Muistiseminaari

Ensi tammikuussa aloitan kolmannen opiskeluvuoteni fysioterapeutiksi. Olen Voimalassa suorittamassa toista, viisi viikkoa kestävää, harjoitteluani. Hain opiskelemaan fysioterapeutiksi, koska anatomia, liikunta ja hyvinvointi kiinnostavat todella paljon. Voimalaan päädyin siksi, että halusin kokea jotain ihan erilaista ensimmäiseen harjoitteluuni verraten, jonka suoritin vuodeosastolla.

Harjoitteluuni kuuluvia projekteja käydessä läpi silmääni osui heti Muistiseminaari. Seminaari sanana herätti minussa hieman pelokkuutta, tiedossa olisi iso tapahtuma, paljon vastuuta, melko tiukka aikataulu, paljon tekemkistä mutta onneksi myös iso apujoukko. Muistiseminaarin teema, arki, osallisuus ja omannäköinen elämä, vaikutti oikein mielenkiintoiselta ja toivoin itsekin pääseväni kuuntelemaan asiantuntijaluentoja.

Koko varsinainen paletti Muistiseminaarin järjestelyssä lähti pyörimään minun ja muiden harjoittelijoiden osalta vasta viikkoa ennen seminaaria, mikä loi hieman paniikkia ehtiikö kaikkea tehdä. Tilat piti suunnitella, tiedottaminen ja mainostaminen hoitaa, parkkipaikkahässäkät, osallistujien avustaminen, kahvitus, opastaminen ja opasteiden teko, ständien pystytys yms. Tehtävää siis riitti ja omalta osalta tuo valmisteluviikko oli puolikas sillä olin torstain ja perjantain kokonaan kiinni muissa asioissa.

Noh, ei muuta kuin koko tiimi kasaan ja jakamaan tehtäviä ja vastuualueita. Meitä oli onneksi monta henkilöä järjestelemässä seminaaria sekä ohjaajat ja opettajat olivat hyvin mukana ja valmiita auttamaan. Ei siis enää tarvinnut niin hirveästi panikoida. Nyt vaan tuumasta toimeen ja suunnittelemaan tiloja ja väsäämään kylttejä ja opasteita.

Muistiseminaaripäivään mennessä oltiin hyvin saatu tehtyä kaikki mitä pystyi. Seminaariaamulle jäi kuitenkin hommia, joita ei aikaisemmin voinut tehdä; kahvien järjestäminen, pöytien asettelu, kylttien kiinnitys, muutama henkilö opastamaan autoja ja muutama henkilö avustamaan narikalle. Kaikki kuitenkin saatiin hoidettua ja osallistujien saavuttua ohjelma lähti suunnitellusti käyntiin. Aluksi oli siis kahvit, jonka jälkeen isossa auditoriossa asiantuntijaluentoja, siitä lounaalle ja loppupäivä muisti- ja teknologiateemoilla workshoppeja ja YAMK:n muutama opinnäytetyöesittely. Lopuksi kävijöiltä kerättiin loppupalaute ja paikalta sai poistua omaan tahtiin.

Palautteen pohjalta monet pitivät asiantuntijaluennoista sekä opinnäytetyöesittelyistä. Teknologiaan liittyen seminaarissa esiteltiin erilaisia robotteja, kuvapuhelimia, lääkeannostelijoita yms. ihmeellisyyksiä, joihin oli kiva itsekin käydä tutustumassa.
Päivän loppupuolella tavaroita purkaessa ja paikkoja järjestellessä takaisin olo oli aika huojentunut. Tässäkö tämä stressinaiheuttaja nyt oli? Onnistuiko päivä niin kuin piti? Opinko tästä mitään?

Päivä onnistui mielestäni niin hyvin kuin mahdollista ja todellakin opin paljon. Paljon sain onnistumisen elämyksiä ja luottoa omiin kykyihin, mutta paljon löysin myös parannettavaa ja kehitettävää. Siis todella opettavainen osa harjoittelua. Mielestäni parhaiten onnistui tiimityöskentely, aikataulutus ja tehtävien jako. Parannettavaa puolestaan tilojen suunnittelussa ja informoinnissa. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin ja toivottavasti jatkossakin saan olla osana järjestämässä vastaavanlaisia juttuja!

Aino, fysioterapeuttiopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *