Moniammatillista työskentelyä Voimalassa

Heippa!

Olen neljännen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Niina. Suoritin voimalassa mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua. Olin jo aiemmin kuullut Voimalasta harjoittelupaikkana opiskelutovereiltani. Kokemukset olivat olleet vaihtelevasti positiivisia sekä negatiivisia. Ajattelin että harjoittelu Voimalassa sopisi minulle hyvin, sillä osastoilla tapahtuva mielenterveys- ja päihdehoitotyö ei ole lähtökohtaisesti lähellä sydäntäni. Voimalassa olisi mahdollisuus osallistua moniin erilaisiin projekteihin ja tapahtumiin. Myös mahdollisuus suunnitella omat työvuoroni joustavasti kuulosti hyvältä.

Voimalassa löysin uusia näkökulmia sairaanhoitajan työnkuvasta projektimuotoisessa työskentelyssä. Mahdollisuus toimia moniammatillisissa tiimeissä eri projektien suhteen oli ehdottomasti Voimalan parasta antia. Voimaannuttavaa stressinhallintaa –ryhmässä sain mahdollisuuden työskennellä yhdessä sosionomiopiskelijoiden ja fysioterapiaopiskelijoiden kanssa. Suunnittelimme ryhmän sisällön moniammatillisesti yhdessä kaikkien tuodessa oman alansa näkökulman esille. Ryhmätyöskentelyn ansioista opin luottamaan moniammatillisen tiimin ammattitaitoon. Opin myös paljon esimerkiksi sosionomien opinnoista ja työnkuvasta. Moniammatillisuus ja vertaistuen mahdollisuus näkyivät myös perjantaisin pidettävissä ViikkoSpa –tapaamisissa jossa käsittelimme menneitä ja tulossa olevia projekteja.

Yksi harjoitteluni parhaimmista muistoista oli Miete-talolla pidetyt terveystarkastukset. Suoritimme yhdessä fysioterapiaopiskelijoiden kanssa moniammatillisina pareina terveystarkastuksia mielenterveyspalvelujen asiakkaille. Työskentely onnistui hienosti yhteistuumin hyödyntäen molempien alojen osaamista. Sain arvokasta kokemusta asiakkaan ja ryhmien ohjaamisesta sekä lisää itseluottamusta asiantuntijaroolissa toimimisesta. Voimalassa pystyi aina kysymään apua ja mielipidettä muilta tiimiläisiltä. Voimalassa olin itse vastuussa oppimisestani, projektien onnistumisesta ja työtunneistani. Aluksi tuntui haastavalta, ettei harjoittelussa ollut samalla tavalla niin tiiviisti ohjaajaa kuin muissa harjoitteluissa. Viikkojen edetessä ja vauhtiin päästessä työt etenivät hyvin omalla painollaan.

 

Niina, sairaanhoitajaopiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *