Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Näkökulmia hoitajan työhön

Hellou!

Olemme kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelijat Emma, Henni ja Iira. Suoritimme Voimalassa kuuden viikon ikäosaamisen harjoittelun. Ennen harjoittelua olimme kyllä kuulleet Voimalasta, mutta kommentit eivät olleet kaikkein positiivisimmasta päästä. Odotimmekin siis harjoittelua pienellä jännityksellä. Huomasimme kuitenkin nopeasti ennakkoluulojemme olleen turhia ja Voimala osoittautuikin paremmaksi harjoittelupaikaksi, kuin osasimme odottaa.

Voimalassa saimme paljon uusia näkökulmia hoitajan työhön projektimuotoisesta työskentelystä. Siinä moniammatillisen tiimin hyödyt nousivat esiin erityisesti muiden osaamisen ja ammattitaidon välittyessä. Työskentelimme tiimissä, johon kuului meidän lisäksemme sairaanhoitaja-, fysioterapeutti-, ja sosionomiopiskelijoita. Moniammatillisessa tiimissä työskennellessä opimme tarkastelemaan omaa toimintaamme tulevina hoitajina myös muiltakin, kuin hoitotyön näkökannoilta. Uskomattoman tiimin ansiosta harjoitteluun olikin mukava tulla joka päivä, vaikka miten olisikin väsyttänyt tai maanantai ärsyttänyt. Tylsältä vaikuttavistakin projekteista tuli hauskoja huipun tiimin kanssa. Hyvin toimivan tiimin merkitystä ei voikaan tarpeeksi painottaa tässä harjoittelupaikassa. Voimalan projekteja pidettäessä ja yksilöasiakkaiden kanssa toimiessa oppi luottamaan omaan ja moniammatillisen tiimin ammattitaitoon. Erityisesti yksilöasiakkaiden kanssa täytyi opetella muun muassa hoidontarpeen arviointia. Voimalassa on hienoa, että pystyi kysymään apua ja niin sanotusti konsultoida tiimikavereita.

Harjoittelun kohokohdaksi nousi lähes koko tiimimme yhteinen videointiprojekti, johon saimme käyttää omaa luovuuttamme eri opiskelualojen esittelyssä. Saimme vapaat kädet videoiden suunnittelemiseen sekä niiden sisällön luomiseen ja muokkaamiseen, kuten lähes kaikissa muissakin projekteissa. Voimalassa oppiikin myös paljon vastuuta, sillä kukaan ei ole koko ajan valvomassa projektien etenemistä. Aikatauluista ja yhteydenpitämisestä niin asiakkaisiin kuin yhteistyökumppaneihinkin on pidettävä itse huolta.

Meidän Voimala

Huomenta vaan kaikille! Olen kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija Skidi, ja tulin puhumaan teille Meidän Voimalasta.

Aikaisemmat mielipiteeni ja ennakkoluuloni Voimalaa harjoittelupaikkana olivat hyvin negatiiviset. Vapaa suunnittelu ja tekeminen tiimin kanssa kuulosti hallitsemattomalta kaaokselta. Vasta harjoittelun aloitettuani havahduin siihen, kuinka loistavaa on, että juuri meidän koulullamme on tällainen mahdollisuus!

Voimalassa vapaa työskentely tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaakin. Projektien suunnittelut, tapaamiset, loppu reflektiot ja palautteet suunnitellaan itse oman tiimin kanssa. Kaikista palveluista mitä Voimala tuottaa, saa tiimi luoda omannäköisen kokonaisuuden, tiettyjä raameja noudattaen. Mahdollisuus näin vapaaseen ja luovaan harjoittelupaikkaan on opiskelijan etu, joka tulisi vähintään kerran opintojen aikana hyödyntää. Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, sosionomit ja fysioterapeutit puhaltavat yhteen hiileen projektien loppuun saattamiseksi. Eli moniammatilliset lasit tippuvat joka opiskelijalle kuin itsestään päähän.

Voimalassa vierailee lähes tauotta myös vaihto-opiskelijoita. Kielimuurin voitettua, toisen kansallisuuden omaavan opiskelijan näkökulmat, avaavat omia ajatuksia ja kapeakatseisuutta aivan uudelle tasolle. Samoin asiakkaiden sekä projektien kirjo, joka vaihtelee kausittain riippuen, onko syksy vai kevät, on laaja. Muistisairaiden ryhmätuokioista kuntoutumisen tuen yksilöasiakkaisiin. Missään muussa harjoittelupaikassa et pääse näin vapain käsin suunnittelemaan ja toteuttamaan oman alan ammattiosaamista, kuin Voimalassa.

Mistäkö tiedät, että onko kaikki tämä totta, vai pelkkää myyntipuhetta? Eikös se niin ole, että ei myyntimies pysty mainostamaan tuotetta, ellei se ole itse sitä testannut ja todennut hyväksi!

 

Syksyisin terveisin,
Skidi

Projektityö ja vapaa-aika

Olen Henna, 4.vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja suoritan perhehoitotyön harjoittelua Voimalassa. Kiinnostuin harjoittelusta Voimalassa, sillä olin kuullut siitä positiivista palautetta ja moniammatillinen projektityö kiinnosti. Perhehoitotyö on minulle kaikkein vierain aihe opintojeni aikana ja ajattelin, että aiheeseen on hyvä tutustua monipuolisten projektien kautta.

Harjoittelun ensimmäinen viikko oli suoraan sanottuna todella stressaava. Muut tiimini jäsenet olivat työskennelleet projektien parissa jo pitempään ja minä tulin mukaan kesken kaiken. Informaatiota tuli joka tuutista ja pelkäsin, että projektit jäävät minun harteilleni, kunhan tiimiläisteni harjoittelut loppuvat. Tiedostin, että tähän harjoitteluun kuuluu suuri vastuu projektien onnistumisesta ja tunnollinen luonteeni ei antanut rauhaa, ennen kuin kaikki oli hoidettu. Vapaa-aikaa ei tuntunut juuri olevan, kun päivän suunnittelupalaverien ja ryhmien toteutusten jälkeen illat menivät asioita selvitellessä, sähköposteja laitellessa sekä tiimin jäsenten kanssa kommunikoiden Whatsappissa. Kuntosaliharrastus jäi ja koira joutui tyytymään lyhyisiin lenkkeihin. Olin todella väsynyt ja tajusin, että en jaksa tällaista pitkään.

 

 

 

 

 

Päätin erottaa työnteon ja vapaa-ajan selvemmin toisistaan. Aloin paiskia töitä vain päivisin, jotta illat saisin levätä. Viikonloput pyhitin myös levolle heti Alisa-viikonloppuleirin jälkeen. Kirjoitin hoidettavat asiat ylös ja aloin työstämään niitä yksi kerrallaan, jotta pääsin vetämään yli hoidetut asiat ja huomasin konkreettisesti työlistan lyhenevän. En katsonut enää sähköpostiani klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin en ollenkaan. Mahdollisiin Whatsapp-keskusteluihin osallistuin näiden itselle asettamieni ”työaikojen” ulkopuolella vain, jos se oli tarpeen. Vapaa-ajallani pumppasin kuntosalilla, tein metsälenkkejä koiran kanssa tai vain olin kotona rauhassa. Huomasin pian, että taakka harteillani keveni. Siihen vaikutti toki myös se, että pääsin paremmin kärryille projekteista sekä siitä keiden kanssa hoidan projekteja yhdessä ja mitkä ovat minun vastuualueeni. Kiitokset kuuluvat myös tiimini jäsenille, jotka ottivat kopin minusta alussa, kun olin vain hermostunut stressipesäke. Heidän joustavuutensa helpotti omaa ahdistustani harjoittelun alussa. Toinen harjoitteluviikkoni oli myös kiireinen, mutta edellä mainittujen muutosten ansiosta ahdistus olikin poissa ja pystyin vihdoin nauttimaan projektityöskentelystä.

Nyt harjoitteluni on lopussa ja koen, että pystyisin tekemään tulevaisuudessa tämäntyyppistä työtä. Joskus asiat pitää käydä läpi kantapään kautta, jotta niiden kanssa oppii elämään ja lopulta niistä myös pitämään.

 

Henna, sairaanhoitajaopiskelija