Liikkeelläolo vastalääkkeeksi miesten yksinäisyyteen

Marko Haakana, sairaanhoitaja (YAMK)

Ikämiesten yksinäisyyden estoa kartoitettiin “Kokemuksellisen yksinäisyyden ehkäisy järjestölähtöisesti yli 65-vuotiailla miehillä” -opinnäytetyössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää toimintatapoja 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien yksinäisten ikämiesten tavoittamiseen ja osallisuuteen, erityisesti järjestönäkökulmasta. Opinnäytetyön kehittämisprosessin tehtävänä oli käyttäjätietoon perustuen luoda toimintamalli, jonka avulla yksinäisyys tunnistetaan ja ihmisten sosiaalista verkostoa sekä osallisuutta vahvistetaan. Opinnäytetyö toteutettiin Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n Velmut-ryhmässä. Ryhmäläiset tuottivat pienryhmätyöskentelyssään tietoa yksinäisyydestä ja keinoista sen estämiseen niin yksilö- kuin järjestötasolla. Tiedon hankinta pohjautui palvelumuotoilumenetelmän käyttöön.

Yksilön näkökulmasta kaikkein tärkeimmäksi asiaksi opinnäytetyössä nousi liikkeelle lähteminen. Asian voi tiivistää työpajan ilmaisuun “pitää lähteä liikkeelle, lähteä vaikka väkisin”. Näin niin järjestötoimijat kuin yksilö itse voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Yksilöä tässä auttavat opinnäytetyön tulosten perusteella oma tekeminen ja toiminta, verkostoituminen ja teknologia. Myös mielentilalla nähtiin olevan vaikutusta: oma avoin mieli voi helpottaa “mummon etsintää” ja mahdollistaa lopulta, että parisuhde löytyy.

Kun yksilö on lähtenyt liikkeelle, tarjoutuu hänelle mahdollisuuksia hakeutua joko itsenäisesti mukaan eri järjestöjen toimintaan tai vaihtoehtoisesti järjestöjen oma jalkautumiseen pohjautuva etsivä toiminta tavoittaa ikämiehen. Järjestöjen tulee tulosten perusteella tarjota ikämiehille tekemiseen ja toimintaan pohjautuvia toiminnallisia asioita. Tekeminen ja toiminta avaa myös tavoitetuille miehille tilaisuuksia siirtää omaa osaamistaan toisille: antamalla voi saada itselleen mielekkään sosiaalisen roolin.

Järjestöiltä odotetaan aktiivista tiedottamista niin yleistasolla kuin henkilökohtaisella tasolla puhelinsoittojen tai tekstiviestien avulla. Yleistasoisia tiedottamistapoja voivat olla erilaiset tempaukset paikoissa, joissa ikämiehiä on helppo tavoittaa. Myös järjestön työntekijältä odotetaan paljon: hänen tulee olla tuttu ja turvallinen, persoonaltaan sopiva ja pitkän toimintakokemuksen omaava.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että etenkin miesten on helpompi kertoa asioista ja elämänkulustaan toiminnan kautta. Kun järjestöt onnistuvat toiminnoillaan rakentamaan mielekästä tekemistä ja toimintaa, avautuu miehille tätä kautta mahdollisuuksia kertoa omista elämäntilanteistaan. Tällöin järjestötoimijoille syntyy kohtaamisten myötä uusia ulottuvuuksia elämäntilanteiden kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen.

Opinnäytetyön pohjalta luotiin Velmut-ryhmän käyttäjätietoon perustuen ikämiesten yksinäisyyden estämisen toimintamalli. Se on käytettävissä tilanteissa, joissa ihmisten sosiaalista verkostoa sekä osallisuutta halutaan vahvistaa.

Velmut-ryhmän innostuneisuus ja sitoutuneisuus asiaan oli huomattavan korkea kaikissa tapaamistilanteissa. Arvioidessaan opinnäytetyön tuloksia, koki ryhmä ne omikseen.

Ikäosaamisen näkökulmasta opinnäytetyö kehitti erityisesti miesten parissa tehtävää työtä. Työ antoi osaltaan vinkkejä ikämiesten tavoittamiseen ja kiinnittymiseen ryhmien ja yhteisöjen jäseniksi. Yhdistyneenä monipuoliseen tekemiseen voi se parhaimmillaan tuoda erilaisia hyvinvointivaikutuksia yksinäisille ikämiehille.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Ikääntyneiden kaltoinkohtelu – miten puutun, jos en tunnista tai uskalla puuttua?

Tarja Jäppinen, sairaanhoitaja (YAMK)

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ikäihmisten kaltoinkohtelun tunnistamista ja siihen puuttumista Helsingin kaupungin kotihoidon tiimeissä. Tavoitteena oli levittää yhdellä palvelualueella käytössä ollut moniammatillinen työpajamalli tukemaan koko kaupungin kotihoidon tiimejä. Opinnäytetyön tehtävinä oli kartoittaa työntekijöiden käsityksiä kaltoinkohtelun yleisyydestä kotihoidon asiakaskunnassa, työntekijöiden osaamista kaltoinkohtelutilanteisiin puuttumisessa ja tehdä alustava suunnitelma työpajamallin käyttöönotosta ja siihen liittyvästä moniammatillisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisen kehittämistyön viitekehyksessä yhteistyössä gerontologisen sosiaalityön ammattilaisten kanssa. Dialoginen keskustelu oli pääasiallinen kehittämisen työväline työpajojen muokkausvaiheessa. Sitä käytettiin myös työpajojen toteutuksessa ikääntyneiden kaltoinkohtelutietoisuuden lisäämiseksi.

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksena havaittiin, että kotihoidon hoitajien kaltoinkohteluosaaminen on puutteellista. Hoitajat tunnistavat fyysisen väkivallan tai taloudellisen hyväksikäytön ongelmitta: näissä tilanteissa ikääntyneen kaltoinkohteluun on helppo puuttua, koska näkyvät merkit kaltoinkohtelusta ovat selkeitä ja puuttumisen tapakin on useimmilla hoitajilla tiedossa. Kaltoinkohtelun muodot, joissa ei ole näkyviä merkkejä, tuottavat haasteita puuttumiseen. Varsinkin itsensä kaltoinkohteleminen on kotihoidon hoitajille toisaalta hyvin tuttu, mutta kuitenkin käsitteenä vieras asia. Puuttumisen keinot tilanteissa, joissa on kyse itsensä kaltoinkohtelusta, ovat useimmiten olemattomat lainsäädännön puutteiden takia. Muitakaan lainsäädännön tuomia velvoitteita ei tunneta ja siksi kaltoinkohtelutilanteisiin puuttuminen ei ole riittävää. Hoitajat tarvitsevat tietoa ikäihmisten kaltoinkohtelusta, sen muodoista ja keinoista puuttua kaltoinkohtelutilanteisiin.

Kaltoinkohtelutilanteissa tarvitaan paitsi tietoa ja osaamista, myös rohkeutta. Omien havaintojen sanoittaminen ensin muille tiimin hoitajille, selkeästi ja yksiselitteisesti kirjattuna ikäihmisen asiakas- tai potilasasiakirjoihin, ja sen jälkeen asian puheeksi ottaminen ikääntyneen ja mahdollisesti myös kaltoinkohtelijan kanssa ei ole aina helppoa. Omia aavistuksia saatetaan epäillä kuvitelmiksi, varsinkin jos selkeitä silminnähtäviä kaltoinkohtelun merkkejä ei ole. Hoitajat tarvitsevat rohkaisua omiin havaintoihinsa luottamiseen ja keskustelun avaamiseen.

Myös eettiset näkökulmat kaltoinkohtelutilanteissa tuottavat kotihoidon hoitajille tarvetta keskusteluun. Kaltoinkohtelutilanteet ovat hyvin kuormittavia, varsinkin jos tilanne on sellainen, että puuttuminen on haastavaa. Hoitajat haluavat toimia asiakkaan parhaaksi, ja siksi heillä on suuri tarve pohtia kaltoinkohtelutilannetta ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Näiden pohdintojen avuksi hoitajat tarvitsevat henkilöitä, jotka ovat perehtyneitä paitsi ikäihmisten kaltoinkohteluun, myös erilaisiin eettisiin näkökulmiin ja niiden käsittelyyn. Moniammatilliset työpajat, joita pidetään kotihoidon ja gerontologisen sosiaalityön asiantuntijoiden ohjaamina, ovat oiva väline sekä kaltoinkohteluosaamisen lisäämiseen että eettisiin keskusteluihin tiimeissä.

Työpajojen jatkototeuttamiseen kotihoidon ammattilaisten tukemiseksi tarvitaan oikein ajoitettu suunnitelma, joka huomioi organisaatiossa käynnissä olevat suuret, toimintaan vaikuttavat muutokset. Ennen työpajojen toteutuksen jatkamista hoitajia varten tarvitaan myös kirjallista tai sähköistä tukimateriaalia heidän työtään helpottamaan. Jatkototeuttamista varten tarvitaan moniammatillinen verkosto, joka kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan ikääntyneiden kaltoinkohtelusta ja on käytettävissä kotihoidon tiimien tukena. Moniammatillisen verkoston toiminnan vakiintuessa työpajoja tullaan tarjoamaan myös muihin ikäihmisiä kohtaaviin ja hoitaviin yksiköihin.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

 

“Tämä oli mukavvoo” – asukaslähtöisen ja osallistavan toiminnan kehittäminen yksityisessä asumispalveluyksikössä

Sirpa Okkonen, sairaanhoitaja (YAMK)

Ikääntyneiden määrän kasvun, vanhustenpalvelujen jatkuva muutos, sekä sen saama kritiikki, asettaa organisaatioille paineita kehittää työmenetelmiään. Itä- Suomen alueella Siun sote ohjaa ikääntyneiden asumispalveluja. Ohjeet koskevat Siun soten omaa palveluntarjontaa, sekä yksityisiä asumispalveluiden palvelutuottajia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ikääntyneiden asumispalveluita yksityisessä asumispalveluyksikössä, siten että se tukee asukkaiden aktiivista arkea. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää asukaslähtöinen viriketoiminnan toimintamalli, jonka avulla asukkaiden aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä sekä osallisuutta voidaan edistää ja tukea työntekijöiden valmiuksia lisäämällä.

Asukaslähtöisen viriketoiminnan toimintamallin rakentaminen lähti tiedon kartoittamisesta. Asukkaiden aktiivisen arjen kannalta olennaista on asukkaan toimintakyky. Vajeet millä tahansa toimintakyvyn osa-alueella vaikuttaa arjen sujumiseen, osallisuuteen, koettuun yhteisöllisyyteen sekä toimijuuteen. Huomioitavaa on myös, ettei osa halua osallistua yhteiseen toimintaan, joten hoitotoimenpiteet voivat olla ainoita vuorovaikutuksellisia tilanteita päivässä. Asukkaat voivat nähdä itsensä toimijoina, mutta he kokevat tarvitsevansa siihen tukea. Myös pelko oman toimintakyvyn heikkenemisestä voi estää sitoutumista toimijuuteen. Omatoimisuuden säilymistä asukkaat pitivät tärkeänä. Toimintakyvyltään hyväkuntoisten asukkaiden arki koostui arkiaskareiden lisäksi omaehtoisesta toiminnasta, johon kuului muun muassa omista arkiaskareista huolehtimista. Oman arjen hallinta koettiin tukevan aktiivista arkea. Yhteisöllisyys ja osallisuus nähtiin lähinnä yhteisenä toimintana sekä osallistumisena talon yhteiseen toimintaan sekä ruokailuihin. Työntekijä nähtiin aktiivisen arjen mahdollistajana.

Työntekijöiden mielestä asukkaiden yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisääviä tekijöitä olivat samat asiat kuin asukkaidenkin mielestä. Työntekijöillä on kuitenkin suuri vastuu asukkaiden arjen sisältöön. Usein kiireisessä hoitotyössä unohdetaan, kuinka asukkaat itse arkensa kokevat. Työntekijöiden näkemys asukkaiden aktiivisesta arjesta koostui lähinnä valmiista tuokioista sekä perushoidosta ja hoivasta. Aktiivista arkea sekä arjen mielekkyyttä lisäävä toiminta nähdään edelleen hoitotyöstä erilleen sijoitettuna toimintana.
Toimintana, jonka järjestää ulkopuolinen taho. Tässä toiminnassa asukkaat nähdään passiivisina vastaanottajina. Työntekijät eivät näe asukkaita toimijoina.

Vanhan toimintamallin poisoppiminen ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii työntekijöiden, johdon sekä asukkaiden jatkuvaa yhteistä vuoropuhelua. Tällä hetkellä asumispalveluyksikössä suurin osa on toimintakyvyltään varsin hyväkuntoisia. Työntekijöiden vastuulla on, ettemme omalla toiminnallamme passivoi näitä asukkaita, vaan luomme mahdollisuuksia toimijuuteen sekä oman aktiivisen arjen kehittämiseen. Tällä toiminnalla voimme lisätä kaikkien asukkaiden osallisuuden sekä yhteisöllisyyden kokemuksia.

Saadun informaation pohjalta laadittiin toimintamalli, joka on suunnattu sekä asukkaiden, että koko työyhteisön tueksi. Toimintamalli sisältää tietoutta aktiivisesta arjesta, osallisuudesta, yhteisöllisyydestä sekä toimijuudesta tässä asumispalveluyksikössä tutkimuksellisella kehittämistoiminnalla saadun tiedon perusteella. Varsinaisen asukaslähtöisen viriketoiminnan ydin on omahoitaja/työntekijä-asukas toimijapari, joka yhdessä suunnittelee ja toteuttaa viriketoimintaa. Asukaslähtöisen viriketoimintamallin lisäksi laadittiin virikepankki, joka toimii työkalupakkina työntekijöille. Tämä toimintamalli ei korvaa ulkopuolelta tulevaa viriketoimintaa, vaan toimii sen täydentäjänä.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Ikääntyvän työntekijän työssä pysyttäminen muutosjohtamisen keinoin

Eeva Korhonen, sairaanhoitaja (YAMK)
Riikka Tahvanainen, sairaanhoitaja (YAMK)

Opinnäytetyömme aihe oli ikääntyvän työntekijän työssä pysyttäminen muutosjohtamisen keinoin. Opinnäytetyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Toimeksiantajana oli Vetrea Terveys Oy. Opinnäytetyömme tarkoitus oli edistää ikääntyvän työntekijä työssä pysyttämistä ja muutosjohtamisen keinoin ja näin tarkoitus taata työntekijän työssä pysyttäminen mahdollisimman pitkään. Opinnäytetyömme tavoitteena oli luoda päivittäisen johtamisen työkaluksi Vetrea Terveys Oy:n esimiehille työkalupakki, jonka avulla esimiehet voivat omalta osaltaan edesauttaa ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämistä.

Opinnäytetyössämme oli kaksi tehtävää, joista ensimmäinen oli tuottaa tietoa ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämiseen vaikuttavista tekijöistä. Toinen tehtävä oli osallistaa Vetrea Terveys Oy:n yli 45-vuotiaat työntekijät sekä heidän esimiehensä kehittämään ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämistä tukevia muutosjohtamisen keinoja. Tämän työskentelyn perusteella kehitettiin työkalupakki ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämisen tueksi.

Opinnäytetyön tavoite saavutettiin. Saimme hyvin osallistettua Vetrea Terveys Oy:n työntekijät ja heidän esimiehensä. Työntekijöiltä hankimme tietoa kyselylomakkeen avulla, jossa kysyimme heidän työn mielekkyyttään, tulevaisuuden näkymää työssä viiden vuoden päästä sekä esimieheltä saatua tukea työssä. Lisäksi avoimin kysymyksin työntekijät kertoivat niistä keinoista, joiden avulla esimies voi tukea heidän työssä pysymistään. Kyselyn vastausprosentti oli 71, joten vastaukset olivat luotettavia. Näiden kyselyjen pohjalta nousi esiin kolme teemaa: esimiehen rooli, työvuoro- ja lomasuunnittelu sekä työnkuvan suunnittelu. Näitä teemoja käsittelimme esimiesten kanssa ryhmähaastattelussa, jonka järjestimme Skype for Businessin avulla.

Esimiesten kanssa käydystä ryhmähaastattelusta nousi esiin ne asiat, joita kasasimme työkalupakkiin ja jotka auttavat ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämisessä. Esimiehen rooliin nousi kuusi teemaa: kehityskeskustelut, koulutukset ja tasapuolisuus, palkitseminen, palaute, saavutettavuus ja havainnoiva esimies. Näiden keinojen avulla koettiin, että esimies voi henkilökohtaisesti tukea ikääntynyttä työntekijää työssä pysyttämisessä.

Työvuoro- ja lomasuunnittelun alle nousi seitsemän asiaa, joiden koettiin edistävän työssä pysyttämistä. Näitä olivat vapaatoiveet, yksilöllisyys, työvuorojen rytmitys, lomatoiveet, työvuorosuunnittelu, työajassa joustaminen sekä työssä joustaminen ja tästä palkitseminen. Lisäksi työnkuvan suunnittelussa tärkeäksi koettiin työnkuvan suunnittelu, vastuualueet, tiimipalaverit, ergonomia, työkierto, huolehtiva esimies, kolmikantaneuvottelut, osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä kevennetty työ ja tämän jatkoseuranta.

Työkalupakista muotoutui kolmen pyramidin kuva, jossa edellä mainitut asiat esitetään otsikoittain. Opinnäytetyössä esille tulleita keinoja voi työkalupakista käyttää yhden kerrallaan tai useamman yhtä aikaa. Tarkoitus ei ole, että käytetään kaikkia keinoja vaan otetaan käyttöön ne keinot, jotka koetaan tarpeelliseksi juuri sillä hetkellä ja sen työntekijän kohdalla, josta on sillä hetkellä kyse.

Opinnäytetyö ja sen tulokset tukivat vahvasti jo olemassa olevaa tietoa ikääntyvän työntekijän työssä pysyttämisestä. Useat näistä esille tulleista keinoista ovat jo käytössä Vetrea Terveys Oy:llä, mutta opinnäytetyön myötä nämä asiat saadaan konkreettisesti näkyviin ja käyttöön esimiehille joka päiväiseen johtamiseen. Näiden keinojen avulla pyritään tukemaan ikääntyvää työntekijää niin, että hänen työssä pysyttämisensä on turvattu eläkeikään saakka.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Lisääkö itseohjautuva työskentely kotihoidon työntekijöiden työssäjaksamista?

Sari Kela, sairaanhoitaja (YAMK)

Työssäni kotihoidon palveluesimiehenä kuulin usein työntekijöiltä, että työ on raskasta ja väsyttävää ja työntekijä itse ei voi vaikuttaa työn sisältöön. Kun minut hyväksyttiin Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen koulutukseen, nuo työntekijöiden kommentit saivat minut miettimään, millä keinoin voisin tukea ikääntyneitä työntekijöitäni heidän vaativassa työssään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää itseohjautuvan, keskitetyn työskentelyn avulla, lisäisikö itseohjautuva työskentely ikääntyvien työntekijöiden työssäjaksamista. Tavoitteena oli laatia itseohjautuvan työn malli, jota muut kotihoidot voivat hyödyntää ottaessaan myös käyttöön itseohjautuvan työskentelyn.

Itseohjautuvuutta kokeiltiin pienellä alueella noin puolen vuoden ajan 11 työntekijän tiimissä, josta yli puolet oli yli 55-vuotiaita.  Kokeiluympäristönä oli kuuden vuokrarivitalon keskittymä, jossa suurin osa asukkaista oli kotihoidon asiakkaita ja jossa oli yhteiset ryhmätilat, joissa oli mahdollista tuottaa yhteistä toimintaa asiakkaille.  Kokeilun alku tuotti haasteita, kun itse olin opintovapaalla ja työntekijöille annettiin mahdollisuus suunnitella itse oman työn sisältöä. Kokeilu ei edennyt, mutta parin kokeilukuukauden jälkeen työntekijät uskalsivat ottaa vastuun asiakkaista ja heille suunnitelluista palveluista. Työntekijät kokivat itseohjautuvan, keskitetyn työskentelyn lisänneen sekä työntekijöiden omaa jaksamista että asiakkaiden toimintakykyä. Yhteistyö asiakkaiden ja omaisten kanssa lisääntyi ja työstä tuli mielekkäämpää. Työ ei stressaa niin paljon, kun työntekijä tuntee paremmin asiakkaat. Työntekijät suunnittelivat kokeilun aikana myös omat työvuoronsa, mikä lisäsi työssäjaksamista. Itseohjautuva työvuorosuunnittelu antoi työntekijöille mahdollisuuden suunnitella työvuoronsa omien toiveiden pohjalta.

Opinnäytetyön tuloksina syntyi Itseohjautuvan työn malli, jossa on kuvattu, mitä työyhteisön tulee huomioida ottaessaan käyttöön itseohjautuvuuden. Valinnassa tulee ottaa huomioon työntekijöiden tutkinnot, lisäkoulutukset ja motivaatio kehittää omaa työtään. Työntekijän tulee olla sosiaalinen ja omata hyvät tiimityöskentelytaidot, koska itseohjautuva työskentely vaatii tiimin ”yhteen hiileen puhaltamista”. Työnkuva on monipuolistunut ja työntekijät ovat kokeneet sitoutuneensa enemmän työhönsä.

Uuden työmenetelmän uhkana on, että itseohjautuva tiimi ei tunne kotihoidon muita asiakkaita, jolloin yövuorot voivat muodostua haasteellisiksi, kun pienillä paikkakunnilla on vain yksi yöhoitaja vuorossaan koko kotihoidon alueella.  Tiimiin voi muodostua myös ”pikkupomoja”, jolloin tiimi ei ole tasa-arvoinen. Kokonaisvastuun ottaminen voi myös aiheuttaa joillekin työntekijöille stressiä, kun aikaisemmin esimies on vastannut asiakkaiden palveluista.

Kaikki työskentelyyn osallistuneet ovat halunneet jatkaa itseohjautuvaa työskentelyä kokien oman jaksamisen lisääntyneen asiakkailta saadun myönteisen palautteen ja muuttuneen työnkuvan myötä. Itseohjautuva työskentely on parantanut tiimin yhteishenkeä ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Ja oman työn kehittäminen on lisääntynyt.

Itseohjautuva työskentely voi lisätä myös kotihoidon vetovoimaisuutta. Pienellä paikkakunnalla kilpailu työntekijöistä on kovaa ja uusi, työntekijöiden viihtyvyyttä ja työssäjaksamista lisäävä työmenetelmä voi auttaa kotihoitoa uusien työntekijöiden rekrytoinnissa. Toivon, että muutkin kotihoidot uskaltautuvat kokeilemaan uutta itseohjautuvaa työmenetelmää.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Helsingin kaupungin kotihoidon lääkehoitoprosessin kehittäminen potilastietojärjestelmän vaihtuessa

Anni Suomalainen, valmistumisvaiheessa oleva opiskelija, Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK

Ihanaa, opinnot ovat aivan loppusuoralla. Opinnäytetyö on jätetty arvioitavaksi ja puolentoista vuoden uurastus opintoja tehdessä päivätyön ohessa alkaa olla lopuillaan. Minun on täytynyt olla hieman vinksahtanut, että olen todellakin tehnyt tämän. Mutta olen ylpeästi vinksahtanut! Tein sen!

