkeää on saada työyhteisö tekemään päätöksiä yhdessä, jotta aito kuulumisen tunne voi syntyä.

Videon jälkeen aamukahvittelijat keskustelivat omista ulkopuoliseksi jäämisen kokemuksistaan ja siitä, miten kukin oli toiminut tilanteessa. Aihe herätti vilkasta keskustelua siitä, miten jokainen ihminen tulkitsee osallisuuden sekä ulkopuoliseksi jäämisen niin eri tavalla.  Joillekin ihmisille riittää, että saavat rauhassa tehdä töitä ilman, että pyydetään mihinkään kehitysryhmiin mukaan, ja samaan aikaan toiset voivat kokea jääneensä ulkopuolelle, jos heitä ei pyydetä heti keskusteluihin mukaan.

Tärkeimpänä havaintona webinaarista oli, että jokainen osaa pyytää henkilöitä mukaan ja kysyä heidän mielipiteitänsä. Tämä antaa sen päätöksen henkilön osallistumisesta henkilölle itse. Tärkeää on myös itse olla aktiivinen työyhteisössä ja ilmaista, miten itse haluaa olla mukana työyhteisön asioissa.

Lopuksi

Webinaarisarjan alustukset nostivat vahvasti esiin inklusiivisuuden merkityksen työpaikkojen työkulttuureissa ja tarjosivat tulokulmia siihen, miten inklusiivinen työskentely-ympäristö luodaan. Osallisuuden ja aidon kuulumisen tunteen mahdollistaminen sekä moninaisuutta kunnioittava ja turvallinen työympäristö mahdollistaa erilaisten ihmisten luovan ja innovatiivisen työskentelyn yhdessä. Arvot eivät ole arjesta irrallisia, mutta niiden toteutuminen arjessa vaatii aitoa tahtotilaa ja työtä niiden eteen. Kansainvälistyvässä maailmassa myös Karelia-ammattikorkeakoulun oppilaitoksena ja työpaikkana on hyvä tietoisesti kehittää arjen inklusiivisia käytäntöjä.

 

Teksti:
Kirsi Autio, projektiasiantuntija SIMHEmalli
Sini-Tuuli Saaristo, projektipäällikkö SIMHE polku
Riikka Simonen, projektipäällikkö TalentHub Joensuu

Karelia-ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva Sylwia Bartyzel / Unsplash