Suomi on sitoutunut vähentä
mään kasvihuonekaasupäästöjä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vähennys vaatii merkittävästi panostusta uusiutuvaan vähäpäästöiseen energiaan kuten tuulivoimaan. Tuulivoima on avain kotimaassa tuotetun energian osuuden kasvattamiseen ja täten vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Lisäksi Suomessa sijaitseva tuulivoimalat ovat usein suomalaisten omistamia ja hallinnoimia, mikä lisää paikallisia työpaikkoja, hyvinvointia ja kiinteistöveroja mm. muuttotappiosta kärsiville haja-asutusalueille.
Tällä hetkellä laitosten koko on Suomessa yleensä 2-3 MW, suurimmat voivat olla kooltaan 5 MW. Energiateollisuuden teettämän tutkimuksen mukaan tuulivoima on Suomen toiseksi halutuin sähköntuotantomuoto ja 74 %:a suomalaisista haluaa Suomeen lisää tuulivoimaa. Tuulivoimaloiden koon ja roottorin pyyhkäisypinta-alan suurentuminen on tehnyt tuulivoimahankkeista niin kannattavia, ettei niiden rakentamiseen tarvita yhteiskunnan tukea.
Vuoden 2019 aikana Suomeen rakennettiin 56 uutta tuulivoimalaa. Kaikkiaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 754 tuulivoimalaa, joiden kokonaiskapasiteetti on 2284 MW. Suomen tuulivoimalat tuottivat vuonna 2019 sähköä 5,9 TWh, joka kattaa Suomen sähkönkulutuksesta noin seitsemän prosenttia. (Motiva)
Vaikka tilanne näyttääkin hyvälle niin sitä se ei ole alueellisesti. Itä-Suomen alueen tuulivoimalat loistavat poissaolollaan. Syynä ovat itäraja ja puolustusvoimien tutkajärjestelmät, joiden takia isommat yli 50 metrin korkeuteen kohoavat tuulivoimahankkeet on kielletty. Haasteena ovat tulevaisuudessa ovat tuulivoimaloiden keskittyminen Länsi- ja Pohjois-Suomeen ja pitkät siirtoyhteydet Etelä-Suomeen. Uusia hankkeita todella tarvitaan Etelä- ja Itä-Suomeen, jossa tutkaongelma on muodostunut esteeksi. Toisena merkittävänä tuulivoiman haasteena ovat kaavoituksen jäykkyydet. Teknologia saattaa kehittyvä paljonkin pitkän hankeprosessin aikana, mutta kaavahakemus sitoo toimijan mahdollisesti jo vanhentuneeseen teknologiaan, mikä saattaa heikentää hankkeiden kannattavuutta energiantuotannon tehokkuutta.
Tuulivoima herättää myös melko paljon voimakkaita reaktioita verrattuna esimerkiksi aurinkovoimaan ja tuulivoimaan on liitetty paljon erilaisia negatiivisia terveysvaikutuksia, maisemahaittoja sekä mm. linnustoon kohdistuvia haittoja, joita on tutkittu viime aikoina todella paljon.
Nyt julkaistun opinnäytetyön kyselytutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia tuulivoiman sosiaalisista hyväksyttävyyttä Pohjois-Karjalassa ja sen ovat tehneet Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat Ari Lintilä ja Jose Eronen. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu sosiaalista hyväksyttävyyttä, yhteiskunnallispoliittista hyväksyntää, paikallista hyväksyntää, markkinalähtöistä hyväksyntää sekä tarkasteltu NIMBY-ilmiötä tuulivoiman ympärillä.
Kyselytutkimuksen tiedonkeruuta varten kyselylomakkeita lähetettiin Pohjois-Karjalassa 2000 kappaletta, joihin vastauksia saatiin yhteensä 397. Vastausprosentti oli 19,9 %. Opinnäytetyötä varten selvitettiin lisäksi taustatietoa tuulivoimatuotannon nykytilasta Pohjois-Karjalassa mitä varten haastateltiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton aluesuunnittelupäällikkö Pasi Pitkästä sekä puolustusvoimien majuri evp. Jussi Karhilaa.