Opinnäytetyöni aiheen idea tuli mieleeni ihan käytännön työelämän kautta. Uusi potilastietojärjestelmä – Apotti – oli valtaamassa pääkaupunkiseutua. Minä halusin olla mukana uudistuksen aallonharjalla. Mitä voisin tehdä hoitotyön laadun parantamiseksi potilastietojärjestelmän vaihtuessa?

Opinnäytetyön tarkoituksena oli valmistella Apotin käyttöönottoa yhdessä Helsingin kaupungin kotihoidon henkilöstön kanssa. Tavoitteena oli kehittää lääkehoidon prosessikaavio demokraattisen dialogin avulla. Lisäksi tavoitteena oli edistää Helsingin kaupungin kotihoidon lääkehoitoprosessin turvallista käyttöönottoa potilastietojärjestelmän vaihtuessa syksyllä 2020.

Opinnäytetyön tehtäviksi asetin:
• Tarkastella kotihoidon lääkehoidon nykytilannetta ja tuottaa prosessikaavio lääkehoitoprosessista ennen Apotin käyttöönottoa.
• Luoda henkilöstöä osallistava toimintamalli Apotin lääkehoitoprosessin ohjaamisesta ja suunnittelusta Helsingin kaupungin kotihoidon henkilöstölle toimeksiantajan edustajan käyttöön.

Toimin Helsingin kaupungilla kotihoidossa esihenkilötyössä – kyllä, käytän itsestäni nimeä esihenkilö. Halusin kehittää johtamisen, koordinointi ja yhteistyötaitojani. Tämän vuoksi sain idea työkonferenssien järjestämisestä – saisin oppia, kuinka yhteisiä koulutuksia tai tapahtumia järjestetään suuren organisaation sisällä ja kuinka tällaisia tilaisuuksia johdetaan.

Lopulta työkonferenssit muotoutuivat kahtena päivänä tapahtuvaksi – noin 20 eri työntekijän yhteiseksi kokoontumiseksi. Osallistujia oli viidestä eri ammattikunnasta. Olin niin ylpeä kaikista osallistujista. Kaikki olivat innokkaasti, motivoituneina mukana kehittämässä Helsingin kaupungin lääkehoidon prosessia ennen Apotin vastaanottamista.

Työkonferenssit perustuivat demokraattiseen dialogiin: jokaisella oli osaamista ja sitä kautta tuotavaa tapaamisiin. Keskustelua käytiin yhdessä toista kuunnellen ja aktiivisesti keskusteluun osallistuen. Lääkehoito aiheena sai aikaan kiivastakin keskustelua. Tapaamisten tuotoksena saatiin muodostettua lääkehoidon prosessikaavio valmiin ajantasaisen lääkelistan saamisesta.

Tiivistettynä tulokset työkonferensseista olivat se, että lääkehoito on todella laaja hoidon alue, jonka laadun kehittäminen ja varmistaminen ennen Apotin tuloa, vaatii vielä valmistelua, käsittelyä ja jatkuvaa työstämistä kaikissa ammattiryhmissä.

Työkonferensseissa käytyjen keskusteluiden perusteella lääkehoitosuunnitelmaa sekä Apotin käyttöohjausta tulee kehittää ja selkiyttää vielä. Lääkehoitoprosessi uuden potilastietojärjestelmän aikana ei ole vielä selkeä. Erityisesti ilmeni, että prosessit muun muassa reseptien uusimiskäytännöistä sekä lääketilauksista ja lääkitysmuutoksista olivat täysin epäselvät. Tällä hetkellä reseptien uusiminen, lääketilaukset sekä lääkitysmuutosilmoitukset apteekkeihin tapahtuvat faksin välityksellä. Reseptien uusimispyynnöt ja muut lääkitykseen liittyvät tilaukset tehdään tällä hetkellä sairaanhoitajajohtoisesti. Faksin käytön poistumista toivottiin työkonferenssien osallistujien keskusteluiden perusteella. Lisäksi epäselväksi jäi, tapahtuuko kaikki lääkitykseen liittyvät muutosilmoitukset ja lääketilaukset jatkossakin ainoastaan sairaanhoitajan toteuttamana.

Opinnäytetyöni prosessi on nyt ohi. Valmistuminen on ovella. Sain opinnäytetyöstä – ja opinnoista yleensäkin – paljon uutta oppia, oivaluksia ja ideoita. Työelämä ja elämä yleensäkin on ikuista oppimista, ja ihana niin – olenhan vähän vinksahtanut.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön.

Ikäystävällisyys keskiöön: Uunituoreita julkaisuja

Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ikäystävällisyys on nyt äärimmäisen ajankohtainen asia. Väestön ikääntyminen on globaali ilmiö, johon on kovasti kaivattu uusia näkökulmia. Ei ongelmakeskeistä ajattelua, ei edes puhetta haasteista, vaan mahdollisuuksista ja voimavaroista. Ikäystävällisyys-ajattelu tarjoaakin uuden näkökulman ikääntymisen kysymyksiin: kuinka voimme kehitää ikäystävällistä yhteiskuntaa, joka mahdollistaa aktiivisen ikääntymisen ja luo siten hyvinvointia.

Tämä kansainvälisesti jo laajalti keskusteltu Age Friendly -ajattelu on yksi keskeinen juonne Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksessa, jota Karelia-ammattikorkeakoulussa tarjotaan täysin verkossa toteutettuna.

Karelian julkaisusarjassa on nyt julkaistu kolme uutta julkaisua, jotka luotaavat ikäystävällisyyden ja aktiivisen ikääntymisen keskinäistä yhteyttä.

Julkaisussa Ikäystävällinen yhteiskunta tukee aktiivista ikääntymistä tarkastellaan ikäystävällisen yhteiskunnan käsitettä ja sen merkitystä aktiivisen ikääntymisen edellytyksille. Yhtenä esimerkkinäkökulmana pohditaan ikäystävällisen yrityksen luonnetta ja kriteerejä.

Tämä katsaus on saatavilla myös englanninkielisenä julkaisuna: Age-Friendly Society Supports Active Ageing.

Ikäystävällisen alueen kehittämistä tarkastellaan Pohjois-Karjalan näkökulmasta julkaisussa Kohti ikäystävällistä Pohjois-Karjalaa. Tämä julkaisu on kooste Karjalaisessa julkaistuista kolumneista, joissa luodataan ikäystävällisen alueen kehittämistä käytännössä ja hyvin moninaisista näkökulmista.

 

Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen toimintamalli ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa

Reea Vanhatalo, sairaanhoitaja (YAMK)

Yhä enemmän apua tarvitsevien ikääntyvien määrä tulee kasvamaan, hoitajien työmäärä tulee lisääntymään ja toimintakykyisten eläkeläisten määrä tulee nousemaan. Toimivalla va-paaehtoistoiminnalla olisi mahdollista lisätä toimintaa tehostetun palveluasumisen arjessa, vähentää hoitajien työtaakkaa ja tarjota mielekästä toimintaa eläkeläisten arkeen. Vapaaeh-toistoimintaan osallistuminen toisi myös positiivisia vaikutuksia ikääntyneiden mielialaan, toimintakykyyn ja arjen sosiaalisuuteen. Kehittämistyöni tarkoituksena oli kehittää vapaaeh-toistoimintaa Raision kaupungin ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksiköissä.

Tehostetussa palveluasumisessa joku on aina lähellä, mutta silti asukkaat voivat kokea ole-vansa yksinäisiä. Yksinäisyyttä voi lisätä ikääntyneillä asukkailla ihmissuhteiden vähentymi-nen ja toimintakyvyn heikkeneminen. Tehostetun palveluasumisen asukkaiden toiveet arjen toiminnan suhteen tiivistyivät opinnäytetyössä yhdessä olemiseen. Tähän ympärille kaivat-tiin yhdessä tekemistä. Toimintakyvyn laskiessa kaivattiinkin yhä enemmän läsnäoloa. Mie-het olivat tyytymättömämpiä toiminnan määrään. Toiminta voikin olla usein enemmän suun-nattu naisille, koska useat työntekijät ovat itse naisia. Tärkeää olisikin tarjota kaikille miele-kästä toimintaa. Tehostun palveluasumisen hoitajamitoitus koetaan vähäiseksi, jonka vuoksi monipuolisen toiminnan tarjoaminen voi olla haasteellista ilman vapaaehtoistyöntekijöiden tukea.

Opinnäytetyöprosessin aikana selvitettiin ikääntyneiden vapaaehtoisten näkemyksiä vapaa-ehtoistoiminnasta. Keskeisiksi tekijöiksi teemahaastatteluissa nousivat mukaantulo, edut, haasteet, jaksaminen ja motivaatio. Vapaaehtoisille olisi hyvä tarjota erilaisia reittejä vapaa-ehtoistyöhön mukaan lähtemiseen. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen antaa hyvän mielen ja mahdollisuuden tavata muita mukavan toiminnan parissa. Tehostetussa palveluasumi-sessa hoitajat ovat tukemassa toimintaa ja toiminnasta muistaminen, kiittäminen, asukkai-den hyvinvoinnin näkeminen, palaute toiminnasta sekä selkeät roolit auttavat jatkamaan toi-minnassa. Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa toivotaan lisää. Suurimmiksi haasteeksi koe-taan asukkaiden kunnon alentuminen verrattuna aiempaan. Tärkeimmäksi motivaation läh-teeksi ilmeni auttamisen halu.

Opinnäytetyön lopullisena tuotoksena luotiin yhdessä ikääntyneiden vapaaehtoistyöntekijöi-den sekä tehostetun palveluasumisen työntekijöiden kanssa vapaaehtoistoiminnan kehittä-misen toimintamalli. Malli tulee toimimaan Hulvelan palvelukeskuksessa alkuvuonna 2020 aloittavan toiminnanohjaajan työkaluna.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen pohjaksi tarvitaan resursseja. Vapaaehtoistoiminnan käytäntöjä tulee kehittää, jotta vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet ihmiset saadaan sekä mukaan toimintaan että pysymään toiminnassa mukana. Vapaaehtoistyöntekijöiden yhteys-tiedot olisi tärkeää kerätä yhteydenpidon helpottamiseksi. Hoitajien kouluttamisen avulla pystyttäisiin avaamaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä hoitotyön osana.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen tarvitaan toimintaa. Monipuolisen toiminnan tarjoami-sella olisi mahdollista lisätä vapaaehtoistyöntekijöiden osallistumista ja samalla lisätä asuk-kaille erilaisen toiminnan mahdollisuuksia. Vapaaehtoistyöntekijöiden ja henkilökunnan puo-lelta olisi tärkeää valita yhdyshenkilöt, jotka tapaisivat säännöllisesti ja suunnittelisivat tule-vaa toimintaa. Yhteistoiminta koettiin tärkeäksi.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen tarvitaan lopuksi jatkokehitystä. Toimiva tiedonkulku auttaisi hoitajia suunnittelemaan päivän toimintaa ja vähentäisi vapaaehtoistyöntekijöitä tur-hia käyntejä. Nimilappujen käytön kautta tunnistaminen olisi helpompaa. Palvelukeskuksen tilojen esittelyllä pystyttäisiin parantamaan tilojen käyttöä ja vapaaehtoistyöntekijöiden liik-kumista yksiköstä toiseen. Toiminnasta tulisi antaa palautetta sekä muistaa kiittää, kannus-taa ja arvostaa kaikki toiminnassa mukana olevia. Positiivinen palaute innostaa jatkamaan toiminnassa ja rakentavan palautteen avulla pystyttäisiin kehittämään toimintaa. Vapaaeh-toisille voitaisiin tarvittaessa tarjota myös työnohjausta.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön

Ikäystävällisiä tekoja arkeen ja työelämään

Katri Tuulensola, sosionomi (YAMK) ja Kari Törrönen, sairaanhoitaja (YAMK)

Opinnäytetyömme aihe syntyi AVOT-hankkeen (Arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla) aikana. Toimimme hankkeessa omais- ja perhehoidon kehittämisasiantuntijana sekä kotihoidon ja ensihoidon yhteistyön kehittäjänä. Ikäihmisten perhehoidossa nousi tuolloin esille tarve yhteistyölle ensihoidon kanssa. Opinnäytetyömme on siis jatkoa AVOT-hankkeessa tehdylle kehittämistyölle. Opinnäytetyön sisällöksi tiivistyi ensihoidon toteuttama kiireetön hoidon tarpeen arviointi osana asiakaslähtöistä ikäihmisten perhehoitoa.

Lähdimme yhdessä ideoimaan ja kehittämään toimintamallia osaksi ikäihmisten perhehoitoa.  Otimme yhteyttä ikäihmisten palveluohjauksen esimieheen sekä Pelastuslaitoksen johtoon selvittääkseen tarvetta toimintamallille. Lisäksi tiedustelimme ikäihmisten perhehoitajien näkemyksen aiheen tarpeellisuudesta. Myönteisen vastaanoton sekä tarvittavien lupien jälkeen aloitimme tutkimuksellisen kehittämistehtävän. Kehittämistehtävään osallistui ikäihmisten perhehoitajia, ensihoidon kenttäjohtajia, ensihoitajia sekä ikäihmisiä ja heidän omaisiansa. Toimintaohjeet kehittämistehtävän toteutukseen tehtiin perhehoitajien ja ensihoidon kenttäjohtajien kanssa yhteisessä ideariihessä.

Hoidon tarpeen arviointi aloitettiin perhekodeissa kesäkuussa 2019. Ikäihmisten perhehoitajat ottivat yhteyttä ensihoidon kenttäjohtajaan tilanteissa, joissa ikäihmisen terveydellinen tilanne oli epäselvä. Perhehoitoja toimi toimintaohjeen mukaisesti ja ensihoidon kenttäjohtaja teki tilannearvion ikäihmisen terveyden tilasta. Hän lähetti paikalle ensihoitajan tekemään hoidon tarpeen arvioinnin tai pyysi perhehoitajaa soittamaan 112.

Kehittämistehtävän aikana toteutettiin välikysely toimintaohjeen käyttökelpoisuudesta ja korjattiin esille tulleiden tarpeiden mukaan. Kehittämistehtävän jälkeen pyydettiin palautetta perhehoitajilta, ikäihmisiltä, heidän omaisiltansa sekä ensihoitajilta. Aineistosta nostettiin esille tutkimuskysymyksiä vastaavia teemoja. Prosessin sujuvuudesta saatiin palautetta ensihoitajilta, perhehoitajilta ja kenttäjohtajilta. Perhehoitajan sanoin, ”toimi hyvin, selkeä toiminta”. Asiakaslähtöisyys ja osallisuus arvioitiin siten että ”kaikki hyötyivät hoidon tarpeen arvioinnista; eritysesti ikäihminen mutta myös hänen omaisensa”. Useissa tilanteissa ikäihminen välttyi turhalta kuljetukselta päivystykseen, ja omaiset kertoivat palautteessaan, että heidän huolensa läheisensä suhteen väheni. Teema perhehoitajien tuki, antoi palautetta, kuinka moniammatillisuus toteutui parhaimmillaan yhteistyössä ensihoidon kanssa. Kun ikäihminen sai avun kotiin, välttyi myös perhehoitaja sijaisen hankkimiselta. Perhehoitajan sanoin, ”loi turvallisuuden tunteen perhehoitajalle, joka tekee yksinäistä työtä”.

Ensihoitajien palautteiden mukaan asiakaslähtöisyys oli toteutunut kaikissa tehtävissä. Sekä ensihoitajien että kenttäjohtajien mielestä toimintamalli oli toimiva. Perhehoitajat kokivat toimintamallin hyväksi sekä toimivaksi ja toivoivat tämän jäävän pysyväksi käytännöksi. Opinnäytetyössä kehitetty toimintamalli avasi uusia näkökulmia monin tavoin. Perhehoitajat ja ensihoitajat oppivat ymmärtämään ja arvostamaan toistensa työtä. Ikäihmisten kannalta toiminta toi inhimillisyyden ulottuvuuden hoitotyöhön. Perhekodissa tehtävällä kiireettömän hoidon tarpeen arvioinnilla vältetään turhia, usein pitkiä kuljetuksia erityisesti päivystykseen. Perhehoitajat toimivat usein yksin ja perhehoidossa olevat ikäihmiset ovat yhä huonokuntoisempia. Perhehoitajat kokivat saavansa tukea ja turvallisuutta työhönsä asukkaiden avun saannin osalta moniammatillisen yhteystyön vuoksi.

Ensihoitajat tutustuivat heille uuteen ikäihmisten asumismuotoon. Ikäihmiset saavat inhimillisen ja arvokkaan mahdollisuuden asua perhekodissa mahdollisimman pitkään. Arvostus ikäosaamista ja perhehoitoa kohtaan on lisääntynyt ja vahvistunut terveydenhoidossa. Toimintamalli on osaltaan tuonut ikäystävällisiä tekoja arkeen ja työelämään.

Blogi perustuu Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen opinnäytetyöhön

Verkko-opinnot helpottavat opiskelun, työn ja perheen yhteensovittamista

Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK -koulutuksen on vuodesta 2018 alkaen voinut suorittaa kokonaan verkossa. 100 % verkkototeutus on mahdollistanut opiskelijoiden osallistumisen opintoihin jopa ulkomailta. Kaukaisin opiskelija asuu tällä hetkellä Itävallassa. On aika kysyä syksyllä 2019 opintonsa aloittaneilta opiskelijoilta, miten verkossa opiskelu sujuu ja miten onnistuu opiskelun yhdistäminen muuhun elämään.

