Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2020

Ryhmäytymisen merkitys projektityössä

Moi!

Olen sairaanhoitajaopiskelija, joka on suorittanut Voimalassa mielenterveys- ja päihdeharjoittelun. Päätin kirjoittaa aiheesta ryhmäytymisen merkitys, sillä olen mietiskellyt harjoittelun aikana paljon sitä, miksi joidenkin projektien suunnittelu ja toteuttaminen tökkii ja joidenkin ei. Aiheet eri projekteissa pyörivät hyvinvointiin liittyvissä asioissa ja niissä ei ollut ongelmaa, eli syy ei ollut itse projektien sisällöissä tai aiheissa.

Voimalassa voi olla siis useassa projektissa mukana samaan aikaan ja porukka vaihtelee eri projektien välillä. Suurimmillaan porukkaa projekteissa, joissa itse olin, on ollut 6 ja pienimmillään 3. Mainittakoon tässä vaiheessa, että kaikki projektit suunniteltiin ja toteutettiin etänä koronaepidemian vuoksi. 6 henkilön opiskelijaryhmässä en kokenut ryhmäytymistä tapahtuvan lainkaan, kun taas 3 henkilön ryhmässä koin, ja siinä ryhmäytyminen tapahtui kuin itsestään. Livenä tapahtuva työskentely edistäisi ihan varmasti isommankin ryhmän yhteensulautumista mutta etänä tätä ei tapahtunut. Syitä etäiseksi jääneeseen ryhmähenkeen on varmasti monia, mutta esimerkiksi epäselvät työkuviot ja sitä kautta epävarma sitoutuminen projekteihin, ennestään tuntemattomat ihmiset työkavereina tai epävarmuus omasta ja muiden vastuusta projektien suhteen vaikuttavat siihen.

Joka tapauksessa, ryhmäytymisen kokemuksen puuttuminen vaikuttaa mielestäni projektiin aika kokonaisvaltaisesti. Se mitä koin, oli, että en aina itse ollut varma siitä mikä projektin tavoite on ja mitä haluamme tehdä tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi isompien ryhmien palavereissa on aina joku, joka ottaa vastuuta eniten ja vetää porukkaa eteenpäin sekä joku, joka ei ehkä osallistu edes keskusteluun muuten kuin vastaillen mielipidekysymyksiin. Jatkuva epävarmuus erilaisista asioista projektiin liittyen söi motivaatiotani.

Päässä pyöri kysymyksiä kuten, mikä on oma tehtäväni, voinko soveltaa alkuperäistä suunnitelmaa itselleni mielekkäämmäksi oman osuuteni suhteen? Onko minulla oikeutta hoputtaa opiskelijakavereitani heidän töissään, jotta oma alueeni selkiytyisi? Kehtaanko pyytää lisäpalaveria tulevaa tuokiota koskien, sillä olen epävarma tuokion kulusta ja omasta vastuusta? Kehtaanko sanoa ääneen, että kaipaan enemmän yhteisiä etätapaamisia jo pelkästään sen vuoksi että oppisin tuntemaan opiskelijakaverit paremmin? Mitenhän muut kokevat tämän meidän ryhmämme?

Kaikki ryhmän jäsenet ovat saman verran vastuussa sekä ryhmäytymisestä että projektin toteutumisesta. Kliseinen sanonta: “Asenne ratkaisee”, on mielestäni erittäin osuva ja paikkaansa pitävä sanonta. Kun asenne on kohdillaan, ryhmäytymistä voi tapahtua ilman ponnisteluja, luonnostaan, ja se on hyvien asenteiden lopputulos. Näin meillä kävi pienemmän ryhmän kanssa. Lopuksi vinkkinä voisin sanoa kaikille projekteja työstäville, että ottakaa projekti omaksenne, tuokaa esille omaa persoonaanne ja tehkää projektista teidän näköisenne. Ja keskustelkaa paljon, silloin projektit ovat mielekkäitä ja saatte niistä enemmän irti.

 

Terkuin,
sairaanhoitajaopiskelija Adelia

Monipuolinen Voimala-työskentely

Heippa kaikille!

Olen Anni ja opiskelen Karelia ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta terveydenhoitajaksi. Suoritin Voimalassa Ikäosaamisen harjoittelua. Voimala valikoitua harjoittelu paikakseni, koska olen aikaisemmin toiminut lähihoitajana työskennellessä ikäihmisten parissa osasto olosuhteissa, joten Voimala oli minulle kuin uusi maailma. Mikä hieman alkuun jännittikin, koska en kokenut sen olevan oma vahvuuteni.

Harjoittelun alkamispäivänä koronaviruspandemia iski Suomeen ja muuhun maailmaan rajusti. Poikkeusolotila alkaisi, eikä Voimalan harjoittelua saataisi toteutettua normaalilla tapaa. Koululle ei ollut lupaa mennä ja asiakkaitakin oli karsiintunut runsaasti pois. Tätä harjoittelua en tule varmasti koskaan unohtamaan harjoittelun alkamisen ollessa niin pysäyttävä kokemus, kun tuntui, ettei tästä tule mitään ja harjoittelukin tulee lykkääntymään ja sitä myötä myös koko valmistuminen. Covid-19 toi omat haasteensa toteutukseen, mutta kuitenkin antoi myös paljon uutta. Pääsimme enemmän perehtymään etätyöskentelyyn sekä tutustumaan internetin välityksellä toimiviin ryhmätyötiloihin. Olihan työskentely tietenkin haastavaa, kun ei päässyt näkemään muita Voimalan harjoittelijoita eikä asiakkaita vaan kaiken sai hoitaa omalta kotisohvalta.

Meidän onneksemme saimme kuitenkin projektin Voimalan kautta ja kivi vierähti sydämeltä, kun huomasinkin, että harjoittelun suorittaminen onnistuisi. Ei kuitenkaan siinä aikataulussa, missä olisin halunnut, mutta se ei paljoa haitannut, kunhan vaan jossain vaiheessa se hyväksytty merkintä napsahtaisi opintosuoritusotteeseeni. Ja sieltä se tulee hitaasti, mutta varmasti.

Haluan kannustaa kaikki opiskelijoita, keillä on jo kokemusta osastotyöskentelystä, ottamaan haasteen vastaan ja hyppäämään Karelia ammattikorkeakoulun Voimalan messiin. Työskentely ei ole yksinäistä eikä mitään tarvitse tehdä yksin. Sinulla on apuna aivan mahtava tiimi sekä ohjaava opettaja, joilta voit kysyä tarvittaessa apua. Pääset kokeilemaan ihmisten kanssa aivan uudenlaista toimintaa, jota et välttämättä muuten pääse kokemaan.

 

 

 

 

 

Anni, terveydenhoitajaopiskelija