Opinnäytetyön toimeksiantajina Pohjois-Karjalassa toimivat UusituWat ja Handiheat hankkeet. Opinäytetyön aihe muotoutui yhteistyössä kanssa Centria-ammattikorkeakoulun LECO-hankkeen kanssa. Centria-ammattikorkeakoulussa tehtiin vastaava selvitys Keski-Pohjanmaalla Aleksi Timosen toimesta. Töiden tuloksia ja alueellisia eroja verrataan opinnäytetöissä Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välillä.
Kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia
Pohjois-Karjalaiset suhtautuvat yleisesti hyvin myönteisesti tuulivoimaan ja näkevät tuulivoiman ympäristöystävällisenä ja tehokkaana keinona hillitä ilmastonmuutosta. Kyselyn perusteella Pohjois-Karjalaiset pitävät tärkeimpinä kehityskohteina aurinkoenergiaa, tuulivoimaa ja biokaasua energiantuotantomme kehittämiseksi Suomessa. Yleistä tuulivoiman positiivista ilmapiiriä tukevat myös markkinalähtöisen tarkastelun tulokset. Pohjois-Karjalaiset pitävä tuulivoimaa pääsääntöisesti hyvänä sijoituskohteena ja kokevat tuulivoimalla tuotetun sähkön tärkeänä kriteerinä sähkösopimusta valittaessa. Vastaajista enemmistö ei ole kuitenkaan valmiita maksamaan enemmän tuulivoimalla tuotetusta sähköstä.
Tuulivoimarakentamista ja teknologiakehitystä halutaan tukea. Valtion taloudellinen tuki tuulivoimatutkimuksen ja tuulivoimahankkeiden alkuvaiheessa nähdään myönteisenä, mutta syöttötariffijärjestelmää ei pidetä tarpeellisena. Tutkimuksessa sukupuoli osoittautui merkittävimmäksi selittäväksi taustamuuttujaksi. Yleisesti ottaen naiset suhtautuvat tuulivoimaan myönteisemmin kuin miehet.
Kyselyn perusteella oli havaittavissa, että tuulivoimaan liittyvä tiedottaminen koettiin valtakunnallisesti sekä paikallisesti riittämättömänä. Pohjois-Karjalaiset haluaisivat lisää tietoa tuulivoimasta ja tiedonpuute voi olla yhtenä vaikuttavana tekijänä tuulivoimaan kohdistuvien asenteiden muodostumisessa.
Paikallisella tasolla Pohjois-Karjalaisista vastaajista enemmistö haluaa lisättävän tuulivoimatuotantoa alueelleen. Tämän rinnalla kuitenkin suurin osa vastaajista pitää melko epätodennäköisenä, että tuulivoimaa rakennettaisiin vastaajan lähialueelle. Tuulivoimalan sijainnin vaikutus asuinpaikkaan koetaan pääsääntöisesti vähäiseksi, mutta vastaajista suurin osa kokee, että tuulivoimalan ja asuinpaikan välillä tulisi olla lähes kymmenen kilometrin etäisyys. Tuulivoiman negatiivisia vaikutuksia lähialueen luontoarvoihin ja asumisviihtyvyyteen pidetään vähäisinä, joskin asumisviihtyvyyteen koetaan negatiivinen vaikutus merkittävämpänä.
Tuloksien perusteella vastaajien suhtautuminen tuulivoiman markkinalähtöiseen hyväksyntään paikallisella tasolla on myönteinen. Vaikuttaisi siltä, että Pohjois-Karjalassa on suhteellisen paljon halukkuutta osallistua tuuliosuuskunta hankkeisiin. Moni kuitenkin kommentoi iän ja varallisuuden olevan rajoittavana tekijänä. Pientuulivoima nähdään osittain kannattavana vaihtoehtona Pohjois-Karjalassa.
Opinnäytetyön maakuntaliiton Pasi Pitkäsen haastattelun mukaan maakuntakaavan seurantaraportissa (tammikuu 2019) on todettu, että Pohjois-Karjalan alueelle on osoitettu 12 kappaletta tuulivoimala-alueita ja voimaloiden enimmäismäärä olisi 300 kappaletta ja somman kokoluokan tuulivoimapuistot edellyttävät maakuntakaavamerkinnän. Maakuntaliitto haluaa säilyttää nykyiset maakuntakaavaan tuulivoimallevaratut aluevaraukset tulevassa maakuntakaavassa, jos tutkavaikutukset ja muut ympäristövaikutukselliset haasteet saadaan ratkaistua.
Puolustusvoimien osalta opinnäytetyössä haastateltiin pääesikunnan Puolustusvoimien yhteyshenkilöä Jussi Karhilaa. Haastattelun mukaan Puolustusvoimat suhtautuu tuulivoimarakentamiseen myönteisesti sillä edellytyksellä, että tuulivoimalat eivät häiritse alueellisesti merkittävissä määrin Puolustusvoimien maanpuolustuksellista tehtävää.
Tuulivoimalat häiritsevät tutkitusti valvontasensoreita aiheuttaen mm. varjostusvaikutuksia ja välähdysvaikutuksia valvontatutkille. Tärkeimmät vaikuttavat tekijät tuulivoimaloiden suhteet ovat niiden kokonaiskorkeus, lukumäärä ja etäisyys valvontatutkista.
Karhila painottaa haastattelussa, että ei ole olemassa erikseen esitetty alueita, joissa tutkiin kohdistuva vaikutus olisi merkittävä. Jokainen tuulivoimahanke ja jokaisen tuulivoimalan häiriövaikutus tutkitaan aina erikseen.
VTT on kehittänyt tuulivaoimarakentamisen tutkavaikutusten laskentatyökaluna, jolle Karhila antaa positiivista palautetta. VTT:n laskentatyökalu on varsin monipuolinen ja parametrit muutetaan laskettavan hankkeen ja voimalatyypin mukaisesti huomioiden sijaintitiedot sekä tutkista että suunnitelluista tuulivoimaloista.
Karhilan mukaan Suomen tutkajärjestelmät ovat uusimpia mitä on saatavissa sekä kaukovalvontajärjestelmät ovat juuri päivitetty uusimpaan versioon.
Ilmavoimille ei tuulivoimaloista aiheudu niin merkittävää haittaa kuin tutkille, sillä tuulivoimalat merkitään lentoestekarttaan, jolloin niiden läheisyydessä lentämistä voidaan välttää.
Yleisesti puolustusvoimat pitävät tuulivoimaa huoltovarmuuden parantavana tekijänä mm. kriisitilanteissa, kuitenkin puolustusvoimat tukeutuvat rakennettuun energiaverkostoon ja tarvittaessa omatuotantoon.
Opinnäytetön haastattelun mukaan julkisuudessa on tullut esille myös kompensaatiolain soveltaminen tietyille alueille eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimayhtiö maksaa puolustusvoimille uuden tutkan minimoimaan tuulivoimalasta syntyviä katvealueita. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan suunnitelmissa laajentaa kompensaatiolakia koskemaan Pohjois-Karjalan aluetta, Karhila linjaa opinnäytetyön haastattelussa.
Työtä tuulivoiman tutkaesteiden selvittämiseksi jatketaan eri toimijoiden kesken. Tutkahäiriöt ovat tunnettuja tuulivoimaloihin liittyviä haasteita myös muualla maailmassa. Monissa tuulivoiman edelläkävijämaissa, kuten esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa, häiriöiden haittavaikutuksiin on etsitty ja sovellettu käyttökelpoisia teknisiä ratkaisuja. Suomessa uusia ratkaisuja selvittää mm. VTT.
Suomen osalta ratkaisujen kehittämisessä ei ole edetty vielä samassa määrin kuin muualla. Tällä hetkellä Puolustusvoimien ainoa ratkaisu on ollut yli 50 metrin korkuisen tuulivoiman miltei täydellinen estäminen koko itäisessä ja eteläisessä Suomessa. Ilmastotavoitteiden, energiaomavaraisuuden sekä energianhuoltovarmuuden kannalta tuulen suunnan on kuitenkin toivottu muuttuvan. Tuulivoima on nykyisin tuotantokustannuksiltaan edullisin energiantuotantomuoto ja meneillään oleva energiamurros tulee lisäämään sähkön ja etenkin uusiutuvan sähkön tarvetta.
Lue lisää opinnäytetyön tarkemmista analyyseistä ja tuloksista kokonaisuudessaan TÄSTÄ