Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2018

Unipäivä palvelukeskus Suvituulessa 27.4.2018

Olen 2. vuoden terveydenhoitajaopiskelija Paula ja suoritan viisi viikkoa kestävää mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua Voimalassa keväällä 2018. Voimalassa työskentely on rentoa, mutta vastuullista ja ehdottomasti monipuolista. Parasta Voimalassa mielestäni on tiimityöskentely, toiminnallisuus ja vapaus suunnitella päivänsä itse. Oma harjoitteluni on edennyt jo viimeiselle viikolle, joten nyt on aika katsoa taaksepäin Unipäivään, joka järjestettiin huhtikuun lopulla.

Unipäivä järjestettiin yhteistyössä Niinivaaran terveysaseman kanssa. Tapahtuma oli suunnattu yli 50-vuotiaille asiasta kiinnostuneille ja paikkana oli palvelukeskus Suvituuli Niinivaaralla.  Kuten Voimalassa yleensä, oli meidän opiskelijoiden vastuulla suunnitella ohjelmaa tapahtumaan. Terveydenhoitaja Iiri Nevalainen Niinivaaran terveysasemalta esitti meille toiveita tapahtuman sisällöstä ja me pyrimme toteuttamaan ne parhaamme mukaan. Unipäivän aiheena oli unen muuttuminen iän myötä ja uneen vaikuttavat asiat. Lisäksi proviisori Pasi Ahonen Niinivaaran apteekista lupautui pitämään lyhyen esityksen unilääkkeistä.

Osallistujia tuli paikalle noin 30, mikä oli todella hyvä määrä tilat ja meidän suunnittelemamme ohjelman huomioiden. Osallistujien määrää oli mahdotonta ennakoida, sillä tapahtumaan ei ollut ilmoittautumista. Tapahtuman suunnittelun näkökulmasta tämä on melko haastava tilanne, sillä se mikä voi toimia hyvin 15 osallistujan kanssa, ei välttämättä toimi lainkaan 30 osallistujan kanssa. Suunnitelmia voi onneksi aina muuttaa tilanteeseen sopivaksi, ja niin myös teimme.

Unipäivän aluksi terveydenhoitaja Iiri Niinivaaran terveysasemalta avasi tilaisuuden ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Seuraavaksi proviisori Pasi Ahonen piti esitelmän uniongelmiin käytettävistä lääkkeistä. Tietoiskun jälkeen nautimme Niinivaaran terveysaseman tarjoamana kahvia ja keksejä. Seuraavana vuorossa oli meidän Voimalaopiskelijoiden osuus.  Voimalassa me suosimme toiminnallisuutta, ja se oli lähtökohtana myös unipäivän suunnittelussa. Halusimme lähestyä uneen liittyviä asioita yhdessä keskustellen. Jaoimme osallistujat kahteen ryhmään, jotta keskustelu onnistuisi paremmin. Keskustelu oli varsin antoisaa ja ihmiset osallistuivat siihen mielellään.

Kaksi tuntia vierähti mukavissa merkeissä ja osallistujilta saamamme palaute oli hyvää. Samanlaisia tilaisuuksia eri aiheista toivottiin pidettävän jatkossakin. Itselleni Unipäivä oli mukava kokemus, sillä terveyden edistäminen on tulevan ammattini ydin. On myös todella palkitsevaa, kun saa osallistujilta hyvää palautetta ja saa nähdä, että he ovat saaneet tapahtumasta jotain itselleen. Olkoon se sitten hyvän mielen, tietoa, vertaistukea tai sisältöä arkeen.

Paula, terveydenhoitajaopiskelija

Harjoitteluni Voimalassa ja kohtaamisesta turvapaikanhakijoiden kanssa

Hei!

Olen Sari ja opiskelen terveydenhoitajaksi Karelia ammattikorkeakoulussa. Teen Voimalassa mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelua. Harjoittelun kesto on 5 viikkoa. Voimalassa harjoittelu on todella erilaista kuin esimerkiksi osastolla, mutta olen kokenut sen erittäin mukavaksi omalla tavallaan. Parhaimpana kokemuksena harjoittelussa koin Paiholan turvapaikanhakijoiden käymisen Voimalassa. Tässä hieman päivästämme heidän kanssaan, sekä minun kokemuksia tapahtumasta.

Menimme tulijoita vastaan ja he saapuivat bussilla sairaalan edessä olleelle pysäkille. Odotimme noin 10 ihmistä, mutta osallistujia olikin yllättävän paljon, lähes 20.  Menimme luokkaan ja esittelimme itsemme kukin vuorollaan. Esittelyn jälkeen kerroimme, että mitä olisi ohjelmassa tänään. Ketkä osasivat englantia kertoivat suunnitelmat muille, jotka eivät osanneet. Vain miehet halusivat ulos pelaamaan suunniteltua jalkapalloa, joten naiset jäivät sisälle.

Pelasimme sulkapalloa, mölkkyä, ja heittelimme palloja heidän kanssaan. Turvapaikanhakijanaiset näyttivät myös, miten he tanssivat kotimaassaan, ja me opetimme heitä tanssimaan suomalaisia tansseja kuten valssia. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja nauroimmekin posket kipeäksi. Tanssimisen ja muiden aktiviteettien jälkeen menimme värittämään tulostamiamme värityskuvia, ja maalaamaan vesiväreillä. Samalla keskustelimme, ja tuli puheeksi, että osa naisista haluaisi opiskella hoito-alaa. Näytimmekin kiinnostuneille meidän koulun hoitotaitoluokkia.

Oli ajatuksia herättävää, kun puhuimme että he eivät ole päässeet pakolaisuutensa takia vielä esimerkiksi opiskelemaan. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun mietin, että miten hyvin asiat ovat minulla. Tämä oli opettava kokemus, sillä vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, päivä oli upea ja meillä oli hauskaa yhdessä. Tämä oli ensimmäinen yhteistyöpäivä työikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa Voimalassa, ja toiminta tulee jatkumaan.

 

Sari, terveydenhoitajaopiskelija

Hei!

Olen Janette, 3.vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Tein Voimalassa perhehoitotyön harjoittelun, joka kesti kaikkiaan viisi viikkoa. Harjoitteluni koostui suurimmaksi osaksi Perheentalon lapsiparkista ja nalleneuvolasta, mutta osallistuin myös Oma aika-palveluun ja erinäisiin tapahtumiin.

Harjoittelu oli itselleni yllättävän haastava ja stressaava, koska meni pitkään ennen kuin hahmotin täysin kaikki projektit. Perheentalo vei myös aikaa tunneista paljon ja se esti osin osallistumisen joihinkin projekteihin kokonaan. Harjoitteluuni ei kuulunut lainkaan erillistä projektia, vaan Perheentalolla tehdyt tapahtumat olivat ns. minun projektini.

Pidimme perheentalolla nalleneuvolaa yhdessä luokkalaiseni kanssa 4 kertaa. Teimme mainokset ensimmäisen viikon aikana jokaiselle kerralle valmiiksi ja toteutimme mainoksissa olleita teemoja. Valitettavasti aiheet eivät aina kohdanneet perheentalon kävijöiden kanssa, koska kävijät olivat niin pieniä vielä. Vanhemmat olivat myös todella valveutuneita ja tietoisia, joten heidän ohjaamisensa jäi aika vähäiseksi. Jäi sellainen fiilis, että ei vanhempia edes oikein kiinnostanut liikunta ja ravitsemus aiheina.

Nalleneuvolan vetäjä toivoi, että olisimme hyödyntäneet Semppisalkkua Nalleneuvolassa, mutta emme saaneet sitä valitettavasti millekään kerralle. Tämä johtui siitä, että salkku oli varattu koko harjoittelumme ajaksi. Salkun puuttuminen osaltaan vaikutti suunnitteluun käytettyihin tunteihin merkittävästi, koska tiedonhankintaa täytyi tehdä enemmän ja materiaalin saaminen oli aikaa vievää. Sinänsä tiedon etsiminen ja luovuuden käyttäminen oli mukavaa, mutta toisaalta todella kuluttavaa koska sama tapahtui joka viikko.

Nalleneuvolan rinnalla pidimme teemaan sopivaa toiminnallista tapahtumaa. Näihin tapahtumiin osallistui vaihtelevasti porukkaa. Haasteena suunnittelussa oli, että ei voinut mitenkään ennakoida minkä ikäisiä ja kuinka monta heitä paikalle saapuu. Luovuuden käyttö oli siis minulle itselle ainakin mielekästä, mutta kyllä sitä luovuutta tappoi samalla tietty epätietoisuus.

Ryhmänä ja tiimissä toimiminen jäi hieman vähäiseksi myös, koska monella loppui harjoittelu ja osalla oli teoriatunteja päällekkäin. Kuitenkin kaikki hommat tuli hyvin tehtyä ja mitään ei jäänyt tekemättä J Ryhmien ohjaamisesta tuli lisää kokemusta ja opin taas huomaamaan omia vahvuuksiani, sekä toki heikkouksiani.

Janette, sairaanhoitajaopiskelija

Ciao!

Olen toisen vuoden terveydenhoitaja opiskelija Carlotta ja suoritan paraikaa kolmatta harjoitteluani Voimalassa. Päivät ovat olleet vaihdellen rentoja ja kiireellisiä eri projektien tekemisen parissa. Täällä olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja tekemään yhteistyötä moniammatillisesti eri alojen opiskelijoiden kanssa.

Harjoitteluni on mielenterveys- ja päihdehoitotyö, joten minua kiinnostaa eniten mielenterveyspotilaiden kanssa työskenteleminen. Voimalassa olen päässyt onneksi tekemisiin tällaisten potilaiden kanssa tiistaisin järjestettävän Touho-tuokion ansiosta. Olemme menneet siis opiskelijoiden kanssa Keskussairaalan L23 osastolle, joka on aikuispsykiatrinen osasto.

Minulle mieluisin kerta oli ensimmäinen kerta, kun kävimme osastolla. Tarkoituksena oli pitää jumppatuokiota potilaille, mutta kukaan ei tullut paikan päälle. Alun perin oli tarkoitus, että musiikkiopiskelija olisi tullut soittamaan ja viihdyttämään potilaita, mutta tätä ei onnistuttu järjestämään.

Huomasimme, että musiikin puute oli kenties syynä potilaiden pois jäämiseen tuokiosta. Tilassa oli sopivasti piano käytettävissä ja päätin laittaa soitto taitoni käyttöön. Soitin muutaman kappaleen ja pian huomasin, että kuin kutsulauluna olin saanut paikalle monta potilasta kuuntelemaan. Lopetin soittamisen, jotta voisimme aloittaa jumppaamisen, mutta potilaiden pyynnöstä jätimme sen pois ja minä jatkoin soittamista heidän mielikseen.

Koin sen hyvin tärkeänä, että minun yksinkertaiset soittotaitoni pystyivät tuomaan jonkinlaista iloa ja vaihtelua potilaiden arkeen. Elävä musiikki oli selkeästi miellyttänyt paljon, sillä tulevilla kerroilla soitin taas pianoa. Mielestäni tällainen passiivinen osallistuminen oli heille kaikista helpointa heidän sairautensa huomioiden. Itse sain kokemusta mielenterveyspotilaista ja heidän kohtaamisestaan.

Carlotta, sairaanhoitajaopiskelija

Moikka!

Olen Janette, kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Olen tehnyt viiden viikon harjoittelua Voimalassa keväällä 2018. Harjoittelua enää jäljellä muutamia tunteja, joten on blogin aika.

Voimalassa harjoittelun olen kokenut hieman haastavaksi, koska tunteja on pitänyt sisällyttää paljon viiteen viikkoon. Emme tehneet erillistä projektiharjoittelua, vaan se sisällytettiin harjoitteluun. Perheentalon lapsiparkki ja nalleneuvola olivat meidän projektit ja nämä veivät yllättävän paljon aikaa suunnitteluineen. Tämän vuoksi en päässyt osallistumaan muihin projekteihin niin paljon kuin olisi halunnut. Työskentely Voimalassa on itsenäistä ja vastuullista, joka osittain on luonut lisää stressiä, mutta on ollut myös mielenkiintoista ja mukavaa. Todella erilainen harkka muihin verrattuna.

Saimme toimeksiantona järjestää hyvinvointipäivän Lehmon koulun 4-6 luokkalaisille. Toimeksiantaja toivoi, että 5- luokkalaisten osalta aiheteemana olisi koulukiusaaminen. Lähdimme siis työstämään aihetta tämän pohjalta. Lisäksi suunnittelimme tiiminä teemat myös 4- ja 6- luokkalaisille. Lähetimme suunnitelman koululle ja pyysimme siihen vahvistusta, mutta valitettavasti 4- luokan opettajat eivät vastanneet meille lainkaan ja tämän vuoksi heille vedettiin sama aihe kuin 5- luokkalaisille. Koulukiusaaminen aiheena sopii kuitenkin kaikille luokille ja toimeksiantajakin oli tähän tyytyväinen.

Oppitunnit aloitimme esittelemällä itsemme ja kerroimme tunnin sisällöstä. Noin 20 min tunnin alusta teimme sisällä pienryhmä tehtävää, paitsi 6- luokkalaisten kanssa olimme koko tunnin ulkona. Tunnin alussa jaoimme ryhmän pienempiin ryhmiin ja ohjeistimme heitä keksimään tiiminä luokan yhteisiä netinkäytön pelisääntöjä. Säännöt käytiin lopuksi yhdessä läpi ja ne koottiin kartongille, jotta luokkalaiset voivat laittaa säännöt luokan seinälle nähtäväksi. Jokaisen ryhmän kanssa syntyi hyvää keskustelua netinkäytöstä ja siitä, miksi säännöt ovat tärkeitä.

Pienryhmätehtävän jälkeen siirryimme ulos harjoittelemaan kohteliaisuuksien sanomista ja vastaanottamista leikkimisen ohessa. Ekana leikkinä oli kohteliaisuushippa, jonka ideana oli pelastaa kiinni jäänyt sanomalla hänelle jotain kohteliasta. Tämä leikki olikin kaikille ryhmille mieluisin ja oppilaat olivat aktiivisia ja vapaaehtoisia hipaksi löytyi mukavasti.

Viimeisenä leikkinä oli kohteliaisuuskuja, joka joillekin ryhmille tuotti hieman hankaluuksia. Uusimme kuitenkin kujan niin usein, että se alkoi lopulta sujua. Kohteliaisuuksien sanominen toisten kuullen tuottaa joillekin hankaluuksia. 6- luokkalaisille vedimme solmuleikin, jossa opettaja sai ratkaista solmun.

Ajatuksena oli, että opettajat ovat aktiivisesti mukana tunnilla. Päivä sujuikin näiden osalta hyvin neljän ryhmän kohdalla, mutta yhden ryhmän opettaja ei osallistunut millään tavalla järjestämällemme tunnille. Meille jäi hieman sellainen kuva, että opettaja ei olisi halunnut meidän edes tulevan pitämään tuntia. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvä fiilis, saimme ryhmät aktivoitua ja hallittua hyvin, myöskin haastavammissa tilanteissa.

Janette, sairaanhoitajaopiskelija

Oma aika

16.04.2018

Olen Noora, 20-vuotias toisen vuoden fyssariopiskelija Joensuusta. Suoritan toista, viiden viikon mittaista, harkkaani Voimalassa.  Työskentelen tiimissä 1 erilaisissa moniammatillisissa projekteissa, pääasiassa lapsiperheiden parissa. Suurin osa harkastani oli Oma aika -käyntejä, jotka ovat tarkoitettu omaishoito- tai erityistä tukea tarvitseville perheille. Tarkoituksena on antaa omaishoitajalle/vanhemmalle tukea ja omaa aikaa käynnin aikana sekä omaishoidettavalle/lapselle heidän tarpeistaan lähtevää moniammatillista kuntouttavaa toimintaa.

Eniten käyntejä itsellä kertyi perheessä 3, jossa oli kaksi keskosena syntynyttä vauvaa, joiden kanssa oli huomioitava keskosvauvojen käsittelyohjeet. Vauvojen kehityksen tukemisen lisäksi käynneillä keskityimme myös äidin fysioterapeuttisen ohjauksen tarpeeseen. Pääsin hyödyntämään myös tules-osaamistani, vaikka oletin sen jäävän vähälle tässä harkassa. Ohjeistimme äitiä muuan muassa plantaarisfaskiitin ja vatsalihasten erkauman kuntoutuksessa sekä raskauden jälkeisessä liikunnassa.

Hauskinta käynneillä oli se, ettei minulla ollut mitään aikaisempaa kokemusta vauvoista ja niiden hoidosta. Yllättävän nopeasti kuitenkin vauvojen käsittely muuttui varmaksi. Koen, että opin harkan aikana paljon lasten kehityksestä ja sen tukemisesta. Vauvoilla oli jonkin verran toispuoleisuutta ja harjoittelimmekin heidän kanssaan keskilinjan hakemista ja katseella seuraamista.

Harkka Voimalassa kului todella nopeasti ja tekemistä riitti. Työskentely oli erittäin itsenäistä ja joustavaa, mistä tykkäsin, sillä itse sai päättää mitä tekee ja milloin sekä mihin projekteihin osallistuu eikä tiimien rajat ole ehdottomat. Olin mukana muun muassa muutamassa tiimin 2 AVOT-kuvapuhelussa. Myös kerrankin suunnittelutyölle oli reilusti aikaa. Pääosin harkasta jäi positiivinen fiilis. Sain lisää kokemusta moniammatillisesta tiimi- ja projektityöskentelystä.

Noora, fysioterapeuttiopiskelija