Kokemukset verkko-opiskelusta positiivisia

Opiskelijoiden kokemukset verkossa opiskelusta ovat olleet pääasiassa positiivisia. Kiitosta saavat niin opintojen jaksotus, joustavuus opintojen suorittamisessa kuin opetuksen jäsentely ja ohjauskin.

  • Omaa etenemistä kurssilla on selkeä seurata. Kiva, kun materiaaleja on ollut paljon saatavissa myös verkosta, ettei aina tarvitse olla jokaista tietolähdettä varaamassa kirjastosta.
  • Opiskelu on ollut jäsenneltyä ja hyvin ohjattua. Oppitunnit ovat olleet tiiviitä ja sisällöltään ammattitaidolla kasattuja. Tietoa aiheesta on saanut paljon.

Opiskelu tapahtuu verkko-oppimisalustalla, jossa hyödynnetään erilaisia verkko-opiskelun tapoja. Opiskella ei myöskään tarvitse yksin. Opiskelijat on jaettu pienryhmiin, joissa tutkitaan ikäosaamisen eri teemoja yhdessä. Tämä mahdollistaa myös näkemysten vaihdon ja oman kokemuksen tuomisen mukaan yhteiseen työskentelyyn.

  • Pienryhmät ovat olleet voimavaralähteitä mielenkiintoisten keskustelujen ja tsemppaamisen paikkana.
  • Moniammatillinen ryhmä tuo todella paljon uusia tapoja esille. Lisäksi ympäri Suomea ja maailmaa olevat opiskelijat tuovat oman paikallisen tietämyksensä ja paikalliset systeemit toistenkin tiedoksi.

Opiskelua missä ja milloin vain

Yhä useampi suomalainen on työssään tekemisissä ikäosaamisen kysymysten kanssa. Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto on aikaisemmin ollut sosiaali- ja terveysalan amk-tutkinnon suorittaneille suunnattu, mutta kevään 2020 haussa halutaan mukaan mahdollisimman moniammatillinen joukko sairaanhoitajista insinööreihin. Ikäosaamisen tarve on monessa organisaatiossa tunnistettu ja tunnustettu, ja tarve palvelujen kehittämiseen ikääntyvän väestön tarpeisiin on aito. Verkkototeutus mahdollistaa opiskelun mistä tahansa työssä käyville ja perheellisille, joille Joensuuhun muuttaminen opintojen perässä voi olla ylivoimainen haaste.

  • Minulle suurin hyöty opintojen verkkototeutuksessa on puhtaasti se, että ylipäätään voin näihin ikäosaamisen opintoihin osallistua. Mikäli opinnoissa olisi lähipäiviä, en todennäköisesti olisi hakenut mukaan, koska kulkeminen ja yöpyminen toisella paikkakunnalla työn ohessa on raskasta ja haasteellista.
  • Työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteen sovittaminen on helpompaa, kun opiskelulle voi ottaa aikaa itselle sopivissa väleissä. Opiskeluun voi ottaa vaikka iltasella lyhyen hetken tai varata sille kokonaisen päivän.
  • Verkko-opiskelu on sopinut omaan elämäntilanteeseeni loistavasti. Minulla on kolmivuorotyö, kolme pientä lasta ja asun maalla syrjässä.
  • Ainoastaan verkko-opetukset ovat tiettynä ajankohtana viikosta, mutta näihin osallistuminen on ollut onneksi vielä helppo järjestää.

Suosittelen!

Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen verkko-opiskelijat ovat tyytyväinen joukko. Opiskelijoiden mielestä ikäosaamisen opiskelu on joustavaa ja modernia, ja opinnot on hyvin toteutettu. Parasta kaikessa on ikääntymisen kysymysten laaja-alainen tarkastelu aina työelämän ikäosaamisesta vanhuspalvelujen kehittämiseen sekä moniammatillisuus ja monialaisuus. Koulutuksen painotukset – Ikäystävällinen yhteiskunta ja aktiivinen ikääntyminen – ovat valtakunnallisesti ainutlaatuisia.

  • Suosittelen ikäosaamisen opintoja. Opinnot ovat kattava paketti ikäosaamisen kehittämistä ja johtamista, opetus on joustavaa ja mielenkiintoista. Lisäksi uskon, että ikäosaamisen tarve tulevaisuudessa vain kasvaa, joten osaajia tarvitaan.
  • Uskon vahvasti, että voin hyödyntää koulutuksesta saamaani tietoa useallakin saralla työelämässä niin asiakas- kuin työntekijänäkökulmasta katsottuna. Ikääntyneiden asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan, joten ikäosaamista tarvitaan niin palveluiden järjestämisessä kuin lähiesimiestyössäkin, koska myös työntekijät ovat entistä iäkkäämpiä. 

Henkilökohtainen hyöty on myös organisaation hyöty

Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen tutkintoon kuuluu olennaisena osana opinnäytetyö, joka yleensä liittyy oman työn, organisaation, tai työyhteisön kehittämiseen ikäosaamisen näkökulmasta. Opiskelijan opinnäytetyö hyödyttää koko organisaatiota tuottamalla uutta tietoa ja kehittämisvälineitä sen toimintaan. Useimmat opiskelijat löytävät opinnäytetyön aiheen omasta organisaatiostaan.

  • Kokonaisuutena ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen -tutkinto sisältää sellaisia opintojaksoja, mitkä koen hyvin tarpeellisiksi työelämässä niin oman työn kuin työyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Mielenkiintoiset vapaasti valittavat opinnot täydentävät kokonaisuutta.
  • Koen hyvin vahvasti, että tämä koulutus tulee olemaan hyödyllinen niin itselleni ja ammatilliselle kehittymiselleni kuin myös organisaatiolleni ja osastolleni.

Karelia toivottaa tuulta purjeisiin Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen innostuneille opiskelijoille! Seuraava haku Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen -koulutukseen on 18.3. – 1.4.2020.

* Kursivoidut sitaatit on poimittu opiskelijoille tehdyn kyselyn aineistosta.

Tarja Tuononen, opiskelijarekrytoinnin suunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kaisa Varis, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu