Mietteitä muistipäivästä

Tervehdys! Olen Pasi, 26- vuotias kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija. Suoritin Voimalassa syksyn aikana kolmannen käytännön opiskelun jaksoni. Työskentely Voimalassa oli hyvin moniammatillista ja yhteistyötä sai tehdä monen eri alan opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa. Harjoittelu oli hyvin joustava ja sen pystyi hyvin sovittamaan omiin aikatauluihin.

Muistipäivä Outokummussa 28.11 oli yksi tapahtumista, joissa sain harjoittelun aikana olla mukana. Itse tapahtuma sijoittui varsinaisen harjoittelu jakson jälkeiseen aikaan. Varsinaisen harjoittelu ajan loppuessa minulla 17.10. Päivän toteutus kuului STHNK16A- ryhmän mipä- projektin toteutukseen ja Voimalassa harjoittelua suorittavia fysioterapeuttiopiskelijoita oli otettu tähän mukaan. Päivän tarkoitus on järjestää toimintapäivä muistisairaille ja heidän omaisilleen. Tapahtuma tehtiin Pohjois-Karjalan Muisti ry:n kanssa yhteistyössä, joiden kanssa tapahtuman vastuuopiskelijat kommunikoi.

Toiminta alkoi alkupalaverilla, jossa olimme kaikki tapahtumaan osallistuvat mukana, tämä tapahtui jo joskus syyskuussa.  Siellä jaoimme alustavasti ryhmät ja tehtävät. Oma tehtäväni oli toimia tuomassa fysioterapian näkökulmaa, yhteen ryhmään neljästä. Ryhmän tehtävä oli suunnitella tälle yhdelle ryhmälle kaksi toimintatuokiota.

Sovimme ryhmäni kanssa suunnittelevan tuokion parin viikon päähän, mutta silloin kun kokoonnuimme, niin ei ollutkaan vielä tietoja, että oliko tuleva ryhmämme muistisairaita vai omaisia. Mutta koska olimme tähän jo sopinut suunnitteluajan, niin päätimme, että tehdään nyt kuitenkin valmiiksi jonkinlainen suunnitelma, jota voidaan sitten muokata tarvittaessa ryhmän mukaan. Suunnitelman tekeminen eteni jouhevasti ja saimme hyvin tuotua omia näkökulmia toiminnoista. Kun olimme vastuu alueet sopineet, niin pystyimme sopimaan, että tapaamme seuraavan kerran muistipäivässä, jollei mitään erityisiä muutoksia tule.

Varailin ryhmän tuokiosta minulle vastuulla olevat välineet edellisellä viikolla ennen tapahtumaa ja silmäilin suunnitelman läpi edellisinä päivinä. Huomasin kuitenkin tässä vaiheessa, että Moodlessa olevalla tapahtuma alustalla ei ollut kovinkaan infoa tapahtumasta kirjattu alkuinfon jälkeen. Joten tästä johtuen päivänkulku jäi minulle hieman auki ja kohderyhmää en tiennyt vieläkään.

Tiistaina 28.11 olikin sitten jo aika lähteä Outokumpuun. Saavuin paikalle ja etsin ryhmäni käsiin ja kyselin heiltä sitten olisiko heillä tietoa tilasta ja ryhmästä. Ryhmä oli omaiset, mutta pienen ajan kuluessa se vaihtuikin sitten jo muistisairaisiin. Mutta eipä se haitannut erityisemmin. Tilakin saatiin ja tilat saatiin ajoissa valmiiksi. Saimme ryhmät osallistujista jaettua ja toiminnan alkamaan.

Ensimmäisenä meillä oli liikunta-osio, jossa pidimme piirakanpaisto tuolijumpan ja tarkkuuspelejä. Nämä toimivat hyvin ja kaikki olivat innoissaan mukana. Yhteistyö ryhmän kanssa sujui hyvin. Kaikki ryhmään osallistuvat pystyivät itsenäisesti liikkumaan ja toiminta oli siten helppo soveltaa alkuperäisestä suunnitelmasta. Seuraavassa osiossa ruokailun jälkeen oli musiikkimaalausta, muistipelejä ja loppurentoutus suunniteltu, mutta muistipelejä emme olleet saaneetkaan riittävästi ja tähän tilanteeseen piti jotain soveltaa ja sehän sopii minulle. Päätimme pelata pelejä pöytäryhmittäin hernepusseilla ja palloilla, pöydän pintaa hyväksikäyttäen. Harjoitus olikin hyvä ja kaikki olivat hyvin innoissaan. Istumatasapaino ja reaktiokyky sai hyvin harjoitusta ja samalla tilanne oli hyvin sosiaalinen. Lopuksi oli vielä rentoutus ja siinä pyrimme kannustamaan osallistujia menemään lattialle makuulle ja osa sinne menikin ja osa teki rentoutuksen tuolilla istuen. Rentoutus toteutettiin jännitys-rentoutus tyylisesti, jossa piti ohjattua kehon osaa jännittää ja sen jälkeen rentouttaa se. Samalla tunnustellen kehon tuntemuksia alustaa vasten. Harjoituksen tarkoitus rentoutumisen lisäksi oli kehontietoisuuden kehittäminen tai ylläpitäminen.

Tuokioiden välissä oli ruokailu ja lopuksi kahvittelut. Molemmat näistä tilanteista oli hieman sekavia, koska ei ollut selkeää ohjeistusta ollut etukäteen siitä, miten se toteutetaan. Itse en itseasiassa tapahtumaan lähtiessä ollut edes tietoinen näistä osista ollenkaan. Mutta evästuokiot saatiin kuitenkin hyvin suoritettua ja ryhmät saatiin ruokailun jälkeen oikeisiin paikkoihin. Lopun kahvittelussa keskustellessani ohjaamamme ryhmän kesken, tuli selväksi että tapahtuma oli onnistunut. Osallistujat kiittelivät todella paljon ja heillä oli hymy huulilla. Omasta ohjauksesta sain vielä kiitosta rentoutus osion vetämisestä, jossa ensin yksi Muisti ry:n ohjaajista kehui sitä ja sitten yksi osallistuja kertoi olleensa aivan lumoissaan. Tämä muistisairas tosin kertoi minulle ensin, että kuinka ihanan rentoutus tuokion sai kokea ja hän halusi kiittää sen ohjaaja, mutta ei muistanut kuka se oli. Kerroin hänelle toki, että se olin minä ja olin hyvillään että olin saanut tuotettua sillä niin hyvän olon hänelle

Kehityksenä seuraaviin vastaaviin tapahtumiin koen kuitenkin, että tulisi tarkempaa informaatiota päivästä ja sen kulusta ennen tapahtumaa vastuuopiskelijoilta. Tärkeimpänä asiana kuitenkin tapahtumasta jäi mieleen, että osallistujilla oli hyvä mieli ja sehän tekee silloin tapahtumasta onnistuneen. Kahvipöydässä ohjaamamme ryhmä kyselikin että milloin tämä on seuraavan kerran.

Pasi, fysioterapeuttiopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *