Harjoittelijana DigiSote -hankkeessa

Eräänä keväisenä, melkein kesä päivänä avasin tietokoneeni, sen avauduttua klikkasin internet selaimen auki lukeakseni koulumme sähköpostin – katsoakseni olisiko keneltäkään tullut työharjoittelupaikka viestejä.

Huomasin siinä ohi mennen selatessani sähköpostia opinto-ohjaajamme viestin DigiSote -hankkeesta, joka etsi markkinoija harjoittelijaa media-alan opiskelijoista. En huomioinut viestiä sen kummenin, koska enhän ollut opiskellut markkinointia melkein ollenkaan kolmen vuoden opiskeluideni aikana. Olen panostanut lähinnä graafikon, web-suunnittelijan ja kuvaajan taitoihin opiskeluideni aikana.

Melkein jokainen osaa markkinoida itseään tai muita sosiaalisen median kautta nykyään, ja luoda markkinointi materiaalia graafisesti tai jollain muulla tavalla, mutta oletin välittömästi, etten olisi välttämättä heidän etsimänsä henkilö.

Viesti jäi kaivelemaan takaraivooni, ja hauduttelin asiaa päässäni muutaman päivän. Aloin miettiä, että mitä jos heille kävisikin graafikko markkinoijan sijaan. En tiennyt Sote –alasta melkein mitään, mutta eAmmattilaiset tulevaisuuden työelämässä ja nyky ja tulevaisuus tekniikkaa on mielenkiintoinen tutkimuskohde itsessään.

Päätin viestitellä hankkeen projektipäällikölle, Päiville ja tokihan se heille sopi. Sovimme silloisen projektiasiantuntijan kanssa tapaamisen kuukauden päähän, jolloin sovimme mitä tulisin tekemään harjoittelun alku viikkoina.

Harjoittelun alkupäivinä sain tutustua hanke byrokratiaan (on muuten erittäin sekavaa, joten en tähän mainintaan mene sen tarkemmin) ja itse hankkeeseen. Pääsin heti työskentelemään verkkosivun ja sosiaalisen median parissa. Tein paljon graafista materiaalia ja sain visualisoida informaatiota grafiikan muodossa.

Harjoittelun ohessa olen päässyt myös tapahtumiin ja työpajoihin mukaan, joissa olenkin toiminut valokuvaajana. Minulla on pitkä kokemus valokuvauksesta takanani, mutta itse ihmisten ja tapahtumien kuvaus on minulle ollut vieras alue – olenhan valokuvannut lähinnä hevosia ja muita eläimiä koko pitkän elämäni. Tapahtumien valokuvaaminen on ollut tähän mennessä opettavaista, ja olen päässyt yli arkuudestani valokuvata kaikkea ilman sen pidempää miettimättä.

On ollut mukava kulkea hankkeen työntekijöiden matkassa, ja on tullut tutustuttua Sote –alaan, joka on minulle tullut tutuksi lähinnä omien perus lääkärissä ja hoitaja käyntien kautta. On ollut mahtava oppia mitä kaikkea muutakin Sote –alalta löytyy ja mitä siellä tehdään niin sanotusti kulissien takana.

Näin pidemmällä harjoittelua olen päässyt toteuttamaan asioita, joita on ollut vaikea luoda graafisesti ja visuaalisesti, mutta tämä harjoittelu on ollut erittäin palkitsevaa ja opettavaista koko matkan ajan. Olen oppinut itsestäni uusia puolia, ja olen oppinut visualisoimaan asioita melkeinpä tyhjästä.

Hankkeessa harjoittelu oli minulle aluksi täysin vierasta, koska en ole koskaan edes kuullut hankkeista (lähinnä käsite ollut tuntematon), ja että mitä hankkeet oikein edes tekevät. Harjoittelijana hankkeessa on ollut jännittävää koko harjoittelun ajan, ja DigiSoten työporukka on ollut erittäin mukava. Vaikka olen ainoa, joka jotain tietää alastani – niin ovat he silti osanneet minua auttaa ja olen oivaltanut asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. On ollut mukava päästä visualisoimaan asioita puhtaalta pöydältä ilman suuria rajoitteita.

Olen ajatellut, että muidenkin tulisi tarttua ehdottomasti mukaan tällaisiin mahdollisuuksiin, joissa pääsee mukaan hankkeeseen, jossa pyritään kehittämään ja muuttamaan tuttuja arvojamme, ja tekemisiämme tulevaisuuden elämässä. Harjoittelussa on oppinut ratkomaan ongelmia ja luomaan asioita eritavalla kuin yleensä tulisi oppimaan.

On ollut mukava nähdä mitä kaikkea Sote –alalla tulee olemaan ja kuinka tulevat keksinnöt ja tekniikka tulevat auttamaan potilaita ja asiakkaita. Olemme vielä matkalla, mutta ehkäpä tulevaisuudessa meillä on vielä paremmat ja erilaiset tavat hoitaa itseämme ja itse työntekijöillä on enemmän aikaa meille.

Kirjoittaja
Saija Virkki
media-alan opiskelija