Tueksi omaishoitajan arjen kiireeseen

Olemme tänä keväänä valmistuvia sairaanhoitajaopiskelijoita, Hanna ja Leeni. Teimme Voimalassa perhehoitotyön harjoitteluun liittyvää projektiharjoittelua. Olemme osallistuneet Oma-aika –projektiin, jonka tarkoituksena on antaa omaishoitajille vapaa aikaa. Omaishoidettavat, joiden luona olemme käyneet, ovat lapsia. Olemme molemmat saaneet olla tekemisissä eri-ikäisten lasten kanssa, mutta kehitysvammaisista lapsista meillä ei ollut kokemusta. Odotimme mielenkiinnolla uuden kohderyhmän kanssa työskentelyä.

Hannan perheessä oli vajaa 2-vuotias monisairas poika, joka oli kehitykseltään 2-3 kuukauden tasolla. Leenin perheessä oli puolestaan kaksi kouluikäistä vaikeasti kehitysvammaista poikaa. Päätehtävänämme oli moniammatillisen opiskelijaparin (fysioterapeutti) kanssa tehdä kuntouttavaa ja toimintakykyä tukevaa toimintaa lapsille siksi aikaa, että omaishoitaja voi hetkeksi keskittyä johonkin muuhun.

Hannan asiakkaan kanssa piti ottaa huomioon pojan sen hetkinen jaksaminen. Välillä oli päiviä, jolloin hän oli väsynyt ja toisinaan hän oli taas pirteä. Kävimme hänen kanssaan ulkona, luimme satuja, jumppasimme ja katselimme erilaisia leluja. Käyntimme sijoittuivat yleensä aamupäivään kello 9–12. Tämän ajan äiti koki hyväksi, koska silloin hän sai keskittyä rauhassa omiin töihinsä, vanhempien lasten ollessa koulussa. Perhe oli todella tyytyväinen käynteihimme ja ihmettelivät miten pärjäsimmekin niin hyvin heidän lapsensa kanssa.

Leenin perheessä pojat tulivat koulusta kotiin vasta kello 16, joten käynnit sijoittuivat aina ilta-aikaan. Parin tunnin aikana yleensä ulkoilimme, mutta huonolla ilmalla keksimme pojille virikkeitä sisällä, esimerkiksi palapelien tekoa. Tämän aikana vanhemmilla oli mahdollisuus tehdä kotihommia tai käydä kaupassa. Haastetta iltojen suunnitteluun toi poikien eri aktiivisuustaso. Vanhemmat kokivat käyntimme hyödyllisenä ja toivoivat, että voisivat saada käynneille jatkoa tulevaisuudessa.

Tämä projekti avasi silmiä kehitysvammaisten lasten elämästä. Ennen kuvittelimme, että emme haluaisi työskennellä kehitysvammaisten lasten kanssa. Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että koimme aihepiirin hieman pelottavana. Nyt kuitenkin osaamme katsoa asioita uusin silmin, sillä olemme saaneet kurkata kehitysvammaisten lasten perheiden arkeen. Voimme hyvin kuvitella työskentelevämme tulevaisuudessa kehitysvammaisten lasten kanssa.

 

Sairaanhoitajaopiskelijat Leeni & Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *