Väkilannoite veti pisimmän korren BioRaEE -hankkeen lannoitekokeissa Kiteen nurmikoealueella

”Maatalouskokeissa saadaan harvoin suoraviivaisia tuloksia, sillä satoon vaikuttaa hyvin moni asia”, näin meille on opetettu. Kaiken piti olla viimeisen päälle suunniteltu, edellisestä vuodesta oli taas fiksailtu. Kokeilujen ja erehdysten myötä tulee mentyä, usein kantapään kautta. Kummallista, kesän kenttäkokeiden jälkeen tajusimme, että seuraavan kerran tehdään kyllä vielä paremmin.

Konsentraatti olikin ollut liian laihaa ja sitä tuli levitettyä liian pieni määrä koelohkoille. Muissakin lannoitekäsittelyissä olisi ollut jonkin verran parantamisen varaa. Poikkeuksena väkilannoite, jota tuli levitettyä kylvölannoittimella prosentin verran liikaa. Aiempien laskelmien pohjalta tuli sitten tehtyä vika-arviointi, koska konsentraatti oli laimentunut huomattavasti säilytyksen aikana. ”Olisi sittenkin ollut syytä ottaa vielä yhdet näytteet lähempänä koeajankohtaa”. Kaikesta huolimatta vuosien välinen vertailu nurmella pystyttiin tekemään ja pääosin muodostamaan kuva kierrätyslannoitteiden käytöstä peltomittakaavan kokeissa.

Yksi tämän päivän muotisanoista on hiili. Hiilensidonta, biohiili, hiilineutraalisuus, vähähiilisyys, hiilijalanjälki… Hiilen kierto on kuitenkin tunnettu jo pitkään, 1700-luvun lopulta, mutta se on nyt muista syistä nostettu jälleen esiin mediassa. Eräällä ruotsalaisella maatilalla (Offer) alettiin vuonna 1956 seurata hiilen pitoisuuksia peltomaassa SLU:n (Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto) toimesta. Hiilivarastojen seuranta jatkuu edelleen ja se lienee yksi pitkäaikaisimmista seurantatutkimuksista maailmassa. Kaksi muuta seurannassa mukana ollutta koealuetta (Ås ja Röbäcksdalen, perustettu 1955 ja 1958) joutuivat lopettamaan v. 1994 rahoituksen puutteessa. Suomessa pitempiaikaisissa koejärjestelyissä lähimmäksi lienee päässyt MTT eli nykyinen Luke.

BioRaEE -hankkeen kaksivuotisissa nurmikokeissa käytettiin kahta eri peltolohkoa, jotka sijaitsivat melkein kivenheiton päässä toisistaan. Kesän 2019 pelto oli edellistä hieman runsasmultaisempi. Vuosi 2018 muistetaan helteistä ja kuivuudesta. Silloin konsentraatti antoi parhaan satovasteen levitetylle liukoiselle typelle, sitä seurasivat väkilannoite, naudan liete ja mädätysjäännös (LuomuKymppi A). Nopeavaikutteinen konsentraatti toimi ilmeisesti kuivissa olosuhteissa ilman suurempia haihtumisia, kun taas väkilannoiterakeilla oli ongelmia liukenemisen kanssa. Tilastollinen merkitsevyys saatiin koejäsenten välille sekä tuore- että kuivapainossa.

Kesä 2019 lienee ollut lähempänä keskiarvoa tai normaalia, kun sadon määräkin oli yli kaksinkertainen edellisvuotiseen verrattuna. Parhaan satovasteen levitetylle liukoiselle typelle antoi väkilannoite, jota seurasivat LuomuKymppi A, konsentraatti ja naudan liete. Tilastollinen merkitsevyys saatiin koejäsenten välille sekä tuore- että kuivapainossa, kuivapainossa myös liukoista typpikiloa kohden. Koejäsenten keskinäisessä vertailussa väkilannoite tuotti tilastollisesti merkitsevästi suuremmat kuiva-ainesadot verrattuna muihin koelannoitteisiin.

Vuoden 2018 kokeissa konsentraatin lannoitusvaikutus vastasi väkilannoitteen lannoitusvaikutusta tai oli jopa sitä parempi. Vuoden 2019 kokeiden jälkeen ei enää voitu todeta näin. Kasvukauden olosuhteissa väkilannoite vei selkeän voiton, eikä vähiten paremmasta levitystarkkuudesta johtuen.

Vaikka luomulannoitteeksi erinomaisesti soveltuva typpikonsentraatti vaikuttaakin tällä hetkellä lupaavalta kierrätyslannoitteelta, ei sen valmistaminen ole teknistaloudellisesti vielä mahdollista. Prosessi ei vielä toimi riittävän hyvin, esimerkiksi suodattimet tukkeutuvat liuenneesta orgaanisesta kiintoaineesta. Tämän ongelman poistamiseksi etsitään parhaillaan (BioKymppi Oy) taloudellisesti toimivaa tekniikkaa. Konsentraatin levitys on kuitenkin saatu toimimaan ja se on ollut yksi suurimmista BioRaEE -hankkeen ja sen sisarhankkeen (BioRaKi, 2016–2018) saavutuksista.

Entä mitä niistä pitkäaikaisseurannoista sitten on poikinut hiilensidonnan näkökulmasta? Viljelyssä, jossa on enemmän monivuotista nurmea, on myös suurempi maaperän orgaanisen hiilen pitoisuus kuin yksivuotisessa kasvinviljelyssä. Sekä maaperän hiili- että typpivarastot vähenevät ajan myötä viljelyssä, jossa on vain yksivuotisia kasveja.

 

Teksti ja kuvat:

Markku Huttunen, projektikoordinaattori
Anssi Kokkonen, projektipäällikkö
Karelia-ammattikorkeakoulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *